Tappara vastaan Jokerit - finaalikuume nousee

LIIGA / Artikkeli
SM-liigan historian järjestyksessään 27. finaaliotteluissa kohtaavat läpi kauden tasaisesti jyrännyt Tampereen Tappara, sekä välierissä myrskyvaroituksen antanut Helsingin Jokerit. Vain kahdesti pudotuspeleissä kohdanneet finalistit tulevat varmuudella tarjoamaan vauhdikasta vääntämistä ja erittäin tasaisen ottelusarjan, jossa pienet asiat ratkaisevat.

Joukkueet ovat selvinneet finaalipeleihin hieman eri tavalla. Tappara viiletti loppuotteluihin kukistamalla ensin puolivälierissä Bluesin selkeästi otteluvoiton 3-0, jonka jälkeen se nosti kierroksia entisestään lyöden TPS:n niinikään kolmessa ottelussa. Viimeinen ottelu venähti tosin jatkoajalle, mutta huimassa kevätkunnossa oleva Janne Ojanen ratkaisi finaalipaikan tamperelaisille. Jokerit joutui puolivälierissä ensin henkisesti kovaan paikkaan, kun viime vuoden playoff-mörkö Kärpät asettui vastaan. Joukkue kuitenkin selvitti Kärpät 3-1, edeten välieriin hyökkäyskone HPK:ta vastaan. Pienoisena altavastaajana sarjaan lähtenyt Jokerit onnistui kuitenkin hankkimaan elintärkeän vierasvoiton Hämeenlinnassa, ja pudotuspelien kuumin maalivahti Kari Lehtonen hoiti Helsingissä loput.

Tapparan paketti kasassa

Tappara on selvinnyt tiukoista playoff-väännöistä ilman

loukkaantumisia tai pelillisiä notkahduksia, ja Jukka Rautakorpi on pitänyt kokoonpanon ja kenttäkoostumukset samassa toimivassa kuosissa koko pudotuspelien ajan. Janne Ojasen otteet olivat Tepsiä vastaan ajoittain häikäsevän hyviä, ja hän on omalla panoksellaan nostanut myös laitahyökkääjänsä Jani Hassisen ja Johannes Alasen tehotilastoihin. Ratkaisumaali kolmannen välierän jatkoajalla, ja huikeat alustukset Hassisen tärkeisiin maaleihin aiemmissa peleissä ovat osoitus Ojasen peräänantamattomasta taistelutahdosta. Viime kevään loppuottelusarjassa kippari oli vaisu, joten latausta ja tahtoa ei tulevista peleistä varmasti tule huippukuntoiselta Ojaselta puuttumaan. Ykkösketju on myös puolustanut erinomaisesti, sen aikana omissa ei ole tasakentällisin kolissut kertaakaan.

Aleksander Barkovin johtama kakkostrio on iskenyt eniten maaleja (8) Tapparan hyökkäysvitjoista. Ketjun kovin maalisieppo on ollut odotetusti Tarvainen, mutta Barkovin kolme osumaa tässä vaiheessa on pieni yllätys, osuihan Sasha runkosarjassa vain kuudesti. Marko Ojasella on koossa yksi maali ja lukemattomat määrät armotonta taistelua hyökkäyskulmissa ja puolustusalueella.

Tapparan kolmos- ja nelosketju ovat odotetusti parantaneet peliään kevään edetessä. Esa Pirnes, Roman Meluzin ja Sami Venäläinen muodostavat todella luisteluvoimaisen ja taitavan kolmikon, ja puolustuspelikin on toiminut vakuuttavasti (ei takaiskumaaleja). TPS:ää vastaan kolmosen luisteluvoima tuli paremmin esille mitä pidemmälle sarja eteni, joten on mielenkiintoista nähdä jatkuuko sama tendenssi myös finaaleissa. Viime kevään pudotuspeleissä loistanut Kuki-Mäkinen-parivaljakko on pelannut jälleen erinomaiset playoffit nelosketjussa ja alivoimaexpertteinä. Ketjun kolmas lenkki, Jaakko Uhlbäck on hyvä luistelija ja erinomainen karvaaja, joten nelosessakin "paketti on hyvin kasassa", vaikka maalit ovatkin jääneet vain yhteen. Vielä toki ehtii.

