Road to Buffalo – Paras puolustus miesmuistiin

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Tänä vuonna voidaan odottaa viime vuotta enemmän tuuletuksia.
Hiukan reilu kaksi kuukautta ja Joulupukki lähtee Korvatunturilta. Siitä on enää kaksi päivää kiekkoihmisen todelliseen jouluun, kun nuorten MM-kisat käynnistyy tapaninpäivänä Buffalossa Yhdysvalloissa.

Jälleen kerran vuodenvaihteessa tulevan kesän kärkivaraukset ja muut tulevat kiekkolahjakkuudet ottavat mittaa toisistaan rapakon takana Buffalossa.

Nyt alkaa olla ajankohtaista tehdä katsaus siihen, miltä Nuorten Leijonien kokoonpano Buffalossa voisi näyttää. Tänä vuonna Suomella on äärimmäisen kilpailukykyinen puolustus, joka ei kalpene edes isommilleen. Hyökkäyksessä on toisaalta vielä paljon kysymysmerkkejä lähtijöiden suhteen. Myös valmennus on kokenut muutoksia sitten viime vuoden. Oikeastaan se koki muutoksensa jo kesken viime vuoden turnauksen.

Jatkoajan maajoukkuetoimituspäällikkö Mika Pukkinen ja Hockey Prospectille tarkkaillut ja NHL-seuralle sekä usealle pohjoisamerikkalaiselle junioriseuralle konsultointia tehnyt freelance-kykyjenetsijä Toni Rajamäki kokoontuivat pöydän ääreen pohtimaan tulevaa joukkuetta ja menestysmahdollisuuksia.

Pukkinen: Aloitetaanpa rakentamaan Suomen joukkuetta. Se lienee hyvä aloittaa omasta päästä, koska tänä vuonna siellä on vahvin osaaminen. Mutta toki puolustuksenkin takana joku torjuu kiekkoja, joten mennään siihen ensin. Ketkä asettelisit nuorten maajoukkueen kassareiksi tässä vaiheessa?

"Lähtökohtaisesti maalivahtiosastolle on kyllä vaihtoehtoja, mutta mitään selkeää valintaa on kieltämättä vaikea löytää"

Rajamäki: Lähdetään siitä liikkeelle, että tänä vuonna Suomen maalivahtipeli on pienoinen kysymysmerkki. Meiltä puuttuu todelliset liigastatuksella operoivat maalivahdit kokonaan. Tämä ei tietenkään itsessään vielä tarkoita, etteikö Suomelta voisi nähdä vahvaa maalivahtipeliä, mutta ennakkoon se asettaa kysymysmerkkejä.

HPK:n sopimuspelaaja, mutta lainassa LeKissä kiekkoileva Ukko-Pekka Luukkonen on huippulahjakas maalivahti. Hän ottanee ykkösveskan roolin Nuorissa Leijonissa. Kakkosmaalivahdiksi on tarjolla muun muassa Lukon Lassi Lehtinen, jolla on myös Mestis-kokemusta.

Jos kisoihin mennään Luukkonen-Lehtinen-kaksikolla, parivaljakkoa ei voi ainakaan kokeeneksi kaksikoksi väittää. Molemmat ovat 1999-ikäluokkaa, kun kisojen pääikäluokka on vuonna 1998 syntyneet. Kolmosveskaksi on tarjolla muun muassa HIFK:n Niilo Halonen tai vaihtoehtoisesti Kärppien vuonna 2000 syntynyt Justus Annunen.

Pukkinen: Lähtökohtaisesti maalivahtiosastolle on kyllä vaihtoehtoja, mutta mitään selvää valintaa on kieltämättä vaikea keksiä. Tähän soppaan voisi yhden lusikan vielä työntää, ja se on Hermeksessä pelaava Leevi Laakso. Laakso saa kuitenkin vakipahvilla Mestis-pelejä alle Kokkolassa, joten en täysin poissulkisi häntä kakkos- tai kolmosvahdin roolista.

Rajamäki: Ei missään nimessä. Nyt kun alettiin nimiä heittelemään, laitan ilmoille vielä yhden vuonna 1999 syntyneen, eli Eetu Mäkiniemen. Lahjakas veskari pelaa Jokerien A-nuorissa, mutta taistelee varmasti kolmosveskan paikasta.

Kenties kaikkien aikojen puolustus

Pukkinen: Kyllä. Muotoillaan varmaankin niin, että maalivahtiosastolla on vielä tässä vaiheessa useampikin potentiaalinen vaihtoehto ja toisaalta runsaasti kysymysmerkkejä. Syksyn aikana nähdään, kuka onnistuu nostamaan itsensä ykkösvahdin paikalle. Mutta kuten aiemminkin mainitsit, niin Luukkonen voisi olla pätevä ykkösvahti näissä karkeloissa.

