Puolimatkan krouvi - Calgary Flames

NHL / Artikkeli
Uusi toimitusjohtaja Craig Button pisti taalat jonoon saadakseen Mike Vernonin takaisin. Ex-Flames ei kuitenkaan ole ratkaissut Calgaryn ongelmia tolppien välissä, vaan tämäkin veteraani on joutunut Fred Brathwaiten haastamaksi.

Calgary Flames

14 W - 15 L - 8 T - 4 OL = 40 pts.

17 W - 19 L - 5 T - 1 OL = 40 pts. (1999-00 41 peliä)

Johtoryhmä: GM Craig Button, päävalmentaja Don Hay

Viime kesänä Calgaryssä vaihdettiin sekä toimitusjohtaja että valmentaja. Uusi toimitusjohtaja Craig Button on kiekkopiireissä liikkunut koko ikänsä - hänen isänsä on ex-NHL-GM ja oli perustamassa CSB:ta - hän kuitenkin rookie NHL-joukkueen toimitusjohtajana. Buttonilla olikin alussa hieman vaikeuksia PR- ja sopimisrintamilla. Organisaation tunnetuin hahmo Lanny McDonald lopetti tehtävissään ja sopimusneuvottelut Derek Morrisin kanssa venähtivät liiankin pitkälle syksyyn. Igor Krawchukin hankkiminen ja Dave Lowryn nimeäminen kapteeniksi olivat johtoryhmältä onnistuneita vetoja. Samoin tyytymättömän Valeri Buren siirtovaatimusten torjuminen on laskettava onnistumiseksi, sillä Buren myyntiarvo on noussut toisen neljänneksen piristyneen pelin ansiosta.

Calgary on aloittanut viime kauden tyyliin. Ensimmäinen neljännes tyrittiin pahemman kerran (15 pistettä) ja varsinkin kotona pelattiin luokattomasti. Flames voitti kymmenestä ensimmäisestä kotipelistään yhden! Toisella neljänneksellä on päästy viime kauden vauhtiin kiiinni, mutta uskon että Calgary mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan menivät ensimmäisellä neljänneksellä. Valmentaja Haylla oli alussa vaikeuksia saada joukkuetta pelamaan haluamallaan ( = puolustavalla) pelityylillä. Kauden tähänastisena käännekohtana pidetään nöyryyttävää 0-8 kotitappiota San Joselle, jonka jälkeen Flames veti seuravassa 12 pelissä 8 voittoa, 2 tasapeliä ja vain 2 tappiota. Tämän jakson ansiosta seuran kannattajien keskuudessa heräsi toivo pudotuspelipaikasta, mutta päästäkseen pudotuspeleihin Calgaryn pitäisi kerätä toisella puoliskolla n. 50 pistettä - ja sekään ei välttämättä riitä. Kauden loppupuolella GM Buttonin on syytä keskittyä nuorten pelaajien kehittämiseen ja optimoimaan veteraanien (Housley, Albelin, Krawchuk, Lowry?, Vernon?) myynnistä saatava tuotto.

Ketjukokoonpanot ovat 6.1. Los Angeles ottelusta.

Maalivahdit

G - Mike Vernon / Fred Brathwaite

Maalivahtipeli oli kauden alkuvaiheessa ongelma, koska Mike Vernon pelasi silloin heikosti. Valmentaja Hay on yrittänyt saada veteraani-Vernonin pelaamaan peluuttamalla tätä paljon - yhdessäkin vaiheessa se pelasi 17 peliä 21:stä. Vernon onkin piristynyt viime peleissä ja hänen torjuntaprosenttinsa on kivunnut päälle 89:n (89,1%). Mutta veteraani Vernonista ei ole kuitenkaan ollut Flamesia vaivanneen maalivahtiongelman ratkaisijaksi. Hänellä saattaa kuitenkin olla jotakin myyntiarvoa trade-deadlinen aikoihin. Esimerkiksi Detroit, LA , Penguins ja San Jose voisivat olla kiinnostuneita 37-vuotiaasta Verniestä. Tämä on kuitenkin UFA tämän kauden jälkeen, joten uusi joukkue ei joutuisi sitoutumaan mihinkään pitkään sopimukseen. Lännen joukkueet varmasti tietävät, että Vernonilla aktiiviveskareiden joukosta paras tilasto Patrick Royta vastaan - ja onhan hänellä Conn Smythe- trophykin Detroitin ensimmäiseltä voittovuodelta 1997.

