"Suomen akateemisin urheiluseura" – urheilua opiskelijabudjetilla

Muut Sarjat / Artikkeli
Liikunnan Riemu ei ole vielä suurissa parrasvaloissa.
Kuva © Hannu Ahtiainen

Jyväskylässä jalansijaa on alkanut saada varsin mielenkiintoinen ilmiö. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat koostuvat tulevista liikunta-alan ammattilaisista, jotka suhtautuvat urheiluun suurella intohimolla.

Urheilu seuratasolla osoittautuu kuitenkin monille opiskelijoille liian kalliiksi, joten opiskelijaryhmä kävi tuumasta toimeen. Koska monille opiskelijoille elämä on vain osa liikuntaa, ei seuran nimeäkään tarvinnut hakea kaukaa. Vuodesta 2011 alkaen opiskelijoita on liikuttanut seura nimeltään Liikunnan Riemu.

Vaikka Suomessa on lukuisia opiskelijaurheiluseuroja, Riemu on hyvin ainutlaatuisessa asemassa. Poppoo on levinnyt hyvin laaja-alaiseksi, sillä Riemun lajikirjoon kuuluvat muun muassa jääkiekko, salibandy sekä jalkapallo. Kruununjalokivenä on futsal, sillä Riemu pelaa pääsarjatasolla.

Jääkiekkojaoston puheenjohtaja Iiro Junnila avasi Jatkoajalle Riemun saloja.

"Tämä ei ole seura, vaan perhe."

− Riemun pelaajat ovat yliopiston opiskelijoita, joten olemme varmasti Suomen akateemisin urheiluseura.

− Jyväskylän yliopistossa on Suomen ainut liikuntatieteellinen tiedekunta. Kun yli 1 000 opiskelijan tiedekunta innostuu yhteisestä seurasta, on se jotain, mitä missään muualla Suomessa ei voi kokea, Junnila ylisti.

Yhdessä entistä vahvemmaksi

Opiskelijaryhmä onkin varsin mielenkiintoisella tiellä. Tahdin hiipumisesta ei näy merkkejä, päinvastoin. Toiminta muuttuu jatkuvasti, ja sitä pyritään kehittämään erilaisin keinoin, muun muassa tuomalla mukaan uusia harrastusmahdollisuuksia.

− Toiminta on muodostunut järjestelmällisemmäksi, mutta petrattavaa riittää vielä. Pyrimme saamaan lisää yhteistyömahdollisuuksia, jotta palettia voidaan pitää kasassa.

− Koko Riemu on opiskelijoiden pyörittämä juttu. Se tekee Riemusta kiehtovan, koukuttavan ja rakastettavan, Junnila miettii.

Suuri osa toiminnan muuttumista näkyy jokapäiväisessä elämässä, sillä ilmiö kasvaa Jyväskylässä jatkuvasti. Tiedekunnan keskuudessa kannatus on saavuttanut HIFK-fanien tunnetuksi tekemän mallin. Rakkautta riittää, ei lajil välii.

− Tämä ei ole seura, vaan perhe. Yhteisöllisyys on siistein asia, mikä toiminnassamme on muuttunut. Tietyt lajit vetävät enemmän yleisöä, mutta seuraa ja perheenjäseniä kannatetaan yli lajirajojen.

Koiranruoan ja poikakalenterin voimin jääkiekkoa pelaamaan

Jääkiekko liittyi Riemun lajikirjoon vuonna 2013. Jyväskyläläiset aloittivat tiensä kolmosdivisioonasta, jossa meno oli varsin murhaavaa. Riemu kulki voitosta voittoon, joten edessä oli hyppy kakkosdivisioonaan. Meno ei ole juuri hiipunut, sillä joukkue löytyy Savo-Karjala-lohkon kakkossijalta.

Jos joukkueessa on tämänkaltainen potentiaali, miksi jääkiekko tuli mukaan vasta myöhemmin? Kun seeprat huomasivat, etteivät pääse eroon raidoistaan, oli seuran perustaminen parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

"Jälkeenpäin tätä kaikkea voi katsella ylpeänä."

− Löysimme silloin optimistisen ydinporukan, joka uskoi homman toimimiseen. Meillä oli pelaajia, joita kiinnosti jääkiekon harrastaminen edulliseen hintaan.

Vaikka Riemu pyöriikiin opiskelijoiden ohjaamana, ei ryhmä ole jäänyt täysin oman onnensa nojaan. Yliopisto oli mukana antamassa ilmiölle alkusysäystä. Koulu sponsoroi joukkueelle pelipaidat ja tarjosi satunnaisia jäävuoroja. Siitä huolimatta ensimmäinen vuosi meni käytännössä ilman harjoittelua.

Pelkkä yliopiston tuki ei tietenkään riittänyt. Poikien onneksi joukkueesta löytyi todella kovia talkootyöntekijöitä, jotka olivat valmiita käymään töihin.

− Meidän taloudenhoitajalla oli suhteita eläinruokavarastolle, johon päästiin pakkailemaan koiranruokaa. Siitähän meille tuli myös lempinimi "koirat", joka alkoi levitä nopeasti, Junnila muisteli.

Ja kun liikkeelle päästiin, vauhti vain kasvoi.

− Alettiin vetää JYPin kiekkokouluja pienille lapsille. Sen jälkeen päästiin vielä Riemun poikakalenteriin. Muun muassa niitä myymällä ympäri kampusta saatiin vietyä kausi läpi. Junnila naureskeli.

Alkuvaikeuksien jälkeen lähtöpisteestä on tultu siis pitkä ja kivinen tie. Kolmannesta divisioonasta aloittavan joukkueen arki ei ole helppoa, saatika loistokasta.

− Todella monet eivät tienneet Riemusta mitään. Luulen, että nykypäivänä tilanne on täysin erilainen. Ollaan saatu esimerkiksi Kaj Kunnas laulamaan televisiossa meidän kannatuslauluja, Junnila muistutti.

− Jälkeenpäin tätä Riemuperheen kehitystä voi katsella aika ylpeänä.

Mitä ovat puheet KHL-tavotteista? Entä mikä on muodostanut suuren ongelman liittyen joukkueen harjoitteluun? Muun muassa näihin kysymyksiin saadaan vastaus toisessa osassa, joka julkaistaan tänään kello 12.00!

» Lähetä palautetta toimitukselle