Ukko-Pekka Luukkonen torjuu kiekkoja lainalla LeKi:ssä.
Kuva © Jarno Hietanen

Maalivahtien edessä pelaa puolestaan runsaasti potentiaalia.

Tässä vaiheessa puolustukseen olisi heittää jopa neljä ykköskierroksen varausta viime kesältä, jotka ovat HIFK:n Miro Heiskanen, Tri-Cityssä pelaava Juuso Välimäki, Portlandissa pelaava Henri Jokiharju ja SaiPassa kiekkoileva Urho Vaakanainen. Lisäksi on vielä 2016 ykköskierroksella varattu, TPS:n riveihin lainattu Olli Juolevi, jonka voidaan sanoa olevan ykköspakki tässä turnauksessa.

Ja tämänkin potentiaalin takana on hyviä vaihtoehtoja, kuten Sportin Robin Salo ja Jenkeissä kiekkoileva Eemeli Räsänen. Miten lähtisit koostamaan puolustusta?

Rajamäki: Puolustuksen tilanne näyttää erinomaiselta, kun alakertaan on heittää viisi ykköskierroksella varattua pelaajaa. Juolevi, Välimäki, Vaakanainen, Heiskanen ja Jokiharju ovat kaikki varmoja kisapelaajia, joten jäljelle jää vain kaksi vapaata paikkaa.

"Ei tällaista alakertaa ole koskaan nähty Nuorilla Leijonilla"

Tässäkin törmätään positiiviseen ongelmaan, kun tarjolla on lukuisia laadukkaita pelaajia, kuten Salo, Räsänen, Tarmo Reunanen, Roope Laavainen ja Kasper Kotkansalo.

Oma veikkaukseni on Juolevi-Jokiharju, Heiskanen-Vaakanainen, Salo-Välimäki ja 7. puolustaja Laavainen. Alakerrassa on nopeutta, taitoa, kovuutta ja jopa kokemusta, joten pullat ovat erinomaisesti uunissa. Ei tällaista alakertaa ole koskaan nähty Nuorilla Leijonilla.

Pukkinen: Totta on, että puolustus on potentiaalisin miesmuistiin, jos koskaan tällaista on saatu jalkeille. Kärki on kohtalaisen selkeä, mutta kärjen takana on todella vaihtoehtoja heittää ehkä ongelmaksikin asti.

Seiskapakin rooliin puolustavammaksi sankariksi voisi ottaa myös esimerkiksi Laavaisen sijaan seurakaveri Markus Niemeläisen, jos hän on kuntoutunut peleihin siihen mennessä. Myös Salolle toivoisi enemmän peliaikaa Liigassa kuin hän on alkukaudesta saanut.

Salo on ikäryhmänsä parhaita puolustajia ja pelannut jo yhden täyden kauden Liigassakin, mutta tällä kaudella Salolla on ollut ongelmansa. Hieman ylitsevuotava itseluottamus on aiheuttanut turhia kiekonmenetyksiä ja hiukan erikoisia ratkaisuja omassa päässä. Tällä hetkellähän Nuoret Leijonat ovat kuitenkin saamassa aika paljon sekä kiekollista osaamista että fyysisyyttä ja väkevyyttä omaan päähän.

Rajamäki: Totta joka sana. Salo oli elokuun U20-peleissä hyvä, ja harjoituskausi Sportin matkassa meni myös lupaavasti, mutta Liigassa on ollut vaikeaa. Nyt kun Suomella on näin laaja materiaali, en yhtään ihmettelisi, vaikka Salo jäisi jo kolmannen kerran putkeen kisoista rannalle. Pidän toki sitä vaihtoehtoa epätodennäköisenä.

Pukkinen: Kyllä uskon myös, että Salo viimein selviää joukkueeseen. Olisi tragikoomista, jos hän taas jäisi rannalle. Eli meidän pakisto näyttäisi tällä hetkellä tällaiselta:

Juolevi-Jokiharju
Heiskanen-Vaakanainen
Salo-Välimäki
Laavainen/Niemeläinen

Rajamäki: Juurikin näin.

Suomen ykköspakki Olli Juolevi varattiin numerolla viisi kesällä 2016.
Kuva © Getty Images

Hyökkäyksessä vaihtoehtoja ja kysymysmerkkejä

Pukkinen: Näillä mennään, kunnes toisin todistetaan.

