New Jersey Devils
22 W - 11 L - 8 T - 0 OL = 52 pts.
24 W - 12 L - 5 T - 2 OL = 55 pts. (1999-00 41 peliä)
Johtoryhmä: GM Lou Lamoriello, päävalmentaja Larry Robinson
Devils pääsi parempaan vauhtiin kun GM Lou Lamoriello teki sopimukset rajoitettujen vapaiden agentien Jason Arnotin ja Scott Niedermayerin kanssa marraskuun puolivälissä (19.11). Sopimusten vetkuttelusta tuskin oli Devilseille mitään hyötyä, mutta ehkä Lamoriello halusi korostaa olevansa yhä yksi NHL:n tiukimmista toimitusjohtajista, vaikka hänellä onkin uusien omistajien ansiosta aiempaa enemmän rahaa käytössään. Lamoriello on tottunut tekemään isojakin kauppoja, mutta useinmiten hän on ajoittanut kaupat maaliskuulle, trade-deadlinen tuntumaan. Viime vuosina tehdyt tehdyt kaupat ovat kuitenkin ohentaneet organisaatiota ja farmijoukkue Albany onkin tällä kaudella ollut yksi AHL:n huonoimmista joukueista (36 GP / 24 pts, toiseksi viimeisenä AHL:ssä). Varsinkin organisaation puolustus on suhteellisen kapea Jerseyn menetettyä useita puolustajia parin viime vuoden aikana kaupoissa tai vapaina agentteina (esim. Brad Bombardir, Mike Van Ryan, Sheldon Souray, Valdimir Malakhov, Lance Ward, Josh DeWolf).
Los Angelesissa Larry Robinsonia pidettiin liian pehmeänä valmentajana, joka antoi joukkueen tähtipelaajille liikaa vapauksia. New Jerseyhin hänen tyylinsä sopi alussa loistavasti ja tuloksena oli Stanley Cupin voittaminen. Tällä kaudella Robinson joutunut kovempaan testiin, sillä uuden valmentajan ja joukkueen kuherruskuukausi on jo ohitse ja arki on koittanut. Alkukaudesta Devilsien peli hieman takelteli, mutta pelaajien sopimusneuvotteluista selvittyään joukkue alkoi jyrätä kohti divisioonan ja konferenssin voittoa. Todelliseen testiin joukkue joutuu vasta pudotuspelien alettua, sillä vuoden 1996 mokaansa Devilsit eivät tule toistamaan. Silloinhan joukkue Stanley Cup-voittoa seuranneena vuotena jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
Ketjukokoonpanot ovat 4.1. Islanders ottelusta.
Maalivahdit
G - Martin Brodeur / Chris Terreri
Pelaajat ovat valinneet Martin Brodeaurin joukkueensa MVP:ksi viitenä vuonna peräkkäin, joten joukkueen sisällä tiedetään huippumaalivahdin arvo. Tapansa mukaan Brodeaur on pelannut paljon, 37 peliä 41:stä, mutta hän tottunut pelaamaan paljon. Viimeisen viiden kauden aikana Martin on pelannut runkosarjassa keskimäärin yli 70 peliä (77, 67, 70, 70, 72) ja reilusti 4000 minuuttia kaudessa - ja siihen vielä pudotuspelit päälle. Hänen torjuntaprosenntinsa on hieman viimekautista loppulukemaa huonompi, mutta voittoja tulee hyvään tahtiin. Chris Terreri on luotettava kakkosmaalivahti, jolla alkaa ikä jo hiljalleen painaa. Hän pelaa vain kymmenisen peliä kaudessa, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä rooliinsa.
Jerseyn kakkosmaalivahdin paikka vapautuu parin tulevan kauden aikana, joten nuorten MM-kisoissa onnistunutta Ari Ahosta pyydetään varmasti siirtymään Pohjois-Amerikkaan hankkimaan kokemusta kapeista kaukoloista jo ensi kaudella. Farmijoukkue Albanyssa nuoret maalivahdit J-F Damphousse ja Frederic Henry ovat saaneet runsaasti harjoitusta. He ovat pelanneet pelit suunnilleen puoliksi, eikä kumpikaan ole pystynyt päihittämään kilpakumppaniaan kamppailussa joukkueen ykkösvahdin paikasta. Jos Lamoriello tänä keväänä tekee kauppoja, ei olisi mikään ihme että jompikumpi nuorista farmivahdeista vaihtaisi organisaatiota.
Puolustus
D1. (10 maalia) - Scott Stevens (4) / Brian Rafalski (6)
D2. (2 maalia) - Ken Danyeko (0) / Scott Niedermayer (2)
D3. (2 maalia) - / Colin White (1) / Ken Sutton (1)
Muut: D-Mike Commodore (1)
Puolustus taitaa olla New Jerseyn heikoin lenkki tällä hetkellä, mutta sekin on NHL:n huippuluokkaa. Päävastuun kantavat Scottit Stevens ja Niedermayer sekä Brian Rafalski ja Colin White. Niedermayerin paluu kentille marraskuussa paransi pakiston liikkuvuutta ja taitoa huomattavasti. Aluksi Niedermayerin parina pelasi White, mutta viime peleissä Danyeko on pelannut nuoremman Scotin parina. Kiekollinen vastuu on parissa Niedermayerilla/Rafalskilla ja Stevens/White/Danyeko hoitavat fyysisen puolen. Vaikka viisi ensimmäistä pakkia onkin laadukkaita, niin joukkue tarvitsisi lisää syvyttää puolustukseen.
