Liigan jäähypörssin voitti Markus Kankaanperä 158 minuutin saldollaan. Kaksi muutakin pelaajaa ylsi päälle sadan minuutin. Puolustajat veivät tällä kertaa viisi kärkisijaa.

Harvemmin tulee kuitenkin ajateltua rangaistusten toista puolta - sitä, ketä rikotaan. NHL:ssä ja KHL:ssä näitä on nähtävillä. Esimerkiksi NHL:n ottelutilastoissa on teksti "Joel Armia Tripping against Mikko Rantanen" eli Joel Armia sai rangaistuksen siitä, että kamppasi Rantasen.

Tilastoihin on laskettu vain kahden ja viiden minuutin rangaistukset, jotka tekevät vastustajan vajaalukuiseksi. Rikkeen ajankohdalla ei ole merkitystä, vaikka rangaistusta ei ehtisi kokonaisuudessaan pelin aikana kärsiä. Samalla tavalla ei ole merkitystä sillä, aiheuttiko rike ylivoiman vai muuttuiko ylivoima tasavajaaksi.

Lisäksi rikkeistä on huomioitu vain se minuuttimäärä, mikä vaikuttaa kenttämiehityksiin. 2+10-minuuttinen tarkoittaa tässä yhteydessä kaksiminuuttista ja 5+20-minuuttisesta tulee tilastoihin viisi minuuttia.

Suuri osa rikkeistä kohdistuu kiekolliseen pelaajaan, joten on luonnollista että hyökkääjät ovat useimmin rikkeiden kohteena. Tilastoista on nähtävissä, että hyvin liikkuvat pelaajat ovat vaikeita pideltäviä, ja siksi he joutuvat usein rikkeiden kohteeksi.

Kuva: Kristian Salminen

Valmennukselle rikottavien pelaajien tilastoista voi olla hyötyä, jos he haluavat ajatella parempia mahdollisuuksia päästä ylivoimalle esimerkiksi siinä vaiheessa, kun joukkue jahtaa vastustajaa ottelun loppuhetkillä.

- Kyllä suurin piirtein tiedetään, keitä pelaajia rikotaan. Mutta ei meillä mitään seurantaa asiasta ole, Ilveksen päävalmentaja Karri Kivi luonnehtii.

- Esimerkiksi jos [Otto] Koivula pääsee vauhtiin, häntä on vaikea pidätellä. Yhdessäkin pelissä taisi aiheuttaa kolme jäähyä vastustajalle, Kivi muistelee viitaten helmikuiseen Ässät-otteluun.

Suurempi palaute voikin tulla kanssapelaajilta.

- Joukkuekaverilta tulee enemmän kommenttia, että hyvin liikuit ja niin edelleen, Ässien puolustaja Jere Seppälä kommentoi.

Kuva: Timo Savela

Siitäkin huolimatta, että Dave Spina oli runkosarjan loppupuolella pitkän pätkän poissa peleistä loukkaantumisen takia, hän piti helposti asemansa sarjan rikotuimpana pelaajana. Amerikkalaishyökkääjä oli vaikuttamassa peräti 35 TPS:lle tuomittuun ylivoimaan. Spina on kerännyt liigavuosiensa aikana myös kyseenalaista mainetta sukeltelijana, mutta tilasto osoittaa, että myös häneen kohdistuvien rikkeiden määrä on suuri.

Spinaa seurasi Pelicans-kaksikko Juhani Tyrväinen ja Iikka Kangasniemi. Pelityylinsä valossa Kangasniemeä ei voi pitää yllättävänä nimenä, mutta Tyrväisen sijoittumista korkealle voi pitää pienenä yllätyksenä.

Tyrväisen ja Kangasniemen avulla Pelicans olikin toiseksi eniten ylivoimaa Liigassa pelannut joukkue. Ylivoimainen ykkönen oli KalPa, mutta rikkeet kohdistuivat niin tasaisesti eri pelaajien kesken, että yksikään kuopiolaispelaaja ei mahtunut kymmenen eniten rikotuimman pelaajan joukkoon.

Kahta pelaajaa rikottiin kauden aikana kaksi kertaa viisiminuuttisen arvoisesti. Pelicansin Hannes Björninen joutui kahdesti polvitaklauksen uhriksi selviten kuitenkin molemmilla kerroilla säikähdyksellä. Myöskään Ilveksen Jerry D'Amigo ei kokenut pahempia loukkaantumisia Ben Bloodin ja Kankaanperän taklauksista kauden loppupuolella.

Pienten rangaistusten kanssa samaan kategoriaan voi laskea rangaistuslaukaukset ja siirretyt rangaistukset. Nykysääntöjen mukaan rangaistuslaukauksen ampuu pelaaja, jota maalintekotilanteessa rikotaan. Muissa rangaistuslaukauksen aiheuttavissa rikkeissä rangaistuslaukauksen ampuu kentällä ollut pelaaja. Tällaisia tilanteita nähtiin kauden aikana vain yksi, ja sitä saatiin odottaa runkosarjan päätöspäivään asti, kun Denis Godlan tulkittiin heittäneen mailansa. Tosin tapaninpäivänä Hämeenlinnassa Ilves syyllistyi jatkoajalla väärään vaihtoon, jota oltiin tuomitsemassa siirrettynä rangaistuksena, kun HPK iski maalin. Mikäli tuomaristo olisi tulkinnut vaihtovirheen tahallisena, HPK olisi saanut rangaistuslaukauksen.

Viisi pelaajaa sai yrittää rangaistuslaukausta kahteen otteeseen: JYPin Jani Tuppurainen, Pelicansin Antti Erkinjuntti, Tapparan Jere Karjalainen, TPS:n Patrik Virta sekä Brock Trotter, jota rikottiin rangaistuslaukauksen arvoisesti kerran SaiPan ja kerran Kärppien pelaajana.

Tilastoissa ei ole merkitty niitä pelaajia, joille siirretty rangaistus olisi ollut tulossa, joten näissä on käytetty kirjoittajan näkemystä maalia edeltäneistä tilanteista. Kolme pelaajaa erottui kuitenkin useamman kuin yhden kerran: Iikka Kangasniemi kolmesti, Björninen ja Ville Vahalahti kahdesti. Kauden aikana nähtiin myös kaksi tilannetta, jossa 2+2-minuuttiseksi tarkoitettu korkea maila muuttui tulleen maalin myötä kaksiminuuttiseksi.

Joukkuetilastojen kärkinimistä Miska Humalojan voi tuoda esiin, sillä hän on pääasiassa pelannut Kärppien nelosketjussa. Hän kuuluu joukkueen roolipelaajiin, ja tämä tilasto kertoo hänen onnistumisestaan sillä saralla. Siinä, missä muita vastaavanlaisia pelaajia ei aivan kärkeen päässyt, kovia saldoja keräsivät muun muassa HIFK:n Micke-Max Åsten, JYPin Henri Kanninen, Lukon Toni Suuronen ja Tapparan Otto Rauhala, jotka olivat vaikeita pideltäviä vastustajalle, vaikka harvemmin erottuvat pistetilastoissa.

Kaikissa rikkeissä ei tietenkään rikota ketään pelaajaa. Joe Finleyn ottama viisiminuuttinen epäsiveellisestä eleestä näkyy tilastossa Pelicansin ollessa ainoa joukkue, jonka lukema on pariton. Kokonaisuutena hätkähdyttävimmät näyt ovat se, että Tapparan vastustaja sai rangaistuksen kiekon ampumisesta katsomoon vain kerran, ja se, että neljästä mailan liu'uttamisesta annetusta rangaistuksesta kolme tapahtui Lukkoa vastaan.

Kuva: Riku Laukkanen

Kun suurin osa rikkeistä kohdistuu hyökkääjiin, on syytä ottaa erikseen tarkasteluun puolustajat ja maalivahdit. Pääasiassa puolustajien osalta erottuvat hyökkääjien tapaan sellaiset, jotka tunnetaan rohkeasta pelistään.

- Kyllähän siinä yritetään haastaa vastustajaa usein, listan kärkipäässä keikkuva Seppälä kommentoi.

Maalivahtien osalta ei voi erityisiä päätelmiä tehdä, vaan kyse on usein vain yksittäisistä tilanteista. Yksikään maalivahti ei erityisemmin erotu joukosta, mutta HIFK:n molemmat maalivahdit pääsevät listalle. Vastaavasti JYPin ja TPS:n maalivahdit eivät olleet kertaakaan rikkeen uhreina.

- Kyllähän säännöt ovat sitä varten, että kaikkien turvallisuus olisi taattava. Toki omilla pelaajillakin on siinä asiassa vastuunsa, HIFK:n kokenut maalivahti Niklas Bäckström miettii.

Bäckström joutui tammikuussa joksikin aikaa sairauslomalle, kun Niko Mikkola törmäsi häneen. Tilanne toi viisiminuuttisen ja suihkukomennuksen Mikkolalle.

Bäckströmillä on pitkän uransa ansiosta hyvä mahdollisuus myös vertailla maalivahtien turvallisuutta eri sarjoissa. Tässä suhteessa hän antaa edun rapakon taakse.

- Pohjois-Amerikassa sai hyvin olla rauhassa. Ei siellä montaa minuuttia tullut jäähyjä siitä, että maalivahtia rikottiin. Tietysti eri sarjoissa on eri käytännöt, ja sen mukaan eletään ja mennään.

Kuva: Pasi Lepola

On myös hyvä nähdä, kuinka eri pelaajat päätyvät kiistatilanteisiin. Kauden aikana neljä pelaajaa komennettiin kahdesti suihkuun tappelusta. Näistä Sebastian Repo otti ainoana myös yhtäaikaisen kaksiminuuttisen, kun välejä Martin Bergerin kanssa oli selvitelty jo aiemmin samassa ottelussa. Finley, Otto Karvinen ja Nolan Yonkman tappelivat kukin kahdesti, ja päätyivät siten kymmeneen minuuttiin. Sportin Tommi Tikka, Kärppien Jari Sailio ja Lukon Suuronen päätyivät kuitenkin useammin kiistatilanteisiin, vaikka eivät niiden takia kertaakaan suihkuun päätyneetkään.

Pitkään kauteen mahtui myös pelaajia, jotka eivät olleet kertaakaan rikkeen kohteena. Pääasiassa tämä joukko koostuu peruspakeista, mutta mukaan mahtui yllättäen myös HPK:n tehopuolustaja Mathias Porseland, joka tosin pelasi vain reilun puolikkaan kauden Liigassa. Osa pelaajista oli kärsimässä salomonintuomioita, mutta yhtään ylivoimaa heidän otteensa eivät tuoneet. Kärkikymmenikön valloittavat täysin puolustajat, ja hyökkääjien ykköseksi nousi TPS:n Julius Vähätalo, joka pelasi yhteensä 392 minuuttia ja 15 sekuntia.

Rikottujen pelaajien suurempi julkisuus olisi varmasti myös hyvä asia niille, jotka nousevat tilastossa esille. Asia jää usein liian pienelle huomiolle, kun otteluista muistetaan vain ylivoimalla onnistuvat pelaajat.