Sitten siirrymme tulosyksikköihin, joka onkin sitten jo huomattavasti haastavampi tehtävä. Selvä kärkihän olisi Jokerien Eeli Tolvanen, mutta mitään varmuutta siitä, että hän kisoihin lähtee, ei ole. Valittavana on kuitenkin esimerkiksi HPK:n Kristian Vesalainen, joka on ikäryhmänsä parhaita suomalaisia hyökkääjiä. Millaisia potentiaalisia kisavalintoja osaat sanoa näihin kisoihin hyökkäyksen osalta?

Rajamäki: Hyökkäyksessä on vielä joitain kysymysmerkkejä kärjen osalta, kuten Tolvasen jo mainitsitkin. Eeli taistelee olympiapaikasta, mutta itse näen asian siten, että hän osallistuu Karjala-turnaukseen ja antaa tarpeeksi hyvät näytöt Lauri Marjamäelle, minkä vuoksi hänen ei tarvitse lähteä joulukuun EHT:lle. Näin hän olisi vapaa lähtemään junnukisoihin joulukuussa.

Mutta onko sitten miehelle järkevin ratkaisu, kun miettii ottelukuormaa? No, se on toisen keskustelun paikka.

Tolvasen lisäksi Jesse Puljujärvi on todennäköisesti sivussa, vaikka pelaisikin AHL:ssä tuolloin. Lisäksi toistaiseksi Carolinan NHL-joukkueen mukana oleva Janne Kuokkanen on vielä epävarma nimi, sillä hän voi pelata kisojen aikaan joko OHL:ssä, AHL:ssä tai NHL:ssä.

Näiden kolmen kärkipelaajan jälkeen meillä on useampia varmoja valintoja. Kärkikenttiin on heittää muun muassa Vesalainen, Otto Koivula, Jerry Turkulainen ja Aapeli Räsänen. Kärkikenttiin ovat vahvasti tyrkyllä myös Jesperi Kotkaniemi, Rasmus Kupari ja Joni Ikonen, jonka alkukausi on ollut haastava. Ikonen on kuitenkin parhaimmillaan, kun peli on suoraviivaista ja yksilöiden taitoon perustuvaa, joten hän lienee kovassa lennossa junnujäillä.

"Vaikka taitotasossa Suomi ei jäisikään, niin kärkimaiden hyökkääjät ovat järjestäen aina nopeampia ja fyysisempiä"

Alempiin kenttiin - ja miksei ylempiinkin - heittäisin varmoina niminä Eetu Luostarisen, Juha Jääskän ja Joona Koppasen.

Pukkinen: Kieltämättä hyökkäyksen rakentaminen on melko haastava projekti tänä vuonna. Uskon, että lusikan tähän soppaan haluaa työntää ainakin Aleksi Heponiemi. Lisäksi nuori Linus Nyman on mahdollinen valinta, joskin uskon tässä vaiheessa, että hänen aikansa nuorten MM-kisoissa koittanee vasta ensi vuonna.

Jos miettii kokonaisuutta, niin kisoihin saadaan jalkeille aivan kilpailukykyinen hyökkäyskin. Mutta kuinka paljon tällä ollaan jäljessä turnauksen absoluuttisesta kärjestä?

Rajamäki: Heponiemi on kieltämättä mielenkiintoinen nimi, sillä tuollaiselle taitomäärälle luulisi olevan tilausta. Nyman on myös taitava, mutta kuten sanoit, hänen aikansa koittanee vasta vuoden 2019 kisoissa.

Pohjois-Amerikassa pelaavista on pakko nostaa esiin myös Sami Moilanen, joka voi hyvinkin nousta monipuolisuutensa ansiosta kisakoneeseen. Siinä missä Heponiemi vaatii roolin kärkikentistä, pystyy Moilanen vetämään vaikka nelosen laidassa ja tarpeen tulla nousemaan ykkösen laitaan latomaan maaleja. Hän on fyysisesti hyvässä tikissä, mikä auttaa paljon.

Ison veden takaa voidaan mainita vielä Otto Somppi, joka on varmasti lähellä kisapaikkaa, jos hän vain kuntoutuu loukkaantumisestaan tarpeeksi nopeasti.

Mutta vastaten kysymykseen, kuinka paljon Suomi on jäljessä kärjestä: normaalin verran. Kanada, Ruotsi ja Yhdysvallat saavat aina jalkeille paljon laadukkaammat hyökkäykset. Vaikka taitotasossa Suomi ei jäisikään, kärkimaiden hyökkääjät ovat järjestäen aina nopeampia ja fyysisempiä, mikä tarkoittaa tällaisissa kekkereissä isoa eroa. Suomen mahdollisuus piilee kuitenkin puolustuksessa, joka ei kalpene edes suurten rinnalla.

Nuorten Leijonien hyökkäys kaipaisi Eeli Tolvasta.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Ahokas maailmanmestaruudesta maailmanmestaruuteen?

Pukkinen: Niin, tämän vuoden joukkueen suurimman aseen voidaankin sanoa olevan puolustus. Kuten aiemmin mainittua, puolustus on kenties potentiaalisin koskaan. Nuorissa Leijonissa on pelaajia, joilla on kokemusta pienestä kaukalosta jo entuudestaan, mutta miten uskot, että tämä joukkue pystyy suorittamaan pienessä kaukalossa?

Tyypillisesti Suomella on viimeisten vuosien aikana ollut enemmän tai vähemmän ongelmia, kun on pelattu pienessä kaukalossa, mutta esimerkiksi kotikisoissa tekeminen oli paljon parempaa. Joskin joukkueessa oli tuolloin lähtökohtaisestikin runsaasti äärimmäisen hyökkäystaitavia yksilöitä.

Rajamäki: Pieni kaukalo tuo omat haasteensa, mutta Suomella on vahvoja yksilöitä, jotka pystyvät ratkomaan yksinään otteluita niin pienessä kuin isossakin askissa. Pieni kaukalo voi tuoda maalivahdeille eniten ongelmia, mutta en olisi siitäkään kovin huolestunut. Fakta on kuitenkin se, että pohjoisamerikkalaiset ovat parhaimmillaan pienellä jäällä, ja juuri se tekee eurooppalaisten menestymisestä hankalaa.

"Ahokas on mielestäni selkeästi paras vaihtoehto Suomen peräsimeen"

Pukkinen: Se on heille selvä etu. He ovat nuoremmista junioreista asti tottuneet vähempään aikaan ratkaisujen tekemisessä ja lähtökohtaisesti pienen kaukalon luomiin kaksinkamppailuihin ja fyysisyyteen.

Yksi mielenkiintoinen seikka tänä vuonna on myös valmennus. Viime vuonna kisat menivät hiukan erikoisella tavalla ja silloin oli ensimmäinen kerta itselleni, kun näin kesken lyhyen nuorten MM-turnauksen valmentajan erotettavan tehtävästään. Siitä kaikesta selvittiin säikähdyksellä, sillä Jussi Ahokkaan johdolla karsinnat hoidettiin, mutta mitenkään mainio turnaus viime vuonna ei ollut.

Ahokas on valmentanut käytännössä saman ikäryhmän jo 18-vuotiaiden maailmanmestaruuteen, joten miksei nyt nuorten maailmanmestaruuteenkin?

Rajamäki: Touche! Ahokas on mielestäni selvästi paras vaihtoehto Suomen peräsimeen. Nuori ja innokas valmentaja, joka osaa modernin pelin salat. Hän osaa käsitellä nuoria pelaajia loistavasti, ja juuri tätä vaaditaan lyhyessä turnauksessa. Kyse on lopulta henkisestä puolesta, eikä niinkään pelitavasta. Hän jos kuka pystyy luotsaamaan Suomen päätyyn asti.

Ahokkkaalta odotetaan hyvää suoritusta penkin takana.

Pukkinen: Hän on omaankin silmään paras vaihtoehto juuri nuorten ryhmien kanssa.

Eli kun tätä aiempaa keskustelua peilaamme, mihin uskot, että Suomi tänä vuonna voi mennä? Itse uskon, että mahdollisuuksia on pitkälle tänä vuonna. Vähintään metallia pitää kotiin tuoda.

Rajamäki: Sama täällä. Mutta paljon riippuu siitä, onko meillä Tolvanen ja Kuokkanen käytettävissä. He ovat ratkaisevia pelaajia sen kannalta, voiko Suomi taistella realistisesti kullasta. Ilman heitäkin mitali on toki vähimmäisvaatimus.

Pukkinen: Toivomme toki heidän läsnäoloaan, sillä he olisivat merkittävä osa joukkuetta. Mutta niin hauskalta kuin se kuulostaakin, niin Tolvanen olisi tämän hetken suorittamisella iso pala myös olympiajoukkueessa. Aika näyttää, mitä tapahtuu heidän suhteensa. Mutta odotamme selvää parannusta viime vuoteen nuorten osalta.

Rajamäki: Näin on ja näin toivomme!

» Lähetä palautetta toimitukselle