”Mahdollisuuksien joukkue”
Ilves-leirissä oli, ainakin fanien keskuudessa, kovat odotukset tämän kauden suhteen. Edellisen kauden joukkue oli kyetty pitämään hyvin kasassa. Vain Toni Dahlmanin, Ivan Majeskýn ja Juha Hautamaan lähdöt katsottiin menetyksiksi. Paluun Ilvekseen teki pitkään poissa ollut Mika Nieminen ja Pelicanseista joukkueeseen liittyi väkivahva Roman Vopat. Samoin valmennuskaksikko oli uusi; kakkosvalmentajana häärännyt Ari-Pekka Selin sai vastuullisen päävalmentajan tittelin ja Ilveksen kiekkokoulun kasvatti, Juha Pajuoja tuli Hermeksestä kakkosvalmentajaksi.
”Sarja käyntiin”
Ilves aloitti sarjan nihkeästi, ensimmäisestä ottelusta oli tuomisina 7-4 tappio Jokereille. Pikkuhiljaa pistepussi alkoi kuitenkin kasvaa ja voittojakin alettiin nähdä. Nöyryyttävimmät tappiot koettiin Tapparaa (7-2) ja Ässiä (6-1) vastaan. Hyvää oli kuitenkin se, että viime kauden tutkapari, Viitakoski ja Helminen löysivät jälleen toisensa ja he vetivät lähes yksin joukkuetta perässään.
”Alakerran hirviö”
Syyskuun lopussa kuultiin iloisia uutisia. Ivan Majeský ei ollut pystynyt vakuuttamaan Floridan valmennusjohtoa ja suuntasi AHL:n sijaan mieluummin Tampereelle. Joukkue ja kannattajat ottivat ”Iivanan” takaisin samoilla viesteillä: ”Welcome back Godzilla!” Majeský liikkuu isoksi mieheksi hyvin ja omaa hyvät kädet. Todellinen vahvistus, jonka paluuta tosin osattiin toivoa.
”Vahvistuksia Kanadasta”
Jo ennen kauden alkua olivat jotkut vaatineet ulkomaalaisen maalivahdin hankkimista. Mika Pietilä ei esiintynyt edukseen playoffeissa ja monet olivat sitä mieltä, että jos tällä kaudella aiotaan menestyä, täytyy veräjänvartijan vaihtua. Ilmeisesti myös Risto Jalo oli samaa mieltä, sillä 15.10 Ilves hieman yllättäen tiedotti, että edellisellä kaudella Lukossa torjunut Bruce Racine liittyy joukkueeseen. Kommentit hankinnasta olivat ristiriitaisia. Allekirjoittanut piti hankintaa hyvänä ja toisteli: ”Keväällä vasta nähdään Racinen todelliset kyvyt”. Seuran maalivahtivalmentaja, Jukka Tammi kritisoi Aamulehdessä ulkomaalaisen vahdin hankintaa ja aiheutti mielipahaa myös Racinelle.
Samaan aikaan Mika Pietilä, josta oli kaavailtu Racinen aisaparia, sai tarpeekseen ja vaihtoi maisemaa. Ilveksen kannalta liian aikaisin. Racine olisi pitänyt saada ns. pehmeällä laskulla sisäänajetuksi, näin ei kuitenkaan käynyt. ”Bodyn” uusi osoite oli Rinkelinmäki ja HPK.
”Inttiä, loukkaantumisia, kutsuja ulkomailta”
Loistavan syksyn pelanneet Helminen ja Viitakoski valittiin maajoukkueeseen Sweden Hockey Gamesiin. Se oli miehille liikaa. Samaan aikaan nuoria pelaajia kävi Lahden urheilukoulussa armeijaa ja kun vielä puolustuksen liideri, Jani Nikko loukkaantui ennen taukoa, oli soppa valmis.
Monet syyttivät joukkueen huonoista otteista Bruce Racinea, mutta esimerkiksi Helmisen ja Viitakosken liikkeessä oli selviä väsymyksen merkkejä. Racinella oli ongelmia sopeutumisen kanssa ja myös kommunikaatiovaikeuksia. Viimeiset ottelut ovat kuitenkin näyttäneet, että ”Racer” oli hankinnan arvoinen. Jatkosopimus oli hyvä asia.
”Pimeä keskiaika”
SHG:n jälkeen Ilveksen pasmat sekosivat täysin. Peli ei luistanut ja mieleen tuli Mälkiän ensimmäinen kausi. Edes yksinkertaisimpia syöttöjä ei saatu perille. Maalinteko tökki eikä viisikkopuolustuskaan toiminut. Ilves keräsi maajoukkuetauon ja joulutauon välisissä 11 ottelussa vain kuusi pistettä. Joulutauolle lähdettiin nöyryyttävä 0-9 kotitappio niskassa. Tuon surullisen Kärppä-tappion jälkeen Juha Pajuoja totesi, että suunta on vain ylöspäin.
