Sahalla veistetyt: Kaverukset Ranskassa

Muut Sarjat / Artikkeli
Kuva ©
Kai ”Syvis” Syväsalmi ja Jouni ”Jone” Virpiö tutustuivat toisiinsa Turussa, menestyksekkäillä Tuto-kausilla 2006-2008. Siitä saakka ystävyys on säilynyt vahvana ja tällä hetkellä miehet pelaavat ja asuvat Ranskassa. Mitä heille kuuluu - Est-ce que vous parlez français?

Kello on noin 21.50, sovittu kellonaika lähestyy. Lyön Skypen päälle eikä aikaakaan kun tuttu merkkiääni alkaa soida puhelun saapumisen merkiksi.

- Moroo! Mitä äijä? Huudahtaa Syväsalmi iloisella äänellä, kun linja aukeaa.

Käppärän pojat

Sain kunnian tutustua näihin hienoihin herroihin itsekin TuTossa kaudella 07-08. Tuolloin poikamiehinä vaikuttaneina meillä oli koossa aika menevä kaveriporukka, johon olennaisena palasena kuuluivat Tuomas Muhonen sekä joukkueen ulkopuolinen jäsen Joni Saari.

Tuo jengi nimettiin sittemmin Vares-elokuvista tutulla nimellä "Käppärän pojiksi". Yhteydenpito jatkuu edelleen säännöllisesti ja yhteisiä hauskoja hetkiä on sekä takana että edessä.

"Syviksen" taival kohti Ranskaa

Syväsalmi kuului pitkään Tuton kärkipakkeihin, josta osoituksena oli 07-08 syntynyt Mestiksen puolustajien maaliennätys. Hän lähti onnistuneen TuTo-kauden jälkeen pelaamaan SM-liigaan HPK:n riveihin, jonne suuntasi myös virkaveli Muhonen. "Hämptonista" päällimmäisenä pelillisenä muistona on hieno kampeaminen finaalin 2010, jossa TPS kuitenkin sensaatiomaisesti nappasi kirkkaimman mitalin.

Noista finaaleista Syväsalmelle jäi yksi erityisen maukas muisto. Vierasottelu Turussa illalla, aamujäillä muuten hyvä meininki, mutta Syviksellä eivät oikein rankkarit uponneet sisään. Tästä Muhoselle juolahti oivallinen täky mieleen.

- Saat satasen, jos teet Turussa täyden hallin edessä maalin, ja tuuletat niin, että otat kypärän pois ja kumarrat joka suuntaan täydelle katsomolle.

Ja miten kävikään. Olkapää aivan rikki ja puudutuksen voimalla pelanneena "Syvis" onnistui yskäisemään kiekon David Leggion selän taakse ja hiljensi täten kotikaupunkinsa. Ja miten hän tuuletti osumaansa? Aivan niin, Muhonen oli pelin jälkeen satasen köyhempi.

Nousujohteisten peliesitysten siivittämänä Syvis teki kauden jälkeen sopimuksen KalPaan. Kuopiossa meininki kuitenkin muuttui ikävästi, kun harjoituskaudella mies ajettiin niin sanotusti hilloksi ja sai melko pahan aivotärähdyksen. Eikä ikävyys siihen loppunut, syksyllä pää kolahti uudelleen ja mies joutui jälleen sivuun. Tässä vaiheessa huumori alkoi olla aika vähissä.

Peli ei puolikuntoisena oikein missään vaiheessa lähtenyt kulkemaan ja niin kahden vuoden sopimus purettiin. Loppukaudeksi Syvis siirtyi Tapparan takalinjoille.

Tapparassakaan homma ei oikein saanut tuulta alleen, eikä jatkoa ollut luvassa. Niinpä seuraavaksi kaudeksi Syväsalmi siirtyi takaisin Mestikseen, KooKoo riveihin ja tutun valmentajan (Ismo Lehkosen) alaisuuteen.

Ikan ja Syviksen räiskyvä suhde ei kuitenkaan tuottanut sen suurempaa tulosta. Syksyllä Syvis palasi taas kotiin Turkuun, tuttuun TuTo-nuttuun.

- Peli-ilo oli jo aika lailla koetuksella ja tuntui siltä, että jääkiekon pelaamisesta oli alkanut tulla väkinäistä. Turussa alkoi taas pitkästä aikaa tuntua hiukan paremmalta, mutta jokin siitä silti puuttui. En enää nauttinut samalla tavalla pelaamisesta kuin aikaisemmin.

Kauden jälkeen mies kirjoitti sopimuksen Ranskan pääsarjan Gapin joukkueeseen. Pikkupoika miehen varusteiden uumenissa hymyili tässä vaiheessa varovasti.

