Mukana on kuusi Liiga-seuraa, uusimpana tulokkaana Pitsiturnauksista toki vuosien varrelta tuttu Vaasan Sport. Kotkapaitojen nipussa peräti seitsemällä pelaajalla on myös Lukko-taustaa. Tuoreimmat nimet olivat mukana viime keväänä voittamassa pronssimitaleja.
Kokenut Lukko kotiavaukseen
Kevään 2014 pronssimitalijoukkue Lukko jahtaa taas Pitsiturnauksen menestystä varsin kokeneella joukkueella. Kesällä 2013 Lukko hankki nipun kokeneita pelimiehiä, eikä kesä 2014 tuonut siihen pelaajapolitiikkaan muutosta.
Yli 30-vuotiaita pelimiehiä häipyi useampia muihin ympyröihin, mutta Lukko löysi heitä lisää. Nimet Janne Niskala, Ville Nieminen ja Janne Lahti ovat varsin tuttuja kaikille kotimaista pääsarjakiekkoa seuraaville.
Lisäksi Lukko teki sopimuksen puolustaja Jyrki Välivaaran kanssa, mutta ikävä loukkaantuminen pakotti Välivaaran lopettamaan koko uransa ennen ensimmäistäkään peliä Lukon pelipaidassa.
Maalivahtiosastolla Lukko jatkaa viime kauden aloituskaksikollaan. Jenkkitorjuja Ryan Zapolski osoittautui todella kovaksi tekijäksi, ja Lukko saikin houkuteltua miehen jatkamaan Raumalla vielä ainakin toisen kauden. Oma kasvatti Oskari Setänen jatkaa toisena maalivahtina.
Puolustuksessa kaiken nähnyt Petteri Nummelin halusi palata kotikonnuilleen Turkuun, eikä Lukko halunnut estää miehen muuttoaikeita. Tilalle löytyi 2000-luvun alussa viimeksi Lukko-paitaa kantanut Niskala. Kapteeni Otto Honkaheimon lähdettyä hakemaan uralleen uutta nostetta HIFK:n pelipaidasta Lukko päätyi siis ensin Välivaaraan. Mutta kun se projekti loppui heti alkukiihdytykseen, toiseksi korvaajaksi löytyi Mikko Kousa.
Hyökkäysosastolla Lukolla kävi varsin kova tuuletus. Peräti yhdeksän pelaajaa, joista kovimpana ikitaistelija Lauri Tukonen, vaihtoivat maisemaa kevään pronssijuhlien jälkeen. Näin suuren miesmäärän menetys ei voi olla näkymättä Lukon hyökkäyspelaamisessa, vaikka joukkue saikin paikattua hyökkääjävajettaan siirtomarkkinoilta. Uusia hyökkääjiä Raumalle saapui kuusi, joista nimekkäimpinä jo aiemmin mainitut Nieminen ja Lahti.
Toipilaina Lukolta ovat puolustajat Juho Tommila ja Henrik Forsberg sekä hyökkääjä Joni Nikko. Hyökkääjä Niklas Näppi aloittaa kautensa Kajaanin Hokin mestisjoukkueessa.
Ässäpakka ja uusvanha Pekka
Viime kauteen hallitsevana mestarina lähtenyt Pata koki täydellisen ja nöyryyttävän mahalaskun. Pekka Virran pelitapa - mikä sen sitten ikinä piti ollakaan - ei auennut joukkueelle sen paremmin kuin yleisöllekään kauden aikana. Virta sai tarpeekseen ja hänelle avautuikin uusi pesti Kuopiosta.
Ässät palaa nyt Pekka Rautakallion komentoon. Valmennusryhmään liittyy myös Pasi Kaukoranta, Jere Härkälä ja maalivahtivalmentaja Jaakko Rosendahl jatkavat tiimissä. Rautakallio on linjannut, että jo Pitsiturnauksessa joukkueelta odotetaan oikeanlaista peli-ilmettä. Ensimmäisissä jääharjoituksissa taaksepäin syöttely ei ole ollut erityisen suositeltavaa. Rautakalliolle pelinopeus on kaikki kaikessa, joten Pata yrittänee rymistellä vauhdilla jo kauden avausturnauksessa.
Maalivahtiosasto on ennallaan. Juuso Riksman on vuoden vanhempi ja Rasmus Rinne kauden kokeneempi. Riksmanin selän pitäisi (jälleen kerran) olla kunnossa, ja Rinteeltä puolestaan odotetaan selvää kehitysharppausta. Sitä tarvitaankin, sillä rehellisyyden nimissä Rinteen pitäisi kauden aikana nousta ykköstorjujaksi, jos Porissa halutaan nähdä pudotuspelikiekkoa.