Aivan kuten Grant Fuhr viime kaudella, niin Mike Vernon on saanut "kakkosvahti" Fred Brathwaitesta tiukan haastajan. Brathwaitella on sekä parempi torjuntaprosentti (90,5%) että alhaisempi maalikeskiarvo (2,93 - 2,42) kuin Vernonilla, mutta hänkin on hävinnyt peleistään useamman kuin voittanut. Calgary Flamesilla on harvinainen maalivahtikaksikko siinä mielessä, että kumpikin on voittanut Memorial Cupin, Freddie Oshawassa 1990 ja Vernie Portlandissa 1983. Viime kesänä Flames varasi ensimmäisellä kierroksella paikallisen juniorijoukkueen Hitmenin maalivahdin Brent Krahnin. Viime kaudella Calgary Hitmen ei onnistunut voittamaan juniorisarjojen mestaruutta Memoriel Cupia, mutta ehkä tänä vuonna toistaa Brathwaiten ja Vernonin saavutuksen. Kestää kuitenkin vielä ainakin 2-3 vuotta ennenkuin Krahn on valmis edes kokeilemaan NHL:ssä, joten ainakin siihen asti Flamesin pitää tulla toimeen Fred Brathwaitella.

Puolustus

D1. (2 maalia) - Igor Kravchuk (1) / Derek Morris (1)

D2. (0 maalia) - Denis Gauthier (0) / Tommy Albelin (0)

D3. (4 maalia) - Robyn Regehr (1) / Phil Housley (3)

D7. (0 maalia) - Wade Belak (0)

Muut: Brad Werenka (1), Toni Lydman (0)

Pakistoa on vaivanneet sekä luokkaantumiset (Gauthier, Regehr, Albelin, Housley, Lydman, Werenka) että Derek Morrisin puuttuminen. Varsinkin hyökkäystehoissa Morrisin kauden aloittamisen viivästyminen näkyy ja Housleyn 13 pelin poissaolo korosti ongelmaa. Ottawasta saatu Igor Krawchuk helpotti loukkaantumissumassa, mutta pakkien palatesa sairastuvalta Igorilla saattaa olla edessä joukkueen vaihto uudelleen. Toni Lydman on hoitanut hommansa valmentajaa tyydyttävästi, mutta avausmaali antaa vielä odotuttaa itseään. Viime pelit Lydman on ollut sivussa päänsärky-ongelmien takia. Sama vaiva on estänyt myös useiden muiden Calgaryn miesten pelaamisen (mm. Savard, Wiemer, Werenka), mutta kuten Lindros-tapauksesta tiedämme niin "concussion"-tapauksissa on parempi katsoa kuin katua.

Paikallisten mielestä joukkueen paras puolustaja on ollut veteraani Tommy Albelin ja positiivisin yllätys puolestaan nuori taklaaja Robyn Regehr (30 peliä / 88 taklausta). Brasiliassa syntynyt Regehrhän saatiin yhdessä tappelija Belakin kanssa Coloradosta Theoren Fleury-kaupassa. Regehr oli pahassa auto-onnettomuudessa toissa kaudella, mutta toipui tuhoisasta onnettomuudessa ällistyttävän nopeasti. Fyysinen Regehr pelaa suurella sydämmellä ja omaa potentiaalia jopa kapteeniksi asti.

Toinen taklaava ensimmäisen kierroksen varaus eli Denis Gauthier on tapansa mukaan kärsinyt loukkaantumisista. Jos Calgary saa pidettyä nuoret pakkinsa ehjinä - ja organisaatiossa - niin parin vuoden kuluttua joukkueella saattaa olla yksi liigan parhaista puolustuksista. Morris hoitaa hyökkäyspelin, Regehr ja Gautheir fyysisen puolen ja Lydman täydentää nelikon. Farmissa odottaa vielä pienikokoinen Micki DuPont (palkittiin viime kaudella WHL:n parhaana pakkina) ja junioreissa isokokoinen Kurtis Foster.

