Sinkkonen piirsi suuntaviivat − tekemisen meininki palasi Savonlinnaan

MESTIS / Artikkeli
Janne Sinkkonen piti päivittäisen vaatimustason korkealla.
Kuva © Antti Varonen
SaPKo pelasi itsensä Mestiksen varteenotettavien haastajien joukkoon muutaman tuloksellisesti laihan kauden jälkeen. Matkaan mahtui mutkia, mutta joukkueen pelaaminen ei ailahdellut edellisvuosien tapaan. Janne Sinkkonen jätti seuraan jälkensä, jota mukailee uusi käskijä Pasi Räsänen.

Runkosarjassa SaPKo sijoittui seitsemänneksi ja rynnisti kolmen vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin. Siellä joukkue laittoi lopulta finaaleihin edenneen KooKoon äärimmäiseen testiin venyttämällä sarjan aina seitsemänteen peliin saakka runsasmaalisista tappioista huolimatta.

Kaiken kaikkiaan pudotuspelipaikka ja siellä menestyminen nostattivat SaPKon mielenkiintoa savonlinnalaisten silmissä myös tulevalle kaudelle.

Kausi täytti odotukset 

Pässipaitojen kausi alkoi yskähdellen neljällä peräkkäisellä tappiolla, mutta sittemmin päävalmentaja Janne Sinkkosen juurruttama pelitapa alkoi tuottaa tulosta tasaisesti. Joukkue sai pääasiassa minimoitua suuret tulokselliset vaihtelut etenkin pidempien tappioputkien suhteen. 

Kauden tähtihetket ajoittuivat tammikuun loppupuolelta helmikuun puoleenväliin SaPKon rykäistessä peräti seitsemän ottelun voittoputken. Sen myötä joukkue nousi vielä taisteluun kuudennesta sijasta LeKin kanssa.

Piste-ero kahdeksanteen sijaan muodostui jo turvallisen suureksi, joka osaltaan aiheutti pelillisen ulospuhalluksen. Valmennusjohdolla riittikin runkosarjan loppusuoralla työnsarkaa, sillä kahdeksaan viimeiseen otteluun irtosi vain kaksi voittoa.

Kuudes sija karkasi SaPKon ulottumattomilta, mutta puolivälieriin asettui vastaan runkosarjan keskinäisten kohtaamisen perusteella mieluisaksi vastukseksi osoittautunut KooKoo.

SaPKo jätti KooKoolle ikimuistoiset jäähyväiset

Puolivälierien avausottelussa KooKoo ei jättänyt savonlinnalaisille osaa tai arpaa. SaPKo kuitenkin järisytti Mestis-seuraajia voittamalla kaksi seuraavaa kohtaamista ja menemällä vastoin kaikkia odotuksia sarjassa johtoasemaan.

Kouvolalaisten rutiini ja materiaalietu kävivät lopulta vastaansanomattomiksi ratkaisevassa seitsemännessä pelissä. KooKoo voitti ottelunsa lopulta maalierolla 22-2 ja pässipaidat jokaisensa vain maalin turvin.

SaPKo ja KooKoo tarjosivat viihdettä pisimmän kaavan kautta.
Kuva © Antti Varonen

Uusia tuulia toimintakulttuuriin

Sinkkosen toisen sopimuskauden kynnyksellä yksi keskeisistä asioista oli entistä tiiviimpi yhteistyö seurajohdon ja valmennuksen välillä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkempi pelaajapolitiikka mahdollisti joukkueen yhtenäisyyden, sillä lainasopimuksella joukkueessa pelasivat kauden aikana vain Joni Suutari ja William Mäkinen.

Lähes muuttumaton pelaajalista avitti Sinkkosta repimään kaiken pässilaumasta irti. Savonlinnalaiset pelasivat valmentajansa jääkiekkoa kurinalaisesti toteuttaen. Joukkue pelasi pienikokoisuudesta huolimatta aktiivisesti kulmissa ja piti keskialueen tiiviinä.

Sinkkonen valjasti joukkueen avut myös kiekolliseen peliin sopivaksi. Parina edellisenä kautena pässipaitojen keinot edetä hyökkäyspäähän ilmenivät lähinnä päätykiekoilla. Kuluneella kaudella yleisö sai nauttia enemmän kiekkokontrolliin pohjautuvasta jääkiekosta.

Uudet hankinnat eivät pettäneet

HCK:n raunioille jääneet pelaajat osoittautuivat rahasammoksi, sillä Juuso ForsströminMiiko Hintzin ja Kristian Kankaan lisäksi puolustajat Paavo Ylipaino ja Nikke Kettukangas muodostivat yhden joukkueen kivijaloista.

Petteri Similä lähti kauteen ykkösmaalivahtina ja torjui samalla statuksella läpi kauden. Antti Leskinen sai myös tililleen mukavan määrän pelattuja otteluja, mutta ei kyennyt otteillaan ryöstämään oululaiselta vakituista ykköstorjujan asemaa.

Joona Manninen muodostui täydentäväksi palaseksi ylivoimalle ja Kai Lehtinen nousi joukkueen avainpuolustajaksi etenkin kiekollisen varmuuden myötä.

Joona Manninen oli joukkueen täsmäase ylivoimalla.
Kuva © Antti Varonen

Syyskausi oli nappihankinta Miika Roineen kulta-aikaa. Mies muodosti yhdessä Mikko Nuutisen ja Forsströmin kanssa yhden Mestiksen tehokkaimmista ketjuista. Kolmikko kannatteli joukkuetta lähes joka ilta pelaamalla laadukkaasti molempiin suuntiin.

Roineen loukkaannuttua ja lopulta isompiin ympyröihin lähdettyä pässipaitojen hyökkäysvoima ei kuitenkaan tylsistynyt merkittävästi. Hintz paikkasi Roineen jättämän aukon varsin onnistuneesti.

Seuran omat kasvatit Sami Jekunen ja Lasse Tiilikainen totuttelivat sarjan vauhtiin. Jekunen otti paikkansa nopeasti, mutta Tiilikainen jäi kokonaisvaltaisuudessa askeleen jälkeen. Puolustajien pistepörssin lopulta voittanut Teemu Suhonen oli Lehtisen ohella sarjan tulivoimaisimmista puolustajista. 

Kauden alla yhtenä kysymysmerkkinä ollut alakerta suoriutui siis kaudestaan melko moitteettomin paperein. Hyökkäysosasto yllätti iskukyvyllään ja tehokkuudellaan, sillä joukkue mätti muun muassa viidenneksi eniten ylivoimamaaleja. 

Kulunut kausi loi SaPKolle paremmat lähtökohdat tulevaisuuteen ja lisäsi ennen kaikkea seuran vetovoimaa. Pässipaidat ovat Pasi Räsäsen johdolla päässeet jo hyvissä ajoin jatkosopimuksiin ja sitä kautta tulevan kauden palapelin rakentamiseen kiinni. 

» Lähetä palautetta toimitukselle