Summasen hyvä kausi sai jatkoa kesäkuussa. Edmonton Oilers varasi
Summasen. "Rami" oli Edmontonin kuudes varaus ja koko liigassa numero 125.
Kun koitti seuraava kausi Alpo Suhonen aikuisten maajoukkueen päävalmentajaksi.
Summanen oli siirtynyt tällöin Tampereen Ilvekseen ja pelasi seuratasollakin
Risto Jalon kanssa samassa ketjussa. Summanen olikin tehnyt tuhoisaa jälkeä: 36
peliä 45 maalia ja 60 pistettä. Summanen itse antaa suuren kiitoksen
loistavasta kaudestaan Jalolle. Summasen mukaan se, että miehet saivat pelata
yhdessä, antoi mahdollisuuden ottaa merkittävä askel urallaan eteenpäin.
Pitkälti tutkaparin ansiosta Ilves saikin tuolla kaudella pronssimitalit. Myös
all-stars -valinta ja maalikuninkuus tulivat Summaselle.
Hienon liigakauden jälkeen oli myös itsestään selvää, että kaksikko pelaisi
myös Länsi-Saksassa käytävissä MM-kisoissa. Toisella laidalla viiletti jälleen
Skriko. Näissä kisoissa nuorukaiset olivat vielä hiukan opintomatkalla.
Summasen tehot jäivät kolmeen syöttöpisteeseen. Mutta esitykset eivät
jääneet maajoukkuepaidassa tähän.
Uusi kausi valkeni monista lempinimistään tunnetun Summasen eteen vähintään
yhtä kirkkaana kuin edellinen. SM-liigassa "Raato" ei onnistunut samalla
teholla, sillä 37 pelissä syntyi "vain" 47 pistettä. Kuitenkin Marja-Liisa
Hämäläisen hiihdoista parhaiten muistetut Sarajevon olympialaiset olivat
"Sumolta" jälleen hyvät arvokisat. Sama tuttu ketju Summanen - Jalo - Skriko
oli nyt aikuisissakin Suomen paras ketju ja Summanen sen ja koko maajoukkueen
toiseksi paras pistemies. Vaikka kauden pisteet eivät samaa luokkaa kuin
edellisellä kaudella, oli Summanen jälleen All Stars -pelaaja.
Hyvän kauden jälkeen Oilers kutsui varauksensa harjoitusleirille. Tai
harjoitusleiriksi Summanen sitä luuli. Summanen otettiin heti mukaan peliin ja
mihin paikkaan: Wayne Grezkyn ja Jari Kurrin vierelle. Summanen napsikin
kaksikon vierellä kahdessa pelissä viisi pistettä. "Rami" itse ei kuitenkaan
pidä saavutusta kovinkaan kovana vaan sanoo: "Kun pelaa Grezkyn vieressä ja
vielä ylivoimat on selvä, että syöttöpisteitä kertyy." Moni saattaa olla samaa
mieltä, mutta silti voi viittä tehopistettä, olkoonkin neljä pisteistä
syöttöjä, pitää melko hyvänä saavutuksena keltanokalta.
Summanen pelasi myös viisi playoff-ottelua haalien niissä samat tehot kuin
runkosarjassa: 1 + 4 = 5. Edmonton korjasikin kannun kotiin, mutta Summasen
nimeä ei kyljestä löydy. Syynä liian vähäiset playoff-ottelut. Kovat tehot
eivät siis riittäneet tuomaan nimeä tuohon jokaisen pojan unelmaan
Stanley Cup -pystiin. Sormuksen "Rami" kuitenkin sai. Eri asia taas on kuinka
moni sen muistaa. Jos tietokilpailussa kysyttäisiin; "Keillä suomalaisilla NHL-
pelureilla on itse ansaittu Stanley Cup-sormus", niin kuinka moni tietäisi
vastauksen? Sormuksista monikin saattaisi tietää sen, että Esa "Tiki" Tikkanen
on lahjoittanut yhden sormuksistaan isälleen, mutta Summasen sormuksesta eivät
ehkä kaikki tietäisi.