Juuri ennen tuota ottelua Ilveksen pelaajistossa tuli jälleen muutoksia, rymistelemään hankittu Roman Vopat sai lähteä IFK:hon. Vopatilta odotettiin paljon enemmän apuja myös hyökkäyspäässä, mutta tulosta ei syntynyt. Mies yritti selkeästi ottaa johtajan roolia joukkueessa, mutta kun esitykset kentällä olivat heikkoja, mureni miehen itseluottamus. Siirto Helsinkiin oli hyväksi molemmille osapuolille.
Myöskin Mika Niemisen syyskausi oli heikko. ”Veikko” teki kyllä pisteitä jonkin verran, mutta teholukemat olivat liigan surkeimmat. Vaikka tämä taituri hukkasi pari rankkariakin, välillä nähtiin välähdyksiä siitä vanhasta ”Veikosta”, kädet kävi ja punalamppu syttyi. Myös vastustajan päädyssä. Pilkkaajien kirves lauloi ja tuska myös itse miehellä kasvoi.
”Uusi taitelijia” & ”Uusi unelmakenttä”
Tauon jälkeen Ilves jatkoi siitä mihin jäi. Ei maaleja, eikä juurikaan pisteitä. Vahvistuksia huudeltiin ja ”asiantuntijat” tiesivät raha-hanojen olevan tukossa. IFK:ta vastaan tuhlattiin 4-0 johto ja se sai eräät myös ehdottelemaan Ari-Pekka Selinin laittamista kilometritehtaalle. Nimet Tamminen, Suhonen ja Pietilä olivat fanien toivelistalla korkealla.
Sitten, tammikuun 8. päivänä tapahtui. Risto Jalo oli kuunnellut vanhan pelikaverinsa, Arto Ruotasen vinkkejä ja alkukauden Venäjällä pelannut David Nemirovsky liittyi joukkueeseen. Vielä ensimmäisessä pelissä Nemirovsky ei suuria esitellyt, vaikka Ilves tuon Lukko-ottelun voittikin.
Seuraavassa pelissä alkoi jo hahmottua uusi tehokenttä. Tommi Miettinen oli toipunut vatsataudista ja uusi tulokas istutettiin hänen viereensä. Nemirovsky kiitti ja teki hienon maalin HPK:ta vastaan. Se oli kuitenkin laiha lohtu, sillä kotiin tultiin ilman sarjapisteitä. Hehkutus kotiin tulleessa oli kuitenkin kova: ”Sillähän on loistavat kädet” oli allekirjoittaneen kommentti.
Jokerit-Ilves otteluun kasattiin uusi viisikko. Viitakoski-Miettinen-Nemirovsky. Ja tulosta alkoi syntyä. Tuosta lähti myös Ilveksen nousu kohti play off-viivaa. Parhaimmillaan ketju esitteli huikeita kuvioita ja Tommi Miettinen pelasi elämänsä kevättä Nemirovskyn ja Viitakosken laidoilla. Pikkuhiljaa myös pistepörssin kärki alkoi Viitakoskelta lähestyä.
”Raamikkaita vahvistuksia”
Samoihin aikoihin Nemirovskyn kanssa joukkueeseen liittyi myös Mikko Kuparinen. Kuparinen oli pelannut aiemmin HPK:ssa ja HIFK:ssa ja Ilveksen hankinta saikin niiltä suunnilta osakseen lähinnä naureskelua. Kuparinen osoittautui kohtuulliseksi hyökkääjäksi, mutta kun mies siirrettiin puolustajaksi, hänen avunsa huomattiin. Hyvä laukaus ja melko nopeat jalat olivat avuksi, varsinkin kuin Arto Tukio ei ollut pystynyt täyttämään Jani Nikon jättämää tyhjiötä. Nikko joutui lopettamaan hienon uransa ja Ilves jäi ilman avainpelaajaa. Kuparinen toi puolustukseen leveyttä ja hyökkäysvoimaa.
Vielä ennen siirtoajan umpeutumista tuli muutoksia. Jarkko Nikander matkasi Leksandiin ja Ruotsista, tosin Timråsta, tuli Tomi Källarsson. Peruspakki Källarsson toi myöskin varmoilla otteillaan leveyttä Ilveksen puolustukseen, joka oli melko haavoittuvainen. Nuoria pelaajia oli jouduttu kuormittamaan kohtuuttomasti ja se näkyi varsinkin Ville Koistisen otteissa.
”Ei tyylipisteitä”
Hyvän ponnistuksen jälkeen Ilveksen viime pelit ovat olleet tuskaista katsottavaa. Maaleja ei ole syntynyt ja muutenkin kiekollinen pelaaminen on ollut huonoa. Onneksi tiukka viisikkopeli pelasti Ilvekselle pisteet niin HIFK:ta kuin Ässiäkin vastaan. Ilves palasi siihen perussyntiinsä, joka on vaivannut joukkuetta ensin Mälkiän ja nyt Selinin aikakaudella. Avauspeli. Nemirovsky oli alussa kuin toiselta planeetalta, kun osasi sijoittua hyviin syöttöpaikkoihin. Nyt Nemirovskykin on siirtynyt vain seisoskelemaan. Kun hyökkääjät vain tyytyvät seisoskelemaan vastustajan puolustajien takana, ei kunnon avauksia yksinkertaisesti pysty antamaan. Silloin tulee näitä purkukiekkoja ja pakeille kiekon menetyksiä. Tavallinen kiekkokatsoja pistää asian helposti vain ”puukätisten” pakkien syyksi, vaikka näin ei ole.
Hienoa peli ei ole, mutta eihän sillä ole väliä. Tyylipisteitä ei jaeta, vaan sarjapisteitä. Ja fakta on, että viimeisessä 14:sta ottelussa tupsukorvat ovat jääneet ilman pisteitä vain neljä kertaa. Kova prosentti.
”On vain yksi Helminen”
Raimo Helmistä on haukuttu liian vanhaksi, liian hitaaksi ja hänen valintaansa SLC:yyn kritisoivat monet. Siellä Raipe kuitenkin näytti olevansa mies paikallaan. Vanhasta pistehaista oli tullut puolustusspesialisti, aivan kuten vielä vanhemmasta Igor Larionovista. Sama tahti on jatkunut SM-Liigasa. Pisteitä ei ole paljon tullut huikean syksyn jälkeen, mutta oma pää on pysynyt puhtaana kiitettävällä tavalla. Raipe myös johtaa liigan alivoimapistepörssiä.
Helmisen merkitystä joukkueelle on vaikea tajua. Raipe, joka on suuri perfektionisti, kantaa koko ajan huolta joukkueesta, eikä vahingossakaan sano toisesta pelaajasta pahaa. Pukukopissa Raipe puhuu ulkopuolisten hämmästykseksi paljon ja usein asiaa. Jani Nikon poissa ollessa Raipen rooli on vain kasvanut. Yksi mies ei joukkuetta pelasta, mutta syksystä 1996 lähtien Raipe on ollut Ilveksen tärkein pelaaja koko ajan. Ei ainoastaan pelillisesti vaan myös henkisesti. Raipen ruoskiessa itsekritiikkiään ei voi nuoremmatkaan siirrellä vastuuta.
”Tampereen kevät”
Ilveksellä on runkosarjassa jäljellä kolme ottelua. Niistä vähintään neljä pistettä on pakko saada ja eikä viisikään ole mahdottomuus. Majeskyn loukkaantuminen tuli pahaan paikkaan, mutta Koistinen on levännyt ja valmis ottamaan jälleen vastuuta. Tuli vastaan sitten Jokerit, Tappara tai HPK Ilveksen lähtökohdat ovat samat. Altavastaajana lähdetään ja jokainen voitto on plussaa. Lähes joka vuosi joku ennakkosuosikki on pettänyt ja siinä on Ilveksen toivo. Maalivahtipeli ja viisikkopelaaminen ovat pääosissa, jos ne pysyvät hanskassa, Ilves pystyy haastamaan minkä joukkueen tahansa.
Tulevissa ”pleijareissa” on pari mielenkiintoista pointtia. Ilves on voittanut vuoden 1998 välierin jälkeen kotona play offeissa vain kerran. Viime keväänä pronssiottelun. Paineet kotona pelaamiseen ovat liian kovat? Toinen mielenkiintoinen seikka on, että mahdollinen neljäs puolivälierä pelataan tiistaina 26.3. Tiistain 26.3.1985 muistaa moni vanhemman polven Ilves-kannattaja. Silloin nykyinen toimitusjohtaja Risto Jalo ratkaisi polvi puudutettuna mestaruuden Ilvekselle. Sen viimeisimmän mestaruuden. Saisiko tuosta joukkue lisäpontta?
”Katse eteenpäin”
Kävi tänä keväänä miten tahansa, haluan antaa A-P Selinille ja Juha Pajuojalle erityiskiitokset rohkeudesta. Rohkeudesta ajaa omaa pelitapaa ja ajattelumallia joukkueeseen sisään. Samoin rohkeudesta ajaa sisälle nuoria pelaajia, osin pakon sanelemana. Erityisesti haluan nostaa esille nimet J-P Pajula, Jesse Niinimäki ja Villet Snellman ja Koistinen. Joka mies on kehittynyt huimasti viime kaudesta ja vastuuta on tarjottu niin ali- kuin ylivoimalla. Ilveksellä on näissä miehissä tulevaisuus, jonka varaan runko on helppo rakentaa sitten kun Maestro-Helminen päättää joskus lopettaa uransa (toden näköisesti vasta Torinon olympialaisten jälkeen.)
Väliotsikot on lainattu Olli "Baritoni" Mustosen kirjasta, Veijareita ja Virtuooseja (Poika Kotiin oy, 2001).
