Puolimatkan krouvi - Colorado Avalanche

NHL / Artikkeli
Läntisen konferensin suurin suosikki jyrää runkosarjassa vakuuttavasti. Joe Sakic pelaa ehkä uransa parasta runkosarjaa - ja on vapaa agentti ensi kesänä.

Colorado Avalanche

26 W - 8 L - 7 T - 0 OL = 59 pts.

20 W - 16 L - 5 T - 1 OL = 46 pts. (1999-00 41 peliä)

Johtoryhmä: GM Pierre Lacroix, päävalmentaja Bob Hartley

Toimitusjohtaja Lacroix on tarkaillut tilannetta alkukauden. Oikeastaan ainoat siirrot mitkä Lacroix on tehnyt on Aleksei Gusarovin myyminen NY Rangersiin ja kolmivuotisen sopimuksen tekeminen juniori Jordan Krestanovichin kanssa. Mutta miksi tehdä mitään isompaa, kun joukkue jyrää menestyksellisesti eteenpäin loukkaantumisista huolimatta. Lisäksi tulevaisuus näyttää hyvältä, kun viime kesän varaukset menestyvät hyvin omissa sarjoissaan. Ykkösvaraus Vaclav Nedorost oli ratkaisupelaajia Tsekin voittaessa nuorten maailmanmestaruuden, kakkosvaraus Jared Aulin keikkuu WHL:n pistepörssin kärkipäässä, samoin kuin vuoden 1999 varaus Krestanovich. Tsekki Radim Vrbata - vuoden 1999 varaus hänkin - johti QMHJL:n pistepörssiä ennen lähtöään Moskovaan nuorten MM-kisoihin.

Toisella neljänneksellä Coloradon vauhti on ollut hieman alkukautta vaisumpaa (I neljännes 31 pts, II neljännes 28 pts), mutta joukkue on kuitenkin selvästi yli sadan pisteen vauhdissa. Organisaation piste-ennätyshän on 107 pistettä (kausi 1996-97), mikä rikkoutuu selvästi alkukauden vauhdilla. Kauden loppupuolisko on alkukautta hankalampi, sillä joukkue on pelannut kotipeleistään jo 24. Vieraspelivoittoisella kevätpuoliskolla Avalanche tekee kolme yli viikon vieraspelikiertuetta, joista kaksi muutenkin raskaan tuntuiseissa maaliskuussa (15 peliä kuukaudessa).

Edelliskausien tapaan Hartley on ajanut sisään uusia, nuoria pelaajia. Kahtena edellisenä kautena tulokkaat olivat ykkös/kakkos-kentän miehiä (Hejduk, Drury, Tanguay, Skoula), nyt on vuorossa olleet kolmos/nelosketjun miehiä (Hinote, Parker, mv. Aesbicher). Loukkaantumisten vuoksi farmista on ylhäällä käynyt useampikin mies, joista suurimman vaikutuksen on tehnyt ex-Tappara Ville Nieminen. Kauden puolivälissä Ville oli pelannut 13 pelissä (13 GP, 2+2, 6 PIM, +2). Hän on plusmiinus-tilastossa plussan puolella , mikä kolmos/nelosketjun miehelle tärkeää. Peliaikaakin oli herunut keskimäärin vajaa kymmenen minuuttia pelissä.

Nykyisellä joukkueella Lacroix ei pudotuspeleihin lähde, mutta vahvistusten hankintasuunnasta tai pelipaikasta ei ole vielä selvyyttä - Lacroixilla onkin ollut tapana pitää suunnitelmansa julkisuudelta piilossa viime tippaan asti.

Ketjukokoonpanot ovat 6.1. vs Carolina

Maalivahdit

G - David Aebischer / Patrick Roy

Roy johtaa liigaa voittojen (21) määrässä yhdessä San Josen rookiemaalivahdin Nabokovin kanssa (tilanne 8.1.). Torjuntaprosettikin on viime kauden luokkaa (91,3 91,4), joten Roy on hoitanut oman osuutensa tyydyttävästi. Royn mailapeli on yhä epätarkkaa ja aiheuttaa turhia vaaratilanteita. St. Patrickin pitää melkein joka pelissä kokeilla miten se kiekonkäsittely maalivahdin mailalla oikein sujuu - ja Patrickilta se ei suju. Valmentajat ovat varmasti vuosikaudet käskeneet, tai siis pyytäneet, Royta välttämään mailapeliä, mutta ei vanha koira uusia temppuja opi. Royn todellinen testi tulee vasta pudotuspeleissä, joissa hänellä on mahdollisuus paikata viime vuosina kolhiintunutta mainettaan pelin parhaana pudotuspelimaalivahtina. Jos Kannua ei tule Denveriin, niin ensi kesänä vapaaksi agentiksi tuleva Roy voi joutua jatkamaan ennätystehtailuaan jossakin toisessa seurassa.