Vaikka tynkäkausi ei nimeä pyttyyn tuonutkaan, niin jotain se silti toi:
Sopimuksen seuraavasta kaudesta. Sitä Summanen varmasti lähti harjoitusleiriltä
hakemaan ja sen hän pelaamalla ansaitsi. Paikka ei kuitenkaan tullutkaan
Edmontoniin vaan "Raato" joutui maistelemaan farmielämää Nova Scotian
joukkueessa. 66 ottelua toivat pisteet 20 + 33 = 53. Hyvät tehot
antoivat myös näyttöaikaa ylhäällä, mutta tällä kertaa eivät tehot olleet
samanlaiset. Vain neljä syöttöpistettä yhdeksässä pelissä.
Vaikka kausi 1984-85 menikin farmissa ei Raato luovuttanut. Kun paluu Oilersiin
tapahtui pelipaikka ei kuitenkaan ollut enää Grezkyn ja Kurrin kanssa, sillä
Esa Tikkanen sopi tuolle paikalle kuin nyrkki silmään. Kolmikon peli kulki
hyvin; olihan edelliskausi tuonut jälleen mestaruuden. Kovin paljon
huonommista pelimiehistä ei Summasen vierellä kuitenkaan ollut tälläkään kertaa
kyse, sillä paikka löytyi Mark Messierin ja Glenn Andersonin ketjusta. Tällä
kertaa Summanen pääsi pelaamaan kaikki pelit jotka pelasi Öljymiehissä. Tosin
salmonella katkaisi pelit puolentoista kuukauden ajaksi. Summanen teki 19
maalia ja antoi syöttöjä yhden vähemmän. Pelejä tilille kertyi 79. Summaselle
ei kuitenkaan suotu nimeä kannun kylkeen, sillä Edmontonin taival katkesi jo
ennen finaaleja. Joukkueen tiputti Galgary Flames.
Seuraava kausi oli Summaselle huonompi. 48 ottelua Edmontonista 17 pisteellä,
jonka jälkeen myynti Vancouver Canucksiin. Siellä pisteitä kertyi vielä
kahdeksan ja pelejä kymmenen. Kauden jälkeen olivat vuorossa MM-kisat ja Kanada
Cup, molemmissa syntyi kaksi pistettä. Seuraava kausikin kului saman joukkueen
listoilla, mutta pääasiassa farmissa. Canucksissa pelejä tuli vain yhdeksän ja
tämä riitti "Raadolle". Summanen oli saanut kiertolaisuudesta tarpeekseen ja
palasi takaisin Suomeen. Pysyvästi.
Summasen aloittaessa kauden 88-89 ei hänen uskottu pystyvän mihinkään.
Uskottiin että farmi oli tappanut Summasen taidot. Summanen näytti kuitenkin
epäilijöille mistä hänet on tehty. 44 peliä ja 81 pistettä olivat tehot, jotka
toivat ensimmäisen kerran SM-liigan pistepörssivoiton. Myös All Stars -paikka
tuli jälleen Summaselle ja epäilijät hiljenivät. SM-kulta jäi kuitenkin
edelleen saamatta sillä Ilveksen sijoitus oli jälleen kolmas. Playoffeissa
saldoksi kertyi seitsemän pistettä viidessä pelissä. Selkeä muutos oli
kuitenkin se, että Summasen pelityyli oli kuitenkin NHL:ssä muuttunut
fyysisemmäksi ja kovemmaksi.
Kausi 89-90 sujui Summaselta jälleen reippaasti yli piste per peli tahtia. 40
peliä ja 70 pistettä. Summasen peli toimi erittäin kiitettävästi ja hänellä oli
jälleen mieluisa työ vastaanottaa runsaasti palkintoja. Vuoden hyökkääjä, paras
maalintekijä, paras pistemies ja All Stars -valinta olivat Summaselle kuuluvia
saavutuksia ja palkintoja. Ilves eteni aina loppuotteluihin asti, mutta TPS oli
liian kova pala. Ilves hävisi voitoin 4 - 2. Summasella oli viimeisessä
loppuottelussa paikkoja erittäin runsaasti. Viisi läpiajoa päättyi kuitenkin
päätyplekseihin ja Hakametsän jäähalli huokaili Summasen yllättävän tehotonta
peliä. Finaalin jälkeen alettiin epäillä, että Summanen olisi siirtymässä
finaalivastustaja Tepsin riveihin. Summanen ei kuitenkaan niin kauas lähtenyt
vaan Hämeenlinna sai riittää. Aluksi oli tosin suunnitelmissa lähteä Malmöön,
mutta kun Ruotsissa ei saatu läpi sääntöä, jonka mukaan liigassa olisi saanut
olla kaksi ulkomaalaista joukkueessa, HPK nappasi isoimman kalan
siirtomarkkinoilta.