Virpiön taival kohti Ranskaa

Vikkeläkinttuinen Jouni "Jone" Virpiö pelasi kaksi kautta Turussa maestro Tero Forsellin laidalla Tuton ykkösvitjassa. He kävivät Forren kanssa tiukan taiston pistepörssin voitosta mestaruuskaudella 07-08, jolloin Jone jäi kuitenkin niukasti kakkoseksi kovilla tehoillaan 29+34=63.

Kovassa iskussa oleva Virpiö haalittiin kauden jälkeen kahden vuoden pahvilla takaisin kotikaupunkiinsa Jyväskylään. Siellä herra pääsi tekemään paluun liigaympyröihin astetta valmiimpana.

Jone kärsi kuitenkin Syviksen tavoin loukkaantumisista ja pelasi rikkonaisen kauden, palloillen liigan ja Mestiksen D-Teamin, nykyisten "JYP-Akkojen", välillä.

Seuraava kausi oli jo ehjempi, mutta kului taas kokonaisuudessaan Mestiksen puolella. Peli kulki ihan mukavasti, vaikka ei ihan Tuto-kausien pistetehtailun tasolla. Palkinnoksi tästä Jone sai sopimuksen Tapparaan, jossa hän pelasikin koko kauden 10-11 tehtailleen 44 ottelussa pisteet 7+5=12.

Tuleva kausi piti myös painaa kirvesrinnoissa, mutta rooli oli jäämässä hyvin pieneksi ja vain kolmen ottelun jälkeen Jone pakkasi pelikassinsa. Virpiö hurautti loppukaudeksi Kouvolaan.

KooKoossa vietetty kausi toi Jonelle mitalikaappiin pronssisen mitalin lisäksi paljon pohtimisen aihetta oman peliuran suhteen. Pelit olivat menneet kohtuullisen hyvin, mutta seuraavaksi piti miettiä "mihin suuntaan tässä nyt mahdetaan olla menossa?".

- Päätavoite oli aina SM-liigassa ja KooKoossakin pelatessa halusin vielä takaisin liigaan. Mutta kauden mittaan sitä alkoi sitten miettiä jo tulevaisuuttakin, mitä tekisin peliuran jälkeen, Virpiö muistelee silloisia pohdintojaan.

- Kouvolan kauden jälkeen päätin hakea johonkin kouluun. Itseni ja muiden yllätykseksi sainkin paikan Mikkelin ammattikorkeakoulusta! Siellä se tulevan talotekniikan insinöörin koulupaikka edelleen odottaa aloittamista.

Pikkuhiljaa haaveet liigakiekkoilijan uran jatkumisesta hälvenivät Jonen mielestä. Hän päätti myös alkaa nauttia eri tavalla "viimeisistä" kiekkoiluvuosistaan. Kun yhteydenotto tuli valmentaja Ari Salolta Ranskasta, päätös lähteä toteuttamaan yhtä unelmaa, ulkomailla pelaamista, ei lopulta ollut edes vaikea.

Ja kuin bonukseksi hän taivutteli matkalle mukaansa myös hyvän kaverinsa. Toisin kuin Veli-Matti Savinaisen matkaseurue, Syväsalmi joutui kuitenkin tekemään työsopimuksen ja tienaamaan elantonsa itse pelaamalla.

- Kyllähän niissä maisemissa kelpaa.

Ranska – nouseva kiekkomaa

Tällä hetkellä herrat ovat siis aloittaneet toista kauttaan Ranskan pääsarjassa. Suomen märkä ja pimeä kiekkotalvi on vaihtunut raikkaaseen eteläeurooppalaiseen vuoristoilmaan. Jotakin saattaa kiinnostaa myös hieman, minkälaista itse jääkiekko on Ranskassa.

- Lähes kaikkien hallien kaukalot ovat todella isoja, jolloin tilaa on kentällä erittäin paljon. Se sopii erinomaisesti ainakin mulle ja Syvikselle, kertoo Virpiö lähtökohdista.

- Pelin tasokin on yleisesti ottaen parantunut kokoajan, kertoo Ranskassa viidettä kautta pelaava, Jonen ja Syviksen joukkue- ja kämppäkaveri, Niko Mäntylä.

Mäntylästä on tuntunut viiden maassa vietetyn kauden aikana siltä, että vuosi vuodelta taso on parantunut.

- Vauhtia on tullut lisää ja kaverit ovat entistä taitavampia, huikkaa Mäntylä taustalta.

Mestiskokemusta omaavina kavereina veljekset kertovat Ranskan jääkiekon tason olevan jopa yllättävän kova. Verrattuna esimerkiksi Mestikseen, peli on heidän mukaansa tasokkaampaa ja viihdyttävämpää.

Ranskan pääsarjan parhaimmat pelaajat mahtuisivat kuulemma heittämällä kotoisen Liigamme joukkueisiin, jopa kärkikentällisiin. Nopeutta ja taitoa siis riittää.

Pelitahtihan ei Ranskassa ole mikään kovin tiukka. Itse runkosarjassa pelataan yhteensä vain 26 ottelua, mutta taustalla tahkotaan kokoajan varsin arvostettua Ranskan Cupia, jossa otteluita kertyy kohtalaisella menestyksellä 10-15 kaudessa. Mutta vaikka siihen laskee vielä pudotuspelit päälle, niin ottelumäärä esimerkiksi Liigaan verrattuna on huomattavasti vähäisempi.

"Do you speak English?"

Harjoittelu sen sijaan on erittäin laadukasta, ainakin Gapissa. Joukkuetta luotsaa suomalainen Ari Salo, joka on vaikuttanut Ranskassa jo pitkään. Kovaa mennään, mutta aina pilke silmäkulmassa. Viime kaudella Syviksen ja Jonen tullessa keltanokkina Ranskaan, Salo auttoi heitä hyvin paljon myös siviilielämään sopeutumisessa.

- Arskalle pitää kyllä antaa kiitosta. Se on hemmetin hyvä äijä ja yks parhaista koutseista mitä mulla on ollu. Muista nyt varmasti tää kirjottaa siihen juttuun, koska se varmaan lukee sen, Syvis hehkuttaa huumorilla mutta selvästi tosissaan.

Tuomaritoiminta saa kundeilta kuitenkin kritiikkiä. Suomessa asiat ovat kuulemma Ranskaan nähden hyvin, vaikka täälläkin raitapuserot helposti saavat kritiikkiä osakseen. Ongelma on myös se, että harva domari puhuu englantia. Syvis sai tuomaritoiminnan haasteet kokea heti viime kauden harjoitusottelussa.

- Sain jonkun oudon jäähyn ja meinasin kysyä tuomarilta, että mikä virhe siinä oli. Kysyin ensin, että "Do you speak English?", josta tuomari nakkasi välittömästi kädet lanteille ja antoi kympin! Sanoin ihan rauhallisesti perään, että "I just asked, do you speak English?" ja tästä se anto mulle ulosajon, kertoo Syvis ties monenteenko kertaan juttua jälkikäteen nauraneena.

- Eikä siinä vielä mitään, mullehan lätkäistiin siitä vielä pelikielto ja jouduin olemaan kauden avausmatsin katsomossa! Ja seuralle joku sakko, ihan käsittämätön homma.

Peli on kuitenkin Syväsalmen mukaan melko siistiä ja puhdasta.

- Koukkua saa jonkun verran antaa, mutta ei paljon. Tappeluista tulee pitkät pelikiellot ja sakkoja aika herkästi, joten niitä ei juuri nähdä. Kenties varjopuolena tästä, joitakin ylilyöntejä sattuu kuulemma aika ajoin. Jotain puolihulluja laidanvieruspommeja ja muita vastaavia ikävä kyllä nähdään silloin tällöin, mutta onneksi vielä yksittäistapauksina.

Poikkeavaa kovuutta

Viime kauden alussa Virpiö sai kokea hieman tavallisesta poikkeavaa kovuutta.

- Harjoitusottelussa saksalaista divarijengiä vastaan joku massiivinen kanukki nappasi Jonen maalin edestä ja alkoi takoa rystysillä nenän varteen.
Siinä tuli aika rapsakkaasti käkättimeen!

- Johdettiin 3-1 ja ihan puskista joku vaan nappasi maalin edessä kauluksesta kiinni ja alkoi rummuttaa pataan. Ei tullut ihan niin äkkiä äijän ja Monnin (Jonne Virtanen) opettamat kikat mieleen. Puolet naamasta oli mustana ja aivotärähdyksen sain kaupan päälle, muistelee Jone nyt jo tapauksesta toipuneena.

Näin jälkikäteen ajateltuna, olihan se kuitenkin ihan hieno kokemus sekin! Tavallaan.

Minkälaista elämä on Gapissa, Etelä-Ranskassa

Jone ja Syvis kyllä silminnähden nauttivat elämästään Gapissa. Ja miksi ei nauttisi, lätkä on mukavaa, kaverit hyviä tyyppiä ja kaupunki viihtyisä. Joukkueen ylpeydenaiheena on ihan upouusi, viime kaudella valmistunut kotihalli. Fasiliteetit ovat siis viimeisen päälle, koppi on hieno ja muutenkin joukkueessa hommat toimii.

Jone ja Syvis asuvat siis kimppakämpässä yhdessä Niko "Tiskikone" Mäntylän kanssa. Siellä he huristelevat vuoristomaisemissa pienellä Renaultillaan, jota myöskin pizza-autoksi kutsuvat. Populaatiota Gapista, josta muun muassa rallimestari Sebastien Ogier on kotoisin, löytyy ripaus päälle 40 000, eli sellainen Rauman kokoinen pikkukaupunki.

