Pelicansin välitodistukset, syksy 2014

LIIGA / Artikkeli
Janne Juvonen on ollut lahtelaisten syksyn paras pelaaja.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net
Jatkoaika arvioi Liiga-joukkueiden syksyn onnistujat ja epäonnistujat pelaajittain.

Maalivahdit

Janne Juvonen

Juvonen lähti kauteen kakkosveskarina, mutta on Myllyniemen loukkaantumisen myötä pelannut paljon. Vaikka Myllyniemi on toipunut pelikuntoon, on Juvonen saanut pelata enemmän ja näillä otteilla on selkeä ykkösvahti keväälläkin. Lahtelaisten syyskauden paras pelaaja.

Jere Myllyniemi

Loukkaantuminen sotki Myllyniemen hyvää alkukautta, minkä vuoksi pelimäärät ovat jääneet vähäiseksi. Loukkaantumisen jälkeen Myllyniemi on ollut epävarma, ja tätä menoa Juvonen vie ykkösmaalivahdin roolin kokonaan. Joulutauko tulee Myllyniemelle hyvään ajankohtaan.

Puolustajat

Juha-Pekka Pietilä

Jykevä puolustaja ei todellakaan häikäise kiekon kanssa, mutta hoitaa tonttinsa melko varmasti. Mitä aiemmin Pietilä luopuu kiekosta, sitä paremmalta peli näyttää. Jotain Pelicansin tehottomuudesta kertoo se, että Pietilä on kuitenkin tehnyt seitsemänneksi eniten pisteitä joukkueesta.

Nico Manelius

Ei ole epäilystäkään kenellä Pelicansin puolustuspäässä on kovin halu suojella joukkueen omaa maalia. Manelius pelaa uhrautuvasti, mutta on ollut pulassa isojen vastustajien kanssa. Peruspakki on kuitenkin saanut mukavasti vastuuta syyskaudella.

Juha Leimu

Joukkueen kapteeni ei ole pettänyt, muttei varsinaisesti loistanutkaan. Leimun vahvuus on totutusti ollut kiekollinen peli, mutta omassa päässä on ajoittain yllättävän pahoissa vaikeuksissa. Loukkaantuminen häiritsi myös Leimun alkukautta.

Joonas Hurri

Hurrin alkukausi kulunut pääosin Mestiksessä, sillä Pelicansista ei ole peliaikaa herunut. 

Jan Latvala

Latvala on pelannut juuri niin varmaa peliä kuin häneltä odotetaankin. Puolustuksen johtohahmo on onnistunut omassa päässä, mutta myös ylivoimalla on tullut kiitettävästi onnistumisia. Saavutti syyskaudella 300 syöttöpisteen rajan Liigassa. Joukkueen nestori on ollut Pelicansin alkukauden ehdotonta parhaimmistoa, vaikka välillä on arkuutta ollut ilmassa. 

Josef Hrabal

Joukkueen toinen tšekkipuolustaja oli maanmiehensä Kudelkan tavoin todellinen pettymys. Tehotilastoissa joukkueensa heikoin, eikä hyökkäyspelaaminenkaan häikäissyt. Hrabal joutui heikkojen otteidensa myötä seuraamaan pelejä katsomosta ja palasikin lopulta Pelicansin onneksi takaisin kotimaahansa.

Henri Laurila

Lahtelaiskaluston vakiopelikaani pelasi itsensä kärkiketjuihin viime kaudella. Nyt pakki on kuitenkin pelannut hyvin vaihtelevasti eri kentissä, eikä ole aina selviytynyt kokoonpanoon. Laurila tuntuu vakiintuneen enemmän kahteen viimeiseen ketjuun, mikä kertoo tason laskeneen alkukaudelle. Puolustaja ei ole pelannut kovin tasaisesti, ja tuttua, kovaa laukaustakaan ei ole liikaa kentällä näkynyt. 

Niko Tuhkanen

Vakiokokoonpanoon noussut Tuhkanen on ollut Pelicansin puolustuspään tasaisin pelaaja, mitä ei moni osannut odottaa ennen kauden alkua. Tuhkanen on raivannut tiensä ykköspakkipariin ansaitusti, sillä puolustaja on onnistunut pelaamaan ailahtelematta illasta toiseen hyvällä tasolla vaikka muu Pelicans-pakisto olisi haparoinut. Pakin pelinluku on kehittynyt paljon, ja lisääntynyt vastuu näkyy itsevarmoissa otteissa. 

Tomas Kudelka

Tšekkipuolustaja ei ole täyttänyt vahvistuksen tunnusmerkkejä, ja on joutunut ajoittain kokoonpanon ulkopuolelle. Kevätkaudella otteiden on parannuttava tai kotimatka saattaa kutsua myös Kudelkaa. Puolustuspelaamisen tasosta kertoo tehotilasto, joka on joukkueen huonoimmasta päästä. Kudelka oli yhdessä Hrabalin kanssa pelottava pakkipari omalle joukkueelle. 

Eetu Sopanen

Nuorempi Sopanen on nostettu muutamaan otteeseen A-nuorista Pelicansin kokoonpanoon. Isokokoinen pakki on pelannut hyvin, mutta on lahtelaisten junioripelaajista päässyt mukaan Liiga-pelien nopeaan tempoon huonoimmin. Sopanen on ollut aika ajoin pahoissa ongelmissa omalla tontillaan. Myöskään vastuun viitta ei ole juurikaan olkapäillä liehunut. 

Hyökkääjät

Janne Ritamäki

Ajoittain Ritamäen peli on kulkenut hyvin erityisesti Joonas Alanteen kanssa, ja ketjun peli oli loukkaantumissuman aikaan kenties joukkueen parasta. Hyökkääjä tekee illasta toiseen kovasti hommia. Ritamäki oli tulessa viime kauden pudotuspeleissä, joten tehopisteiden nakuttelun jatkumista samaan tahtiin saattoi moni odottaa tällekin kaudelle. 

Vili Sopanen

Sopanen väläyttelee osaamistaan ja luo paikkoja ketjukavereilleen, mutta parempaakin on lupa odottaa. Mukavaa on ollut huomata, että lahtelainen käyttää aiempaa enemmän maalipaikkoja hyödyksi laukomalla itse syöttämisen sijaan. Isokokoinen hyökkääjä oli pääsemässä hyvään vauhtiin juuri ennen loukkaantumistaan.

Jordan Smotherman

Lokakuussa Smothermanin peli kulki ja pisteitä syntyi hyvää vauhtia. Muutoin hän ei ole esiintynyt vahvistuksen edellyttämällä tavalla, vaan kaipaisi huomattavasti enemmän tasaisuutta otteisiinsa. Isokokoiselta jenkkihyökkääjältä odotetaan vielä enemmän fysiikkansa käyttämistä. 

Joel Mustonen

Mustonen oli suurimman osan syyskaudesta sairastuvalla tuttujen terveysongelmien vuoksi. Hyökkääjän vastuu on kuitenkin kasvanut viime kaudesta ja hän on murtautunut jopa ylivoimakentällisiin. Tosin osaltaan muiden loukkaantumiset ja heikot suoritukset ovat avanneet tietä. Mustonen on esiintynyt totutun pirteästi ja on ollut positiivinen yllätys. 

Tommi Paakkolanvaara

Hieman yllättäen Paakkolanvaara on kantanut Pelicansin kultakypärää lähes koko kauden. Paakkolanvaaran suoritukset ovat olleet tasaisia illasta toiseen, eikä pitkiä heikkoja jaksoja ole tullut toisin kuin muilla joukkuekavereilla. Toisaalta kertoo myös ratkaisijoiden vähyydestä, sillä Paakkolanvaaraa ei ole totuttu näkemään ykkösylivoimassa tai ylipäätään aivan kärkiketjuissa. Tehopisteiden nakuttaminen kuitenkin hidastui marraskuun maaottelutauon jälkeen.

Juhani Tyrväinen

Tyrväinen hämmentää veljensä tavoin ja on onnistunut lisäksi tekemään tehopisteitä rooliinsa nähden mukavasti. Laitahyökkääjä onnistuu pääsemään hyvin vastustajan ihon alle fyysisellä pelillään ja rakentaa kovasti peliä ykköskentässä, mikä sytyttää kotiyleisön kenties eniten. Lahtelaiskasvatti on pelannut tasaisesti, ja vain ikävä silmävamma pystyi pysäyttämään Tyrväisen hetkeksi. 

Anrei Hakulinen

Harjoitusotteluissa erinomaisesti esiintynyt Hakulinen teki paluun kaukaloon vasta joulukuussa. Pelaamattomuuden puute näkyi hänen otteissaan, mutta esitykset ovat olleet lupaavia. Kevätkaudelta on lupa odottaa paljon.