Kausi alkoi ja heti alussa Summanen sai vakuutella, että raha ei ratkaissut
pelipaikan valintaa. Kauden aikana Summasen päreet paloivat kerran oikein
kunnolla. Summanen löi vastustajan pelaajaa ja sai liigalta kolmen ottelun
pelikiellon. Vaikka Summanen oli entistä räiskyvämpi ei se pistetehtailua
haitannut. Aivan pistepörssin voittoon asti "Ramin" tehot eivät tällä kertaa
riittäneet, mutta 55 pistettä 39 ottelussa on kuitenkin kelpo saldo.
Playoffeissakin Summanen keräsi kahdeksan pistettä kahdeksassa ottelussa, mutta
kuitenkin kirkkain jäi tälläkin kaudella saavuttamatta. Pronssi on himmeä
mitali, jos kultaa ei pääse koskaan maistelemaan. Kauden jälkeen Summanen pääsi
maistelemaan maajoukkuemenestystä, kun mies oli mukana Kanada Cupin
pronssimiehistössä.
Seuraava kausi "Raadolla" kului jälleen Ilveksen paidassa. Peli kulki edelleen
kohtalaisesti, mutta kultaa ei vain meinannut tulla. 22 pistettä 26 ottelussa,
mutta ei yhden ainoaa playoff -peliä. Jäähyminuutteja kertyi jo 94, joka
kertonee jotain turhautuneisuudesta. Kauden jälkeen Summanen mietti miten tästä
eteenpäin. Voitonnälkää löytyi, mutta Ilves ei ollut joukkue, jossa
mestaruudesta voisi taistella. Summanen siirtyi TPS:ään ja tämä oli Raadon
kannalta erittäin oikea ratkaisu.
TPS:llä oli kasassa kova miehistö. Junioritähdet Koivu ja Lehtinen, Keskisen
Essi, German Titov, Mikko Mäkelä ja Summanen muodostivat hyökkäyskaluston,
josta muut pystyivät vain unelmoimaan. Summanen teki 37 pistettä 47 pelissä,
mutta tämä ei ollut parasta Summasta. Se paras nähtiin vasta playoffeissa. 10
peliä ja 16 pistettä olivat tehot, joilla Summanen oli erittäin tärkeässä
osassa Tepsin viedessä Suomen Mestaruuden. Summanen oli playoffien
maalikuningas ja kukaan muu ei juhlinut samalla tavalla mestaruutta kuin
Summanen. Finaalien jälkeen Summanen sanoi "Jos mestaruutta ei
olisi tullut olisi koko urasta jäänyt vähän torso olo". Hyvistä peleistä ja
ennen kaikkea hienoista playoffeista huolimatta maajoukkueen päävalmentaja
Pentti Matikainen ei ottanut Summasta mukaan Saksaan. Myös muut vanhat parrat
jäivät jalkoihin. Tuloksena 90-luvun pahin pettymys. Matikainen erotettiin
kisojen jälkeen.
Loistavan kauden jälkeen moni luuli Summasen jo lopettavan. Mestaruus oli
tullut ja mieli oli hyvä. Mutta mitä vielä. Raato lähti Eurooppaan ja
Sveitsiin. Summanen kuitenkin riitaantui joukkueen johdon kanssa ja palasi
kesken kauden Suomeen ja Jokereihin. Jokereissakin Rami riitaantui pian johdon
ja ennen kaikkea Harkimon kanssa ja näin kausi loppui ennen playoff -pelejä.
Jokerit eteni aina mestaruuteen asti, mutta historia toisti itseään ja
Summaselle ei mitalia annettu. Pistesaldoksi kaudesta jäi 12 pistettä 25
pelissä ja maajoukkue jäi taas väliin. Summanen harkitsi vakavasti uransa
lopettamista, mutta jatkoi vielä vuoden. Ja tätä päätöstä ei ole tarvinnut
katua.
