Maalivahdit
Janne Juvonen
Juvonen lähti kauteen kakkosveskarina, mutta on Myllyniemen loukkaantumisen myötä pelannut paljon. Vaikka Myllyniemi on toipunut pelikuntoon, on Juvonen saanut pelata enemmän ja näillä otteilla on selkeä ykkösvahti keväälläkin. Lahtelaisten syyskauden paras pelaaja.
Jere Myllyniemi
Loukkaantuminen sotki Myllyniemen hyvää alkukautta, minkä vuoksi pelimäärät ovat jääneet vähäiseksi. Loukkaantumisen jälkeen Myllyniemi on ollut epävarma, ja tätä menoa Juvonen vie ykkösmaalivahdin roolin kokonaan. Joulutauko tulee Myllyniemelle hyvään ajankohtaan.
Puolustajat
Juha-Pekka Pietilä
Jykevä puolustaja ei todellakaan häikäise kiekon kanssa, mutta hoitaa tonttinsa melko varmasti. Mitä aiemmin Pietilä luopuu kiekosta, sitä paremmalta peli näyttää. Jotain Pelicansin tehottomuudesta kertoo se, että Pietilä on kuitenkin tehnyt seitsemänneksi eniten pisteitä joukkueesta.
Nico Manelius
Ei ole epäilystäkään kenellä Pelicansin puolustuspäässä on kovin halu suojella joukkueen omaa maalia. Manelius pelaa uhrautuvasti, mutta on ollut pulassa isojen vastustajien kanssa. Peruspakki on kuitenkin saanut mukavasti vastuuta syyskaudella.
Juha Leimu
Joukkueen kapteeni ei ole pettänyt, muttei varsinaisesti loistanutkaan. Leimun vahvuus on totutusti ollut kiekollinen peli, mutta omassa päässä on ajoittain yllättävän pahoissa vaikeuksissa. Loukkaantuminen häiritsi myös Leimun alkukautta.
Joonas Hurri
Hurrin alkukausi kulunut pääosin Mestiksessä, sillä Pelicansista ei ole peliaikaa herunut.
Jan Latvala
Latvala on pelannut juuri niin varmaa peliä kuin häneltä odotetaankin. Puolustuksen johtohahmo on onnistunut omassa päässä, mutta myös ylivoimalla on tullut kiitettävästi onnistumisia. Saavutti syyskaudella 300 syöttöpisteen rajan Liigassa. Joukkueen nestori on ollut Pelicansin alkukauden ehdotonta parhaimmistoa, vaikka välillä on arkuutta ollut ilmassa.
Josef Hrabal
Joukkueen toinen tšekkipuolustaja oli maanmiehensä Kudelkan tavoin todellinen pettymys. Tehotilastoissa joukkueensa heikoin, eikä hyökkäyspelaaminenkaan häikäissyt. Hrabal joutui heikkojen otteidensa myötä seuraamaan pelejä katsomosta ja palasikin lopulta Pelicansin onneksi takaisin kotimaahansa.
Henri Laurila
Lahtelaiskaluston vakiopelikaani pelasi itsensä kärkiketjuihin viime kaudella. Nyt pakki on kuitenkin pelannut hyvin vaihtelevasti eri kentissä, eikä ole aina selviytynyt kokoonpanoon. Laurila tuntuu vakiintuneen enemmän kahteen viimeiseen ketjuun, mikä kertoo tason laskeneen alkukaudelle. Puolustaja ei ole pelannut kovin tasaisesti, ja tuttua, kovaa laukaustakaan ei ole liikaa kentällä näkynyt.
Niko Tuhkanen
Vakiokokoonpanoon noussut Tuhkanen on ollut Pelicansin puolustuspään tasaisin pelaaja, mitä ei moni osannut odottaa ennen kauden alkua. Tuhkanen on raivannut tiensä ykköspakkipariin ansaitusti, sillä puolustaja on onnistunut pelaamaan ailahtelematta illasta toiseen hyvällä tasolla vaikka muu Pelicans-pakisto olisi haparoinut. Pakin pelinluku on kehittynyt paljon, ja lisääntynyt vastuu näkyy itsevarmoissa otteissa.