- Tosi mukava kaupunki tää on asua. Kahviloita ja pieniä ravintoloita on paljon. Ihmiset on mukavia, vaikka eivät kovin paljoa englantia puhukaan. Mutta kyllä me täällä toimeen tullaan, vähän kuitenkin osataan jotain jo ranskaksikin sanoa, herrat värittävät yhteen ääneen.

Kaupunki sijaitsee lähes 800 metriä meren pinnan yläpuolella, joten kaverit viettävät siellä jatkuvaa korkean paikan leiriä. Kaupungin läpi kulkee myös legendaarisen Tour de Francen pyöräilyreitti, jota ukot olivat viimeksi totta kai seuraamassakin. Ilma on muutenkin puhdas ja raikas, vaikka lämpöä vielä tähän aikaan vuodesta riittää välillä yli 30 astetta.

- Onhan täällä ilmojenkin puolesta aika nättiä. Käydään pelaamassa golfia aina kun ehditään, joulukuuhun asti voi hyvin käydä. Sitten on pari kuukautta vähän viileämpää, mutta ei täällä sellaista kunnon talvea edes tule.

- Ennen kaikkea se valoisuus on hieno juttu. Kun Suomessa ei talvella edes näe aurinkoa, niin täällä kuitenkin on päivisin ihan valoisaa ja useimmiten aurinkoista talvellakin. Gap sijaitsee Kaakkois-Ranskassa.

Paikallinen kulttuuri viehättää

Monelle saattaa tulla Ranskasta ensimmäisenä mieleen tietynlainen ylimielisyys ja itsekeskeisyys, mutta Syvis ja Jone kertovat tämän olevan lähinnä isompien kaupunkien, kuten Pariisin ongelma.

- Ei täällä pikkukaupungissa ihmiset ole lainkaan samanlaisia.

- Kuulemma Pariisista kun lähtee pois, niin heti kun Eiffel-tornin kärki lakkaa näkymästä, niin ihmisten asenne muuttuu. Täällä näillä on todella lunki elämänkatsomus. Hommat kyllä tulevat hoidetuiksi, ainakin aikanaan, mutta ihailtavaa täällä se, että porukka ei ota turhaa stressiä mistään.

Hauskana esimerkkinä paikallisesta kulttuurista miehet pitävät Gapin joukkueen bussikuskia.

- Kippari kun ei suostu pitämään matkustajille bussin vessaa auki, ettei vaan joudu siivoamaan jälkiä siellä. Me pysähdytään sitten aina tien poskeen, että jengi pääsee tyhjennykselle. Kerrankin pysähdyttiin keskelle vilkasta motaria, kun mulla alkoi olemaan kauhea hätä päällä. Siihen vaan iskin sitten colleget puolitankoon ruuhkan keskellä, Syvis värittää.

Viime vuonna he pääsivät viettämään paikallista jouluakin. Oli siinä jotain samaakin, mutta hieman oli erilaista, kun mihin täällä olivat tottuneet.

- Pääsimme joukkuekaverimme luokse viettämään joulua. Joulupöydässä oli kinkun sijasta kalkkunaa, jonka lisäksi sieltä löytyi muitakin linturuokia ja paljon mereneläviä, kuten simpukoita.
Saatiin me viedä oma mausteemme mukaan sinne, kun teimme joulupuuron. Ja mähän sain totta kai mantelin, mutta en muistanut toivoa, Jone muistuttaa.

Lupa nauttia

Vaikka Syvis ja Jone tosissaan kiekkoa pelaavatkin, se ei samalla tavalla tunnu enää työltä. Herrat nauttivat tällä hetkellä pelaamisesta ja elämästä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.

Golfmailat ovat ahkerassa käytössä, aurinko paistaa ja kämpillä on toimiva netti, jonka kautta miehet seuraavat ahkerasti Suomen menoa ja pitävät yhteyttä kotipuoleen. Viime aikoina lisää kaivattua ohjelmaa on tuonut myös Valioliigan alkaminen, jonka seuraamisen ympärillä koko kotitalous viihtyy.

- Jone on aivopessyt meidät kaikki täällä kannattamaan Tottenhamia, Syvis kertoo.

Ja myös ongelmatilanteisiin ja huonoihin päiviin löytyy isänniltä oivallinen resepti. Vaikka he eivät mitään isoja stressaajia ole koskaan olleetkaan, kuvastaa tämä resepti hyvin heidän asennettaan.

- Kun kaikki menee päin v... seiniä, niin leivo pannukakku.

» Lähetä palautetta toimitukselle