Suomi ja Venäjä väänsivät tasapelin

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Rauma sai pitkästä aikaa olla isäntänä Suomen maajoukkueen harjoituspelissä Venäjää vastaan. Itse ottelu ei tarjonnut reilulle parituhantiselle yleisölle hienouksia, vaikka pelin alku ennakoikin jotain toista.

Ensimmäinen erä - Suomi vastaa vauhdista

Kun kaikki perinteiset seremoniat oli hoidettu alta pois, pääsi itse ottelu vihdoinkin käyntiin. Mutta, ennen kuin kaikki katsojat olivat edes ehtineen paikoilleen teki Suomi jo avausmaalinsa. Ilkka Pikkarainen sai kiekon Raimo Helmisen voittaman aloituksen jälkeen, nousi laidalta ja hieman onnellakin laukoi etukulmasta Suomen johtoon.

Suomi innostui maalista lisää, ja pelin painopiste olikin vahvasti Venäjän päädyssä. Suomen hallinta jatkui lähes koko erän ajan, mutta vähitellen Venäjäkin pääsi peliin mukaan ja loi muutaman kunnon tilanteen. Erätauolle lähdettiin silti numeroissa 1-0, vaikka Suomellakin oli paikkansa muutamaan lisäosumaan. Maksim Sokolov Venäjän maalilla torjui paikat kuitenkin vaivatta.

Toinen erä - Venäjä tulee yhä vahvemmin peliin mukaan

Toinen erä oli selvästi pelin tasaisin. Suomen alun hurja vire oli laantunut, ja Venäjä loi paikkoja siinä missä Suomikin. Erän viidennellä minuutilla Leijonien yritys palkittiin, kun Joonas Vihko pääsi etenemään vasemmalta laidalta. Sokolov torjui vaivoin Vihkon yrityksen, mutta ei enää ehtinyt Juha Gustafssonin laukomaan kakkoskiekkoon.

Tämän jälkeen leijonalauman puseroon ehkä hiipi pieni tyytyväisyyden tunne ja koko ottelun hieman kuutamolla ollut puolustus ei enää pysynyt venäläisten vauhdissa. Mutta pienellä onnella ja Petri Vehasen torjunnoilla Suomi säilytti johtonsa erätauolle asti.

Kolmas erä - Venäjä tulee rinnalle

Jos katsojat olisivat tienneet mitä kolmas erä pitää sisällään olisivat monet varmasti suunnanneet ulos hallista. Erä oli täysin Venäjän hallintaa ja Suomi oli kuin varjo ottelun alun kuvastaan.

Venäjä loi jatkuvasti paikkoja Suomen maalille ja erän puolivälissä se myös onnistui, jolloin joukkue tasoitti isäntien kaksi erää hallitseman ottelun numeroihin 2-2 Suomen mustan hetken aikana. Ansaitut tasoitusmaalit menivät Kuvaldinin ja Frolovin nimiin. Venäjä jatkoi maalien jälkeen hurjaa painostustaan, mutta todellisella onnella Suomi sai taisteltua tasapelin ottelusta. Venäjällä oli erässä monta läheltä piti-tilannetta ja muutama läpiajo, mutta Vehanen klaarasi ne, vaikkei välillä nähnytkään missä kiekko oli.

Yhteenveto

Suomen veto loppui kesken ja Venäjä oli lopussa monta askelta edellä isäntiä. Onneksi nyt voi jossitella, ettei Suomella ollut mukana paras miehistönsä, mutta totuus on, että Suomi ei pelannut lähelläkään omaa tasoaan, ja Venäjä olisi ansainnut voiton pelistä. Kolmatta erää täydellisesti hallinnut Venäjä oli tapansa mukaan täynnä muukalaisia, mutta hyvin he ruutunsa täyttivät.

Katsojia oli yllättävänkin paljon ja 2543 silmäparia loivatkin halliin lämpimän tunnelman. Tietysti kolmas erä verotti kokonaisuutta kun suuri osa yleisöstä haukotteli ja odotteli vain kotiinpääsyä. Maaottelu osoitti, että Rauma on tarpeen vaatiessa hyvä paikka Suomelle pelata harjoitusotteluitaan ja toivottavasti seuraava ottelu nähdäänkin hieman nopeammalla aikavälillä kuin vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Erikoista on sen sijaan se, että Rauman kokoisesta kaupungista ei löydy kunnon kuuluttajaa tämän tasoiseen peliin. Kuuluttaja oli varmasti jokaisen katsojan painajainen, sillä hän oli jatkuvasti myöhässä kuulutuksissaan, sekoili sanoissaan ja hänen englantinsa oli, miten sen nyt sanoisi, jopa huonompaa kuin Mika Häkkisen F1-kilpailun lehdistötilaisuudessa. Makunsa kullakin, mutta ainakin allekirjoittanutta tämä asia jäi vaivaamaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle