Suomi haastajana World Cupiin

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomen maajoukkue aloittaa urakkansa World Cupissa maanantaina. Euroopan lohkossa vastaan asettuvat Tshekki ja Ruotsi kotona, sekä Saksa vieraissa. Selviytyminen puolivälieristä neljän joukkoon olisi joukkueelta erinomainen saavutus, mutta sen saavuttaminen vaatii täydellistä onnistumista.

Edellisen vuonna 1996 pelatun World Cupin jälkeen on tapahtunut Suomen jääkiekkoilussa paljon. Tuolloin Suomen joukkueessa pelasi runsaasti Euroopassa leipänsä ansaitsevia pelaajia. Tämän kertaisessa joukkueessa ainoastaan Jukka Hentunen , Ville Peltonen ja Mikko Eloranta pelaavat ensi kaudella Sveitsin liigassa. Viime kaudella Eloranta pelasi TPS:n riveissä, samoin kuin joukkueeseen loukkaantumisesta kärsivän Esa Pirneksen tilalle valittu Mikko Koivu. Paljonko NHL:n laajentuminen vaikuttaa siihen, että pian alkavan joukkueen kaikki jäsenet ovat tiensä taalaliigaan raivanneet, on eri asia.

Edellisen World Cupin jälkeen Suomen maajoukkue on uudistunut melkoisesti, mikä on toki täysin luonnollista. Onhan kisoista kulunut aikaa jo kahdeksan vuotta. Silloin pelanneesta joukkueesta on mukana kuusi pelaajaa: puolustuksessa Niinimaa ja Numminen, hyökkäyksessä Teemu Selänne, sekä “Hupu-Tupu-Lupu-ketju“, Peltonen-Koivu-Lehtinen kokonaisuudessaan. Lisäksi mukana oli myös Sami Kapanen, joka nytkin valittiin, mutta jättäytyi pois joukkueesta keskenkuntoisuuteensa vedoten. Jääkiekkouraansa tuosta joukkueesta jatkaa vielä suurin osa. Selkeä lopettamispäätös on kuultu Mika Niemiseltä, Jari Kurrilta, Christian Ruutulta, Hannu Virralta, Janne Laukkaselta ja Kari Takolta. Lisäksi Jyrki Lumme on ollut vuoden pelaamatta, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi lopettamisesta ilmoittanut.

Vuonna 1996 Suomi aloitti turnauksen varsin hienosti, voittaen sekä Saksan että Tsekin kotonaan. Ruotsia vastaan tuli tappio vieraissa ja turnaus päättyi tappioon Venäjää vastaan käydyssä ottelussa. Turnaus päättyi lopulta USA:n voittoon, kun se löi Kanadan turnauksen loppuottelussa. Suomen paras pistemies turnauksessa oli Teemu Selänne viidellä tehopisteellä. Tämän jälkeen parhailla pelaajilla on pelattu kaksi turnausta, molemmat World Cupista poiketen suuressa kaukalossa. Naganossa Suomi ylsi pronssille, Salt Lake Cityssä seinä nousi vastaan puolivälieräpelissä Kanadaa vastaan.

Ykkösketju ratkaisevassa asemassa

Suomi lähtee World Cupiin olympialaisista ja edellisestä World Cupista tutuista asetelmista, joka kuulostaa usein toistettuna jo varsin kliseiseltä. Nimilistan perusteella joukkue on selkeästi parhaita heikompi ja menestyminen vaatii onnistumista omassa pelissä, jonka tulee perustua tarkkaan viisikkopuolustukseen, sekä teräviin vastahyökkäyksiin unohtamatta terävyyttä erikoistilanteissa. Joukkueen kärki hyökkäyspään ratkaisuja ajatellen on kapea, eivätkä ykkösketjussa pelaavat Selänne, Lehtinen ja Koivu olleet viime kauden aikana samanlaisessa vireessä kuin olivat kaudella 1997-98, jolloin kamppailtiin Naganossa, jossa muodostivat kenties kisojen parhaan kentällisen.

Naganon olympialaiset sisältäneellä kaudella 1997-98 Selänne iski uransa toiseksi parhaat maalilukemat (52 maalia) ja Lehtinen pokkasi kauden jälkeen Selke Trophyn NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä. Viime kauden saavutukset olivat ainoastaan Koivulla tuon kauden tasoa, joskin Lehtisen otteisiin vaikutti loukkaantuminen, joka piti miehen sivussa yli 20 NHL-ottelusta. On päivänselvää, että World Cupissa nimenomaan tältä kolmikolta, vaaditaan erittäin paljon. Se on käytännössä ainoa ketju, jonka kaikki jäsenet ovat osoittaneet kovan tasonsa sekä NHL:ssä että maajoukkueen kovissa turnauksissa.

Teemu Selänteen heikosta kaudesta on puhuttu mediassa runsaasti. Reilun 30 pisteen kausi on Selänteelle huono, eikä maajoukkueessa samanlaiselle alisuoriutumiselle ole varaa. Selänne on maajoukkueessa ollut yleensä erittäin hyvä ja kärkihyökkääjän otteita kaivataan nytkin. Outo tilanne tämä ei Selänteelle ole. Naganossa, Salt Lake Cityssä ja edellisessä World Cupissa Selänne on ollut aivan yhtä tärkeä pelaaja joukkueelle. Salt Lake Cityssä Selänne joutui vieläpä pelaamaan melko yksinäisenä hyökkäävänä hyökkääjänä, sillä samaan aikaan Saku Koivu kävi toista taistelua kenttien ulkopuolella, sairastuttuaan syöpään syksyllä 2001. Uutta tilanteessa on heikosti sujuneet edeltävät pelit. Selänne pelaakin paitsi Suomen, myös oman NHL-tulevaisuutensa eteen. Hyvillä otteilla ilman sopimusta oleva Selänne parantaisi huomattavasti mahdollisuuksiaan päästä joukkueeseen, joka tavoittelee tosissaan Stanley Cupia.

Ykkösketjun tärkein ase lienee ylivoimapeli. Kaikki kolmikon jäsenet liikkuvat hyvin ja etenkin Selänteellä on hyvä laukaus, jolla on mahdollista yllättää maalivahdit pitkältäkin etäisyydeltä. Kun tähän lisätään Kimmo Timosen kiekollinen taito sekä kenties Sami Salon kova pyssy viivaan, näyttää kaikki paperilla hyvältä. Eväät onnistumiseen ovat olemassa. On luonnollisesti täysin eri asia, onnistutaanko materiaalin hyvyys siirtämään paperilta kaukaloon, mutta yhdeksi elinehdoksi sen voi laskea.

Ykkösen takana tiukkaa taistelua pelipaikoista

Tukea ykkösketjulle odotetaan lähinnä Olli Jokisen johtamalta triolta, jossa laidoilla ovat harjoituksissa luistelleet Mikko Eloranta ja Ville Peltonen. Pelitilanteessa Elorannan tilalla on luistellut välillä Tuomo Ruutu. Jokinen on tehnyt muutaman kauden ajan NHL:ssä mukavia tehoja. Maajoukkueessakin kulki mukavasti kevään MM-kisoissa, jolloin laidalla oli Peltosen lisäksi Tomi Kallio, eikä unohtaa sovi myöskään hyvin sujuneita Salt Lake Cityn olympialaisia. Peltonen on maajoukkueessa tehnyt useita tärkeitä maaleja ja Eloranta tai Ruutu tuo kulma - ja maalinedustilanteisiin hyvän panoksen.

Nyt kolmikon, olipa toisena laiturina kuka tahansa, pitäisi pärjätä MM-kisoja kovemmassa koitoksessa. Ketju jää materiaalilta selvästi Saksaa lukuunottamatta jokaisen muun maan kakkosketjujen materiaalille. Jokaiselta kolmikon jäseneltä tarvittaisiin parhaat arvokisat tähän mennessä. Ensimmäisiä aikuisten kisoja pelaavalle Ruudulle tavoite toki täyttyy automaattisesti, mutta Peltonen ja Jokinen ovat pelanneet hyviä arvokisoja ennenkin, eikä Ruudun laiturivaihtoehdon Elorannan esiintymisessä Salt Lake Cityssä ole pahemmin moittimisessa. Pistetilastoja ketjun ei kuitenkaan liikaa tarvitse tuijotella, vaan parhaat kisojen pitäisi olla nimenomaan sen suhteen, että se pystyy auttamaan joukkuetta. Ketjun kaikki jäsenet ovat hyviä pelaamaan myös puolustusvoittoisempaa peliä tarpeen niin vaatiessa, mutta toisaalta mikäli ykkösketjun peli takertelee, on tämä se ketju, jonka pitää pystyä paikkaamaan.

Kolmos- ja nelosketjuihin Suomella on tarjolla paljon pelaajia, jotka ovat ammattilaisurallaan tottuneet pelaamaan selkeästi varjostavassa roolissa Poikkeuksina tästä kaavasta ovat oikeastaan vain Euroopassa uraansa viime kaudet luonut Jukka Hentunen, NHL:ään vasta ensi kaudeksi siirtyvä Mikko Koivu sekä Chicagossa kauden loppua kohti mukavasti vastuuta saanut Tuomo Ruutu, mikäli Eloranta katsotaan oikeaksi vaihtoehdoksi kakkosketjuun. Näistäkin ainoastaan Ruutu voi olla varma pelipaikastaan jokaisessa ottelussa. Koivu valittiin joukkueeseen vasta Esa Pirneksen jäätyä loukkaantumisen vuoksi pois ja ennakkoon ajateltuna Koivu lienee Niko Kapasen ja Riku Hahlin takana sentterihierarkiassa.

Paitsi Tuomo Ruutu tai Eloranta, kolmos- ja nelosketjun laitureiksi on tarjolla myös Hentunen, Hagman, Laaksonen Nieminen ja Jarkko Ruutu. Hagman ei ole päässyt viimeisimmissä maajoukkueturnauksissa sille tasolle millä pelasi vuoden 2002 olympialaisissa ja MM-kisoissa. Hagmanin peliaika turnauksessa onkin kiven alla, sillä katsomokomennus kävi tutuksi jo kevään MM-kisoissa. Leveyttä saadakseen Suomi tarvitsisi sellaisen pelaajan, jona Hagman esiintyi maajoukkueessa kaksi vuotta sitten. Iloisesti luistelevan ja hyvin kiekkoja riistävän pelaajan, joka onnistuu myös viimeistelemään. Tarjolla ovat Hentunen ja Hagman, mutta mikäli heistä ei tämän roolin ottajiksi ole, voidaan kolmosen kolmanneksi lenkiksi heittää Antti Laaksonen, jolloin kolmosesta tulee astetta puolustavampi koostumus.

Neloskenttään Suomella on heittää mainiot roolipelaajat Jarkko Ruutu ja Ville Nieminen, sekä heille vaihtoehdoksi Antti Laaksonen. Heidän peliinsä Suomi tuskin tulee kaatumaan, vaikka Riku Hahlin sentteröimä trio tuskin maalejakaan tulee liiemmin iskemään. Se, ketkä Hahlin laitureina pelaavat, riippunee paitsi siitä, millaisen panoksen Summanen haluaa puolustavien ja ärsyttävien pelaajien suhteen, myös siitä, onnistuuko kolmikko Hentunen, Eloranta, Hagman esittämään sellaisia otteita, että kakkoseen ja kolmoseen saadaan laituri tästä triosta. Mikäli tämä kolmikko ei onnistu, on Antti Laaksonen hyvin todennäköinen vaihtoehto ylempään ketjuun. Mikko Koivun nouseminen pelaavaan kokoonpanoon vaatii todella hyvää onnistumista harjoituspeleissä, mikäli Hahl tai Kapanen ei epäonnistu. Tällöinkin pitää muistaa se, että Tuomo Ruutu on pelannut ennen NHL:ään siirtymistä sentterinä.

Puolustajavalinnoissa miettimistä

Puolustuksessa Kimmo Timonen on selkeä kiekollisen pelin johtohahmo. Timosen takana joukkueella on muutama varsin hyvin molempiin suuntiin pelaava puolustaja sekä maalinedustaa siivoamaan kaksikko Aki Berg ja Ossi Väänänen. Puolustuksen pelaajavalintojen tekeminen ei ole helppoa. Timosen lisäksi Sami Salo rightin puolelta kovaa ampuvana pelaajana lienee niin selkeästi ylivoimaan kaavailtu pelaaja, että hän on pelaavassa kokoonpanossa takuuvarmasti.

Lopuista kuudesta pitäisi valita neljä viimeistä puolustajaa. Teppo Numminen pelasi totuttua heikommin viime kaudella, mutta toisaalta Nummisen kokemusta on vaikea korvata puolustuksessa. Janne Niinimaa on usein pelannut odotuksiin nähden heikosti maajoukkuepeleissä, mutta toisaalta nyt pelataan kapeassa kaukalossa, jossa Niinimaa on NHL-kausiensa aikana onnistunut maajoukkuetta paremmin. Kun tähän lisätään puolustavat puolustajat Berg ja Väänänen, sekä kahteen suuntaan pelaamaan pystyvät Lydman ja Pitkänen, voidaan todeta että Summasella on käsissään materiaali, josta on vaikea valita ketkä kaksi jäävät ulkopuolelle.

Harjoitusotteluissa parit ovat vaihdelleet jonkin verran. Väänänen-Pitkänen on pysynyt ainoana yhdessä ja mikäli parit säilyvät samoina, lienee se kaksikko, josta muodostuu katsomossa istuva reservi. Timonen on löytänyt itsensä ykkösparista ja vierellä on pelannut Salo tai Numminen. Kakkosessa on pelannut Salon ollessa ykkösessä duo Lydman-Numminen, jolloin kolmospariin ovat jääneet Niinimaa ja Berg. Nummisen ollessa ykkösessä, kakkospari on ollut Niinimaa-Salo, kolmonen Lydman-Berg.

Varmaa on joka tapauksessa se, että epäonnistumisiin ei kentällä olijoilla ole varaa. Suomella on Timosen ja Salon takana miehistö, joka on hyvin tasainen ja jonka keskinäisen paremmuuden ratkaisee hyvin pitkälti henkisen kantin kestäminen kovassa paikassa. Puolustajamateriaali antaa myös varsin hyvin mahdollisuuden tehdä ratkaisuja sen mukaan, millaisen materiaalin käyttö aiheuttaa päivän vastustajalle eniten päänvaivaa. Tosin, jotta totuus ei unohtuisi, sama pelivara on muillakin mailla ylimääräisten pelaajien myötä.

Ylimääräiset pelaajat takaavat sen, että floppaajat saadaan pois kokoonpanosta ennen seuraavaa ottelua ja näin ollen alkusarjojen jälkeen jokaiselle joukkueelle lienee kouliintunut melko hyvä pakkikalusto. Hyvä ainakin NHL-tasolle. Turnauksessa, jossa mukana olevat maat pelaavat parhailla kokoonpanoillaan, taso voi muodostua yllättävän kovaksi tai yllättävän heikoksi, riippuen pitkälti siitä, miten kesäharjoittelussa on onnistuttu. Todennäköistä kuitenkin lienee hyvä taso, sillä tuskin mistään joukkueesta kovin montaa heikosti harjoitellutta löytyy. Turnauksen tuleminen on kuitenkin ollut selvillä pitkään ja pelaajavalinnatkin tehtiin jo ennen kuin NHL päättyi. Yksilötasolla eroja voi syntyä paljonkin.

Maalivahtipelissä ainekset onnistumiseen

Maalivahtiosaston ykkösnimenä World Cupiin lähtee luonnollisesti Miikka Kiprusoff, joka oli tärkeä osatekijä Flamesin matkalla Stanley Cup -finaaleihin. Vaikka Kiprusoffin osuutta on Suomessa kenties hieman liioiteltu, osoitti Kiprusoff päättyneellä kaudella selkeästi sen, että häneen NHL-menestys ei kaadu, kunhan puolustus hoitaa oman osansa. Eikä Kiprusoffin takanakaan huonoja maalivahteja ole. Vesa Toskala oli San Josen nokkimisjärjestyksessä Kiprusoffia edellä ja Kari Lehtonenkin pääsi tekemään NHL:sää debyytin, jonka suoritti varsin näyttällä tavalla.

Harjoitusotteluissa torjuntavastuun ovat jakaneet Lehtonen, joka pelasi Tsekkiä vastaan sekä Ruotsia ja Saksaa vastaan urakoinut Kiprusoff. Molemmat suoriutuivat urakoistaan varsin hyvin, sillä maaleja Suomen verkkoon saatiin tehtyä ainoastaan viisi.

Kiprusoffin torjumisen myötä Suomi lähtee nyt ensimmäistä kertaa pelaajistoltaan World Cupia vastaavaan turnaukseen tilanteessa, jossa joukkueen maalia vartioi pelaaja, joka on myös NHL:ssä ykkösvahti. Salt Lake Cityssä torjuntavastuussa aloitti Jani Hurme, Naganossa Jarmo Myllys samoin kuin edellisessä World Cupissa. On varsin mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako tämä tilanne ratkaisevasti Suomen menestykseen kisoissa.

Summanen valmentajana toisessa arvoturnauksessaan

Raimo Summanen valmensi Suomea ensimmäisen kerran arvoturnaustasolla kevään maailmanmestaruuskisoissa. Keväällä Suomen taival päättyi puolivälierissä Kanadaa vastaan. Ennen maajoukkuetta Summanen valmensi Jokereita SM-liigassa ja toimi HIFK:n kakkosvalmentajana. Maajoukkuetasolla Summanen on ollut alle 18-vuotilden maajoukkueen valmentaja ennen HIFK-pestiään. Aisaparina on ennenkin toiminut Erkka Westerlund, joka kuuluu myös maajoukkueen valmentajien joukkoon.

Summanen luottaa kisoissa miehiin, joista moni on käynyt hänelle tutuksi joko pelaaja- tai valmentajauran aikana. Summanen on 16 pelaajalle tuttu joko seuratoverina tai seurajoukkueen valmentajana. Niistä pelaajista, jotka eivät näihin ryhmiin kuulu Teemu Selänne ja Teppo Numminen ovat pelanneet Summasen kanssa maajoukkuepelejä muun muassa vuoden 1991 Kanada Cupissa ja kotikisoissa. Niko Kapanen sekä Antti Laaksonen kuuluivat ensimmäiseen Summasen MM-joukkueeseen keväällä ja Vesa Toskala vartioi Ilveksen maalia joukkueen kohdatessa Summasen HIFK:n vuoden 1998 finaaleissa. Seuraavana vuonna Summasen finaalivastustajan maalia vartioi Miikka Kiprusoff. Noista finaaleista muistettaneen ainakin nyt joukkuetovereina pelaavien Jarkko Ruudun ja Miikka Kiprusoffin yhteenotot Kiprusoffin maalilla.

Summanen on tullut tutuksi ennen kaikkea kurinalaisesta pelistä. Nyt valittu joukkue sopii Summaselle ominaiseen tyyliin hyvin. Riittääkö se menestykseen maailman huippujen kohdatessa jää arvoitukseksi. Sami Kapasen kieltäytyminen on joukkueelle selkeä menetys, sillä Philadelphiassa melko puolustavaan rooliin tottunut Kapanen olisi tuonut joukkueeseen kokemusta, nopeutta sekä ratkaisutaitoa, jonka avulla kolmeen ensimmäiseen ketjuun olisi saatu hieman enemmän iskukykyä hyökkäyspäässä.

Menestys kiinni pienistä asioista

Tarkkaa menestysennustetta Suomen joukkueelle on kisoihin vaikea antaa. Paljon hoettu toteamus siitä, että hyvänä päivänä voidaan voittaa kenet tahansa pitää hyvin paikkansa. Pelisysteemi sallii sen, että yhdellä hyvällä pelillä edetään neljän joukkoon, kunhan se hyvä peli sattuu pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Harjoitusotteluissa Suomi on pystynyt Ruotsia ja Tshekkiä vastaan tiukkoihin otteluihin ja molemmat ottelut olivat 60 minuutin jälkeen tilanteessa 1-1.

Suomi on vahvoilla koviakin maita vastaan, mikäli vastustaja pystytään pitämään nollilla, tai vielä parempi pitämään vastustaja nollilla ja itse siirtymään johtoon aikaisessa vaiheessa, jolloin päästään täysillä keskittymään oman maalin varjeluun, joka kuitenkin lienee joukkueen paras osa-alue. Materiaalin puolesta Suomi on sijoilla 6-7, mutta yksikin onnenkantamoinen voi kerrasta poikki -järjestelmässä auttaa Suomen tapaisen tarkkaan puolustavan joukkueen pitkälle. Harjoituspelit antavat uskoa, että välieräpaikka on joukkueelle täysin mahdollinen.

Suomi pelaaja pelaajalta

Maalivahdit

#30 Kari Lehtonen, Atlanta Trashers

Neljä NHL-peliä ja neljä voittoa. Kari Lehtonen teki debyyttinsä taalaliigassa varsiin vakuuttavasti. Mikäli kaikki parhaat kokoontuvat World Cupin jälkeenkin kamppailemaan paremmuudesta maajoukkueturnauksessa, tulee Lehtonen varmasti saamaan vielä tilaisuutensa maajoukkueen ykkösvahtinakin. Vielä näissä kisoissa tehtävä on kuitenkin oletettavasti luukun aukominen ja kenties Saksa-pelin torjuminen. Turnausta edeltäneessä harjoitusottelussa Tsekkiä vastaan Lehtonen torjui komeasti päästäen vain yhden maalin. Lehtonen valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi.

#34 Miikka Kiprusoff, seura kauden 03-04 lopussa Calgary Flames

Kiprusoff nousi viime kaudella San Josen kolmosmaalivahdista Calgary Flamesin ykköseksi ja oli yhdessä Jarome Iginlan kanssa tärkein yksittäinen pelaaja Flamesin matkalla Stanley Cup -finaaleihin. “Kipper” piti monessa pelissä Calgarya pystyssä keräten runkosarjassa pelaamistaan 38 ottelusta 24 voittoa ja neljä tasapeliä, torjuntaprosentin ollessa komea 93,3. Playoffien 26 ottelusta voittoja kertyi 15. Nollapelejä Kiprusoff pelasi pudotuspeleissä peräti viisi kappaletta. Hieno saavutus etenkin kun peilaa siihen, että viimeisellä kokonaisella San Jose -kaudellaan Kiprusoff oli peliaikaa ylhäällä saadessaan usein todella vaisu.

Kiprusoff tulee olemaan kisoissa Suomen selkeä ykkösvahti. Saksaa vastaan torjuntavastuuta saatetaan jakaa muille, mutta muissa peleissä Kiprusoff kantanee torjuntavastuun, ellei tuntuma ole kesän aikana hävinnyt.

#35 Vesa Toskala, San Jose Sharks

Toskala pääsi viime kaudella NHL:ssä tositoimiin 28 kertaa Evgeni Nabokovin kantaessa päävastuun San Josen maalilla. Kausi oli ensimmäinen, jolla Toskala ei joutunut hakemaan lainkaan vauhtia farmista. Huonosti Toskala ei San Josen maalilla pelannut, mutta Nabokov kykeni säilyttämään ykkösvahdin asemansa.

Puolustajat

# 2 Joni Pitkänen, Philadelphia Flyers

Pitkäsellä on takana ensimmäinen NHL-kausi, joka tuotti 27 tehopistettä. Pisteistä valtaosa (17) syntyi ylivoimapelissä. Omaa hyvät kiekolliset taidot. Miesten maajoukkueessa Pitkästä ei ole arvoturnauksissa ennen nähty. Peliaika tulee nytkin olemaan tiukassa, mikäli Summanen tiukoissa peleissä korostaa kokemuksen merkitystä. Joka tapauksessa edessä on todennäköisesti hieno tulevaisuus NHL:ssä.

#4 Kimmo Timonen, Nashville Predators

Timonen on Suomen puolustuksen kiekollisen pelin sielu. Timosen avauksia tarvitaan, jotta kiekko saadaan nopeasti liikkeelle omasta päädystä. Timosen kiekollinen peli on tärkeässä roolissa myös ylivoimapelissä. Timosen ja Saku Koivun työskentely on avainasemassa siinä, saadaanko Selänteelle ja Lehtiselle rakennettua maalintekopaikkoja ylivoimalla. Omassa päässä pieni koko aiheuttaa rajoituksia, joita pystyy kuitenkin kompensoimaan pelinlukutaidollaan ja nopeudellaan.

