Pelatut ottelut
Kausi alkoi pienellä kahden ottelun vieraskiertueella San Joseen ja Vancouveriin. Sharkseja vastaan peli oli vielä hakusessa ja hyvältä näyttänyt 3-1 -johto hukattiin viimeisen erän loppuminuuteilla. Ottelun hahmoksi nousi Brendan Shanahan, joka viimeisteli hattutemppunsa jatkoajalla melkoisella onnenkantamoisella. Nabokov purki päätykiekkoa pleksin kautta, mutta se pomppasi liitoskohdasta keskelle kenttää ja suoraan ”Shannyn” lapaan. Maalille takaisin rynnännyt Nabokov oli helppo harhautettava. Shanahanin uran 14. hattutempun maaleista peräti kaksi syntyi alivoimalla. Uusista pelaajista Brett Hull onnistui maalinteossa heti avauspelissään.
Vancouverissa kotijoukkue oli niskan päällä, mutta vieraat iskivät maalit. Dominik Hasek oli loistovireessä ja piti joukkuetta pystyssä Canucksien toisen erän hurjassa myllytyksessä. Dan Cloutier toisessa päässä oli epävarmempi ja Sergei Fedorov, Jiri Fischer, Shanahan ja kapteeni Steve Yzerman iskivät riittävät osumat.
Kotiavaus Joe Louis arenalla oli Calgary Flamesia vastaan, kuten vuotta aiemminkin. Ja lopputuloskin oli täysin sama. Loistavasti kauden aloittanut Calgary oli ottelussa selvästi vahvempi. Calgary pelasi erittäin kurinalaisesti puolustaen ja Roman Turek pääsi Hasekia helpommalla. Maalitykit Luc Robitaille, Hull ja Fedorov olivat pimennossa. Ottelun ratkaisuksi muodostui Jarome Iginlan iskemä 2-4 -ylivoimamaali viidellä kolmea vastaan. Ennen maalia suurta polemiikkia aiheutti Shanahanin jäähyyn johtanut taklaus, jossa hän väitti Ronald Petrovickyn filmanneen. Calgary ehdottomasti ansaitsi voittonsa ja nuori joukkue jatkoi kauden hyviä esityksiään.
Pari seuraavaa ottelua sisälsivät muutamia lisäjännitteitä. Detroit kohtasi kotonaan Buffalon, jossa Dominik Hasek oli aikanaan huippumaineensa luonut. Lisäksi Hasek-kaupassa Sabresiin siirtynyt Vyacheslav Kozlov halusi varmasti näyttää mm. Scotty Bowmanille, että jotain vielä osataan. Kozlov oli kuitenkin vaisu ja Hasek oli illan tähti. ”The Dominator” torjui 4-2 –voiton entistä seuraansa vastaan ja tunnusti jännittäneensä kohtaamista varsin paljon ennen ottelua. Toinen illan tähdistä oli kahdella osumallaan maalimääränsä jo seitsemään nostanut Brendan Shanahan. Myös Luc Robitaille sai viimein maalihanansa auki.
Lisäjännite nro 2 oli NY Islandersin kohtaaminen Long Islandilla. Islandersin GM Mike Milbury nappasi Chris Osgoodin waiwer-draftissa ja Osgood oli esittänyt todella vahvoja otteita aiemmissa peleissään voittamalla kaikki neljä ensimmäistä otteluaan. Hasek huilasi tällä kertaa ja Manny Legace pääsi ottamaan mitaan entisestä maalivahtiparistaan. Näkymä oli kuulemma tuttu harjoituksista jo parin vuoden ajan, kun toisessa päässä maalia vartioi Osgood. Maaleja mätettiin tasatahtia ja kolme minuuttia ennen loppua Islanders meni Oleg Kvashan osumalla ehkä ratkaisevan tuntuisesti 4-3 -johtoon. Viime hetken rypistyksessä ilman maalivahtia Luc Robitaille onnistui survomaan kiekon maaliin Steve Yzermanin siniviivavedon jälkeisestä reboundista. Maalin syntyessä peliaikaa oli jäljellä enää 10 sekuntia. Jatkoajalla Brett Hull ja Yzerman pääsivät kahdestaan läpiajoon, Stevie käytti kiekon seinäsyötöllä Hullilla ja syöttökuvio oli liikaa Osgoodin nivusille. Punainen vilkkui jälleen jatkoaikaratkaisun merkiksi. Illan stara oli ehdottomasti kapteeni Steve Yzerman 2+1 tehoillaan.
Taas palattiin kotiin ja edessä oli etukäteen heikohkon Columbuksen kohtaaminen. Ykköskenttään oli Kirk Maltbyn tilalle tullut Luc Robitaille, Yzermanin ja Hullin kaveriksi. Detroit myllytti tasaisen tappavasti jo 4-1 –johdon, maalareina jälleen Shanahan, Robitaille, Fedorov sekä Mathieu Dandenault. Kolmannessa erässä Blue Jacketsit kirivät tilanteeksi jo 4-3, mutta ne jäivät päätösnumeroiksi. Columbuksen Marc Denis sai torjua 39 laukausta Hasekin 25 sijaan.