Tulokasmaalivahti David Aebischer aloitti kauden komeasti neljällä voitolla neljässä pelissä, mutta jatko ei ole mennyt aivan yhtä hyvin. Viimeisessä kuudessa pelissä saldo on ollut 1 voitto, 3 tappiota ja 2 tasapeliä. Aesbicher tullee pelaamaan tällä kaudella suunnilleen saman verran pelejä kuin Marc Denis pelasi viime kaudella Royn kakkosmaalivahtina (23 ottelua, n. 1200 minuuttia). Aivan kuten farmipeleissäkin, Davidillä on ollut vaikeuksia avauserissä ja ylivoimalla, mutta hän on pystynyt tekemään ottelun loppupuolella tärkeitä torjuntoja. Vasta vuosien kuluttua näemme oliko Avalanchen johtoryhmän usko Aebischeriin ja epäusko Denikseen oikeutettua.

Puolustus

D1. (8 maalia) - Ray Bourque (5) / Jon Klemm (3)

D2. (5 maalia) - Martin Skoula (2) / Greg DeVries (3)

D3. (3 maalia) - Nolan Pratt (0) / Aaron Miller (3)

Muut: Adam Foote (3), Rick Berry (0)

Adam Footen loukkaantuminen oli paha takaisku Coloradon haaveille voittaa NHL:n runkosarja. Puolustus oli jo ennestäänkin joukkueen heikoin osa-alue ja Footen menettämisen jälkeen se on tasoltaan NHL:n keskivertoa. Avalanchella on kuitenkin Raymond Bourque, hyvä maalivahti ja hyökkääjät osallistuvat myös puolustuspeliin, eivätkä vain roiku puolessa kentässä odottamassa pitkiä avauksia. Alunperin Hartleyn tarkoitus oli "säästellä" Bourqueta ja peluuttaa häntä keskimäärin 25 minuuttia pelissä, mutta 41 pelin jälkeen keskiarvo hieman alle 27 minuuttia (eniten kenttäpelaajista). Lisäksi Bourque on pelannut kaikki joukkueen pelit, kuten myös Martin Skoula ja Greg de Vries.

de Vries on ollut kauden positiivisin yllätys, aikaisemmin kolmosparissa pelannut Devo on pelannut viime peleissä jopa ykkösparissa Bourquen kanssa. de Vries kiittää kehittyneestä pelistään kesällä tekemäänsä painoharjoittelua, jossa hän keskittyi aiempaa enemmän jalkojen trenaamiseen. Hänellä onkin hyvät mahdollisuudet rikkoa Edmontonin ajoilta oleva piste-ennätyksensä (7+4), varsinkin jos saa pelata ykköskentässä Rayn parina. Kiekollisen pelin lisäksi de Vries on onnistunut myös fyysisessä pelissä ja onkin tarvittaessa pudottanut hanskansa menestyksellisesti.

Peruspakit Aaron Miller ja Jon Klemm ovat hoitaneet oman postinsa, mutta Martin Skoula on ollut pettymys. Juniorina OHL:ssä pelatessaan Skoula tehtaili pisteitä, mutta Avalanche-paidassa hän taitaa jäädä tälläkin kaudella runkosarjassa alle 20 pisteen. Skoula on kuitenkin vielä nuori pelaaja (21 v.), jolla on pitkä NHL-ura edessään. Toivottavasti hän saa hyökkäyspeliinsä lisää tehoja kokemuksen myötä.

Alexei Gusarovin kauppaaminen ja loukkaantumisten myötä peliaikaa on tullut myös Nolan Pratille ja farmista nostetulle Rick Berrylle. Berry kehittyi viime kaudella farmijoukkue Hersheyn parhaaksi pakiksi ja on ollut alkukaudesta Hersheyn paras pelaaja. Häntä pidetään varsin kovana pelaajana, jonka pelinluvussa on joskus toivomisen varaa. Toivottavasti Berryn kehittyy Aaron Millerin, Jon Klemmin ja Greg de Vriesin tavoin farmiliigan kautta NHL:n vakiopelaajaksi. Kokeneella mutta loukkaantumisalttiilla Gusarovilla olisi varmasti löytynyt käyttöä pudotuspelien aikaan, mutta Lacroix halusi ilmeisesti keventää palkkabudjettia maajoukkueen ex-kapteenin verran ( = n. miljoona taalaa).

