Kimmo Vainikainen: Pittsburgh Penguins täydensi hyökkäystään Jussi Jokisella. Suomalaiselle kaavaillaan paikkaa joukkueen ykkösketjusta loukkaantuneena olevan Sidney Crosbyn tontilta. Onko Jokisesta apua vai luisuuko Penguins syvään kriisiin nyt kun joukkueen suurin tähti on poissa?
Joska Saarinen: Pittsburghin viimeisimmät ottelut ilman Crosbya ovat antaneet huolestuttavan signaalin, mutta muutamasta tappiosta ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Yksistään Jevgeni Malkin pitää huolen siitä, ettei pingviinilauma ajaudu syvään kriisiin. Jokinen ei ole Crosby, se on selvää, mutta pelipaikka ykkösketjun keskellä kertoo miksi hänet hankittiin Penguinsiin.
Jokinen on monipuolinen pelaaja, jonka voi laittaa keskelle tai laitaan sekä puolustavaan että hyökkäävään rooliin. Älykäs suomalaishyökkääjä pelaa joukkueelle ja on parhaimmillaan vaarallinen maalintekijä.
Siirto Pittsburghiin on Carolinassa pieneen rooliin ajautuneelle hyökkääjälle kova näytönpaikka. Ykkösketjun keskellä täytyy tehdä tulosta. Jos siinä ei onnistu, koko joukkueen ollessa terveenä Jokinen löytää itsensä katsomosta.
Vainikainen: On totta, että paljon riippuu nyt Malkinista. Toisaalta Jarome Iginlan sekä Brenden Morrow'n kaltaisten uusien naamojen on sopeuduttava joukkueeseen ja kannettava myös vastuunsa, jotta Penguins lentäisi taas korkealla. Pudotuspeleihin joukkue tarvitsee terveen Crosbyn – niin tärkeä henkinen ja pelillinen johtaja mies on. Malkin pystyy kannattelemaan joukkuetta, mutta Crosby voittaa mestaruuksia.
Tuskin Jokinen katsomoon joutuu, vaikka ei suuria tehoja ykkösketjussa tekisikään. Suomalaisen tärkein ominaisuus on nimenomaan monipuolisuus. Crosbyn ollessa terveenä Jokinen auttaa ennen kaikkea Penguinsin alempia ketjuja. Pitkällä pudotuspelitaipaleella on suuri voimavara, jos kolmos- ja nelosketjut pystyvät antamaan tulitukea. Ja juuri alempiin ketjuihin Jokinen hankittiin.
Roberto Luongon vaikutus Canucksiin?
Saarinen: Penguins oli kiistatta siirtorajan ja sitä edeltävien päivien aktiivisimpia organisaatioita ja suurimpia voittajia. Sen sijaan pitkään spekuloitu Roberto Luongon kauppaaminen pois Vancouverista jäi näkemättä. Miten tämä vaikuttaa Canucksin joukkueeseen?
Vainikainen: Kuluvan kauden kannalta vaikutus voi olla positiivinen. Jos Luongo ja Canucksin toinen maalivahti Cory Schneider pystyvät elämään sovussa ja kirittämään toisensa huippusuorituksiin, Vancouverilla on erittäin hyvä maalivahtikaksikko.
Tulevaisuudessa ongelmat ovat varmoja. Canucksin on saatava Luongo myytyä kesällä, sillä miehen sopimus ei enää ensi kaudella mahdu palkkakaton alle. Tai mahtuu, jos Canucks korvaa alempien ketjujensa miehet puoli-ilmaisilla paperinukeilla tai jos se myy jonkun avainpelaajistaan.
Saarinen: On totta, että Luongo on myytävä ensi kesänä. Jopa sopimuksen ulososto ei ole mahdoton ajatus. Tätä kautta ajatellen pitkän spekulaation päättyminen rauhoittaa maalivahtikaksikon lisäksi koko joukkuetta. Tapauksen ympärillä on kuhistu kesästä asti ja se ei voi olla vaikuttamatta pelaajiin.
Luongon tapauksessa on ihailtava miehen suorapuheisuutta. "Repisin sopimukseni jos voisin", on harvinaisen rehellinen kommentti. Tilanne käsiteltiin julkisuudessa Luongon ja Canucksin toimitusjohtaja Mike Gillisin toimesta avoimesti ja hyvässä hengessä.
Kekäläinen räjäytti pankin
Vainikainen: Gillisin teot siirtorajalla jäivät vähäisiksi. Jarmo Kekäläisen eivät. Muuttiko Kekäläinen Columbus Blue Jacketsin kurssin kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella yhdellä ainoalla kaupalla, Marian Gaborikin hankinnalla?
Saarinen: Kaukalossa kurssi kääntyi jo aiemmin, enemmän tai vähemmän Sergei Bobrovskin ansiosta. Gaborik saattaa olla ratkaiseva tekijä Columbuksen taistellessa pudotuspelipaikasta. Debyyttiottelu antoi jo osviittaa tulevasta, slovakialaishyökkääjä osaa ratkaista tiukkoja pelejä.
Kaupan merkitys on vielä suurempi kaukalon ulkopuolella. Tähtistatuksen pelaajan hankkiminen palautti Columbuksen uskottavuuden. Kokematon toimitusjohtaja Kekäläinen todisti pystyvänsä tekemään rohkeita ratkaisuja ja kovia kauppoja. Gaborikin hankinta ei kuitenkaan yksistään käännä Columbuksen kurssia. Joukkueen jälleenrakennus on hidas prosessi ja tärkeintä on onnistua ensi kesän varaustilaisuudessa.
Vainikainen: Kekäläinen kyllä lisäsi kaupalla Blue Jacketsin uskottavuutta. Voidaan kuitenkin pohtia, oliko loukkaantumisherkän Gaborikin hankinta kaikkein järkevin teko juuri tässä vaiheessa. Blue Jackets ei ole varma pudotuspelijoukkue, ei edes Gaborikin kanssa. Kenties Kekäläisen olisi parempi rakentaa Blue Jacketsia rauhassa varausten kautta nyt kun korkeita varausvuoroja kerran on.
St. Louis Bluesissa Kekäläisen kädenjälki näkyi nimenomaan varauksissa ja maltillisessa rakennusprojektissa. Joukkuetta kasattiin lähes kahdeksan vuotta ilman kiirettä ja ilman suuria tähtiä. Blue Jacketsin kannalta on toivottavaa, ettei Kekäläiseen iske vauhtisokeus ja halu saada liian nopeasti tuloksia.
Kohauttavimmat kaupat
Saarinen: Jokaisessa hankinnassa on riskinsä. Kekäläisen ansioksi voidaan lukea, että hän teki järkeviä pelaajakauppoja menettämättä yhtäkään Columbuksen kolmesta ensimmäisen kierroksen varausvuorosta. Jos Kekäläisen tekemää Gaborik-kauppaa ei huomioida, mikä oli siirtorajan kohauttavin kauppa ja miksi?
Vainikainen: Washington Capitalsin ja Nashville Predatorsin välinen kauppa, jossa Filip Forsberg siirtyi Predatorsiin ja Martin Erat sekä Michael Latta Capitalsiin. Kauppaa on vaikea ymmärtää Capitalsin kannalta. Ei toki ole mitään takeita, että Forsbergista kehittyisi koskaan kovan luokan NHL-pelaajaa, mutta seurat kauppaavat todella harvoin ykköskierroksella varattuja pelaajiaan, jotka eivät ole vielä edes ehtineet näyttää mihin rahkeet riittäisivät.
Kaupan tekee kummalliseksi myös se, ettei Capitals ole mestarisuosikki. Se ei ole edes varma pudotuspelijoukkue. Erat voi auttaa Capitalsin pudotuspeleihin, mutta Stanley Cupiin on pitkä matka. Tarvitsiko Capitals siis todella Martin Eratin kaltaisen kahden suunnan pelaajan, joka on tehnyt tällä kaudella vain neljä maalia.
Lisäksi Eratin sopimus voi hankaloittaa jatkosopimuksen tekemistä Mike Ribeirolle. Eratin sopimus ulottuu kaudelle 2014-15. Joka kaudella se täyttää palkkakuluja 4,5 miljoonalla dollarilla.
Saarinen: Tampa Bayn ja Ottawan välinen kauppa, jossa Cory Conacher siirtyi Senatorsiin ja Ben Bishop sekä 4. kierroksen varausvuoro Lightningiin, yllätti suuresti. Hyvää tulokaskautta pelannut Conacher kuului Tampa Bayn tuoreen päävalmentajan, Jon Cooperin, luottopelaajiin jo AHL:ssä ja lupaavalle keskushyökkääjälle olisi ollut käyttöä myös tulevaisuudessa.
Toki Anders Lindbäckin kausi on ollut pettymys ja Tampa Baylla on uudelle maalivahdille käyttöä. Bishop ei ole kuitenkaan mikään varma valinta, vaikka alkukausi Ottawassa on sujunut odotuksia paremmin. Conacherin uhraaminen kakkoskorin maalivahtiin oli Tampa Bayn toimitusjohtaja Steve Yzermanilta virhe.
