Kolminkertainen parhaan puolustajan palkinnon, James Norris Trophyn, voittaja, Blackhawks-organisaation viimeisin todellinen huippupuolustaja ja Blackhawksin seiskapaitaa ylpeydellä kantanut Chelios oli pitkään koko Windy Cityn kiekkoylpeyden ilmentymä. Joukkueen kapteeni repi ja raastoi. Taklasi ja raatoi ilta toisensa jälkeen. Syötti ja ampui tärkeitä maaleja.
Blackhawks-ikonin taru oli kuitenkin päättyvä aikanaan. Kauppa verivihollisen Detroit Red Wingsin riveihin kaudella 1998-99 järkytti monet kannattajat ja teki entisestä kapteenista samalla kiistellyn ja jopa myyttisen hahmon. Seiskapaidan kantajaksi ja seiskakoon saappaiden täyttäjäksi ei enää uskottu ilmaantuvan ketään kyllin taitavaa, lahjakasta, kovaa tai suurella sydämellä taistelevaa pelaajaa.
Seiskapaita ja -saappaat olivat pitkään hylättyinä, kunnes veteraanipuolustaja Lyle Odelein uskaltautui kaudella 2001-02 vastaamaan haasteeseen ja kokeilemaan onneaan. Kokeneesta ketusta ei kuitenkaan ollut suurien saappaiden täyttäjäksi. Saappaat ja paita eivät romuluiselle kanadalaiselle sopineet eikä Odeleinia Blackhawks-takalinjoilla enää kauden 2002-03 jälkeen nähtykään.
Vuodet ja kiekkokaudet kuluivat, mutta seiskapaita- ja saappaat odottivat yhä arvoistaan täyttäjää. Vihdoin kuluvan kauden kynnyksellä vierailta mailta ja Kanadan länsirannikon perukoilta kantautui huhuja äärimmäisen lahjakkaasta puolustajanuorukaisesta. Huhut osoittautuivat todeksi. Keltanokkana suoriin suuriin saappaisiin astunut 20-vuotias Brent Seabrook näytti heti harjoitusleiriltä lähtien, että nuori tulokas oli alkukankeudesta huolimatta kuin täydellinen perillinen taannoiselle Blackhawks-puolustajalegendalle.
Vapahtaja vierailta mailta
Heti kauden 2005-06 alussa Blackhawks-takalinjojen parhaimmistoon itsensä raivanneelle Seabrookille jätetyt saappaat olivat luonnollisesti valtavan suuret ja seiskapaitakin saattoi käydä paikoitellen yllättävän väljäksi. Taidoiltaan ja ominaisuuksiltaan nuorukainen oli kuitenkin täysin oikeutettu valinta arvostetulle seiskanumerolle.
Isokokoisen Seabrookin työkalupakissa tuntuukin olevan kaikki tarvittavat aseet tähtiluokan puolustajalle. Hyvänä ja vahvana luistelijana sekä erinomaisena syöttelijänä ja pelinavaajana Seabrook pystyy tukemaan hyökkäyksiä mainiosti. Tulisen lyöntilaukauksen ansiosta hän on myös ylivoimalla vaarallinen pelote. Hänen sijoittumisensa ja pelinlukunsa on älykästä, jolloin puolustuspelaaminen on yleensä erittäin varmaa.
Vaikka Seabrook ei taklauksia jakelekaan Cheliosin malliin ja vaikka hän luottaakin mieluummin rauhalliseen ja älykkääseen sijoittumiseen, hän kykenee myös fyysiseen peliin. Liki 188 senttimetrin ja 98 kilon raamiensa turvin Seabrook pystyy siivoamaan maalin edustan ja voittamaan useimmat kaksinkamppailut kulmissa. Johtajana hän on uskomattoman esimerkillinen pelaaja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Jopa liian täydelliseltä kuulostava kokonaisuus ei kuitenkaan miellytä tulokaspuolustajaa itseään aivan täysin.
- Luisteluni ja nopeuteni kaipaavat hiomista. Pelinlukua olisi myös parannettava ja voimaa saatava lisää. Itseasiassa minulla olisi parannettavaa monilla osa-alueilla. Haluan olla paras ja teen kaikkeni ollakseni niin hyvä puolustaja kuin vain voin, Seabrook arvostelee itseään.