Summanen palasi vuoden tauon jälkeen Tepsiin ja Vladimir Jursinovin
valmennukseen. Jursi otti vanhasta miehestä kaiken irti ja monien yllätykseksi
pelipaikka löytyi Koivun ja Lehtisen ketjusta. Summanen keräsi pisteitä jälleen
yli piste per peli -tahdilla ja arvostelijat hiljenivät jälleen.
Summanen - Koivu - Lehtinen johdatti TPS:n runkosarjan nelostilalta aina
mestaruuteen asti. Loistavaa ylivoimaa pelannut joukkue pisteli ylivoiman
saadessaan monta kiekkoa maaliin. Summanen oli jälleen parhaimmillaan
playoffeissa ja sai tällä kertaa nimensä Osuuspankin lahjoittamaan
"Pudotuspelien avainpelaaja" -pystiin. Playoff -tehot olivat 12 peliä 7 + 4 =
11. Myös tällä kaudella Summanen oli melko jäähyherkkä, sillä kakkonen tuli
keskimäärin joka toisessa pelissä. Playoffeissa tappelunäytöksessä, jonka
johdosta usea pelaaja joutui huilaamaan pelin Rami sai 25 minuutin
rangaistuksen.
Hieno kausi toi pitkästä aikaa Summasen takaisin maajoukkuekuvioihin. Summanen
oli kisamiehistössä kun Leijonat ottivat toistaiseksi ainoan kultamitalinsa
Tukholmassa. Monet kaavailivat, että TPS:n ketju pelaisi sinällään
maajoukkueessakin, mutta Ville Peltonen tuli ja otti Summasen paikan. Raato ei
ollut onnistunut harjoitusturnauksessa seuraketjussa ja näin ollen siihen
haluttiin lisää nuoruuden voimaa. Rami ei kuitenkaan valittanut vaan pelasi
siellä mistä peliaikaa tarjottiin. Pisteillä Summanen ei juhlinut, mutta
pukukoppipelaajana oli Jukka Tammen kanssa erittäin arvokas. Tehot 1 + 1 olisi
varmasti pystynyt joku muukin tekemään, mutta kuinka moni olisi soittanut
mestaruuspystillä yhtä komeasti ilmakitaraa? Ja eihän Summasen rooli
pistenikkari ollutkaan. Summanen teki likaista työtä ja oli näin ollen tärkeä
joukkueelle Rami otti juhlista jälleen kerran kaiken irti ja heti MM-kisojen
jälkeen sanoi Aamulehdelle, että "Lopettaminen ei ole enää ajankohtaista".
Toisin kuitenkin kävi ja Raato lopetti pitkän ja menestyksekkään uransa tuohon
mestaruusjuhlaan. Hän oli joukkueesta ainoa, joka näin malttoi tehdä.
Seuraavalla kaudella Summanen oli kommentaattorina MTV3:n Hockey Night -
lähetyksessä ja on varsin yleisen mielipiteen mukaan yhä Timo Jutilan ohella
paras kommentaattori, joka ohjelmalla on ollut.
Samaan aikaan kun Summanen oli ollut kommentaattorina hän ehti kuitenkin tehdä
myös jotain muuta. Rami kävi valmentajakurssin ja vuoden 96-97 hän toimi Suomen
Jääkiekkoliiton palveluksissa alle 18-vuotiaiden maajoukkueen
kakkosvalmentajana. Menestystä tulikin Euroopan Mestaruuden muodossa. Tämä
todisti, että Summanen, Westerlund on valmentajakaksikko jolla on
käyttöä.
Helsingin IFK ottikin kaksikon palveluksiinsa kaudeksi 97-98. Monet
arvostelijat sanoivat, että IFK teki hätäratkaisun palkatessaan heidät ja
menestykseen ei uskottu. Miehet kuitenkin piiskasivat HIFK:n koviin
suorituksiin ja kun TPS tippui jo puolivälierissä näytti kaikki hyvältä.