Hyökkääjät

1. (33/42 maalia) - Cory Stillman (15) / Jeff Shantz (4) / Jarome Iginla (14)

2. (21 maalia) - Dave Lowry (8) / Daniel Tkaczuk (2) / Valeri Bure (11)

3. (13 maalia) - Jeff Cowan (7) / Clark Wilm (5) / Dwayne Hay (1)

4. (0 maalia) - Bill Lindsay (0) / 7. pakki / Chris Clark (0)

Muut: C - Marc Savard (13), LW-Oleg Saprykin (7), C- Jason Wiemer (7)

Calgaryn ykkösketju on pelanut sillä tasolla kuin NHL-joukkueen ykkösketjun pitääkin. Ennen Savardin loukkaantumista sekä Stillmanilla, Iginlalla että itse Savardilla oli mahdollisuus rikkoa piste-ennätyksensä. Toivottavasti Savard toipuu nopeasti aivotärähdyksestään, sillä Flames tarvitsee kipeästi hänen pelipanostaan. Ykkösketju on tehnyt lähes yhtä paljon maaleja kuin muut kolme ketjua yhteensä, mikä ei kerro hyvää joukkueen laajuudesta.

Calgaryn onneksi vuoden 1997 ykkösvarauksen Daniel Tkaczukin ja Valeri Buren yhteistyö tuntuu toimivan. Tkaczuk pelasi alkukauden farmissa ja oli siellä joukkueen paras pelaaja. Hänet kutsuttiin loukkaantumisten vuoksi ylös NHL:ään ja tällä hetkellä näyttää siltä, että hän pelaa ylhäällä loppukauden, vaikka Flamesin sairastupa tyhjenisikin. Välillä jo menetetyksi lupaukseksi uskotusta Tkaczukista näyttää sittenkin kehittyvän varaustilaisuuden odotusten mukainen kakkosketjun sentteri. Kolmantena lenkkinä ketjussa on pelaanut veteraani-kapteeni Dave Lowry. Kahdella viime kaudella pelaajana kehittynyt Valeri Bure on ollut vaikeuksissa tällä kaudella. Ongelmiin saattaa olla osasyynä valmentajan vaihdos, mutta Valilla oli vaikeuksia jo Sutterin valmennuksessa viime kauden lopulla. Tällä kaudella nuorempaa Burea on syytetty pelaamisesta liian pehmeästi ja maalintekosektorin ulkopuolella ja siksi maalit jäävät tekemättä. Aiemmin mainitun 0-8 kotitappion jälkeen teki Valerista ”terveen raaputuksen” kahden pelin ajaksi ja sen jälkeen Bure onkin pelannut sen jälkeen paremmin.

Calgaryllä on vielä teoreettiset mahdollisuudet saavuttaa pudotuspelipaikka, mutta se vaatii melkoisen jossitteluketjun toteutumista. JOS Lowry jaksaa vääntää alkukauden malliin ja innostaa Valeri Buren ja rookie Tkaczukin maalintekoon, niin Flames saa heistä tarvitsemansa kakkosketjun. JOS isokokoinen Jason Wiemer palaa sairastuvalta pelivireessä, niin Calgaryllä on koossa myös kelvollinen kolmosketju. JOS sairastupa tyhjenee tyystin, niin Calgaryllä on koossa neljä ketjullista hyökkääjiä ja vielä varalla lupaavasti väläytellyt rookie Saprykin ja farmissa odotteleva Rico Fata antamassa muille lisäpotkua. Suurin JOS on kuitenkin tolppien välissä. Eli JOSSEI Flamesin maalivahtipeli parane, niin Calgaryssä ei NHL:n pudotuspelejä nähdä, vaikka muut jossit toteutuisivat.

MVP: Maalivahdit

Yllätys: Tommy Albelin

Pettymys: Valeri Bure

» Lähetä palautetta toimitukselle