Hyökkääjät

1. (59 maalia) - Alex Tanguay (16) / Joe Sakic (22) / Milan Hejduk (21)

2. (27 maalia) - Chris Drury (9) / Peter Forsberg (13) / Adam Deadmarsh (5)

3. (16 maalia) - Eric Messier (3) / Dan Hinote (3) / Shjon Podein (10)

4. (2 maalia) - Chris Dingman (0) / Dave Reid (1) / Scott Parker (1)

Muut: Stephane Yelle (1), Ville Nieminen (2)

Avalanchen toisella neljänneksellä nykyinen ykkösketju on ollut vakuuttava. Sakic johtaa liigan pistepörssiä ja on ollut hitaan alun jälkeen joukkueen tärkein pelaaja. Alex Tanguay on kauden puolessa välissä tehnyt maaleja lähes saman verran kuin koko viime kaudella (16 - 17) ja tullee tekemään yli 60 pistettä toisella NHL-kaudellaan. Kakkoskauden kirouksesta ei näy merkkiäkään Tanguayn otteissa, mutta kun joukkueessa pelaa Sakicin, Forsbergin, Royn ja Bourquen tapaisia supertähtiä, niin huomiota ei tunnu riittävän hieno kautta pelaavalle Alexille. Ykkösketju on varsin pienikokoinen ja Tanguayn tehtäväksi jää nurkka- ja maalineduspeli, johon Sakic ja Hejduk eivät paljoakaan osallistu. Ketjun peli perustuu älykkääseen liikkumiseen, taitavaan syöttöpeliin ja todella hyviin laukauksiin - Sakicin rannelaukaushan on tunnetusti NHL:n paras. Sniperi Hejduk ei taida vielä tällä kaudella saavuttaa 50 maalin rajaa, mutta ehkä jo ensi kaudella napsahtaa.

Alkukauden tehopari Peter Forsberg ja Chris Drury ovat kärsineet loukkaantumisista, samoin kuin ketjun kolmantena lenkkinä pelaava Adam Deadmarsh. Kolmantena miehenä Forsberg/Druryn kanssa ovat pelanneet myös Hejduk, Shjon Podein ja Stephane Yelle. Forsbergin peli on takkuillut viime peleissä niin pahasti, että valmentaja Hartley tiputti hänet jopa kolmosketjuun innoitusta hakemaan. Itse odotan NHL:n korkeinta palkkaa ansaitsevalta ruotsalaiselta loppukaudesta tehokkaampia otteita, ja samalla myös Druryn ja Deadmarshin pelin piristymistä.

Kolmosketjussa häsläävät Podein-Yelle ja pakki/laituri Eric Messier. Yellen loukattua selkänsä ketjun sentteriksi siirtyi sähäkkä Dan Hinote. Podeinia lukuunottamatta kolmosketjusta ei tehoja tahdo löytyä, mutta yritystä sitäkin enemmän. Ehkä toisella puoliskolla työteko palkitaan, ja Messier ja Hinote saavat tehtyä yhteensä parisenkymmentä maalia kauden aikana.

Nelosketjussa ovat pelanneet pääasiassa tappelijat Scott Parker ja Chris Dingman sekä veteraani Dave Reid. Yllätyksekseni Hartley on peluuttanut useissa otteluissa molempia tappelijoitaan Parkeria ja Dingmania. Dingman oli kylläkin loukkaantuneena sivussa useita pelejä. Hyökkäyspään tehoja nelosketjulla on ollut odotettuakin vähemmän. Kyllä kaudessa pitäisi pystyä tekemään viitisen maalia ja kymmenisen pistettä mieheen, vaikkei peliaikaa tulekaan kuin 5-10 minuuttia ottelussa. Tappelupuolella Parker aloitti kauden ansiokkaasti, mutta on hiipunut kauden edetessä. Dingman on pystynyt hoitelemaan vastustajien kakkosmiehet hyvin, mutta viime kaudella joukkueiden ykkösmiesten kanssa meni huomattavasti heikommin. Molemmilla on varaa parantaa kauden jälkimmäisellä osalla - Dingamannilla pisteiden teossa ja Parkerilla iskujen vaihdossa. Loukkaantumisten vuoksi myös farmimiehet Juri Babenko, Brad Larsen ja Ville Nieminen ovat käyneet "ylhäällä". Tilaisuudesta vaarin on pystynyt ottamaan Ville Nieminen, jonka tapaista väriläiskää Avalanche-joukkue kaipaakin.

MVP: Joe Sakic

Yllätys: Greg deVries

Pettymys: Nelosketju ja Peter Forsberg

» Lähetä palautetta toimitukselle