Puolustuspeli on kirvesrinnoilla todella hyvin hallinnassa. Vain kerran kuudessa ottelussa Tapparan verkkoon on tehty enemmän kuin yksi maali. Puolustajaparit ovat hitsautuneet hyvin yhteen kevään aikana, ja isokokoiset keskushyökkääjät ovat omiaan vääntämään kriittisissä tilanteissa kiekot omille. Silmiinpistävää on ollut myös todella varmat purut, hienosteluun omalla alueella ei ole sorruttu. Puolustuksen ykkösmieheksi nostaisin tässä vaiheessa Janne Grönvallin, vaikka yhden pelaajan nostaminen esille ei teekään oikeutta mahtavasti kollektiivina toimineelle puolutustuskalustolle. Mutta kuitenkin, Grönvallilta on nähty tukku mojovia taklauksia ja loistavia, pitkiä avaussyöttöjä, jotka ansaitsevat maininnan.

Jokerit parantaa jatkuvasti

Sarjassa HPK:ta vastaan Jokereilla yksi ominaisuus nousi ylitse muiden. Runkosarjan lopun mierokielisistä huhuista hetkahtamaton joukkue on nivoutunut pudotuspelien aikana erinomaisesti joukkueena taistelevaksi kokonaisuudeksi. Tähtisikermän palat täydentävät melko hyvin toisiaan, ja pelaajia yhdistää valtava taistelu- ja kamppailutahto. Jokereiden kurinalaisuus ja toimiva viisikkopuolustus tuli esiin ja oli ratkaisevia tekijöitä matkalipussa finaaliin. HPK:n salamahyökkäyspeli saatiin pysäytettyä oikeiden ratkaisun avaimien avulla.

Jokereiden ketjuista löytyy jokaisesta kentästä jotain.

Finaaleissa pelaavat eittämättä kaksi liigan leveintä materiaalia. Jokereiden akilleen kantapääksi voi tosin silti koitua liian kapea lopullisten ratkaisijoiden kaarti. Ykkösketju Vladimir Machulda - Petri Pakaslahti - Pavel Rosa, loistokkuudetaan huolimatta, vastasi lievästi huolestuttavan paljosta hyökkäystehokkuudesta.Muutkin ketjut voivat kuitenkin ottaa pääroolin ottelussa kuin ottelussa, esimerkkinä Kärpät-sarjassa nelosketjun reiluhkot tehot, tai vaikkapa Frank Banhamin kaksi ratkaisumaalia kolmannessa välierässä.

Ykkösketjussa oikeaa laitaa liukuu Jokereiden hyökkäyspelin primus motor, Lappeenrannasta Helsinkiin mestaruudesta pelaamaan lainattu Vladimir Machulda. Kuusi maalia ja kaksi syöttöä kertovat tilastoinakin jotain. Jokerit ei ilman Machuldaa olisi näin pitkällä. Ketjun keskellä majailee ehkä liigan paras aloittaja, Petri Pakaslahti, joka käy aloittamassa uuvuksiin asti ympäri kenttää, vaikka Machulda ja ketjun toisella laidalla hiljalleen heräilevä Pavel Rosa vaihtopenkillä istuisivatkin. Rosa on hieman keräillyt itseään loukkaantumisensa jälkeen, mutta mies löytää yhteistä säveltä Pakaslahden ja Machuldan kanssa ottelu ottelulta, ja tshekki on ratkaisevassa asemassa finaalipeleissä.

Kakkosessa Frank Banham saattaa ensin katsella cheerleadereita puolitoista erää, mutta yhtäkkiä nykäistä ratkaisevan maalin salamannopealla lyöntilaukauksellaan. Keskellä all-around -peliä molemmissa päissä pelaavalta Antti Aallolta voisi odottaa hieman enemmän panosta hyökkäyspäässä ykkösketjun taakan keventämiseksi. Toinen laituri, illasta toiseen energisesti luisteleva ja taisteleva Niko Mikkola on kullanarvoinen kappale Jokereille. Mikkola ei juuri ole pisteillä mässäillyt, mutta miehen rooli noussee myös finaaleissa arvoon arvaamattomaan.

Tuomo Ruutu on pääosassa kolmannessa ketjussa, jolta löytyy tulivoimaa jokaiseen pelin osa-alueeseen. Taklaukset, kuin myös vauhdikkaat hyökkäykset ovat taattuja. Tämän kentän panos ratkaiseviin maaleihin lienee kuitenkin kahta ensimmäistä selkeästi pienempi.

Vimeinen ketju kärsii kovasti elämänsä kevättä pelanneen Tomek Valtosen loukkaantumisesta viimeisessä välieräottelussa. Tomek venäytti sivuristisiteensä ja hänen kuntoaan seurataan päivä päivältä, mutta miehen pelaaminen on epävarmaa. Jukka Voutilainen hyppäsi kuin puskista neloskenttään taistelemaan mestaruudesta, ja häntä voitaneenkin pitää yhtenä playoffien sensaatioista.

