Tarvitseeko Leijonat lisää kiekollista osaamista? - "Aaltosen kokeileminen vielä tässä kohtaa on käytännössä riskitöntä"

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Miro Heiskanen oli Suomen suurin onnistuja viikonlopun EHT-turnauksessa. Miestä ei kuitenkaan nähdä joulun alla Venäjän EHT:lla.
Kuva © Sami Kemppainen
Tulisiko Suomen laitahyökkääjiin saada työhaalariosaston rinnalle lisää kiekollista taitoa esimerkiksi Ruotsita Juuso Ikosen tai Juhamatti Aaltosen muodossa? Entä mistä löydettään sopiva keskushyökkääjä Kontiolan ja Kemppaisen taakse?

Suomen EHT tuli, Leijonat voitti kolme peliä kolmesta ja nyt valtakunnassa on taas kaikki hyvin. Jatkoajan olympiatiimin toimittajat, Sami Salminen ja Juuso Kokkonen, analysoivat nyt Leijonien onnistumisia turnauksessa ja pohtivat, ketkä voisivat olla mukana kuukauden kuluttua Venäjän EHT:lla.

Maalivahdit Koskisen johdolla, kakkos- ja kolmosvahdin paikasta kova taistelu

Salminen: Aloitetaan maalivahdeista. Mikko Koskinen pelasi turnauksessa kaksi ottelua ja vankisti mielestäni paikkaansa Leijonien tulevana ykkösmaalivahtina. Varmat otteet toivat samalla valinnan turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.

Kolmosvahtina mukana ollut Joni Ortio ei puolestaan saanut turnauksessa lainkaan peliaikaa. Tätä voidaan spekuloida maailman tappiin olisiko hänen pitänyt saada, tai oliko hän kenties loukkaantuneena, mutta se ei tässä artikkelissa liene tarkoituksen mukaista.

Kokkonen: Koskinen on olympialaisissa joukkueen ykköskassari, ellei ihmeitä tapahdu. Sen sijaan kakkos- ja kolmosmolarin paikoista on tässä vaiheessa vielä vaikea sanoa mitään. Suomella on neljä maalivahtia KHL:ssä, ja heistä vain Koskinen oli mukana Suomen EHT-turnauksessa.

Moskovan turnauksessa joulukuussa lienee mukana esimerkiksi Amur Habarovskissa jälleen vahvaa kautta pelaava Juha Metsola, jonka näkisin olevan vahvasti tyrkyllä kisajoukkueeseen.

Metsolan ja Koskisen takana Suomella on muun muassa Karri Rämö, Tomi Karhunen ja viikonloppuna EHT:lla mukana olleet Ortio ja Kilpeläinen.

Salminen: Kilpeläinen pääsi näyttämään taitojaan tosiaan turnauksen päättäneessä Kanada-pelissä. Voitto ja suhteellisen varma esitys häneltä, mutta vaikea nähdä, että Kilpeläinen olisi kauden myöhemmässä vaiheessa kolmosvahtia suuremmassa asemassa Leijonissa. Miehelle itselleen myös tämä rooli varmasti kelpaisi esimerkiksi olympialaisia ajatellen. Kakkosvahdin taistelu käydää uskoakseni Metsolan ja Karhusen välillä.

Puolustajat omaksuivat pelitavan ihailtavan nopeasti

Salminen: Siirrytään sitten puolustajiin. Suurimman mediahuomion varasti vähemmän yllättäen debytantti Miro Heiskanen. Sinänsä tämä on kuitenkin ansaittua, sillä mies oli mielestäni myös Leijonien paras puolustaja. Hän sai omalla vahvalla liikkeellään pelattua kiekon hallitusti eteenpäin hyökkääjille.

Hyökkäyspäässä hän osoitti, että HIFK.ssa nähty pelirohkeus oli mukana myös Leijonissa. Heiskanen oli useasti "neljäs hyökkääjä" ja teki siten juuri sitä, mitä valmennus Suomen puolustajilta haluaa. Mies sai tästä myös palkinnon kahden maalin muodossa. Vahvat olympianäytöt nuorukaiselta, jolta kuitenkin Venäjän EHT jää väliin nuorten MM-leirityksen takia.

Kokkonen: Jos valitaan yksi isompi osa-alue, jossa Leijonat oli erityisen vahva kauden avausturnauksessa, se on puolustajien pelaaminen. Se, kuinka nopeasti lähes kaikki puolustajat omaksuivat lyhyessä ajassa valmennuksen pelilliset painotukset, oli suorastaan ihailtavaa.

Puolustajien hyödyntäminen hyökkäyspelissä jokaisella kentän osa-alueella ja etenkin hyökkäysalueella antoi Suomelle välittömästi kaivattua pelitapaetua. Turnauksessa Suomen kymmenestä tehdystä maalista neljä syntyi puolustajan lavasta.

Niko Mikkolan otteet leijonapuolustuksessa jättivät vielä toivomisen varaa.

