Pelikaanien kevättodistukset 2008–09

LIIGA / Artikkeli
Jatkoajan Lahden-jaosto on jakanut arvosanat Pelicans-pelaajille kuluneen kauden edesottamuksista. Pääosin lintuparvi selvisi, ilman sen kummempia höyhenen pölläytyksiä, sillä hylättyjä arvosanoja ei terveenä pysyneille pelaajille tullut.

Arvosanat jaettiin asteikolla 1-5, jossa yksi tarkoittaisi täysin naurunalaiseksi joutunutta penkinlämmittäjää ja viisi sitä vastoin jäätävää viihdettä tarjonnutta ammattimiestä. Arvioinneissa otettiin pelillisten näyttöjen lisäksi huomioon myös se, kuinka hyvin pelaaja onnistui vastaamaan huutoon ennakko-odotuksiin nähden.

Maalivahdit

Tommi Nikkilä (Voitot-tasapelit-tappiot: 14-8-15, torjuntaprosentti 92,40, päästetyt maalit per ottelu 2,05

Ensimmäistä kertaa urallaan selvänä ykkösvahtina kauteen lähtenyt Nikkilä sai täytettäväkseen NHL:ään häipyneen Antti Niemen valtavan kokoiset luistimet. Nikkilä kuitenkin selvisi kovista paineista huolimatta hienosti urakastaan. Uusi joukkue ja ympäristö eivät paljon heijastuneet Nikkilästä, joka takasi torjunnoillaan monta pistettä lahtelaisille. Varsinkin pudotuspeleissä kuumaverinen kassari oli paikoin maaginen. Ensi kaudella räpylän on lupa odottaa heilua vähintään samaan malliin.

Niko Hovinen (7-1-12), 89,56, 2,92)

Suurena kysymysmerkkinä Lahteen saapunut Hovinen oli Jokereissa ehditty jo tuomita ikuiseksi lupaukseksi. Minnesota Wildin varaama Hovinen otti ensimmäisellä Lahden kaudellaan askeleen eteenpäin, mutta osoitti samalla olevansa edelleen erittäin epätasainen torjuja. Hovinen saattaa yhdessä pelissä merkkauttaa nollapelin ja 40 torjuntaa ja romahtaa heti seuraavassa. Parimetrisellä torjujalla on ensi kaudella edessään todellinen näytönpaikka.

Puolustajat

Joonas Jalvanti (runkosarjassa 58 ottelua, 3 maalia + 12 syöttöä = 15 pistettä, teholukema +4, 24 jäähyminuuttia)

Jalvantia tituleerattiin junioriaikoina Erik Kakon tulevaksi manttelinperijäksi. Valta vaihtui menneellä kaudella, kun miehen ikään kasvanut Jalvanti luuti lahtelaisten takalinjoilla vanhan konkarin ottein. Pomminvarma peruspakki ei sortunut virheisiin, piti pelinsä yksinkertaisena ja ruokki hyökkääjiä oikea-aikaisilla syötöillä. Jo nyt pesunkestävällä liigapakilla on silti vielä varaa nostaa tasoaan, muun muassa tehojen muodossa.

Mikko Kousa (53, 1+9=10, -8, 36)

Nuori Kousa vakiinnutti paikkansa Pelicans-puolustuksessa edelliskevään tulikuuman Jokerit-puolivälieräsarjan aikana. Huikea debyytti nosti odotukset pilviin, mutta kausi 08-09 ei sittenkään mennyt aivan odotuksien mukaan. Pienelle väkkärälle ei löytynyt tarpeeksi suurta roolia, jotta huikeat kädet ja loistava hyökkäyspään osaaminen olisivat nousseet kunnolla esiin. Tästä huolimatta kylmäpäinen tulevaisuuden huippupuolustaja.

Jan Latvala (57, 9+17=26, -5, 14)

Latvala osoitti suuruutensa kevään tosipeleissä. Valmennusjohto heitti konkarin laatikkoon aina vastustajan parhaita vastaan, ja miksei olisi heittänyt: Latvala on lähes idioottivarma suorittaja, jonka maila ei tärise kovankaan paineen alla. Puolustuksen selvä johtaja ja jo runkosarjassa selvästi pelsupakkien paras pistemies.

Kari Haakana (18, 2+0=2, -1, 16)

Kauden avajaistilaisuudessa Haakana lupasi kaikille lahtelaismaalille eksyville vastustajille ikävää kohtelua, mutta Kärpistä siirtynyt tuore Suomen mestari pystyi pitämään lupauksensa vain puoliksi. Syksyllä tullut loukkaantuminen pisti Haakanan kauden pipariksi, mutta kentällä ollessaan palkkansa arvoinen körmy.

Henri Laurila (57, 4+11=15, -5, 64)

Laurila on puolustaja, jonka hinta-laatusuhde lienee liigan kärkipäätä. Lähes kaikki ottelut pelannut jässikkä ymmärsi roolinsa peruspakkina, eikä lähtenyt höntyilemään yli taitojensa. Oman pään merkkausvirheet ja edelliskaudesta (15) rajusti pudonnut maalimäärä rokottavat kokonaisarvosanaa.

Niko Tuhkanen (16, 1 + 1 = 2, +2, 10)

A-nuorten luottopakki pääsi näyttämään osaamistaan sydäntalvella, kun liigamiehistöön iski loukkaantumissuma. Kankea ja hidas puolustaja oli paikoin suurissa vaikeuksissa, mutta vääntövoima riitti oman maalin edessä painimiseen.

Jani Forsström (57, 9+11=20, +1, 46)

Viimeistään mennyt kausi osoitti, että Forsström on lopullisesti sementoinut paikkansa Pelicans-puolustuksen tärkeimpinä kivijalkoina. Traktorimaisen röyhijän luistelusta ei saa kaunista tekemälläkään, mutta Forsström hoitaakin hommansa omalla tavallaan. Tyylipisteet ovat toisarvoisia, kun vastustajat pysyvät poissa pahanteosta ja tulosta syntyy hyökkäyspäässäkin – eritoten ylivoimalla. Forsströmistä onkin maskimiehen roolissa kasvamassa hyvää vauhtia SM-liigan Tomas Holmström.

Samuli Suhonen (44, 1+7=8, -3, 59)

Suhoselle kausi oli pettymys. Edellistalvena syntyneet komeat 27 tehopistettä olivat muisto vain, eikä kuopiolaiselle tyypillinen iloinen kiekollinen peli asettunut sekään uomiinsa. Siniviivalla ylivoiman pyörittäjänä Suhonen onnistui kohtuullisesti, mutta viidellä viittä vastaan ongelmat alkoivat kasaantua. Ja ongelmien myötä lisääntyivät virheet, joiden myötä peliaikakin väheni.

Erik Kakko (49, 3+5=8, 0, 40)

Pudotuspeleissä itselleen komean playoff-parran kasvattanut Kakko muistutti kaukalossa kovemman luokan viikinkiä, mutta ulkoisiin yhtäläisyyksiin vertaus saa jäädäkin. Toisen heikon kauden putkeen höntsäillyt puolustaja on parhaat päivänsä nähnyt. Polvivamman kiusaama Kakko ei kuitenkaan voi piiloutua vammansa taakse, sillä pelinlukukin oli paikoin heikolla tasolla. Pudotuspeleissä sydämentykytyksiä aiheuttanut konkari palkittiin kauden jälkeen kaikesta huolimatta jatkosopimuksella.

Hyökkääjät

Olli Julkunen (51, 3+3=6, 0, 12)

Kovasta pelipaikkakilpailusta huolimatta Julkunen onnistui vakiinnuttamaan tonttinsa pelaavassa kokoonpanossa. Edelliskaudella kunnioitettavat 15 maalia paukuttanut oululainen otti kovan luistimenpotkun taaksepäin, sillä eväitä olisi ollut huomattavasti parempaan. Paikkoja riitti, ruuti vain oli läpimärkää. Edes Ilveksen pudottanut ja puolivälieräpaikan taannut jatkoaikaosuma ei riittänyt seurajohdolle, sillä Julkunen ei jatka joukkueessa.

Jesse Saarinen (57, 9+21=30, -8, 41)

Odotukset menestyksekkään edelliskauden jälkeen olivat korkealla, mutta Saarinen floppasi. Yrityksen puutteesta sähikäistä ei voi syyttää, paineensietokyvyn puutteesta kylläkin. Kun pisteitä ei tullut toivotulla tahdilla, laiturin pääkoppa meni silminnähden jumiin. 30 pojoa ei ole huono tulos, mutta Saarisella olisi eväitä huomattavasti parempaan.

Vili Sopanen (58, 11+17=28, -2, 30)

Väkevän tulokaskauden pelannut Sopanen lähti kauteen suuret odotukset harteillaan. Jälkeenpäin on helppo todeta, että ehkä jopa liian suuret. Yleensä naama virneessä pelistä nauttiva luonnonlapsi oli kauden mittaan monesti vakavana. Lahtelaisten kultapojan pelit eivät sujuneet toivotun lailla eikä kausi ollut lähelläkään napakymppiä. Polttiko viime kesän New Jerseyn NHL-varaus liikaa taskussa? Niin tai näin, ensi kaudella Sopasella on jälleen uudet kujeet.

Tuomas Santavuori (58, 16+12=28, -6, 34)

Toni Koivusen loukkaantuminen sotki Jesse Saarisen tavoin myös Santavuoren kautta, joka alkoi vasta keväällä päästä tasolleen. Edelliskaudella nähdyt maajoukkuekomennukset loistivat poissaolollaan, eikä ihme. Santavuoren tavaramerkiksi muodostunut potkulautatekniikka tarjosi katsojille viihdettä siinä missä ennenkin, mutta näyttävyys ei näkynyt tehojen muodossa. Ensi kaudeksi laitahyökkääjä tarvitsee lisää suoraviivaisuutta otteisiinsa.

Karo Koivunen (50, 6+4=10, -1, 28)

Koivusen uran käyrä on kaikkea muuta kuin nouseva. Vielä pari vuotta sitten lähes 40 pinnaa nakutellut hyökkääjä on parin viime kauden aikana vajonnut lähes näkymättömiin. Koivusen menneen kauden parhaana meriittinä voidaankin pitää, ettei miehen enää edellisvuoden tapaan tarvinnut käydä pelaamassa Mestis-pelejä. Sinne Koivunen tosin kuuluisi, eväät eivät nykyisellään riitä liigatasolle.

Kari Sihvonen (53, 9+9=18, +6, 145)

Vuosi sitten itsensä lahtelaiskatsojien sydämiin taklannut Sihvonen jatkoi siitä mihin edelliskaudella jäi. Liigan nopeimpiin luistelijoihin lukeutuva ”Hullu-Kari” oli lempinimensä veroinen näyttävillä tööteillään ja 147 jäähyminuutillaan. Maalin makuun päässyt lihasohjus hötkyili ajoittain, mutta oli silti tärkeä lenkki joukkueelleen. Ensi kaudella pistesaaliin on lupa odottaa jatkavan kasvuaan.

Jari Kauppila (57, 9+18=27, +2, 46)

Kovalla hypellä Ruotsin mestaruusjuhlista Vesijärven rantaan itsensä parkkeeranneen Kauppilan piti olla joukkueelle selvä vahvistus, mutta peli ei loksahtanutkaan toivotulla tavalla uomiinsa. Kauppila hiihteli puolet kaudesta eksyneen näköisenä, mutta säilytti silti työmoraalinsa. Kevättä kohden pelintekijä alkoi jo saada juonenpäästä kiinni, muttei silti onnistunut nousemaan toivotunlaiseen – varsinkaan palkkaansa vaativaan - rooliin.

Teemu Rinkinen (23, 1+3=4, -3, 8)

Rinkinen on iso ja suoraviivainen voimahyökkääjä – siis varsin epätyypillinen lahtelaispelaaja. Väkivahvaa A-nuorten maalitykkiä näyttävyys ei voisi vähempää kiinnostaa, kunhan verkko vain heiluu. Rinkisen härskistä, tulospainotteisesta pelityylistä näkyi kauden mittaan pienestä roolista huolimatta väläyksiä. Vastuu kasvanee ensi kaudella.

Marko Pöyhönen (56, 6+6=12, +10, 26)

Kärsivällisesti A-nuorissa ja Mestiksen HeKissä näyttöpaikkaansa odottanut Pöyhönen joutui odottamaan tilaisuuttaan pitkään, mutta kun se tuli, laitahyökkääjä käytti sen välittömästi hyväkseen. Loistavalla liikkeellä ympäri kaukaloa operoinut voimahyökkääjä luki peliä erinomaisesti ja taisi myös pisteiden teon. Pöyhösen läpimurto liigaan olikin juuri sellainen kuin pukukopin kovakuntoisimmalta kaverilta sopi odottaa: vakuuttavan voimakas.

Jakub Sindel (23, 7+8=15, -1, 12)

Legendaarisen Hockey Reippaan maalivahti Jaromir Sindelin poika osoitti, etteivät puheet hyvästä laukauksesta olleet lööperiä. Taitavan ja sisukkaan snaipperin laserintarkka lämäri pääsi oikeuksiinsa varsinkin ylivoimalla. Yhteisen sävelen Marko Jantusen kanssa löytänyt Sindel hinnoitteli kuitenkin itsensä kauden päätteeksi ulos seurasta.

Henri Heino (58, 9+13=22, +9, 16)

Pelicansin paras pelaaja. Erittäin fiksu, jatkuvasti oikeita asioita tekevä älysentteri, jonka kypärän sisällä raksuttava tietokone lukee peliä todella nopeasti. Teholukema +9 on uskomaton saavutus, sillä puolustavan ja rikkovan roolin pelaaja urakoi joka ilta vastustajan parhaita vastaan. Heinolla olisi ollut kysyntää vähän joka suunnalla, mutta nöyrän keskushyökkääjän lojaalius kotiseuraansa kohtaan on lottovoitto lahtelaisille.

Arsi Piispanen (38, 2+9=11, +3, 18, lukemat Pelicans-ajalta)

Kesken kauden linturinkiin saapunutta Piispasta pidettiin Lahden torilla aluksi pelkkänä vitsinä. Naureskelut kuitenkin vähenivät, kun Tapparan ja JYPin hyljeksimä ylijäämähyökkääjä osoitti olevansa ihan kelpo pelimies. Honteloon mieheen ei voima tartu ja liikekin on auttamattoman heikkoa, mutta käsistään Piispanen on hyvää tasoa. Vaikkei Piispasen pelinäkemyksellä olisikaan pitänyt päästä ylivoimaa pyörittämään, jäi sentterin kokonaissaldo silti plussan puolelle.

Leo Komarov (56, 8+16=24, -7, 144)

Komarov voi olla tyytyväinen kauteensa. Uransa parhaat pisteet nakutellut sentteri osoitti olevansa paljon muutakin kuin pelkkä jarrukentän rakkikoira. Komarov pääsi väläyttelemään pelintekijän ominaisuuksiaan loukkaantumisten runtelemassa kalustossa. Myös Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen noteerasi Komarovin arvon roolipelaajana poimiessaan äkäpussin Euro Hockey Tourin kautta aina MM-kisoihin asti. Nousujohteinen ura jatkuu ensi syksynä Venäjän KHL-liigan Moskovan Dynamossa.

Marko Jantunen (53, 16+29=45, +6, 40)

Jantunen osoitti olevansa kullanarvoinen joukkueelleen – sen saattoi jo todeta suoraan kypärän väristä. Jantusen taidetta lähentelevää luistelua katsellessa ei millään uskoisi kyseessä olevan 38-vuotias pelimies. Näyttävyyden lisäksi aito lahtelainen paukutti läjän tärkeitä maaleja, vaikkei saanutkaan sentterikseen Matias Lopin mitat täyttänyttä korvaajaa.

Toni Koivunen (16, 0+5=5, -4, 8)

Elämänsä kiekkoa edelliskaudella pelanneen lahtelaisikonin piti nakutella uudet piste-ennätykset, mutta haaveet romuttuivat alkukaudesta iskeneeseen sitkeään jalkavammaan. Kokeneen kehäketun keväinen paluu laatikkoon oli määrätietoisen kuntoutuksen tulos, mutta vaikka pudotuspelit sujuivatkin tuntuman puutteesta huolimatta hyvin, Koivunen ei varmasti muistele kauttaan kaiholla. Ensi syksynä kaukaloon palaa entistä motivoituneempi ikoni.

Arvioitujen pelaajien lisäksi kauden aikana Pelicans-paidassa ehtivät lyhyesti esiintyä maalivahti Joonas Kuusela sekä hyökkääjät Michal Birner, Lasse Pirjetä, Jesse Rohtla, Iiro Sopanen, Janne Tavi ja Antti Tyrväinen.

» Lähetä palautetta toimitukselle