Hannes Björninen

Björninen on pelannut hyvää syyskautta ja sai tästä osoituksena kutsun nuorten MM-joukkueeseen. 19-vuotias lahtelaislupaus on löytänyt hyvän rytmin nopeatempoiseen Liigaan ja antaa hyvän vastuksen kokeneemmallekin kilpakumppanille. Björninen pelaa uhrautuvasti joukkueensa eteen. 

Joonas Alanne

Paikoitellen Pelicansin nuorisoketju on ollut Pelicansin parhaimmistoa Alanteen ja Ritamäen johdolla. Otteisiin tarvittaisiin kuitenkin tasaisuutta, tällä hetkellä taso vaihtelee liikaa illasta toiseen.

Marko Pöyhönen

Pöyhönen on onnistunut omassa roolissaan erinomaisesti ja on ollut alkukauden onnistuja. Palasi Liiga-kaukaloon lähes vuoden kestäneen sairasloman jälkeen, eikä vammasta ole näkynyt merkkiäkään jäällä. Hyökkääjä on ollut joukkueensa tärkeimpiä alivoimapelaajia. 

Jesse Rohtla

Rohtla on vasta muutamassa joulutaukoa edeltävässä pelissä väläytellyt parastaan. Alempien kenttäkoostumuksien työmyyrältä ei joukkueensa ykköstehoja odotetakaan, mutta hän on toisinaan ollut hyvin näkymätön. Marraskuun maaottelutauko teki kuitenkin hyökkääjälle hyvää, sillä joululepoa edeltäneet ottelut olivat aivan erilaista Rohtlaa. Maalipaikkoja on luvassa niin lahtelaiskasvatille itselleen kuin ketjukavereillekin, mikäli Rohtla säilyttää nykyisen vireensä. 

Pekka Saarenheimo

Saarenheimo on ollut loukkaantuneena ja pelannut vain alle kolmasosan joukkueensa otteluista.

Michal Repik

Ainoa tšekkivahvistus, josta on aidosti ollut hyötyä joukkueelleen. Syys-lokakuussa peli kulki mainiosti, mutta sittemmin tahti on hiipunut. Marraskuussa ei juuri tehoja tullut ja turhautuminen on paistanut välillä otteissa. Repik laukoo silti eniten Liigassa, mikä on ollut joukkueensa maalintekoon merkittävä vahvistus. 

Mikko Lahtela

Liiga-debytantti Lahtela ei ole juurikaan saanut mitään kaukalossa aikaan. Hyökkääjän syyskausi meni myös osittain lainalla Mestiksessä.

Tyler Redenbach

Redenbach on ollut Paakkolanvaaran ohella lahtelaisten tasaisin suorittaja alkukaudella. Kanadalaisvahvistus on Pelicansin ylivoiman juonikkain pelaaja. 

Taavi Vartiainen

Pelicansin A-nuorista joukkueeseen nostettu Vartiainen on saanut Liiga-debyyttikaudellaan pelata jo peräti 21 ottelua, mikä ylitti varmasti pelaajan omatkin odotukset. Isokokoinen Vartiainen on hankkinut vastustajalle jäähyjä ja rouhinut kovasti hyökkäyspäässä, mutta fysiikan käyttäminen on ajoittain ollut hyvin kyseenalaista, ja rangaistuskopin ovi on tästä syystä heilahtanut innokkaalle 20-vuotiaalle hyökkääjällekin. Pelatessaan puhtaasti Vartiaisella on paljon potentiaalia. 

Sebastian Repo

Repo on päässyt kokoonpanoon lähinnä sairastuvan täyttyessä, mutta hän on pelannut mallikkaasti päästyään kaukaloon. 18-vuotias hyökkääjälupaus luo taidokkaita maalipaikkoja, mutta nuoruuden into on aika ajoin kostautunut omassakin päässä. Pelisilmä selkeästi ulottuu tällä hetkellä lähinnä hyökkäyspäähän.  

Miska Siikonen

Siikonen oli syyskaudella osa Pelicansin pirteää junioriketjua noin kymmenen ottelun ajan. Nuori lahtelainen on energinen, mutta juuri muuta kuvaa hyökkääjä ei ole katsojille itsestään antanut. 

» Lähetä palautetta toimitukselle