Jokeripuolustuksessa päävastuu jakautuu ohuehkolle materiaalille. Tom Koivisto, Ilkka Mikkola ja Ari Vallin jakavat tehopisteet keskenänsä, kun Kari Haakana ja korvaamattoman arvokas Alex Brooks keskittyvät luutimaan omaa päätä. Jokeripuolustuksen ongelma Tapparan raskasrakenteista, mutta nopeaa hyökkäysarsenaalia vastaan on yksinkertaisesti finaalipelien varmuudella runsaasti sisältämien kulmavääntöjen ja pystypainien voittaminen. Kari Haakana ja Brooks pitävät miehensä 100%-varmuudella, mutta mihin kykenevät tiukassa paikassa Ilkka Mikkola ja Ari Vallin? Puolustajien painolastia keventää tosin Jokereiden jo aikaisemmin mainittu tehokas viiden miehen puolustussysteemi.

Erikoistilannepelaaminen

Finaaleiden kolmas joukkue koostuu raitapaidat päälleen ripustavasta kvartetista, jonka tuomarilinja nähdään vasta tiistai-iltana. Varmaa on, että kuten nykyajan jääkiekossa yleensä, tullaan myös tulevia otteluita ratkomaan tärkeissä ylivoima-peleissä. Tiukan paikan tullen joukkueiden kokemus, yksilöiden taito, jalkojen kunto, kuin myös kollektiivinen taisteleminen ja kurinalaisuus tulevat erityisesti erikoistilanteissa esiin. Toimiva erikoistilannepelaaminen on playoff-menestyksen kivijalka, ja etenkin ylivoimalla molemmat finalistit ovat olleet todella tehokkaita.

Tappara pelaa ylivoimatilanteet pääasiassa kahden kentällisen voimin. Janne Ojasen ketjun toisessa laidassa erinomainen mailankäsittelijä Roman Meluzin korvaa Johannes Alasen, ja pakkiparina viivassa pelaavat Puistola ja Luoma. Sasha Barkovin ketju pelaa normaalisti takanaan Grönvall ja Mäntylä. TPS:ää vastaan ylivoimakuviot olivat välillä pahemman kerran kadoksissa aggressiivisesti puolustaneiden vastustajien ansiosta, joten playoff-tilastoihin on turha tuijotella kun loppuottelut alkavat. Mikäli yyvee-kuviot eivät ota tuulta purjeisiinsa, istuu penkillä vielä mahdollinen jokerikortti Jyrki Välivaara. Runkosarjassa peräti 9 ylivoimamaalia iskenyt pakki on istunut viime aikoina erikoistilanteet penkillä, mutta kukapa tietää mitä tulevissa otteluissa tapahtuu. Alivoimalla nelosketjun järkäleet Arto Kuki ja Marko Mäkinen muodostavat mielenkiintoisen hyökkäysparin. Kaksikon pelaamista kannattaa seurata, isot miehet ovat vaikeita ohitettavia keskialueella ja vaarallisen ulottuvia kiekontavoittelutilanteissa. Tähän mennessä koko joukkueen av-pelaaminen on ollut koko playoffien tarkinta (91.43%),

Jokerit pelaa 5-4 -ylivoimat normaaleilla kentillä ykkös- ja kakkosketjun kantaessa päävastuun. Kakkoskentän ylivoimapeli on kuitenkin takkuillut viime aikoina, ja suurempaa hässäkkää Tapparan maalille syntynee yleensä vain Machuldan onnessa jäällä - miehen elintärkeät syötöt avavaat koko ylivoiman. Viivan ykköspyssy on playoff-puolustajista tähän mennessä tehokkain Tom Koivisto, jonka lavasta lähtee tärkeitä maaleja nimenomaan siniviivalta. Alivoimalla vastuuta Jokereista kantavat taistelijat kuten Niko Mikkola, Mikko Ruutu, kapteeni Antti Törmänen ja sentterit Pakaslahti-Aalto.

Taistelupareja: Maalivahdit ja valmentajat

Tapparan 35-vuotias kanadalaismaalivahti Tom Draper on

ollut koko pudotuspelien ajan varmassa torjuntavireessä. Varsinkin hallitsevaa Suomen mestaria TPS:aa vastaan otellussa välieräsarjassa Draper oli erinomainen. Ensimmäisessä ottelussa Tampereella isännillä oli selkeitä käynnistysvaikeuksia, mikä näkyi keskialueen virheinä ja kiekonmenetyksinä. Näistä tilanteista vikkelät turkulaishyökkääjät karkasivat pariin otteeseen puhtaisiin läpiajoihin, jotka Draper kuitenkin viileän rauhallisesti pysäytti. Ottelusarjan viimeiseksi jääneessä kolmannessa ottelussa Draper teki todellisen 'game saven', kun Ville Vahalahti pääsi laukomaan läheltä ja suoraan syötöstä kohti maalia. Pian tämän jälkeen Janne Ojanen tälläsi voimalla Kirvesrinnat loppuotteluihin.

