Edmonton Oilers
18 W - 16 L - 6 T - 1 OL = 43 pts. 110 GF - 115 GA
13 W - 17 L - 11 T - 5 OL = 42 pts. (1999-00 41 peliä)
Johtoryhmä: GM Kevin Lowe, päävalmentaja Craig McTavish
Edmonton on hieman viime kautista paremmassa vauhdissa. Joukkueen toinen neljännes meni saamaan tahtiin kuin ensimmäinenkin (I nelj. 22 pts, II nelj. 21 pts), mutta toisella puoliskolla Öljymiesten pitää parantaa vauhtia. Joukkue on majaillut sarjataulukossa pudotuspeliviivan yläpuolella, mutta takana olevat LA Kings ja Flames tavoittelevat kiivaasti playoffspaikkaa. Viime kaudella Edmonton keräsi toisella puoliskolla 46 pistettä, mutta tällä kaudella pudotuspelipaikka saattaa vaatia enemmän pisteitä kuin viime kaudella (San Jose 87 pts.). Päästäkseen 90 pisteeseen Edmontonin täytyy parantaa erityisesti vieraspelaamistaan. Viime vuonna tuli koko kaudella vieraista 40 pistettä, mutta nyt ensimmäisellä puoliskolla saatiin 15 pistettä eli 30 pisteen kausivauhtia. Edmontonin pitäisi saada otettua vieraspisteitä varsinkin pudotuspelipaikoista taistelevilta joukkueilta (Vancouver, Phoenix, Los Angeles, Calgary) ja kotiotteluissa näille joukkueille ei saisi hävitä pistettäkään.
Tuore manageri Kevin Lowe on hoitanut hommansa aivan tyydyttävästi. Hän on joutunut taloudellisista syistä joutunut tekemään kauppoja, joihin ei pelillisesti ole ollut aihetta. Varsinkin Bill Guerinin kauppaaminen johtui rahasta, ja nipistihän Lowe Chad Kilger-kaupassakin noin puoli miljoonaa taalaa joukkueen pelaajabudjetista. Molemmissa kaupoissa joukkue menetti kokoa ja kovuutta, mutta sai tilalle enemmän taitoa. Edmontonin heikkoudet olivat tiedossa jo ennen kauden alkua. Sen paremmin Lowe kuin rookievalmentaja MacT:kään eivät ole pystyneet kehittämään joukkueelle pisteitä tekevää kakkosketjua tai laadukasta kakkosmaalivahtia. Lowen antama rahakas (bonuspainotteinen) sopimus Mike Comriele yllätti ainakin minut. Oletin Lowen myyvän Comrien pelioikeudet muualle pikaista - ja NHL:ssä tasonsa osoittanutta - apua vastaan, mutta hän päättikin ottaa riskin ja sijoitti rahat junioriin. Comrie on Edmontonissa suosittu urheilija ja jokainen joukkue tarvitsee myös kotikaupungin poikia porukkaan.
Ketjukokoonpanot ovat 7.1. vs. Columbus
Maalivahdit
G - Tommy Salo / Joaquin Gage
Tommy Salo on pelannut odotetusten mukaan - eli paljon ja hyvin. Seura osoitti luottamuksensa Saloa kohtaan tekemällä tämän kanssa syksyllä jatkosopimuksen, joka pitää Salon Edmontonissa vielä muutaman vuoden. Islandersissa on sijoittumisen sijaan etupäässä reaktioihinsa turvautuva Tommya syytettiin ailahtelavaksi ja paineita kestämättömäksi, mutta saatuaan paljon vastuuta Edmontonissa hän on saanut itseluottamusta ja pelannut erittäin hyvin. Hän oli viime kaudella joukkueen MVP ja toistanee saavutuksen tänälläkin kaudella. Ruotsalainen pelasi viime kaudella 70 ottelussa ja tällä kaudella vauhti on ollut ainakin sama. Tammikuun 7:nteen mennessä hän oli pelannut 39 pelissä, kun esim. Coloradon Roy oli pelannut samassa ajassa 32 pelissä ja Vancouverin Potvin 29 pelissä.