Kun yksilöihin mennään, pettymyksiä on puolustuksessa vähän. Valitettavasti Lasse Kukkosen pelaaminen näytti siltä, että hänellä ei ole pelillisesti juuri mitään annettavaa, vaikka onkin henkisellä puolella tärkeä pelaaja. Ehkä myös nuorelle Niko Mikkolalle paikka oli vielä liian kova.

Salminen: Lisäisin myös Jyrki Jokipakan tuolle listalle. Itse ainakin odotin hyvän alkukauden pelanneelta Jokipakalta varmempia otteita kuin esimerkiksi Kanadan 3-3-tasoitusmaalissa nähtiin. Tilanteessa Jokipakan avaus keskialueelle oli suorastaan surkea. En siis sano, että Jokipakka olisi ollut epäonnistuja, mutta ei hän mielestäni aivan muiden puolustajien tavoin saanut pelitavasta kiinni.

Seuraavassa turnauksessa Venäjällä haluaisinkin nähdä Juuso Hietasen sekä Anssi Salmelan mukana Leijonissa, vaikka puolustus nyt onnistuikin hienosti.

Mistä laadukas kolmossentteri Kemppaisen ja Kontiolan taakse?

Kokkonen: Hyökkääjätilanteessa on tällä hetkellä puolustusta enemmän kysymysmerkkejä. Suomella voi olla pula erityisesti peliä tekevistä senttereistä.

Joonas Kemppainen, tuo köyhän miehen Aleksander Barkov, on Suomen ykkössentteri tulevissa olympiakisoissa. Kokonaisvaltainen pelaaminen, hyökkäyspään juonikkuus ja pelitavan toteuttaminen ovat loistavalla tasolla.

Itse odotin Suomen EHT:lla enemmän Petri Kontiolalta. Ylivoimaa hän pyöritti yhdessä Eeli Tolvasen kanssa ihan näppärästi, mutta tasaviisikoin hän ei oikein löytänyt jouhevaa rytmiä pelaamiseensa. Kontiola on kuitenkin edelleen Suomen kärkisenttereitä KHL:ssä, ja hänellä on paikka olympiajoukkueessa kahdessa kärkiketjussa ja ylivoimalla.

Mistä löytyy tuki Kemppaiselle ja Kontiolalle? Kaksi alinta ketjua ei saisi jäädä kuitenkaan pelkkien jarruketjujen rooliin.

Salminen: Olen kanssasi osittain samaa mieltä Kontiolasta. Kahdessa ensimmäisessä pelissä koko miehen ketju oli suhteellisen näkymätön, vaikka se Ruotsi-pelissä kaksi maalia iskikin.

Kaksi alinta ketjua ei saisi jäädä kuitenkaan pelkkien jarruketjujen rooliin

Kanadaa vastaan ketju oli kuitenkin jo Suomen paras yhdessä Jani Lajusen johtaman nelosketjun kanssa. Maalipaikkojakin ketju synnytti tasakentällisin viisi kappaletta, eli eniten Suomen ketjuista mainitsemasi ylivoiman pyörityksen lisäksi.

Uskoisin myös, että kolmossentteriksi kaavaillaan edelleen Jarno Koskirantaa. Koskirannan turnaus meni mielestäni aika lailla täysin penkin alle, mutta haluaisin tietää kuinka suuri osa siitä oli myös seurausta ketjukavereiden, eli Veli-Matti Savinaisen ja Antti Erkinjuntin heikkojen otteiden syytä.

Näkisin, että kisoissa Koskirannan viereen voitaisiin lyödä Oskar Osala ja Mika Pyörälä, jonka kanssa Koskiranta pelasi hyvin yhteen jo vuoden 2016 MM-kisoissa. Suomen sentteristö olisi tällöin Kemppainen - Kontiola - Koskiranta - Niemi/Lajunen.

Kaipaako Suomi hyökkäykseen lisää taitoa työmiesten rinnalle?

Salminen: Senttereitä enemmän olisin huolissani Suomen laituritilanteesta, joka Tolvasta ja Julius Junttilaa lukuunottamatta on vahvan duunarihenkinen. Onko Suomella nyt nähdyn joukkueen ulkopuolella pelaajia, jotka voisivat olla kokeilemisen arvoisia kortteja Venäjän EHT:lla?

Kokkonen: Päävalmentaja Lauri Marjamäki totesi, että pelaajiston osalta kivijalka nähtiin Helsingin turnauksessa. Isoa vaihtuvuutta ei ole luvassa Moskovaan. Laitahyökkääjien osalta puhutaan ehkä noin kolmesta pelaajasta, jotka saattavat vaihtua toiselle olympialeirille.

NHL-kaukalot jättänyt ja tällä kaudella Sveitsissä kiekkoileva Lauri Korpikoski on pelaaja, jonka uskon olevan joulukuussa Venäjän EHT:lla ja myös olympiajoukkueessa mukana. Hänkään ei tosin ole kiekollisen pelin moottori vaan duunariketjujen osastoa, jota on riittämiin.

