San Jose lähti kauteen hieman uudistuneena mutta pääasiallisesti parempana kuin edelliseen kauteen. Teemu Selänne oli mukana kauden alusta alkaen terveenä ja joukkueeseen saatiin vaivatta kasattua neljä tasaista kentällistä, seitsemästä pakista saatiin koottua hyvät pakkiparit ja maalivahtipeli nuorten tähtien Evgeni Nabokovin ja Miikka Kiprusoffin takaamana varmasti toimivaksi. Piilaakson vähäiselle mutta aktiiviselle fanilaumalle kausi oli takuulla positiivinen näyttö. Tätä pohjaa vastaan seitsemäs perättäinen pistesaldon kasvatus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Pistesaldot koko joukkueen historiassa ovat seuraavat: 39-24-82-42-47-62-78-80-87-95-99.
Divisioonan voitto varmasti tuli monellekin yllättäen sillä Sharks ei ollut aktiivisin kauppajoukkue kun kausi oli käynnissä. "Rahalla saa ja hevosella pääsee" ei ollut todellakaan lännen motto sillä moni huippupelaajia haalinut joukkue rämpi ja osa jäi jopa ulos playoffseista. Viime kesänä ankaraa kritiikkiä saanut GM Dean Lombardi on onnistunut jälleen kerran hankkimaan joukkueeseensa vain tarvittavat hienosäädöt eikä hyvin toimivaa joukkueen moottoria ole yritetty virittää liikaa. Ainoa iso hankinta oli Adam Graves joka täytti ison aukon joukkueen vasemmalla laidalla. Juniorisarjoista nostettiin ylös Jeff Jillson joka teki mukavasti pisteitä aina pelaamaan päästessään. Samoin nuori Matt Bradley pelasi neloskentässä aktiivisesti ja saattaa olla ehdolla tulokkaiden All-Stars kentälliseen.
Ketjukoostumukset
Koska Sharks pysyi lähes koko kauden hyvin terveenä saatiin kausi vietyä läpi hyvin vakio ketjukoostumuksilla. Selänne ei päässyt kovinkaan usein nauttimaan Damphoussen pelinteosta sillä Nolan lopulta vei ykkösketjun laiturin paikan. Selänne pelasikin kauden lopulla ns. "Doghouse-linen" oikealla laidalla. Kolmoskenttä oli tuttu Mike Riccin kentällinen ja nelosessa huhkivat tutut roolipelaajat.
Marco Sturm - Vincent Damphousse - Owen Nolan
Alex Korolyuk - Patrick Marleau - Teemu Selänne
Scott Thornton - Mike Ricci - Niklas Sundström
Adam Graves - Todd Harvey - Matt Bradley
Stephane Matteau
Gary Suter - Brad Stuart
Mike Rathje - Marcus Ragnarsson
Bryan Marchment - Jeff Jillson/Scott Hannan
Otteluiden aikana ketjukoostumuksia on totuttu vaihtelemaan välillä paljonkin ja usein onkin nähty Adam Graves ykköskentässä ja Marco Sturm sentterinä. Loppukaudesta koottu kakkoskenttä on sinänsä mielenkiintoinen sillä kukaan kolmesta pelaajasta ei ole valmentaja Sutterin suosikki, tästä ketjun "Doghouse line" nimi juontaa juurensa. Aikoinaan Sharks-valmentaja Kevin Constantine laittoi myös kaikki vihaamansa pelaajat samaan kenttään ettei tarvisi koko ottelun ajan verisuonien pullistella otsalla. Tuossa tuon ajan Doghouse line:ssä pelasivat Sergei Makarov - Igor Larionov - Johan Garpenlöv, pakkeina Sandis Ozolinsh ja Jeff Norton. Ihme kyllä, myös kyseinen kentällinen "joukkueen kurittomia mätämunia" oli varsinkin playoffseissa joukkueen parhaimmistoa ja vain Garpenlövin ylärimakuti Torontoa vastaan 7. ottelun jatkoajalla esti joukkueen pääsyn lännen finaaliin Los Angelesia vastaan. Los Angeles eteni tuolloin finaaliin ja hävisi Montrealille.