Finaaliin joukkue meni raivaten turkulaiset tiputtaneen Kiekko-Espoon pois
tieltään. Vastaan asettui Summasen entinen peliseura Ilves. Rami ei ollut enää
niin tervetullut Hakametsään kuin pelivuosinaan ja sen hän sai toisessa
finaaliottelussa tuntea. Haukut satoivat niskaan kovalla vauhdilla, mutta
loppujen lopuksi Summasen saama kohtelu oli pientä verrattuna siihen, miten Jere
Karalahtea kohdeltiin. Huumekäryn vuoksi mies sai kovaa huutoa katsomosta. Jopa
niin sanotuista herrakatsomoista.
Finaalivastus Ilves oli joka tapauksessa koottu kovalla rahala, mutta puolustus
oli hajalla. Ilves sai juuri ja juuri kolme paria kasaan finaaleihin. Mutta kun
näistäkin lähes jokaisella oli jotain pikkuvaivaa, niin ei auttanut. Tampereen
ottelussa HIFK teki Ilveksestä selvää jälkeä ja kun kolmas pelikin vielä hoitui
Olli Jokisen jatkoaikamaalilla niin HIFK oli mestari. Kaksikolla oli ollut
käytössään mahtava materiaali. Puolustuksen tasosta kertoo paljon se, että
nimet Karalahti, Timonen, Rafalski, Kultanen ja Lydman luutivat nyt, vajaat
kolme vuotta myöhemmin NHL-jäillä. Myös hyökkäys oli liigan parhaiden joukossa.
Heti ensimmäisestä SM-liiga -valmentajakaudesta lähtien oli selvä, että
Summanen tulisi olemaan hyvin kiistelty valmentaja. Valmennustaitoa on, mutta
tunteet kuohahtavat hyvin usein. Monet valmentajat ja tuomarit saivat kuulla
kunniansa Summasen suusta lauottuna.
Toinen kausi sujui pitkälti samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Ainoita eroja
oli se, että finaaleissa HIFK oli tällä kertaa huonompi osapuoli. TPS kuittasi
mestaruuden ja Summanen sai erittäin kyseenalaista julkisuutta. Väitettiin,
että Summanen oli käskenyt joukkueensa pelaajat, erityisesti Marko Tuomaisen ja
Jarkko Ruudun tahallaan vahingoittamaan vastustajan maalivahtia. Olipa asia
niin tai ei kovaa fyysistä peliä valmennuskaksikko ajoi sisälle. Julkisuuteen
valmentajat joutuivat ja harmittavan usein jo jääkiekonkin kannalta olivat
syynä HIFK:n väkivaltaiset peliesitykset.
Kaudella 1999-2000 Summanen ja Westerlund siirtyivät toiseen
helsinkiläisjoukkueeseen, eli Jokereihin. Peliuralta jääneet erimielisyydet
Harkimon ja Summasen välillä sovittiin ja kaikki oli kunnossa. Kaksikko
luotsasi joukkueen finaaleihin asti, mutta mestaruutta ei suotu. Julkisuutta
tuli edelleen, eikä vähiten siksi että kaksikko sai Jokeritkin pelaamaan kovaa
kiekkoa. Kun Jokereita ennen haukuttiin neitijoukkueeksi, valmentajavaihdoksen
jälkeen joukkue olikin SM-liigan pahin sikailija.
Nyt kaksikolla on menossa toinen kausi Jokereiden peräsimessä. Jokerit on
sarjan parhaiden joukkueiden joukossa ja pudotuspelien kotietu on periaatteessa
varmistettu. Kuitenkin tunteita kaksikko kirvoittaa edelleen. Toimitsijakieltoa
Summanen sai tällä kaudella syytettyään Ilvestä "rottakiekosta". Summanen
väitti, että Ilveksen valmentajat usuttavat isoja ulkomaalaispelaajia telomaan
Jokereiden parhaat pelaajat. Näyttöä ei kuitenkaan löydetty.
Aika näyttää mihin valmennusura Summasen vielä kuljettaa. Räiskyvä tyyli
saattaa vähentää kyselijöitä jonkin verran, mutta toisaalta räiskyvyys saattaa
laskea uran edetessä. Summanen oli pelaajana kunnianhimoinen ja sitä hän on
myös valmentajana. Kun tähän yhdistetään rakkaus lajiin on kasassa paketti,
jolla on potentiaali. Miehen hiukan rauhoittuessa saattaa Summasesta tulla
vieläkin suurempi persoona suomalaisessa jääkiekkomaailmassa