Osin Salon suurta pelimäärää selittää Edmontonin peliohjelma, mutta suurempi syy on valmentajien epäluottamus kakkosvahti Gagea kohtaan. Salon torjuntaprosentti ei ole aivan viime vuoden veroinen (91,4 90,3) ja maalikeskiarvokin on noussut hieman (2,33 2,55). Salo on kuitenkin Edmontonin kivijalka, jonka loukkaantuminen romuttaisi suunnitelmat pudotuspelipaikasta. Lowen tehtävä on hankkia kakkosvahti, joka pystyy pelaamaan kaksikin peliä peräkkäin. Joaquin Cage tarvitsee lisää pelikokemusta pystyäkseen pelaamaan NHL:ssä.
Puolustus
D1. (9 maalia) - Janne Niinimaa (6) / Jason Smith (3)
D2. (3 maalia) - Igor Ulanov (2) / Eric Brewer (1)
D3. (4 maalia) - Sean Brown (0) / Tom Poti (4)
Muut: D-Frank Musil (0), Hajt (0)
Janne Niinimaa on kypsynyt puolustajan tontille ja kehittänyt henkistä kovuutta ja tuloksena esitykset ovat tasaisempia kuin aikaisemmin. Jos hänen kautensa toinen puolisko sujuu yhtä hyvin kuin ensimmäinen (6+18), niin Janne rikkoo tulokaskaudella tekemänsä piste-ennätyksensä (44 pts). Jason Smith jatkaa siihen mihin viime kaudella jäi, eli taklaa paljon (123 taklausta), pudottaa hanskat tarvittaessa ja johtaa joukkuetta plusmiinus-tilastossa (+9). Kesällä pois myydyn Roman Hamrlikin peliaika on korvattu kasvattamalla hieman Niinimaan, Smithin ja Tom Potin peliaikaa sekä reilusti Igor Ulanovin peliaikaa. Ulanovin viime kauden peliajan on perinyt Eric Brewer, mutta Sean Brownin peliaika on jopa hieman pudonnut.
Puolustuksen positiiviset yllättäjät ovat olleet Igor Ulanov ja Hamrlik kaupassa saatu Eric Brewer. Ulanov on MacTavishin ohjauksessa noussut top four-puolustajaksi ja näyttää vihdoinkin löytäneen paikkansa NHL:ssä. Brewer pelasi tulokaskaudellaan kaksi vuotta sitten lupaavasti, mutta viime vuonna hän joutui Islandersissa farmiin jo alkukaudesta. Brewerin kehitykseen tyytymätön Milbury myikin nuoren pakin Oilersiin osana Hamrlik-kauppaa. Oilerseissa Brewer haparoi alkukaudesta, mutta on kauden edetessä parantanut peliään. Eric Brewer on iso, liikkuva, erittäin halukas oppimaan uutta, omaa hyvän peliälyn ja on hyvä mailankäsittelijä ja laukoja. Eli kaikki työkalut on kunnossa, nyt vaan valmentajan ja miehen pitää saada työkalupakki kuntoon. Paikalliset toimittajat ovat olleet tyytyväisiä nuoren miehen kehitykseen, mutta kaivanneet hieman enemmän tasaisuutta ja itseluottamusta otteisiin. Brewerin tulevaisuus näyttää kuitenkin tällä hetkellä hyvältä.
Puolustuksessa Tom Poti on ollut selvä pettymys. Potin odotettiin korvaavan Harlikin jättämän aukon hyökkäyspäässä, mutta siihen hän ei kauden ensimmäisellä puoliskolla ole pystynyt. Epävarmasti pelanneen Potin plusmiinus on murheellinen -12, ja hänet on pudonnut ykkösparista kolmospariin. Lehdissä on huhuttu jopa Potin kauppaamisesta toiseen joukkueeseen. Ottajista ei varmasti olisi puutetta. Taitavista kiekollisista pakeista on nyky NHL:ssä pulaa, vaikka pelaaja olisikin Potin tapaan pehmeänpuoleinen. Eihän Larry Murphykään ole ikinä ollut mikään muurinmurtaja, mutta on silti tehnyt komean uran liigassa.
