SaiPa porskuttaa - Lehterän pelitapa tuo etua

LIIGA / Artikkeli
Ennen SaiPa-pestiä Tero Lehterällä oli valmennuskokemusta Espoosta Bluesin Liiga-joukkueen apuvalmentajana ja A-junioreiden päävalmentajana.
Kuva © Jaakko Stenroos - https://jaskan.kuvat.fi/
Liiga-kauden ennakkospekulaatioissa SaiPa lytättiin tylysti sarjan häntäpäähän, mutta keltapaidat ovat kauden edetessä tukkineet epäilijöiden suut. SaiPan yhteispeli vakuuttaa jo, mutta siinä on myös kehityspotentiaalia.

Lappeenrannan SaiPa teki viikonloppuna vakuuttavan vierailun länsirannikolle. Perjantaina Raumalla kaatui Lukko 2–0 ja lauantaina Turussa TPS peräti 6–1. Ensimmäistä kauttaan Liigassa päävalmentajana toimiva Tero Lehterä on saanut SaiPan yhteispelin kuosiin, ja siitä osoituksena on kuudes sija Liigassa.

SaiPa puolustaa äärimmäisen laadukkaasti kentän jokaisella osa-alueella. Suurin kysymysmerkki on joukkueen kiekollinen suorittaminen, jossa pelaajamateriaalin taso näyttäytyy epävarmuutena, siirtokiekkoina ja kiekonmenetyksinä.

Jatkoajan toimittajat Otto Leinonen ja Juuso Kokkonen ruotivat SaiPan otteita viikonlopun peleissä ja Lehterän juurruttamaa pelitapaa.

Mitä ajatuksia SaiPan kausi ja erityisesti kaksi viimeisintä ottelua ovat herättäneet?

Kokkonen: Minulla oli vahvat epäilykset ennen kauden alkua, kuinka SaiPa tulisi pärjäämään uuden päävalmentajan ja keskikertaisen pelaajamateriaalin kanssa. Lehterän joukkue on kuitenkin hiljentänyt epäilykseni. SaiPa on suhteellisen nuorella ja kokemattomalla joukkueella taistellut itsensä sarjataulukossa kuuden joukkoon, mitä voi pitää erittäin kovana suorituksena.

Ensimmäistä kauttaan päävalmentajana Liigassa oleva Lehterä on saanut joukkueestaan lähes maksimin irti. Se on vahva osoitus Lehterän valmentajakyvyistä. Viikonlopun vierasottelut näyttivät, että SaiPa ei ole hiipumaan päin, vaikka olikin hävinnyt niitä ennen kolme ottelua.

Lehterä on luonut joukkueelleen toimivan pelitavan, jota toteutetaan sitoutuneesti. SaiPan kivijalka on äärimmäisen kova työmoraali sekä aloitteellisuus niin kiekottomassa kuin kiekollisessa pelissä – rytmiä unohtamatta. Taktisesti SaiPa pelaa varsin mallikasta jääkiekkoa.

Leinonen: Samanlaisia ajatuksia minullakin oli ennen kauden alkua. Ne vahvistuivat entisestään, kun SaiPan ensimmäiset ottelut menivät todella penkin alle.

Lehterä onkin sittemmin iskenyt pöytään ehkä yhden tämän kauden kovimmista työnäytteistä tähän mennessä. Lukkoa vastaan oli tehty kotiläksyt huolella, ja opiskeltu tavat, joilla Lukko pyrkii hyökkäyksiin lähtemään. TPS-ottelussa oli sama juttu.

Lehterä onkin sittemmin iskenyt pöytään ehkä yhden tämän kauden kovimmista työnäytteistä tähän mennessä.

SaiPa onkin viime aikoina näyttänyt, miten pelin virtausta voi muuttaa suotuisaksi itselleen muulla tavoin kuin kiekkokontrollilla. Ja tämä on mielestäni jääkiekon suola.

SaiPa on selkeä esimerkki siitä, miten hieman vajavaisella pelaajamateriaalilla voi voittaa: ottamalla etu vastustajaan nähden pelitavassa ja sen toteutuksessa. 

Millä pelillisellä osa-alueella SaiPa oli erityisen vahva viikonlopun otteluissa ja mitkä ovat pelitavan kulmakivet?

Kokkonen: Lehterä on tehnyt viisaasti siinä mielessä, että hän on lähtenyt rakentamaan SaiPan viisikkopeliä puolustuksen kautta. SaiPa oli kauttaaltaan äärimmäisen vahva puolustuspelaamisessa myös viikonlopun otteluissa.

Se näkyy maalipaikkamäärissä erityisesti vakuuttavassa 6–1-voitossa TPS:stä. SaiPa loi tasaviisikoin kahdeksan laadukasta maalipaikkaa ja TPS vain neljä. Voitto oli siis täysin ansaittu.

Lukkoakin vastaan maalipaikat olivat SaiPan eduksi kahden ensimmäisen erän jälkeen, mutta viimeisessä erässä Lukon yrittäessä tasoitusta maalipaikat kääntyivät kotijoukkueelle. Lukko-ottelun kolmas erä oli oikeastaan ainoa kehno erä SaiPalta viikonloppuna.

Silmiinpistävää oli SaiPan upeasti organisoitu ohjauspeli eli tunnetummin keskialueen trap. Ohjauspelissään joukkue haluaa puolustaa eteenpäin, eikä tyydy ainoastaan vetäytymään.

SaiPan ohjauspeli asettuu 1-2-2-muotoon. Lehterä on organisoinut sen erittäin järkevästi ja hienosti. Pelaajien liikettä hyödynnetään ja trapissa vältetään pysähtymistä.

SaiPa pyrkii ohjauspelissään antamaan jatkuvasti paineen vastustajan kiekolliselle. Kun kärkikarvaaja on ajanut itsensä tilanteesta ulos vastustajan pelattua esimerkiksi pakki–pakki-syötön, kärkikarvaaja ei suinkaan pysähdy, ota uutta vauhtia ja jatka paineistamista todennäköisesti hieman myöhässä.

Sen sijaan kärkikarvaaja jatkaa liikettään sivulle tai alas, poispäin kiekosta. Samalla alempaa tulee uusi kärkikarvaaja, joka pääsee jälleen puolustamaan etuperin ja antamaan kiekolliselle paineen edestä.

Roolit vaihtuvat SaiPan ohjauspelissä tiuhaan. Viisikon yhteispelin nopeus on loistava.

SaiPa nostaa keskialueen puolustuspelillään riskikertoimia. Usein puolustajien ja hyökkääjien väliin jää isojakin tiloja, joiden myötä vastustaja pääsee kiekon kanssa suoraan hyökkäykseen. Riskittömämpää olisi laittaa tylsä 0-5-trap, jossa odotettaisi, että vastustaja lyö päätykiekon, mutta SaiPa haluaa riistää kiekon lähellä vastustajan maalia.

SaiPa loi tasaviisikoin kahdeksan laadukasta maalipaikkaa ja TPS vain neljä.

Viikonloppuna SaiPa asetti keskialueen puolustusmuodostelmansa lähes 30 kertaa ottelua kohden. Kiekonhallinnan se sai joko suoraan riistämällä tai vastustajan paineen alla tekemän siirtokiekon jälkeen keskimäärin joka toisella kerralla trapiin vetäydyttyä.

Maaleja viikonlopun aikana SaiPa ei luonut keskialueen riistojen jälkeen kuin yhden. Sen sijaan joukkue latoi oman alueen pelinkäännön ja suoran hyökkäyksen jälkeen peräti viisi maalia.

Leinonen: Ja tämä kaikki heijastuu puolustusalueen puolustuspelaamiseen. Kun roolit vaihtuvat jatkuvasti keskialueella, niin ei haittaa vaikka vastustajan kiekollinen pelaaja pääsisi kärkikarvaajista ohi. Takaa tuleva SaiPan pelaaja ottaa tämän kiinni tai vastaavasti painottomalla puolella merkkaa vastustajan laitahyökkääjän. Useasti SaiPa saakin tämän ansiosta syöttöjä poikki.

SaiPan puolustajat myös iskevät heti siniviivan kulmissa kiekolliseen pelaajaan kiinni. Mikäli päätykiekko omiin tulee, jatkuvan liikkeen ansiosta SaiPan pelaaja on siinä ensimmäisenä kiinni.

Omalla puolustusalueella SaiPa haluaa oman maalinsa edustan tukkoon. Jokaisella pelaajalla on oma vastustajan pelaaja, jota seurataan herkeämättä. Mikäli kulmassa on vastustajalta kaksi pelaajaa, silloin painimaan menevät molemmat puolustajat, jolloin sentteri tippuu maalin eteen.

Ajatuksena on koko ajan havainnointi ja reagointi. Mikäli vastustaja pääsee irti kulmasta kiekon kanssa, on lähellä oma pelaaja, joka käy kiekolliseen kiinni.

Mikäli SaiPan puolustaja seuraa omaa hyökkääjää siniviivalle asti, tippuu painottoman puolen laituri maalin eteen paikkaamaan. Tässäkin ajatuksena on jatkuva liike, pelaajien paikkojen vaihto ja tiiviys. Maalilla ei ole yksinkertaisesti tilaa.

Vaikka puolustuspelaaminen on laadukasta, ei se ole kuitenkaan täysin aukotonta. Jos keskittyminen ja oman pelaajan seuraaminen ontuu hiemankin, pääsee vastustaja luomaan maalipaikan. Mikäli jokainen pelaaja seuraa kiekkoa liikaa katsellaan, jää painottomalle puolelle helposti vapaaksi pelaajia.

Lehterä on organisoinut SaiPan puolustuksen laadukkaalle tasolle, mutta joukkueen kiekollisessa suorittamisessa on kehitysvaraa.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Miltä SaiPan kiekollinen pelaaminen vaikutti?

Leinonen: Lappeenrantalaisten repertuaarista löytyy kiekkokontrolli-elementtejä, kuten palautukset, kontrollilähdöt ja nopeat lähdöt. Vaihtojen aikaan pyritään pitämään kiekko omalla joukkueella.

Avaussyöttö lähtee yleensä laitaan, ja SaiPa eteneekin hyvin useasti laitojen kautta. Hyökkäyssiniviiva pyritään ylittämään rintamana, kolmelta kaistalta. Näin ollen suorissa hyökkäyksissä on vaaran tuntua ja uhkaa.

Tässä piileekin mielenkiintoinen yksityiskohta.

Henkilökohtaisesti hieman yllätyin miten usein se kolmas saattoi olla SaiPan puolustaja, näissä kahdessa ottelussa se oli yleensä Urho Vaakanainen. Puolustaja ajaakin keskikaistalta maalille asti suorissa hyökkäyksissä. SaiPa kuitenkin perustaa pelinsä hyvin vahvasti puolustukseen, joten yllätyin hieman, miten rohkeasti SaiPan puolustajat nousivat.

Hyökkäysalueella pyrkimys on maalille. Puolustajilla on myös ajoittain lisenssi nousta viivalta kulmiin niin kiekottomana kuin kiekollisena.

Se, mikä SaiPalla vielä sakkaa, on pitkien hyökkäysten rakentaminen. Pitkät hyökkäykset toisivat hyvin happea omalle puolustuspelaamiselle, eikä kävisi kuten Lukko-ottelun kolmannessa erässä, jolloin paine omissa oli kohtalaisen kova.

Jos jossain, niin kiekollisessa pelaamisessa SaiPalla onkin ehkä eniten tekemistä vielä. Puolustajien vajavainen kiekollinen taito näkyy. Heti, jos vähänkin kovempi paine tulee kiekolliseen puolustajaan, alkavat SaiPalla ongelmat. SaiPan puolustajat nöyrästi heittävätkin näissä tilanteissa siirtokiekkoja keskialueelle.

Ajoittain se kuitenkin pystyi lyhytsyöttöpelillä aukaisemaan kovan paineen, muun muassa TPS-ottelussa.

Kokkonen: Suuri yllätys itselleni on ollut SaiPan kiekollinen pelaaminen. Joukkueesta on vuosien saatossa ja myös Lehterän alaisuudessa puhuttu vahvana puolustuspelin joukkueena, mutta nyt ei olla nostettu oikeastaan ollenkaan esiin sitä, että SaiPa on kauden mittaan saanut toisteisuutta kiekolliseen peliinsä.

Perjantain Lukko-ottelussa oli huimaa nähdä, kuinka SaiPa aika ajoin dominoi kiekonhallintaa niin viivelähdöin kuin hienojen pakki–pakki–pakki-lähtöjen avulla.

SaiPa on kauden mittaan saanut toisteisuutta kiekolliseen peliinsä.

Kuten mainitsit, SaiPa hyökkää mukavasti rintamassa kolmea kaistaa hyödyntäen, mutta on sillä variaatioitakin. Nopeissa lähdöissä saatetaan viljellä niin sanottua repivää hyökkääjää, joka pinkoo pystyyn heti kiekonriiston jälkeen. Painottomalta laidalta karkaava repivä hyökkääjä horjuttaa kenttätasapainoa mutta toisaalta luo erilaisen hyökkäysuhan.

Lehterän suojatit eivät ole pelkän riistopelin varassa vaan pystyvät – tai ainakin pyrkivät – myös rakentamaan. Kiekollisen pelin toteutus on kylläkin joukkueen heikkous tällä hetkellä.

Pelaajamateriaalin nihkeähkö taso näkyy armottomasti. Vaikka hyökkäyksen ajoitukset ja syöttösuunnat osuisivat nappiin, joukkueelle sattuu helppoja kiekonmenetyksiä.

Nähdäkseni SaiPalla on kuitenkin vahva pyrkimys pysyä kiekossa. Puolustuksessa on selvät mallit siihen, kuinka vastustajan paine puretaan: mihin kiekoton pakki liikkuu ja mihin syötetään. Hyökkääjien tukiliikkeet auttavat paineen purkamista.

Mutta jos kiekonmenetysten määrä pysyy korkealla, Lehterä saattaa joutua painottamaan nykyistä enemmän siirtokiekkoja vastustajan paineistaessa. Toisaalta, jos Lehterällä on kärsivällisyyttä ja malttia kehittää joukkueen kiekollista yhteispeliä, se voisi kantaa joukkuetta pitkällekin.

» Lähetä palautetta toimitukselle