Draperin ja Tapparan yhteinen historia ei rajoitu vain tähän kauteen. 14 vuotta sitten, kaudella 1987-88 nuori kanadalainen saapui Winnipegistä Tampereelle kokemusta ja pelitaitoja kartuttamaan. Runkosarjan alku sujui vaihtelevissa merkeissä, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä varmemmin ja paremmin Draper torjui. Keväällä kanukki oli joukkueen parhaimmistoa, kun Kirvesrinnat juhlivat kolmatta perättäistä Suomen mestaruuttaan.

Tom Draperin torjuessa mestaruutta Tapparalle oli jokerimaalia vartioiva Kari Lehtonen vasta 4-vuotias, ja mahdollisesti tekemässä ensimmäisiä luistimenpiirtojaan. Nyt 18-vuotias Lehtonen on pelannut erinomaiset pudotuspelit tähän asti nollaten vastustajansa kahdesti. Ratkaisevassa välieräottelussa Lehtonen suorastaan ryöväsi HPK:lta voiton. Ensi kesän mahdollinen ykkösvaraus NHL:än kykenee kaikkeen tarvittavaan voittaakseen mestaruuden Jokereille, mutta nähtäväksi jää, kestääkö nuoren huippumaalivahdin maskin sisus.

Kun Tappara juhli mestaruuttaan 1988, seisoi penkin päässä

mies nimeltä Rauno Korpi. Nyt mestaruutta on Tampereelle kärräämässä toinen korpi, Jukka Rautakorpi. Taisteluun fläppitaulun herruudesta asettuu häntä vastaan jokerileiristä ensimmäistä kauttaan päävalmentava Raimo Summanen. Kahden nuorehkon valmentajan selkein ero löytyy ansiolistasta: Summanen voitti pelaajana lähes kaiken suomalaiselle kiekkoilijalle mahdollisen, kun taas Rautakorpi ei ole niin pelaajana kuin valmentajanakaan saavuttanut vielä yhtään voittoa. Rautakorpi on kuitenkin valmentanut päävalmentaja SM-liigassa kauemmin, ja lienee hieman Summasta rutinoituneempi koutsi.

Ratkaisuja?

Tapparan valtti näissä pudotuspeleissä on ollut tasaisuus ja tietynlainen rauhallisuus. Neljästi joukkue on ollut tappioasemassa, ja noussut ottelun loppupuolella sinnikkäästi jauhaen tasoihin ja lopulta voittoon. Tässä saattaa piillä myös joukkueen akilleen kantapää. Finaalipeleissä pelirytmiin on päästävä heti, eikä vasta toisessa tai kolmannessa erässä. Konemainen suorittaminen ei välttämättä riitä enää Jokereita vastaan, vaan nyt muiden pelaajien on löydettävä samanlainen lisävaihde peliinsä minkä Janne Ojanen löysi jo Tepsiä vastaan.

Myös Jokerit erikoistui välierissä takaa nousemiseen, ratkaisevat 1 ja 2. voitto irtosivat kumpainenkin viimeisen erän nousun ansiosta. Jokereilla riittää jaloissa varmuudella kuntoa polkea vaikka Juhannukseen asti kaukalossa, kuten Summanen on tokaissut. Jokereiden on kuitenkin onnistuttava pistämään kaiken fysiikkansa peliin ja löydettävä syvyyttä maalintekoon. Kuumenemiseen ja jäähyilyyn Jokereilla ei ole varaa edelleenkään. Toisarvoiset asiat, kuten Marko Mäkisen ärsyttäminen tulee jättää niille kuuluvaan asemaan.

Kuinka mennään?

SM-liigan 27. finaaliottelut alkavat tiistaina 9. huhtikuuta armon vuotta 2002, kello 18.30. Tuolloin on enää turhaa kelata vanhoja tilastoja, historiikkeja mestaruusvuosilta, tai maalivahtien luistimien kokoa.

Ensimmäinen ottelu on luonnollisesti tärkeääkin tärkeämpi. Asetelma on kuitenkin, että Jokerit lähtee siihen altavastaajana kärkkymään mahdollisuutta riistää Tapparan kotietu. Tappara puolestaan pyrkii ottamaan rauhoittavan ensimmäisen voiton kotona.

Sarja jatkuu tiistain jälkeen välittömästi keskiviikkona Hartwall Areenalla Helsingissä, jonka jälkeen pelipäivät ovat perjantai, sunnuntai ja tiistai 16.4.

» Lähetä palautetta toimitukselle