Puolustusrintamalta kuului kesällä ikäviä uutisia, kun Tommi Taimi päätti lähteä jahtaamaan KHL-unelmaansa. Myös monta vuotta Ässien pakistossa luutinut Miko Malkamäki vaihtoi seuraa, hän jatkaa liigauraansa Sportissa. Taimen korvaajaksi naarattiin kokenut Garrett Stafford, jonka ura on parin viime kauden ajan ollut melkoisessa syöksykierteessä. Onkin mielenkiintoista nähdä, vieläkö konkari intoutuu pelaamaan paremmalla tasolla. Toinen uusi kasvo porilaispakistossa on Jokereista siirtynyt suurlupaus Esa Lindell.
Hyökkäyspään merkittävimmät menetykset olivat Niklas Hagman ja Dragan Umicevic. Jälkimmäinen tosin olisi tuskin istunut kovinkaan hyvin Rautakallion pelitapaan. Duunarilaituri Sami Mutaselle olisi sen sijaan ollut edelleen käyttöä, mutta hän palasi lähemmäs kotiseutujaan ja pukee alkavalla kaudella ylleen KalPa-nutun. Kamil Krepsiä ei jäänyt kaipaamaan kukaan.
Padan hyökkäyksessä merkittävää on se, että lähes puolet aikuisikäisestä väestöstä pelaisi mieluiten sentterinä. Pitkältä kierrokselta Poriin palaava Juha Kiilholma istutetaankin mitä luultavimmin alkuperäiselle pelipaikalleen laidalle. Toinen paluumuuttaja Michael Ryan sentään on puhdas laitahyökkääjä. Hän oli ensimmäinen Ässien kahdesta kärkipään hankinnasta, toista etsitään kaikessa rauhassa.
Muutenkin kapealla materiaalilla operoiva Pata joutuu tulemaan toimeen Pitsiturnauksessa ilman alle 20-vuotiaiden maajoukkueen matkassa olevia Aleksi Saarelaa, Niko Ojamäkeä ja puolustaja Teemu Vuorisaloa. Lisäksi HPK:sta tullut Antti Kerälä on sairastuvalla.
Sport lähtee Pitsiturnaukseen tappion saattelemana
Vaasan Sport lähtee Rauman harjoitusturnaukseen TPS-tappion jälkeen. Vaasalaiset pysyivät kuitenkin hyvin turkulaisvieraiden perässä 3−0-häviöstä huolimatta. Maalilla Hannu Toivonen näytti pystyvänsä ykkösveskariksi ja teki hyvää työtä. Pelaajista Lassi Kokkalan ketju oli hyvässä iskussa ja saikin monta tilannetta rakennettua.
Viimeistely ontui kuitenkin ja kommunikointi oli välillä hukassa. Harhasyöttöjä ilmaantui turhankin paljon ja ylivoima ei toiminut parhaalla tavalla. Kuvio kyllä toimi ja vetojakin lähti, mutta uudelleenhyökkäys ei aina onnistunut ja kuvion uudelleenrakentaminen vaikutti työläältä.
Puolustus oli ajoittain hyvää ja aloituksissa Sport pärjäsi hyvin, mutta kuten Kokkalakin totesi, uuteen keskialueeseen on vielä totuttelemista.
TPS saapuu Raumalle täydessä latingissa
TPS on kiistatta ollut vuoden 2010 mestaruutensa jälkeen yksi Liigan pahimpia alisuorittajia, eikä viime kausi tehnyt poikkeusta pettymysten sarjaan. Kaiken piti olla toisin. Joukkue näytti paperilla aiempia kausia kilpailukykyisemmältä ja parempaa piti luvata myös se, että penkin taakse palasi turkulaiset mestaruuteen johdattanut valmentaja Kai Suikkanen.
Joukkue kuitenkin rakentui parin virtuoosimaisen yksilön varaan, eikä missään vaiheessa hitsautunut joukkueeksi. Kun jokainen veteli hatusta omaa kaniaan, niin jäällä nähdystä sekasotkusta oli hankala löytää minkäänlaista tolkkua. Jälkikäteen ajateltuna TPS:n esiintyminen edellisessä Pitsiturnauksessa oli oikeastaan koko joukkueen kausi pienoiskoossa. Tähtipelaajat väläyttelivät yksilösuorituksillaan, mutta muuten TPS hyöri tehottomasti, päästi liikaa maaleja hölmöjen puolustusvirheiden takia ja putosi heti kättelyssä pois isompien poikien leikeistä.
Jälleen kerran Turussa on syytä suhtautua toiveikkaasti käsillä olevaan kauteen. Tällä kertaa perusteetkin ovat vahvemmat, sillä viime kaudella odotusarvot perustuivat pitkälti pelaajiston potentiaaliin ja Suikkasen maineeseen valmentajana, joka repii käytössä olevasta materiaalista kaiken irti.
Koko organisaatiota on pyyhkäisty isolla luudalla ja lähestymistapaa on muutettu radikaalisti, sillä alkavalla kaudella TPS menee nimenomaan joukkuepeli edellä. Lisäksi uusittu seurajohto on ilmeisesti avannut hieman kukkaronnyörejäkin, sillä avainpaikoille TPS onnistui hankkimaan varmoja, valmennukselle tuttuja suorittajia ja heidän takanaan on liuta pelaajia, joilla on potentiaalia olla ratkaisijoita. Kilpailua pelipaikoista siis löytyy mukavasti, eikä kaikkea ole laskettu toiveiden varaan.
Maalivahtiosasto on varmoissa käsissä, kun Teemu Lassila palasi kotiin ja korvasi maalivahtivalmentajaksi siirtyneen Fredrik Norrenan. Lassila pelannee paljon ja terveenä ollessaan on yksi sarjan parhaista vahdeista.
Lassila saa myös eteensä nimivahvan puolustuksen, josta löytyy kokoa, taitoa ja syvyyttä. Tästä oivana esimerkkinä mainittakoon viime kauden kenties paras TPS-pakki Steven Seigo, joka alkavalla kaudella löytänee itsensä kolmosparista. Profiilinpudotus kuitenkin selittyy sillä, että ainoa todellinen menetys oli oman pään erikoismies Shaone Morrisson ja vastaavasti Turkuhallin ovista ovat kesällä marssineet sisään Simon Gysbers, Petteri Nummelin ja Jakub Nakladal. Kun soppaan lisätään vielä viime kauden lähes kokonaan sivussa ollut Markus Seikola, niin voi surutta sanoa TPS-pakiston olevan merkittävästi kovempi kuin viime kaudella.
Hyökkäyspääkin on mennyt uusiksi, ja meni itse asiassa jo viime kauden aikana, kun TPS teki kyseenalaisen ennätyksen myymällä peräti kaksi pistepörssin johtajaa kesken kauden. Ketään lähteneistä on vaikea sinänsä sanoa menetykseksi, sillä tulokset olivat laihoja. Kehityssuunta on oikea, sillä sisään on tullut laatua. Sentteriosasto säilyi ennallaan, mutta laidoille TPS naarasi varmoja viimeistelijöitä ja pelottomia maalille menijöitä. Hyökkäyspelin sielu on Pelicansista tuttu pikkuväkkärä Ryan Lasch, jota komppaavat Niclas Lucenius, Radek Smolenak, Lauri Tukonen sekä Ilkka Pikkarainen.
TPS on siis tehnyt kovia satsauksia ja mikä tärkeintä, joukkueen rakentamisesta on löydettävissä selkeä punainen lanka. TPS-pakit ovat kiekollisesti taitavia ja pelirohkeita. Etenkin laitahyökkääjät taas ovat nopeita ja röyhkeitä. Kun nämä elementit lyödään yhteen, on syytä olettaa TPS:n pelaavaan entistä nopeampaa ja suoraviivaisempaa kiekkoa. Tätä taas palvelevat kaukalossa tapahtuvat muutokset, kun pelialueiden koko muuttuu juuri nopeutta suosivaksi.
Ensimaistiaiset TPS:n iskukyvystä saatiin jo keskiviikkona, kun joukkue nappasi 3−0-voiton Vaasan Sportista ajankohtaan nähden pätevällä esityksellä. Ehkä tänä vuonna TPS ei joudukaan katselemaan isojen poikien leikkejä sivusta.
TPS tuo myös Raumalle koko arsenaalinsa, sillä kotiin jää vain huippulupaus Mikko Rantanen, joka parantelee alle 20-vuotiaiden maajoukkueleirillä tullutta vammaa vielä parin viikon ajan.
Pelicans matkassa uudet ulkomaalaiskärjet edellä
Lahtelaisten uudella pääkäskyttäjällä Tomi Lämsällä on ollut paljon aikaa valmistautua pestiinsä. Jokereista joulukuussa potkut saanut nuori valmentaja tuo lahtelaisille hiljaisia menestystoiveita, vaikka joukkueen terävin kärki onkin jälleen kovin kapea. Harmaita hiuksia kannattajille tuovat myös fanien suursuosikkien Laschin ja Smolenakin TPS-siirrot.
Tyhin käsin eivät lahtelaisetkaan kuitenkaan siirtomarkkinoilla jääneet. Lämsä pääsee marssittamaan ykköskokoonpanonsa kentälle jo Raumalla, kun Tyler Redenbachkin on palannut jälleen Suomeen.
Ykkössentteriksi uumoiltu Redenbach saanee laidoilleen lahtelaisten mielenkiintoisimmat uutuusnimet. Puuttuneet palikat, ykkösketjun laiturit Jordan Smotherman ja Michal Repik, hankittiin Allsvenskanista ja KHL:n raunioilta. Ulkomaalaistrion takana on kolme ketjullista tasavarmaa kotimaista hyökkäyskalustoa.
Kolmos- ja nelosketjuihin on runsaasti tarjolla sinnikästä rouhijaosastoa, mutta kakkosketjusta puuttuu vielä jotain. Uusi Mestis-haku Anrei Hakulinen sekä viime kaudella 42 pistettä nakuttanut Vili Sopanen tarvitsivat keskelleen Pekka Saarenheimoa tai Tommi Paakkolanvaaraa hyökkäävämmän keskushyökkääjän.
Maalilla jatkaa jo kolmatta kautta Lahdessa viihtyvä, ajoittain epävarma mutta viime kauden lopulla loistanut Jere Myllyniemi. Lahden oma poika Janne Juvonen sekä Oulusta Juvosen haastajaksi hankittu Toni Eskelinen taistelevat kakkosvahdin paikasta.
Puolustuksen nimekkäin uusi vahvistus on tsekkiläinen Tomas Kudelka. Kokenut Jan Latvala jatkaa yhä Liigan otteluennätysmäärän kasvattamista, ja nuorta osaamista edustavat Joonas Hurri ja Juha-Pekka Pietilä, joilta molemmilta on odotettu läpimurtoa jo muutaman kauden ajan.
Ilves lähtee Raumalle kysymysmerkkinä
Ilves ehti aloittaa harjoitusottelunsa jo keskiviikkona Tapparaa vastaan Hakametsässä. Kissapedot nappasivat ottelusta 3−2-voiton ja lähtevät sen saattelemina Raumalle Pitsiturnaukseen. Päävalmentaja Tuomas Tuokkola on onnistunut palauttamaan uskottavuutta joukkueeseen. Mies palkittiin myös uudella jatkosopimuksella. Nyt edessä ovat kuitenkin uudet haasteet, kun moni viime kauden runkomies vaihtoi maisemaa.
Suurimmat menetykset Ilves koki, kun maalivahti Ville Kolppanen lähti KHL:ään ja puolustaja Simon Gysbers sekä hyökkääjä Kai Kantola vaihtoivat kilpailevaan liigaseuraan. Menetyksiä on paikattu useilla tulijoilla. Joukkueen heikko taloustilanne ei ole sallinut valmiiden tähtien hankintaa, vaan joukkueeseen on hankittu tuttuun tapaan miehiä, joiden toivotaan nostavan tasoaan ja nousevan suuriin saappaisiin.
Ilveksen maalivahtipeli makaa kaksikon Joonas Korpisalo-Juha Järvenpää harteilla. Korpisalo oli viime kaudella vakuuttava ja miehellä olikin lopulta Liigan paras torjuntaprosentti runkosarjassa. Korpisalon harmiksi pelejä ei vain ollut tarpeeksi, jotta mies oltaisiin noteerattu virallisessa listassa. Järvenpään kausi oli puolestaan hankala. Mies ei pystynyt haastamaan Kolppasta kunnolla ja kausi kului lainalla ja katsomossa. Torjuntaprosentit jäivät myös vaatimattomiksi.
Puolustuspäässä Tommi Kivistö, Martti Järventie ja Mikko Kukkonen kantavat suurinta vastuuta. Riveistä löytyy kyllä useita asiallisia liigatason puolustajia, mutta terävin kärki ei ole kovin vahva. Jarkko Näppilä ja Atte Pentikäinenkin kuuluvat kokeneeseen kaartiin, mutta puolustus kieltämättä kaipaa ainakin sitä yhtä laadukasta vahvistusta, joka on haussa.
Hyökkäyspäässä uusille hankinnoille on varattu suuret roolit. Antti Tyrväinen, Joonas Riekkinen, Teemu Rautiainen, Tapio Laakso ja Mark Hurtubise ovat kaikki pelaajia, jotka eivät saisi epäonnistua. Ennestään Ilveksen hyökkääjistöstä löytyvät muun muassa Alexander Ruuttu, Turo Asplund ja Jussi Pesonen sekä muita ihan Liigaan kelvollisia pelaajia.
Ilves on ilmoittanut saapuvansa Pitsiturnaukseen ykkösmiehistöllään. Aiemmin tamperelaiset ovat olleet liikkeellä melko junioripitoisella joukkueella, joten nyt nähdään selkeä muutos. Turnaus näyttää suuntaa siitä, millaiset mahdollisuudet Ilveksellä on tällä kaudella.