On mielenkiintoista nähdä, hakeeko valmennus joukkueeseen lisää kiekollista osaamista vai tyydytäänkö siihen, että joukkue on duunaripainotteinen. Ruotsissa SHL:ssä pelaavat Juuso Ikonen ja Juhamatti Aaltonen voisivat olla vaihtoehtoja kiekolliseen rooliin. He ovat lisäksi Marjamäelle jo ennestään tuttuja pelaajia.

Ikonen ei tosin ole urallaan pelannut yhtäkään miesten maaottelua, ja Juhamatti on, no, Juhamatti.

Salminen: Noin kolmea pelaajaa lähtisin itsekin joukkueen laitureista vaihtamaan: jo edellä mainitut Savinaisen ja Erkinjuntin sekä sitten ykkösketjussa pelanneen Jukka Peltolan. Mies ei toiminut ykkösketjussa halutulla tavalla, vaikka maalin tekikin.

Ja toisaalta työmiesosasto Pyörälän, Sakari Mannisen, Lajusen ja koko jokerinelosketjun osalta onnistui turnauksessa huomattavasti Peltolaa paremmin.

Toki täytyy muistaa, että Heiskasen ohella myöskään Tolvanen tuskin on lähdössä Venäjälle, joten periaatteessa joukkueessa voisi olla neljä paikkaa uusille laitureille. Itse näkisin, että mukaan otetaan Korpikoski, Oskar Osala, Ikonen sekä villinä korttina mainitsemasi Aaltonen.

Totta on, että Juhamatin suoritustaso on vaihteleva, mutta mies on suomalaisista lähinnä Brian O´Neillin tapaista vauhdikasta taitohyökkääjää, jonka vierellä Tolvanen on Jokereissa saanut itsestään parhaan irti.

Aaltosen kokeileminen vielä tässä kohtaa on käytännössä riskitöntä.

Ja ainakin Jokereissa miehet ovat mahtuneet samaan ketjuun syömättä toistensa tehoja, niin uskoisin, että Tolvanen pääsisi paikoille, vaikka toisessa laidassa olisikin Aaltonen. Aaltosen kokeileminen vielä tässä kohtaa on käytännössä riskitöntä.

Jatkoajan valitsema Leijonien kokoonpano Venäjän EHT:lle

Salminen: Omat muutokseni olisivat siis: sivuun Erkinjuntti, Savinainen, Peltola, Mikkola, Kukkonen ja Ortio. Lisäksi Tolvanen ja Heiskanen huilaavat sovitusti Venäjän turnauksen, vaikka olympiakoneessa todennäköisesti ovatkin.

Myös Koskiselle antaisin ainoana pelaajana lepoa turnauksen ajan. Olympialaisissa mies on Suomen ykkönen, mutta rajallisen peliajan vuoksi haluaisin antaa muille maalivahdeille myös reilun näyttöpaikan.

Pois jäävien tilalle nostaisin Aaltosen, Ikosen, Korpikosken ja Osalan laitureista, Hietasen, Kivistön ja Salmelan puolustajista sekä Karhusen ja Metsolan antamaan kunnolliset näytöt.

Kokkonen: Ei missään nimessä sovi unohtaa Ruotsin SHL:ssä tehokasta alkukautta pelannutta Kristian Näkyvää. Hyökkäyssuuntaan etevä puolustaja on tehnyt alkukaudella peräti 13 tehopistettä ja on sarjan tehokkain suomalainen.

Hyvin liikkuva Näkyvä sopisi mainiosti Marjamäen pelitapaan, jossa puolustajilla on iso rooli. En pitäisi yllätyksenä, jos Näkyvä vetäisi Leijona-paidan päälle joulukuussa Moskovassa.

Salminen: Toki täytyy muistaa, että tässä kokoonpanossa oletetaan, että Marjamäki pitää tosiaan sanansa ja Moskovaan lähtee käytännössä paras joukkue, myös siis selvät olympiapelaajat kuten Kemppainen, Sami Lepistö ja Teemu Hartikainen.

Hyökkäysketjut:

Julius Junttila - Joonas Kemppainen - Teemu Hartikainen
Lauri Korpikoski - Petri Kontiola - Juhamatti Aaltonen
Juuso Ikonen - Jarno Koskiranta - Oskar Osala
Marko Anttila - Mika Niemi - Antti Pihlström
Mika Pyörälä - Jani Lajunen - Sakari Manninen

Pakkiparit:

Sami Lepistö - Juuso Hietanen,
Atte Ohtamaa - Jesse Virtanen
Anssi Salmela - Mikko Lehtonen
Tommi Kivistö/Kristian Näkyvä - Ville Lajunen
Miika Koivisto - Jyrki Jokipakka

Maalivahdit:

Juha Metsola
Tomi Karhunen
Eero Kilpeläinen

» Lähetä palautetta toimitukselle