Seabrookin asenteessa ei siis ainakaan ole vikaa. Eikä siinä ole koskaan ollutkaan. Kanadan länsirannikolla Deltan pikkukaupungissa syntynyt Seabrook aloitti jääkiekkoilun viisivuotiaana. Vaikka hän ei lapsuudessaan suurempia titteleitä voittanutkaan ja vaikka hän toisinaan jäi räiskyvämpien pelaajien varjoon, WHL-kaudet Lethbridge Hurricanesissa osoittivat nuorukaisen kyvyt, suuren sydämen ja esimerkillisen asenteen.
Puolustajapoikasen valinta Hurricanesin kapteeniksi vain 17-vuotiaana tuli tuskin aiheetta. Hurricanes-historiaa tehnyt Seabrook saikin organisaation johtoportaalta välitöntä ylistystä.
- Hän on erittäin kypsä pelaaja, jolla on mahtavat johtajan ominaisuudet. Brent on pelaaja, joka tekee kaiken tarvittavan, jotta hän saavuttaisi tavoitteensa ja pääsisi pelaamaan NHL:ään, Hurricanes-GM Darren Stocker vuodatti ylistyssanoja.
Ja ylistyksen arvoisia WHL-kaudet Hurricanesissa olivatkin. Seabrook oli joukkueen paras puolustaja pisteiden valossa kausilla 2002-03, 2003-04, 2004-05 - eli kaikilla kausilla paitsi varsinaisella WHL-tulokaskaudellaan 2001-02. Viimeisen kautensa päätteeksi hänet valittiin myös WHL:n East Second All-Star Teamiin.
Hyvin sujuneet kaudet eivät jääneet huomiotta ylemmillä tasoilla. Vaikka Seabrook jäi WHL:n puolustajatähtien kuten Dion Phaneufin ja Braydon Coburnin varjoon, juniorivuosien varmat otteet kentän kummassakin päädyssä tekivät hänestä ykköskierroksen varauksen arvoisen vuonna 2003. Takalinjoilleen nuoruuden voimaa ja uutta Cheliosia kaivannut Chicago Blachawks valitsi Seabrookin kyseisenä vuonna neljännellätoista vuorolla ja yllätti samalla monet tahot - myös Seabrookin itsensä.
- En tiennyt mitä ajatella. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni. Se oli tietynlainen helpotus. Olin innoissani, en odottanut vuoroani niin aikaisin. Se tuntui upealta sekä jännittävältä, ja oli upeaa laittaa Blackhawks-pelipaita ylleni, Seabrook muistelee varaustaan.
Cheliosiksi Cheliosin paikalle
Blackhawks-seiskapaidan pukeminen sai kuitenkin odottaa vielä kaksi kautta. Seabrook tahkosi kaudet 2003-04 ja 2004-05 Hurricanesissa, kävi kumpanakin kautena edustamassa Kanadan maajoukkuetta nuorten maailmanmestaruuskisoissa ja pokkasi samalla mukaansa hopea- ja kultamitalit.
- Oli kiistämättä kunnia ja hieno kokemus olla osa sitä joukkuetta. Oli upeaa pukea Kanadan pelipaita ylleen. Vaahteralehtipaidan pitäminen oli jotain erityistä. Kultamitalin voittaminen on ehkä suurin saavutukseni tähän mennessä, Seabrook muisteli vuoden 2005 kisoja.
Paluu arkeen oli tiedossa nopeasti, mutta uudet kokemukset eivät loppuneet pelkkään kultamitaliin. Seabrook nimittäin pääsi jo viimeisen juniorikautensa päätteeksi maistelemaan AHL-kiekkoilun tunnelmaa. Pikavisiitti Blackhawksin farmijoukkueessa Norfolk Admiralsissa toi nuorukaisen tilille kolme runkosarjaottelua, kuusi pudotuspelitaistoa sekä yhden syöttöpisteen.
Lyhyestä vierailuista ja vähäisistä pisteistä huolimatta Seabrook osoitti välittömästi kypsyyttä ja varmuutta. AHL-visiitti toi nuorelle puolustajalle myös arvokasta kokemusta ammattilaisympyröistä. Kokemusta, joka kaikui Seabrookin sanoissa Blackhawksin harjoitusleirin alla.
- Yksi suurimmista menestymiseni avaimista on tottua ammattilaiskiekon vauhtiin. Haluan vain tehdä oman osani ja auttaa joukkuetta pärjäämään.
Samalla Seabrook kuitenkin näytti tietynlaista nöyryyttä NHL-maailmaa kohtaan.