#5 Ossi Väänänen, Colorado Avalanche

Väänänen on ehtinyt pelata NHL:ssä jo neljä kautta. Ura alkoi Phoenixissä ja viime kaudella hieman ennen siirtoajan umpeutumista matka jatkui Colorado Avalanchen joukkueeseen. Väänänen ei mässäile pisteillä, mutta täyttää mukavasti paikkansa puolustavana puolustajana. World Cupissa Väänänen taistelee pelipaikasta kolmospakkiparissa, mutta kokoonpanon ulkopuolelle jääminenkin on mahdollista. Sopivan ilkeä pelaaja oman maalin edessä.

#6 Sami Salo, Vancouver Canuks

Kaikki tuntevat Sami Salon laukauksen. Ongelmaksi on vain muutamissa viime kisoissa muodostunut se, että Salo ei ole päässyt sitä tarpeeksi käyttämään. Salo ei myöskään ole erityisen hyvä laukomaan suoraan syötöstä, vaan turhan usein hän pysäyttää kiekon ennen kuin alkaa laukausta virittämään. Tarkkuudessakin olisi melko usein parantamisen varaa. Lisäksi Suomen tulee varoa rakentamasta koko ylivoimapeliään Salon tykin varaan.

Ylivoimapelin ulkopuolella Salo on kelpo peruspuolustaja, joka pystyy sekä hyvään puolustuspeliin, että tukemaan hyökkäyksiä. Salo pystyy antamaan ensimmäisen syötön varsin nopeasti eteenpäin, mutta timosmaisia pitkiä hyökkäyksen avauksia Salolta tuskin nähdään. Joka tapauksessa Salo tulee varmasti ottamaan paikkansa kuuden pelaavan puolustajan joukossa.

#7 Aki Berg, Toronto Maple Leafs

Bergiltä odotetaan Väänäsen ohella oman maalin varjelua. Bergin täytyy pitää huolta siitä, että Suomen maalille ei ole mukava tulla. Salt Lake Cityssä Berg onnistui erinomaisesti, muodostaen yhdessä Jyrki Lumpeen kanssa kisojen parhaan suomalaisparin. Peliaika koostuu pelaamisesta tasakentällisin ja alivoimalla. Ylivoimaan ei pysty tietään raivaamaan.

#27 Teppo Numminen, Phoenix Coyotes

Suomen joukkueen Grand Old Man. Mukana jo Calgaryn olympialaisissa hankkimassa Suomen ensimmäistä arvokisamitalia. Samoin kuulunut Kanada Cupin ja Naganon pronssimiehistöihin. Tuo puolustukseen kokemusta, sekä melko hyvän taidon auttaa joukkuetta kaukalon molemmissa päissä. Toisena rightin pakkina Salon ohella ottanee paikan myös ylivoimassa.

#32 Toni Lydman, Calgary Flames

Lydman on maajoukkueessa pelatessaan täyttänyt paikkansa hyvin. Nyt edessä on kuitenkin ensimmäinen turnaus, jossa pelaavat kaikki parhaat, sillä Salt Lake Cityssä ja Naganossa, saati edellisessä World Cupissa Lydman ei esiintynyt. Kenties parhaiten Lydman muistetaan pakkiparista, jonka muodosti yhdessä Antti-Jussi Niemen kanssa muutamissa MM-kisoissa. Pari ei juhlinut pisteillä, mutta eivät niillä juhlineet vastustajatkaan tämän parin ollessa jäällä. Pelaa seurajoukkueessaan Calgary Flamesissa ylivoimaa ja viivamiehen paikka saattsaa olla tarjolla myös World Cupissa. Tosin samalle kakkosylivoiman leftiltä ampuvan pakin paikalle ovat tyrkyllä myös Niinimaa ja Pitkänen.

#44 Janne Niinimaa, New York Islanders

Niinimaa on ollut tuttu näky maajoukkueessa useiden MM-kisojen ajan. Oli mukana jo MM-joukkueessa 1995. Ei ole maajoukkueessa onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, vaan on osoittanut parhaita otteita NHL:n peleissä. Pystyy parhaimmillaan hyvään kiekolliseen ja fyysiseen peliin, mutta liian usein peli menee hosumiseksi. Saattaa olla yhtä hyvin joukkueen paras kuin heikoinkin pakki, riippuen siitä, löytyykö otteisiin rauhallisuutta ja terävyyttä yhtä aikaa.

Hyökkääjät

#8 Teemu Selänne, Colorado Avalanche

Selänteeltä kaivataan maaleja. Omaa hyvän laukauksen, jolla maalien tekeminen on mahdollista. Peliaikaa on luvassa erilaisessa mittakaavassa kuin Coloradossa, jossa jämähti jopa vilttimiehen asemaan. Viimeinen nousu kohti maailman huippua ja uran huipennusta suuren voiton myötä olisi hyvä aloittaa World Cupista. Onnistunut yleensä maajoukkueessa hyvin.