Hyökkääjät
1. (35 maalia) - Ryan Smyth (16) / Doug Weight (11) / Anson Carter (8)
2. (17 maalia) - Ethan Moreau (2) / Todd Marchant (6) / Mike Grier (9)
3. (15 maalia) - Rem Murray (9) / Sergei Zholtok (1) / Dan Cleary (5)
4. (10 maalia) - Shawn Horcoff (3) / Mike Comrie (0) / Georges Laraque (7)
Muut: C-Dominic Pittis (1), LW-Dan Lacouture (2)
"The Fine Line" Guerin-Weight-Smyth oli NHL:n paras ketju Guerinin kauppaamiseen asti, mutta treidi johtui taloudellisista eikä pelillisistä syistä. Bill Guerin korvattiin Anson Carterilla, mutta vieläkin Edmontonin ykkösketju kestää vertailun lähes minkä tahansa NHL-ketjun kanssa (ehkei Lemieux-Hrdina-Jagr-ketjun kanssa). Tietenkin pitkä poissaolo ja uudet ketjukaverit näkyvät Carterin otteissa, eikä hän ole vielä pystynytkään paikkaamaan Guerinin jättämää aukkoa. Ryan Smythin maalitehtailu on hieman hiipunut (9 -> 7), mutta hänellä on vielä hyvät mahdollisuudet tehdä uusi piste-ennätyksensä. Se edellyttää kuitenkin terveenä pysymistä, sillä Smythin pelityyli on kuitenkin vaarantaa hänet loukkaantumisille. Doug Weightin ympärillä on jälleen alkanut pyöriä siirtohuhuja, mutta ainakaan toistaiseksi ne eivät ole haitanneet hänen peliään. Weight on todellakin aito "sadan pisteen"-ykkösentteri, joita divisioonassa ei ole muilla joukkueilla kuin Edmontonilla ja Coloradolla kaksi. Taloudellisesta syistä Dougin kauppaaminen on kuitenkin mahdollista, mutta toivoittavasti Weight saadaan pidettyä Edmontonissa.
Kakkosketjuna pelaa rymistelyketju Grier/Marchant/Moreau. Kauden ensimmäisellä neljänneksellä Moreaun paikalla pelasi Rem Murray, mutta Moreaun päästyä leikkauksensa jälkeen pelikuntoon ketju palautettiin viimekautiseen koostumukseensa. Ketju on terveenä ollessaan erittäin vahva kolmosketju, mutta ei aivan riittävän tehokas hyvän liigajoukkueen kakkosketjuksi. Koska Edmontonilta puuttuu maalintekoon kykenevä kakkosketju, niin Oilersin menestys vaatii tämän ketjun jatkuvaa ylisuoriutumista. Ketju on toisella neljänneksellä parantanut peliään - varsinkin puoluspäässä - mutta myös hyökkäyksessä on ollut tehoja ensimmäistä neljännestä enemmän. GM Lowe varmasti toivoi Sergei Zholtokin hankkiessaan, että paikkakunnan vaihdos saisi riikalaisen viime kauden vauhtiin (26 maalia). Ainakaan vielä "Selivanov-ilmiötä" ei ole tapahtunut, joten valmentajan ja GM:n ei auta kuin toivoa että Dan Cleary ja Rem Murray saavat Zholtokin maalijyvän kohdalleen ja kiihdyttävät myös omaa maalintekovauhtiaan.
Toisen neljänneksellä piristynein pelaaja oli Georges Laraque. Hän teki ensimmäisellä neljänneksellä vain yhden maalin, mutta toisella kuusi. Tällä vauhdilla Big-Georges yltäisi 15-20 maaliin kaudessa, mikä olisi erinomainen saavutus. MacTavish onkin pyrkinyt hillitsemään Laraquen tappeluhaluja, esim. San Josen Marchmentin taklattua vaarallisesti Weightiä valmentaja kielsi halukasta Laraqueta kuittaamaasta tapausta, koska ottelu oli niin tiukka ja tasainen! Laraquen peliaika on suurempi kuin muilla nelosketjun miehillä, sillä hän on saanut toisinaan pelata vaihtoja myös ykkös- ja kakkosketjussa. Shawn Horcroft haki farmista vauhtia ja on vallannut Brian Swansonilta nelosketjun sentterin paikan. Mike Comrien peluutuksesta ei olla vielä tehty päätöstä, mutta hänen varaansa kevätkauden menestystä ei kannata laskea.