- NHL:ssä pelaaminen vaatii silti valtavaa totuttelua, koska pelaajat ovat maailman parhaita. He eivät anna mitään ilmaiseksi. Minun täytyy ansaita paikkani.
Paikkansa Seabrook ansaitsikin. Kauden 2005-06 harjoitusotteluissa keltanokka saalisti kuudessa mittelössä yhden maalin ja neljä syöttöpistettä ollen joukkueen vakuuttavimpia esiintyjiä. Vakuuttavat esitykset takasivat Seabrookille paikan Blackhawksin NHL-kokoonpanoossa. Näin ollen ennakkoluuloton nuorukainen hyppäsi 20-vuotiaana lähes suoraan junioreista isojen miesten liigaan.
Liekö taustalla ollut Seabrookin kokemukset AHL-kaukaloista vai nöyryys NHL-maailmaa kohtaan, mutta tulokaspuolustaja kykeni yllättämään kaikki ensimmäisistä NHL-otteluista lähtien. Heti kauden avausmittelössä Seabrook saalisti NHL-uransa ensimmäisen syöttöpisteen. Toisessa ottelussa syöttöjä kerääntyi peräti neljä. Avausmaali sai odottaa aina marraskuun 2. päivään asti. Maali oli kuitenkin ikimuistoinen, sillä osumallaan Seabrook ratkaisi St. Louis Bluesia vastaan pelatun ottelun jatkoajalla.
Mahtavasti kautensa käynnistänyt ja ennakkoluulottomasti esiintynyt Seabrook raivasi tiensä Blackhawksin vakiokokoonpanoon ennen kaikkea varmoilla otteillaan. Puolustajapari vaihtui kauden mittaan Jassen Cullimoresta Jaroslav Spacekiin ja lopulta Danny Richmondiin, mutta Seabrook pysyi. Nuorukainen pelasi eri tilanteissa ja paljon: keskimääräiset peliminuutit ottelua kohden vaihtelivat 20 minuutin kummallakin puolella.
Alkukauden Seabrook keikkui Calgary Flamesin Dion Phaneufin kanssa tulokaspuolustajien pistepörssin kärjessä. Blackhawksin heikko menestys näkyi kuitenkin myös Seabrookin tilastoissa. Pistetehtailu tyrehtyi, kun joukkue ei kyennyt maalintekoon eikä tulokaspuolustaja yksin kannattelemaan loukkaantumisista kärsinyttä puolustusta. Varmasti esiintyneen kanadalaisnuorukaisen teholukemat säilyivät silti sitkeästi plussan puolella.
Ikävään oravanpyörään ajautunut nuorukainen hautautui hyvin nopeasti nimekkäämpien ja laajemmasta medianäkyvyydestä nauttivien tulokaskollegoiden taakse. Superkaksikko Sidney Crosby ja Aleksandr Ovetshkin, mutta myös Phaneuf, Avalanche-hyökkääjä Marek Svatos ja Rangers-maalivahti Henrik Lundqvist veivät isoimmat otsikot, joihin heikossa joukkueessa kiekkoilleen ja varsin näkymätöntä peliä pelanneen Seabrookin oli vaikea päästä.
Yhtä kaikki, Blackhawks-joukkueen vajotessa liigan syvimpään kellariin, Seabrookista kehkeytyi ainakin joukkueen omien kannattajien suurimpia suosikkeja ja harvoja ilon aiheita. Monien silmissä keltanokka oli jo tällöin, jos nyt ei aivan uusi Chelios, niin ainakin joukkueen suurpuolustaja. Rightilta tulisesti laukova, hyvin luisteleva ja kookas Seabrook sai seiskapaidan näyttämään pitkän odotuksen jälkeen jälleen suurelta ja mahtavalta - saappaatkaan eivät näyttäneet väljiltä.
Valoa ja varmuutta
Viimeinenkin valonsäde synkkään Blackhawks-kauteen näytti kuitenkin tyrehtyvän joulukuun lopulla. Sopivista saappaista ja komeasta paidasta huolimatta uusi Blackhawks-lemmikki näytti inhimillisen puolensa joulukuun 21. päivä Nashville Predatorsia vastaan pelatussa ottelussa. Vasemman polvensa loukannut Seabrook jätti kaukalon ja passitettiin sairauslomalle noin 4-6 viikoksi.
- En ole lääkäri, mutta en odottanut sen olevan näin vakavaa. Hän on säästynyt pahimmilta vammoilta junioriuransa aikana, mutta loukkaantumisia sattuu kaikille, Blackhawks-päävalmentaja Trent Yawney yritti peitellä pettymystään Seabrookin loukkaantumisen jälkeen Chicago Sun-Timesissä.