#9 Niklas Hagman

Hagman valittiin isoon turnaukseen jo toisen kerran jälkijoukoissa. Salt Lake Cityyn paikan avasi Ville Peltosen loukkaantuminen ja World Cupiin Sami Kapasen keskenkuntoisuus. Hagman pystyy nopeutensa ansiosta parhaimmillaan tekemään arvokasta karvaustyötä, jonka avulla joukkue saa maalintekomahdollisuuksia. Myöskään hyökkäysten päättäminen ei ole mahdoton tehtävä Hagmanille, mutta otteiden täytyy kohentua selvästi viime keväästä, jolloin Hagman tippui MM-kisoissa ylimääräiseksi hyökkääjäksi seuraamaan peliä katsomosta.

#10 Ville Nieminen, Calgary Flames

Muutaman kauden pahasti ailahdellut Nieminen palasi tutulle tasolle päästyään Calgary Flamesin joukkueeseen. Niemisen näyttöhalut lienevät kovat, sillä toissa kevään tippuminen MM-kisajoukkueesta hyvien harjoitusottelunäyttöjen jälkeen on tuoreessa muistissa. Tämän jälkeen maajoukkueen valmentaja on vaihtunut, mutta Niemisen näyttöhalut tuskin ovat vähentyneet. Niemiseltä odotetaan ennen kaikkea vastustajan ärsyttämistä ja iloista peliä molempiin suuntiin. Eikä pahitteeksi olisi mennä kyselemään entiseltä ketjukaverilta Peter Forsbergilta tikkasmaiseen tyyliin vaikkapa vaimon kuulumisia.

#11 Saku Koivu, Montreal Canadiens

Suomen joukkueen ykkössentteri ja kenties Kiprusoffin ohella tärkein yksittäinen pelaaja. Koivun pitää onnistua pelinrakentamisessa, jotta maalitilanteiden eteen ei jouduta tekemään aivan järkyttävää työmäärää. Lisäksi Koivun tulisi onnistua kaapimaan joukkueelle paljon aloitusvoittoja molemmissa päissä kenttää. Päästessään käyttämään nopeutta ja suunnanvaihdoksia pystyy hankkimaan vastustajalle rangaistuksia. Joukkueen kapteenina pitää pystyä luomaan taistelutahtoa omien otteidensa kautta.

#12 Olli Jokinen, Florida Panthers

Jokisen vahvuudet tulevat parhaiten esille, kun ketjussa on toinen pelaaja, jonka vastuulla kiekollinen peli varsinaisesti on. Floridassa laiturina pelasi pitkän aikaa Viktor Kozlov, kevään MM-kisoissa samoin kuin World Cupissa Ville Peltonen. Tällöin Jokinen pystyy keskittymään enemmän kiekkojen kaivamiseen ja nousuihin maalille. Maailmanmestaruuksia ratkottaessa Jokinen-Peltonen -akseli oli toimiva. Akselin toimivuutta kaivataan nyt kovemmalla tasolla.

#15 Tuomo Ruutu, Chicago Blackhawks

Ruutu pelasi ensimmäisen kautensa Pohjois-Amerikassa varsin mukavasti. Syyskausi sujui vielä totutellessa, eikä pisteitä liiemmin kertynyt, mutta kevätkaudella oli sarjan parhaiden tulokkaiden joukossa. Olisi halunnut tulla kevään MM-kisoihin, mutta seura esti matkan vedoten loukkaantumiseen, joka Ruudulla oli alla. Nuorempi Ruutu on monipuolinen ja omaa paitsi hyvän pelisilmän, myös sopivasti voimaa, jotta pärjää kulmissa. Pystyy myös taklaamaan hyvin. Tulevaisuudessa Ruutu saattaa kuulua NHL:n pelaajaeliittiin ja mahtuu jo nyt heittämällä Suomen kokoonpanoon.

#16 Ville Peltonen, Lugano, Sveitsi

MM-finaalin ja Naganon pronssiottelun sankari kuuluu joukkueen kiekolliseen peliin pystyvien hyökkääjien eliittiin. Tarvitsisi hiukan enemmän fyysisyyttä pelatakseen Pohjois-Amerikassa. Toisaalta myös loukkaantumiset ovat häirinneet uraa. Esimerkiksi Salt Lake Cityn turnaus jäi väliin olkapäävamman takia. Peltosella on saumat nousta turnauksen suomalaisyllättäjäksi, mikäli yhteinen sävel ketjun peliin löytyy.

#21 Mikko Koivu, TPS

Mikko Koivu on lahjakas sentteri, joka pystyy sekä rakentamaan peliä että pelaamaan kahteen suuntaan riippuen joukkueen tarpeesta. Tulevaisuuden isoja nimiä Suomen jääkiekkoilussa. World Cupissa peliajan saaminen vaatii kuitenkin muilta senttereiltä pienoista epäonnistumista. Siinä määrin edellä he Koivua todennäköisesti ovat. Koivu ei ole pelannut aiemmin aikuisten arvokisoissa, eikä kokemusta myöskään pienestä kaukalosta ole.