Danyekon/Whiten parina kolmannessa parissa on useinmiten pelannut kiekkokiertolainen Ken Sutton, jota nuoret Willie Mitchell tai saksalainen Sasha Goc eivät ole pystyneet syrjäyttämään. Viimeisissä peleissä isokokoinen, vuoden 1998 toisen kierroksen varaus Mike Commodore on saanut peliaikaa kolmosparissa ja toimittajien mukaan on pelannut hyvin. Jos puolustukseen iskee loukkaantumissuma, niin on mahdollista että ex-Tappara Josef Boumedienne käy kokeilemassa muutaman pelin ylhäällä. Todennäköisesti Lamoriello kuitenkin yrittää hankkia puolustukseen loppukaudesta vahvistusta, mahdollisesti kokeneen (euro)puolustajan. On myös huhuttu Devilsien olevan Rob Blake-kilpailussa mukana, ja väitetyn tarjouksen mukaan Losiin olisi ollut tarjolla Scott Gomez ja varausvuoroja. Jos Lamoriello onnistuu hankkimaan Blaken puolustukseen, niin ainoastaan Brouderin loukaantuminen voi estää Devilsejä toistamasta viime kauden menestystä.
Hyökkääjät
1. (36 maalia) - Patrik Elias (16) / Jason Arnott (8) / Petr Sykora (12)
2. (31 maalia) - Sergei Brylin (10) / Bobby Holik (8) / Randy McKay (13)
3. (33 maalia) - Sergei Nemchinov (6) / Scott Gomez (6) / Alexander Mogilny (21)
4. (22 maalia) - Jay Pandolfo (3) / John Madden (16) / Turner Stevenson (3)
Muut: LW-Jim McKenzie (1), LW-Steve Kelly (2)
Arnotin paluu Sykoran ja Eliaksen keskelle tarkoitti että Devilseillä on yksi liigan parhaista ykköskentällisistä - jollei peräti paras. Kakkos-, kolmos- ja nelosketjun kokoonpanot ovat vaihdelleet ottelusta toiseen, varsinkin Scott Gomezilla on ollut vaikeuksia löytää sopivaa pelipaikkaa. Fanien toiveista huolimatta pelintekijä Gomez ja maalintekijä Mogilny eivät ole täysin löytäneet yhteistä säveltä, mutta välillä kokeiltu all-russian ketjukaan ei tyydyttänyt valmentajia. Gomezin laiturit ovat vaihdelleet, mutta viime peleissä hän pelannut samassa ketjussa huippuvireisen Mogilnyn ja monipuolisen Nemchinovin kanssa. Robinson ilmeisesti toivoo, että viime pelissä maali per peli vauhtiin päässyt Mogilny saisi myös Gomezin kunnolla käyntiin. Viime kauden yllätystulokas on kymmenisen pistettä jäljessä kauden 99-00 vauhdista, ja +/-:kin on huonontunut selvästi (+12 -> +1).
Laidassa pelaavista ainakin Nemchinov ja Brylin pystyvät tarpeen mukaan pelaamaan myös sentteriä, ja senttereistä Madden ja Holik pärjäävät myös laitureina. Kokonaisuudessaan Devilsien hyökkääjistö on tasaisuutensa ansiosta liigan huippua ja peliaikakin jakautuu suhteellisen tasaisesti. Yksikään hyökkääjistä ei pääse 20 minuuttia per peli keskiarvoon, parhaallakin (Eliaksella) keskiarvo jää alle 19 minuutin (18.30). Kaikki ketjut ovatkin tasapainoisia kokonaisuuksia, sillä joka ketjussa on sekä voimaa, taitoa, nopeutta että asennetta. Heikkouksia hyökkääjistöstä ei ole helppo löytää, mutta Arnottin päänsärky/huimaus-ongelmat huolestuttavat. Holik ja McKay ovat pelanneet vuosikaudet yhdessä ja Brylinin toivotaan saavan rutinoituneen oloisiin ketjutovereihinsa uutta kipinää.
Steve Kelly ja Jim McKenzie pystyvät pelaamaan tarvittaessa paikkaamaan nelosketjun miehiä. mutta sen enempää Robinson ei taida heiltä odottaa. Loukkaantumisten sattuessa farmista ei ole juurikaan apuja löydettävissä, sillä aikanaan QMHJL:ssä pisteitä tehtaillut Pierre Dagenais ei ole vakuuttanut harjotuspeleissä. Devils-organisaatiolle on kuitenkin ollut ominaista kärsivällisyys, joten voi olla että isokokoinen Dagenais on keväällä valmis NHL-vauhtiin.
Korkeatasoisen miehistön, erinomaisen managerin ja paksun lompakon turvin Devils tuntuu jyräävän kohti toista mestaruutta. Kauden loppupuoliskolla joukkueelle tullee 10 pelin notkahdusvaihe, mutta kannattajilla ei ole syytä huoleen. Lamoriello tekee tarvittavat fiksaukset maaliskuussa ja valmistautuu tekemään uuden sormusten hakureissun ensi kesänä.