Tomas Kudelka
Tšekkipuolustaja ei ole täyttänyt vahvistuksen tunnusmerkkejä, ja on joutunut ajoittain kokoonpanon ulkopuolelle. Kevätkaudella otteiden on parannuttava tai kotimatka saattaa kutsua myös Kudelkaa. Puolustuspelaamisen tasosta kertoo tehotilasto, joka on joukkueen huonoimmasta päästä. Kudelka oli yhdessä Hrabalin kanssa pelottava pakkipari omalle joukkueelle.
Eetu Sopanen
Nuorempi Sopanen on nostettu muutamaan otteeseen A-nuorista Pelicansin kokoonpanoon. Isokokoinen pakki on pelannut hyvin, mutta on lahtelaisten junioripelaajista päässyt mukaan Liiga-pelien nopeaan tempoon huonoimmin. Sopanen on ollut aika ajoin pahoissa ongelmissa omalla tontillaan. Myöskään vastuun viitta ei ole juurikaan olkapäillä liehunut.
Hyökkääjät
Janne Ritamäki
Ajoittain Ritamäen peli on kulkenut hyvin erityisesti Joonas Alanteen kanssa, ja ketjun peli oli loukkaantumissuman aikaan kenties joukkueen parasta. Hyökkääjä tekee illasta toiseen kovasti hommia. Ritamäki oli tulessa viime kauden pudotuspeleissä, joten tehopisteiden nakuttelun jatkumista samaan tahtiin saattoi moni odottaa tällekin kaudelle.
Vili Sopanen
Sopanen väläyttelee osaamistaan ja luo paikkoja ketjukavereilleen, mutta parempaakin on lupa odottaa. Mukavaa on ollut huomata, että lahtelainen käyttää aiempaa enemmän maalipaikkoja hyödyksi laukomalla itse syöttämisen sijaan. Isokokoinen hyökkääjä oli pääsemässä hyvään vauhtiin juuri ennen loukkaantumistaan.
Jordan Smotherman
Lokakuussa Smothermanin peli kulki ja pisteitä syntyi hyvää vauhtia. Muutoin hän ei ole esiintynyt vahvistuksen edellyttämällä tavalla, vaan kaipaisi huomattavasti enemmän tasaisuutta otteisiinsa. Isokokoiselta jenkkihyökkääjältä odotetaan vielä enemmän fysiikkansa käyttämistä.
Joel Mustonen
Mustonen oli suurimman osan syyskaudesta sairastuvalla tuttujen terveysongelmien vuoksi. Hyökkääjän vastuu on kuitenkin kasvanut viime kaudesta ja hän on murtautunut jopa ylivoimakentällisiin. Tosin osaltaan muiden loukkaantumiset ja heikot suoritukset ovat avanneet tietä. Mustonen on esiintynyt totutun pirteästi ja on ollut positiivinen yllätys.
Tommi Paakkolanvaara
Hieman yllättäen Paakkolanvaara on kantanut Pelicansin kultakypärää lähes koko kauden. Paakkolanvaaran suoritukset ovat olleet tasaisia illasta toiseen, eikä pitkiä heikkoja jaksoja ole tullut toisin kuin muilla joukkuekavereilla. Toisaalta kertoo myös ratkaisijoiden vähyydestä, sillä Paakkolanvaaraa ei ole totuttu näkemään ykkösylivoimassa tai ylipäätään aivan kärkiketjuissa. Tehopisteiden nakuttaminen kuitenkin hidastui marraskuun maaottelutauon jälkeen.
Juhani Tyrväinen
Tyrväinen hämmentää veljensä tavoin ja on onnistunut lisäksi tekemään tehopisteitä rooliinsa nähden mukavasti. Laitahyökkääjä onnistuu pääsemään hyvin vastustajan ihon alle fyysisellä pelillään ja rakentaa kovasti peliä ykköskentässä, mikä sytyttää kotiyleisön kenties eniten. Lahtelaiskasvatti on pelannut tasaisesti, ja vain ikävä silmävamma pystyi pysäyttämään Tyrväisen hetkeksi.
Anrei Hakulinen
Harjoitusotteluissa erinomaisesti esiintynyt Hakulinen teki paluun kaukaloon vasta joulukuussa. Pelaamattomuuden puute näkyi hänen otteissaan, mutta esitykset ovat olleet lupaavia. Kevätkaudelta on lupa odottaa paljon.
Hannes Björninen
Björninen on pelannut hyvää syyskautta ja sai tästä osoituksena kutsun nuorten MM-joukkueeseen. 19-vuotias lahtelaislupaus on löytänyt hyvän rytmin nopeatempoiseen Liigaan ja antaa hyvän vastuksen kokeneemmallekin kilpakumppanille. Björninen pelaa uhrautuvasti joukkueensa eteen.
Joonas Alanne
Paikoitellen Pelicansin nuorisoketju on ollut Pelicansin parhaimmistoa Alanteen ja Ritamäen johdolla. Otteisiin tarvittaisiin kuitenkin tasaisuutta, tällä hetkellä taso vaihtelee liikaa illasta toiseen.
Marko Pöyhönen
Pöyhönen on onnistunut omassa roolissaan erinomaisesti ja on ollut alkukauden onnistuja. Palasi Liiga-kaukaloon lähes vuoden kestäneen sairasloman jälkeen, eikä vammasta ole näkynyt merkkiäkään jäällä. Hyökkääjä on ollut joukkueensa tärkeimpiä alivoimapelaajia.
Jesse Rohtla
Rohtla on vasta muutamassa joulutaukoa edeltävässä pelissä väläytellyt parastaan. Alempien kenttäkoostumuksien työmyyrältä ei joukkueensa ykköstehoja odotetakaan, mutta hän on toisinaan ollut hyvin näkymätön. Marraskuun maaottelutauko teki kuitenkin hyökkääjälle hyvää, sillä joululepoa edeltäneet ottelut olivat aivan erilaista Rohtlaa. Maalipaikkoja on luvassa niin lahtelaiskasvatille itselleen kuin ketjukavereillekin, mikäli Rohtla säilyttää nykyisen vireensä.
Pekka Saarenheimo
Saarenheimo on ollut loukkaantuneena ja pelannut vain alle kolmasosan joukkueensa otteluista.
Michal Repik
Ainoa tšekkivahvistus, josta on aidosti ollut hyötyä joukkueelleen. Syys-lokakuussa peli kulki mainiosti, mutta sittemmin tahti on hiipunut. Marraskuussa ei juuri tehoja tullut ja turhautuminen on paistanut välillä otteissa. Repik laukoo silti eniten Liigassa, mikä on ollut joukkueensa maalintekoon merkittävä vahvistus.
Mikko Lahtela
Liiga-debytantti Lahtela ei ole juurikaan saanut mitään kaukalossa aikaan. Hyökkääjän syyskausi meni myös osittain lainalla Mestiksessä.
Tyler Redenbach
Redenbach on ollut Paakkolanvaaran ohella lahtelaisten tasaisin suorittaja alkukaudella. Kanadalaisvahvistus on Pelicansin ylivoiman juonikkain pelaaja.
Taavi Vartiainen
Pelicansin A-nuorista joukkueeseen nostettu Vartiainen on saanut Liiga-debyyttikaudellaan pelata jo peräti 21 ottelua, mikä ylitti varmasti pelaajan omatkin odotukset. Isokokoinen Vartiainen on hankkinut vastustajalle jäähyjä ja rouhinut kovasti hyökkäyspäässä, mutta fysiikan käyttäminen on ajoittain ollut hyvin kyseenalaista, ja rangaistuskopin ovi on tästä syystä heilahtanut innokkaalle 20-vuotiaalle hyökkääjällekin. Pelatessaan puhtaasti Vartiaisella on paljon potentiaalia.
Sebastian Repo
Repo on päässyt kokoonpanoon lähinnä sairastuvan täyttyessä, mutta hän on pelannut mallikkaasti päästyään kaukaloon. 18-vuotias hyökkääjälupaus luo taidokkaita maalipaikkoja, mutta nuoruuden into on aika ajoin kostautunut omassakin päässä. Pelisilmä selkeästi ulottuu tällä hetkellä lähinnä hyökkäyspäähän.
Miska Siikonen
Siikonen oli syyskaudella osa Pelicansin pirteää junioriketjua noin kymmenen ottelun ajan. Nuori lahtelainen on energinen, mutta juuri muuta kuvaa hyökkääjä ei ole katsojille itsestään antanut.