Tilastojen takaa
Vaikka joukkueena Sharks menestyi hyvin ei kukaan yksittäisistä pelaajista noussut parrasvaloihin. Koska joukkueessa pelataan tasaisesti neljällä kentällä on vaikea hieman vähäisemmällä peliajalla löytää aikaa runsaaseen pistetehtailuun. Positiivisesti yllättäviä lukuja löytyy Scott Thorntonin maalisarakkeesta, Matt Bradleyn ja Marco Sturmin +/- tilastosta sekä myös Selänteen samaisesta kategoriasta - tosin miinusmerkintöjen suuruuden osalta. Tulokaspakki Jeff Jillson takoi lähes kaikki pisteensä ylivoimalla ja alivoimalla tutut nimet pääsivät välillä rokottamaan vastustajan ylivoimaa. Sturm ja Graves molemmat näpäyttivät kolmasti. Nolan, Damphousse ja Selänne olivat ylivoiman moottoreita ja viivalla Jillson ja Gary Suter toimivat hyvänä kaksikkona. Joukkue oli ylivoimalla liigan 12 tehokkain 16% tehokkuudella ja vain kuudesti joukkuetta vastaan tehtiin maali alivoimalla. Jäähyntapossa Sharks on tunnetusti hyvä, tällä kaudella ei ehkä niin hyvä kuin aikaisemmin mutta silti 10. liigassa 85.8% tehokkuudella. Alivoimalla joukkue teki toiseksi eniten maaleja liigassa, 15 kertaa. Yleisesti joukkue yllätti hyökkäystehollaan. Vain Vancouver, Toronto ja Detroit tekivät enemmän maaleja kuin Sharks jonka keskiarvo ottelua kohden oli 3.02. Kun päästetyt maalit olivat 8. vähäisimmät koko liigassa 2.43 lukemalla alkaa paikka Pasific-divisioonan kärjessä saada aivan uuden valon. Tästä huolimatta Sharks on yksi harvoista kärkijoukkueista joka ampuu vähemmän vastustajan maalia kohti mitä vastustaja ampuu kohti Sharksien maalia. Playoffs joukkueista vain Phoenix ja Montreal joutuvat ottamaan mustaa kumia vastaan enemmän. Ihme ja kumma, kaikilla kolmella joukkueella on maalinsuulla maalivahdit jotka saattavat olla ehdolla pyttyihin kauden päätteeksi.
Draftaus
Sharks on usein kärjessä kun erilaiset julkaisut listaavat lupaavimpia tulevaisuuden joukkueita. Dean Lombardi on jo vuosien ajan draftannut hyviä pelaajia ja nyt alkaa työ tuottamaan hedelmää. Vain joillekin paikoille joudutaan hankkimaan pelaajia muualta, usein nämäkin kaupat ovat hyvin onnistuneita. Kun Lombardi astui aikoinaan peräsimeen hän ilmoitti olevansa kymmenen pelaajan perässä. Heistä useita on joukkueessa nähtykin. Owen Nolan on heistä yksi, Selänne toinen, Graves kolmas, Mike Ricci neljäs. John MacLean pelasi joukkueessa mutta on nykyisin jo muualla. Theo Fleury ja Jeremy Roenick eivät ole haipaitaa päälleen pukenut. Loput kolme ovat allekirjoittaneelle jääneet mysteereiksi.
Sharksien varaamat pelaajat tämän kauden rosterissa:
Patrick Marleau (1997)
Marco Sturm (1996)
Brad Stuart (1998)
Matt Bradley (1996)
Marcus Ragnarsson (1992)
Jeff Jillson (1999)
Mike Rathje (1992)
Scott Hannan (1997)
Alex Korolyuk (1994)
Mark Smith (1997)
Hannes Hyvönen (1999)
Evgeni Nabokov (1994)
Miikka Kiprusoff (1995)
Vesa Toskala (1995)
Kuten varausvuosista näkyy ovat Sharksien monet avainpelaajat varattu vasta 90-luvun lopulla, tätä pohjaa vasten on helppo todeta että heistä on rutkasti iloa joukkueelle jatkossa. Kun lisäksi katsoo kauppojen kautta hankittuja pelaajia on hyvä todeta Lombardin GM:n taidot. Sandis Ozolinsh vaihdettiin Owen Nolaniin, nykyään kukaan ei tekisi moista kauppaa. Teemu Selänne kaupattiin nuorempaan Jeff Frieseniin ja lähes ilmaiseksi Buffalosta saatuun maalivahti Steve Shieldsiin. Friesen on hyytynyt parina viime kautena ja Shields on kakkosmaalivahtina. Damphousse vaihdettiin kahteen varausvuoroon, Sundström vaihdettiin kolmeen marginaalipelaajaan, Ricci vaihdettiin varausvuoroon ja Shean Donovaniin, Adam Graves kahteen marginaalipelaajaan, Scott Thornton tuli vapaana agenttina... Kaikki kaupat ovat olleet erittäin onnistuneita. Tästä kannattaisi monen GM:n ottaa oppia.
Playoffseihin kotiedulla
Sharks on aina ollut vaikea playoffsvastustaja. Kovaa työtä tekevä ja fyysinen pelityyli on kaatanut matkalla useita joukkueita, mm. Detroit ja Calgary 90-luvun alussa, runkosarjan voittanut Blues toissakaudella ja lähes poikkeuksetta on Sharksin jatkosta pudottanut joukkue edennyt finaaliin asti. Tällä kaudella Sharks pääsee aloittamaan ensi kertaa sarjan kotonaan ja odotettavissa on varsin lupaava playoffs sarja.