Menetys oli heikolle Blackhawks-joukkueelle raskas. Joukkueen parhaimpiin ja varmimpiin pelaajiin lukeutunut Seabrook jätti ison aukon takalinjoille, vaikka nuorukainen olikin vasta tulokas. Kokeneempien kettujen kuten Adrian Aucoinin ja Jassen Cullimoren omat vammat ja hatarat otteet eivät luonnollisestikaan auttaneet tilannetta.
Tappioiden täytteisen tammikuun epätoivolle ei näyttänyt olevan loppua. Joukkueen avainpelaajia kiidätettiin sairastuvalle yksi toisensa jälkeen ja lähes jokaisen palkkalistoilla olevan henkilön päätä vaadittiin vadille. Mutta jälleen kerran sama 20-vuotias tulokas Deltan pikkukaupungista pystyi tuomaan hataran Blackhawks-purren reitille edes hiukan varmuutta ja valoa.
Lääkäreiden arvioista huolimatta Seabrook palasi kaukaloihin kaikkien yllätykseksi jo tammikuun 20. päivä huilattuaan kaikkiaan 13 ottelua. Nopeasti tervehtynyt Seabrook oli välittömästi joukkueen parhain puolustaja ja sai periksiantamattomuudellaan kannattajien muistoihin palaamaan kultaiset kuvat ikitaistelija Cheliosista, joka pelasi jalka murtuneenakin pudotuspelisarjoja.
- Ratkaiseva avaussyöttö puuttui. Kun hän on takaisin kentällä, hänen pelisilmänsä on yhtä hyvä kuin kenellä tahansa ja hän on erinomainen pelinavaaja, Yawney huokaili helpotuksesta Daily Heraldissa Seabrookin palattua.
Ja miksei olisi huokaillut, sillä 13 ottelun sairauslomankin jälkeen Seabrook oli joukkueen toiseksi eniten pisteitä nakuttanut puolustaja ja koko joukkueen johtaja teholukemissa. Hienosta paluusta huolimatta keltanokkakanukki motivoi itseään yhä parempiin suorituksiin ja fyysisempiin otteisiin.
- Fyysinen peli on iso osa jääkiekkoilua ja minun on pyrittävä siihen. Minun on ehdottomasti parannettava sitä osa-aluetta, Seabrook piiskasi itseään.
Saappaiden ja paidan täyttäjä
Motivaation puutteesta Seabrookia ei näin ollen voi aikanaan syyttää - eikä tarvitsekaan. Vaikka nuorukainen on jo 20-vuotiaana tulokkaana joukkueensa parhaimpia pelaajia, hän tiedostaa selkeästi omat heikkoutensa sekä vahvuutensa ja pystyy paineen alla ammattitaitoisiin suorituksiin. Silti vertaukset Chris Cheliosiin ja odotukset seiskapaidan kantajan legendaarisista suorituksista eivät liiemmin hetkauta Seabrookia.
- Mielestäni olen kuin Chris Pronger. Kenties syöttötaito, laukaus ja kovat peliminuuttimäärät ovat yhtäläisyyksiä, Seabrook väistää vastuun ja vertaa itseään mieluummin Edmonton Oilersin tähtipuolustajaan kuin aikoinaan Windy Cityssä palvottuun Cheliosiin.
Blackhawks-organisaation johtoportaalle ja joukkueen kannattajille käynee tulevaisuudessa kumpi vain. Tuli Seabrookista omiin sanoihinsa viitaten uusi Pronger tai seiskapaidan ja -saappaiden perinnön mukainen uusi Chelios, kaikki sopii.
Saattaa kuitenkin olla, ettei rauhallisemmasta Seabrookista kehity yhtä tempperamenttista rääväsuuta ja kovaotteista taklaushirmua kuin Cheliosista aikoinaan. Nuorukainen ei kenties myöskään avaa omaa ravintolaa kaupunkiin kuten entinen Blackhawks-tähtipuolustaja. Cheliosin muihin saavutuksiin Seabrookilla on kuitenkin kaikki avaimet tiukasti käsissään.
Kuluvan kauden esitysten perusteella näyttääkin siltä, että pitkään arvoistaan käyttäjää odottaneet seiskapaita ja Cheliosin jättämät seiskakoon saappaat ovat vihdoin saaneet kyllin lahjakkaan täyttäjän.