Seuraavassa matsissa ei sähköä puuttunut ja loppuratkaisu oli huikea. Joe Louis arenalle luisteli hurjasti kesällä vahvistunut Philadelphia Flyers, jota pidetään itäisen konferenssin vahvimpana suosikkina Stanley-Cup -finalistiksi. Kesällä Flyersiin siirtynyt sentteri Jeremy Roenick oli todella lähellä sopimusta myös Detroitin kanssa, mutta halusi joukkueeseen joka on Stanley-Cup ehdokas useampia vuosia putkeen. Hän arvioi Detroitin olevan sitä vain kaksi seuraavaa kautta. Ja heti ekassa erässä Roenick rankaisi viemällä Flyersit johtoon. Robitaille tasoitti, mutta Marty Murray vei Roenickin syötöstä Phillyn uudelleen johtoon. Ottelun lopun Flyers-molari Brian Boucher oli sitten hirvittävässä tulituksessa ja lopun hän muistaa pitkään. Hasek tuli maalilta pois ja hyökkäyspään aloituksesta kiekko pelattiin Sergei Fedoroville, joka veti lätyn suoraan syötöstä Boucherin selän taakse. Peliaikaa oli jäljellä enää 42 sekuntia, joten jatkoaika näytti olevan edessä. 23 sekuntia myöhemmin lähes identtinen kuvio toteuti ja Yzermanin syötöstä Brett Hull tykitti 3-2. Kerrassaan huikea nousu ottelun viimeisellä minuutilla ja se kuvastaa kokeneen joukkueen rutiinia ottelun ratkaisuhetkillä. Kaksi viimeistä erää Detroit esitti kauden parasta peliään ja kahden viimeisen erän torjuntalukemat (Hasek 9, Boucher 29) kuvastavat ”hieman”, missä päässä peliä pelattiin.
Luc Robitaillelle seuraava ottelu oli vanhaa seuraansa Los Angeles Kingsiä vastaan. Jo neljässä minuutissa Detroit meni 2-0 johtoon Fedorovin ja Hullin maaleilla, mutta Glenn Murray kavensi heti perään. Craic Johnson tasoitti tilanteen 2-2:een vielä ensimmäisen erän aikana. Maalirikkaan avauserän jälkeen peli tarkentui ja maalit jäivät vähiin. Voittomaalin iski lopulta kukas muu kuin Luc Robitaille, ylivoimalla toisen erän lopulla. Vanhaa sanontaa omien koirien puremisesta voisi tällä kohtaa ehkä käyttää. Puolustaja Uwe Krupp palasi kahden vuoden tauon jälkeen kentälle ja pelasi varman ottelun.
Alkukauden positiiviset ja negatiiviset seikat
Paljon maaleja tasakentällisin. Viime kauden ongelmasta ei ole tietoakaan ja varsinkin ykkös- ja kakkosketju ovat hurjassa vireessä. Kesän hankintojen myötä joukkueen kiekollinen taitotaso parani huomattavasti, joten sinänsä parantunut maalinteko on ollut täysin odotettua. Alivoima on myös viime peleissä ollut vahvaa.
Alkukauden ehdoton ykkösnimi on ollut voimalaituri Brendan Shanahan. 14 (8+6) pistettä 8 ottelussa on Shanahanin paras startti moneen vuoteen. Yhteistyö tutkapari Sergei Fedorovin (5+5) kanssa on toiminut loistavasti ja peliaikaa irtoaa niin yli- kuin alivoimallakin. "Shannyn" maaleista peräti kolme on syntynyt alivoimalla.
Chris Chelios on pitkästä aikaa terve ja se näkyy. Teholukemaksi on kahdeksassa pelissä kertynyt jo +8 ja pisteitäkin viiden syötön verran. Peliaikaa ei irtoa ihan Nicklas Lidströmin (29min) verran, mutta toiseksi eniten (24min) kuitenkin.
Dominik Hasek. Ollut maineensa veroinen mies. Ottelun mustina hetkinä tämä mies pitää joukkuetta pystyssä ja häntä ovat pelaajat saaneet kiitellä kerta toisensa jälkeen. 6 voittoa ja 1 tasapeli tähän mennessä.
Pavel Datsyuk. Taitava nuorukainen nousi monen lupauksen ohitse harjoituspeleissä ja on vakiinnuttanut paikkansa kivikovassa sentterikalustossa. Tehoja ei ole tullut, mutta roolikin on ollut puolustava. Kehittymässä on kenties uusi monipuolinen jarrukenttä: Deveraux-Datsyuk-Dandenault.
Pelaajista oikeastaan kukaan ei ole flopannut. Superstarat ovat tehneet tasaisesti pisteitä ja puolustavassa roolissa olevat ovat hoitaneet omat hommansa. Miinuksena voisi mainita joukkueen jopa ylimielinen puolustuspelaaminen. Pelaajat luottavat vähän liikaa Hasekin kykyihin ja viisikkopuolustus ei toimi ihan 100%:sesti.
Ylivoima ei ole yllättäen kulkenut. Sillä taidolla, minkä Yzerman, Hull, Fedorov, Shanahan, Robitaille ja Lidström omaavat, pitäisi tulla tehokkaampaa jälkeä. Kolmessa ensimmäisessä ottelussa 11 ylivoimasta syntyi ainoastaan yksi maali. Prosentti on nyt 15 luokkaa, mikä on NHL:n keskitasoa. Viime kaudella se oli 23%, jolla oltiinkin jo NHL:n kärkikolmikossa. Siinä on varaa parantaa ja kun nuo aiemmin mainitut kaverit saavat kuviot kuntoon, niin pahaa jälkeä on tiedossa.
Kokoonpano
Bowman suunnitteli muodostavansa kentälliset kolmesta tutkaparista (Yzerman-Hull, Shanahan-Fedorov, Larionov-Robitaille), joissa kolmatta hyökkääjää voidaan vaihtaa pelitilanteen mukaan, mutta on sittemmin luopunut aikeistaan. Ykkönen oli ensimmäisissä otteluissa muodossa Maltby-Yzerman-Hull. Luc Robitaille haki kuitenkin itseään heikompien kavereiden ketjuissa ja Bowman päätti siirtää hänet Maltbyn paikalle ykköseen. Työmyyrän puute ei ole ketjussa näkynyt, vaan se on toiminut yllättävän hyvin yhteen. Taitotaso kavereilla on tietysti hirmuinen ja pelaajat ovat iskeneet tähän asti yhteensa 1896 maalia (Yzer 648 + Robi 595 + Hull 653) NHL:n runkosarjassa.
Kakkonen on ollut kaikki alkupelit muodossa Shanahan-Fedorov-Draper. Sentterinä paremmin tunnettu Kris Draper on pelannut oikean laitahyökkääjän paikkaa. Kovien työntekijöiden (LaPointe, Brown, Verbeek) lähdöt aiheuttivat oikealle laidalle voimahyökkääjien pulan ja Darren McCartyn loukkaantuminen pahensi tilannetta entisestään. Bowman siirsi hyvänä puolustavana hyökkääjänä tunnetun Draperin laitaan ja mies on ollut loistava. Myös hyökkäyspäässä on tehoja syntynyt ja hän on saalistanut 1+7 tehopinnaa kahdeksassa ottelussa.
Kolmos- ja nelosketju ovat hakeneet koostumustaan loukkaantumisten takia, mutta nyt on hyvä kolmikko löytymässä. Jo aiemmin mainittu Boyd Deveraux-Pavel Datsyuk-Mathieu Dandenault muodostaa todella nopeista miehistä koostuvan jarrukentän, joka pystyy aggressiivisesti häiritsemään vastustajan peliä. Mathieu Dandenault siirtyi yli vuoden tauon jälkeen pakin tontilta takaisin oikean laitahyökkääjän rooliin. Tähän oli syynä McCartyn ja Tomas Homströmin loukkaantumisten aiheuttama miespula oikealla laidalla.
Nelosta johtaa Igor Larionov ja ketjukavereina ovat olleet tavallisimmin Maltby ja Holmström. Holmströmin pieni loukkaantuminen avaa nuorelle Jason Williamsille jälleen näytönpaikan oikella laidalla. Kentän rooli on myös puolustusvoittoinen ja miehiä tarvitaan kipeimmin lähinnä erikoistilanteissa.
Pakistossa ykkösparina ovat olleet koko kauden ruotsalaiset Nicklas Lidström ja Fredrik Olausson. Svenssonien yhteistyö on toiminut erinomaisesti heti alusta lähtien.
Kakkosparin ovat muodostaneet venäläinen Maxim Kuznetsov ja Chris Chelios. Nuori Kuznetsov saa hyvää oppia Cheliokselta, joka on pelannut avausmatsit vahvasti.
Kolmosparissa aloittivat Jiri Fischer ja Mathieu Dandenault. Iso ja vahva Fischer on kunnostautunut taklauspuolella jakamalla niittejä toiseksi eniten Kirk Maltbyn jälkeen. Dandenaultin siirto hyökkäystehtäviin avasi veteraani Steve Duchesnelle pelipaikan. Uwe Krupp oli jo Losia vastaan pelikunnossa ja hän korvasi kuumeista Fredrik Olaussonia. Olaussonin puuttuessa Duchesne siirtyi Lidströmin pariksi ykköseen ja Krupp(198cm/106kg) muodosti Fischerin(196cm/100kg) kanssa aika pelottavan kokoisen kolmospakkiparin.
Avausotteluiden kentälliset
1. Robitaille - Yzerman - Hull
Lidström - Olausson
2. Shanahan - Fedorov - Draper
Kuznetsov - Chelios
3. Deveraux - Datsyuk - Dandenault
Fischer - Duchesne
4. Maltby - Larionov - Holmström
Hasek (Legace)