#22 Mikko Eloranta, TPS

Elorannan valinta oli kenties pieni yllätys, sillä miehellä oli takana loukkaantuminen, joka esti osallistumisen kevään MM-kisoihin. Eloranta pyrkii pelaamaan tilanteet loppuun asti ja tämän vuoksi saa vastustajat välillä hiiltymään. Kokemusta on myös NHL:stä 264 ottelun verran. Viime kaudella TPS:n kolmanneksi paras pistemies ja yhdessä Kai Nurmisen kanssa joukkueen paras maalintekijä 23 täysosumalla, mikä oikeutti jaettuun neljänteen sijaan. Siirtyy ensi kaudeksi Sveitsin liigaan.

#24 Antti Laaksonen, Minnesota Wild

Laaksonen on tullut tutuksi suomalaisille vasta viime vuosina kun nimi on alkanut esiintymään NHL-katsauksissa ja aikaisin päättynyt kausi on muutamaan otteeseen tarjonnut mahdollisuuden edustaa Suomea MM-kisoissa. Nuorena Pohjois-Amerikkaan lähtenyt Laaksonen pelannut Minnesota Wildissa puolustavassa ketjussa ja kerännyt kehuja otteistaan tasaiseen tahtiin. Jotain otteista kertonee sekin, että yksi NHL:n suurista, Colorado Avalanche hankki Laaksosen riveihinsä ensi kaudeksi. Laaksoselle voi povata ainakin alivoima-aikaa. Pelipaikka voi löytyä ykköstä lukuun ottamatta mistä tahansa ketjusta, riippuen siitä mikä ketju eniten tarvitsee melko nopeaa ja varmaa peliä pelaavaa Laaksosta.

#25 Jukka Hentunen, Fribourg, Sveitsi

Hentunen antoi maailmanmestaruuskisoissa vahvat näytöt Raimo Summaselle ja tuli ansaitusti valituksi joukkueeseen. Pelasi viime kauden Sveitsin liigassa tehden hieman yli pisteen per peli. Hentusen tärkein valtti on hyvä liike kun taas heikkoudeksi voidaan lukea pieni koko, joka saattaa aiheuttaa ongelmia isoja puolustajia vastaan.

#26 Jere Lehtinen, Dallas Stars

Moninkertainen NHL:n parhaan puolustavan pelaajan palkinnon voittaja lienee ainoita Suomen pelaajia, joka mahtuisi lähes kaikkien maiden World Cup -joukkueeseen, ainakin ilman keväällä sattunutta loukkaantumista, jonka vuoksi joutui pitämään tauon NHL-otteluista. Selän kunto on pieni arvoitus. Lehtinen itse on kertonut, että selkä ei pahemmin vihoittele jäällä, mutta viimeisten pelien ollessa muutamien kuukausien takaa, täysi selvyys kestosta saataneen vasta turnauksen aikana. Suomi tarvitsisi Lehtistä kaivamaan kiekkoa Koivulle ja Selänteelle, sekä varmistamaan ketjun peliä, jolloin edellä mainittu kaksikko saisi hieman vapaammat kädet hyökkäyspäässä.

#36 Riku Hahl, Colorado Avalanche

Hahl on monelle jääkiekkoa vähemmän seuraavalle tuntematon nimi. Mahtuminen Coloradon kokoonpanoon kertoo kuitenkin, että kyseessä on pelimies. Hahlin pelipaikka on ollut laitahyökkääjänä, mutta maajoukkueessa sentterin paikka lienee todennäköisempi vaihtoehto. Hahlin ketju tulee joka tapauksessa erikoistumaan puolustavaan peliin. Hyökkäävään peliin Hahlin taidot eivät sovellu ja puolustavaksi pelaajaksi hyökkäävään kenttään löytyy parempia vaihtoehtoja.

#37 Jarkko Ruutu, Vancouver Canuks

World Cupia ennakoineessa TV-ohjelmassa Ruutu epäili tehtävänsä joukkueessa olevan oikealle sirklaamisen, koska vasemmalle sirklaaminen ei oikein vielä luonnistu. Todellisuudessa Ruutu saa vaikka seistä päällään oman maalin takana, mikäli siten pystyy parhaiten häiritsemään vastustajan hermokontrollia ja pelinrakentelua. Kuuluu siis Niemisen ohella kalustoon, jolta ei varsinaisesti odoteta hyökkäystehoja, vaan vastustajan pitämistä nollilla. Toki tehotkaan eivät ole kiellettyjä, mutta ennen kaikkea Ruudun tavoite on pelata rikkovaa peliä, joka ei johda jäähyihin.

#39 Niko Kapanen, Dallas Stars

Kapanen pelasi kauden 2002-03 Dallasissa todella hyvin keräten 34 tehopistettä. Viime kaudella meno oli vaisumpaa ja pisteet jäivät kuuteen. Tehotilastossa tapahtui laskuen +25:sta -15:sta. Kapanen taklaa mielellään huolimatta pienestä koostaan. Liike on myös hyvää. Pahimmat puutteet johtuvat pienestä koosta. Myös laukauksessa parantamisen varaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle