Maalivahdit
Janne Juvonen
Juvonen oli kiistatta Pelicansin paras pelaaja. Joukkueen taso vaihteli huimasti ottelusta riippuen, mutta maalivahtilupaus pelasi tasaisesti illasta toiseen ja piti joukkueensa voittotaistoissa kiinni upeilla torjunnoillaan. Juvonen lähti kauteen joukkueensa kakkostorjujana, mutta Jere Myllyniemen loukkaantuminen antoi nuorelle lahtelaiselle todellisen näytönpaikan. 20-vuotias maalivahti käytti hienosti tilaisuutensa hyväksi ja oli Myllyniemen lyhyen paluunkin ajan vienyt jo ykköstorjujan kruunun.
Jere Myllyniemi
Myllyniemi loukkaantui alkukaudesta, mutta lyhyt paluu kaukaloihin ei yltänyt ensimmäisten pelien kaltaisiin torjuntoihin. Myllyniemi pelasi kaiken kaikkiaan vain 13 ottelua, sillä hän loukkaantui uudelleen.
Puolustajat
Juha-Pekka Pietilä
Pietilän kausi päättyi monen muun pelikaanin tavoin loukkaantumiseen. Pietilä on hyvänä pelipäivänä erinomainen ja juonikas, mutta huonoina hetkinä saattaa taas oma maaliverkko soida virheistä johtuen. Tasaisuuden puute on ollut jo pitkään Pietilän heikkous.
Eetu Sopanen
Nuorempi Sopanen sai tällä kaudella Liiga-debyyttinsä, ja sen mukana 23 ottelua. A-nuori jäi vielä plus-miinus-tilaston paremmalle puolelle. Pian 19-vuotias, isokokoinen pakki pelasi rauhallisesti, mutta luisteluvoima ei aina riittänyt ripeimpien vastustajien kanssa kilpailuun. Tosin 196-senttinen runko kykeni pysäyttämään vastustajan matkan vähän pidemmältäkin etäisyydeltä. Sopanen osoitti pystyvänsä pelaamaan Liiga-tasolla.
Nico Manelius
Pienikokoinen Manelius oli usein vastustajien maalitauluna, mutta pakki otti taklaukset hyvin vastaan. Manelius blokkasi kenties eniten koko Pelicans-puolustuksessa ja teki töitä ahkerasti illasta toiseen. Manelius rohkaistui hyökkäysten tukemiseen loppukaudesta, mutta vastustajan alueella sattui tästä syystä aika ajoin virheitä. Manelius toi hyvän vahvistuksen lahtelaispuolustukseen.
Juha Leimu
Joukkueen kapteeni ennätti iskeä tehot 6+10, joten hän oli hyökkäyspäässä tuttuun tapaan erittäin vaarallinen. Leimun kautta varjosti myöskin vierailu sairastuvalla, eikä viivapelaaminenkaan aina luonnistunut. Leimulle sattui huolimattomia kiekonmenetyksiä varsinkin ylivoimalla, eikä muutenkaan kausi ollut tamperelaispakille paras mahdollinen.
Joonas Hurri
Hurri paransi pelaamistaan loppukautta kohden ja kerkesi olla välillä lainassa Peliitoillakin. Hurrin peliaika Pelicansissa lisääntyi loppukaudesta, kun Latvalan ja Laurilan kaudet katkesivat loukkaantumisiin.
Jan Latvala
Latvala on vuodesta toiseen ollut Pelicansin luottopakki, eikä muutosta tähän titteliin tullut tälläkään kaudella. Latvala oli silti aavistuksen arka alkukauden loukkaantumisen jälkeen, ja valitettavasti sairastupa kutsui uudelleen loppukaudestakin. Latvalaan pystyi luottamaan kiperissä tilanteissa, kun muu Pelicansin pelaaminen oli täysin sekaisin.
Ville Väinölä
A-junioreista kaapattu Väinölä oli parissakin ottelussa joukkueensa paras puolustaja. Nuori pakki esiintyi todella rohkeasti kiekollisena, mutta ei sortunut typeriin virheisiin. Väinölä on lahjakas puolustajalupaus, jolla ei tule pelitilanteissa kiire.
Henri Laurila
Laurila matkasi kauden varjojen mailla, mikä oli vastoin odotuksia viime kauden jälkeen, jolloin hän oli Pelicansin luottopuolustajia. Laurila oli aika ajoin pahasti myöhässä vastustajien kanssa ja sortui valitettavan suuriin virheisiin.
Niko Tuhkanen
Tuhkanen oli joukkueensa parhaimpia puolustajia luotettavuutensa ansiosta. Lahtelaissyntyinen pakki on nostanut hurjasti tasoaan kahden viimeisen kauden aikana, ja hän tuki taitavasti hyökkäyksiä. Tuhkanen onnistui iskemään tehot 5+10.
Josef Hrabal
Hrabal oli täysin turha hankinta Pelicans-puolustukselle.
Tomas Kudelka
Maanmiehensä Hrabalin tavoin myöskään Kudelkalla ei ollut Pelicansille juurikaan mitään annettavaa. Kudelka—Hrabal-pakkipari oli pelottavaa katseltavaa nimenomaan negatiivisessa mielessä. Kudelka oli aika ajoin hyvin myöhässä omalla alueellaan, ja tähän yhtälöön ei sopinut helposti tulistuva persoonallisuus, mikä ei tosin johtanut jäähyihin. Kudelkan jalka ei riittänyt Pelicansin vauhtiin.
Hyökkääjät
Janne Ritamäki
Aina yhtä pirteä Ritamäki pelasi tasaisesti koko kauden eikä yllättänyt suuresti.
Mikko Lahtela
Lahtelan otteet eivät täysin vakuuttaneet tällä kaudella. Lahtelaissyntyinen hyökkääjä oli kentällä ollessaan varsin näkymätön, ja hän olikin paljon lainalla Peliitoissa. Nähtäväksi jää pystyykö Lahtela petraamaan ensi kautta varten Pelicansissa.
Vili Sopanen
Sopasen loppukautta varjosti ikävä päävamma, mutta ensimmäinen puolisko lupaa seuraavalle Pelicans-kaudelle hyvää. Sopasen kiekonsuojaus oli edelleen omaa luokkaansa, ja suurikokoinen hyökkääjä tehostautui myös maalipaikoille hakeutumisessa pelkän syöttelyn sijaan.
Jordan Smothermann
Taitava maalintekijä ennätti tehdä Pelicansissa 11 maalia ja syöttää yhdeksän kertaa. Joukkue kaipasi ennen kauden alkua maalintekoon kykeneviä pelaajia, mihin Smothermanilla oli selvää potentiaalia. Hieman yli kymmenkunta maalia eivät tuottaneet lahtelaiskannattajille tarpeeksi tyydytystä, mutta Smotherman toi joukkueeseen tarvittua fyysisyyttä ja härnäämistä hyökkäysalueella. Toisaalta isokokoinen jenkki sortui myös valitettaviin virheisiin erityisesti omalla alueella.
Miika Roine
Roine värvättiin Pelicans-miehistöön Mestiksestä kesken kauden. Roine oli hyvä tehopistepelaaja SaPKossa, mutta liike ei aivan riittänyt Liiga-jäille. Aiemmat vierailut JYPissä eivät tuoneet Roineelle montaakaan ottelua Liigassa, mutta tämän kauden esiintyminen lahtelaisseurassa poiki hyökkääjälle jatkosopimuksen.
Joel Mustonen
Mustosen edellinen kausi lupasi seuraajalleen hyvää, vaikka tästä suurin osa menikin vakavasta sairaudesta toipumiseen. Vaivat nostivat päätään vielä tälläkin kaudella, mutta Mustonen onnistui pelaamaan turkoosinutuissa 39 ottelua. Mustosella on maalintekijän potentiaalia, mutta kausi Pelicansissa jäi vaisuksi. Ruotsiin ensi kaudeksi siirtynyt hyökkääjä joutui lahtelaisjoukkueessa siirtymään kärkiketjuista alempiin kentällisiin.
Tommi Paakkolanvaara
Lahtelainen kiekkokatsoja ei varmasti osannut odottaa ennen kauden alkua Paakkolanvaaran olevan ykkössentteri, mutta vakiopelikaani täytti roolinsa hienosti, kunnes marraskuun maaottelutauon jälkeen jäällä viiletti vaisumpi oulunsalolainen. Paakkolanvaara pelasi loistavan alkukauden ja oli lähellä päästä piste-ennätykseensä, mutta luistin kantoi kuuden Pelicans-kauden jälkeen Sveitsiin vuodenvaihteessa.
Juhani Tyrväinen
Tyrväinen oli yksi joukkueensa kantavista voimista, sillä työmyyrä uurasti joukkueensa eteen kenties eniten. Tyrväinen oli Repikin lähdön jälkeen Pelicansin kultakypärä iskettyään 22 tehopistettä, joka on Liiga-tasolla silti varsin vähän. Tehopisteiden vähyys ja Tyrväisen pelikunto eivät liity toisiinsa mitenkään, sillä korkealta karvaava luottohyökkääjä oli ykköskentän aarre. Tyrväisen lavasta lähtivät monet maalipaikat sekä vastustajan kiekonmenetykset.
Anrei Hakulinen
Etukäteen hurjasti hehkutetun Hakulisen kautta romuttivat loukkaantumiset, ja hyökkäjälupaukselle kertyi tililleen vain 13 ottelua. Hakulinen esiintyi kuitenkin aina pirteästi, mutta pientä epävarmuutta kiekollisena oli havaittavissa.
Hannes Björninen
Vastuu Pelicansin A-nuorissa jäi Björnisellä pieneksi, kun nuori hyökkääjä mursi tiensä Liiga-miehistöön osittain Pelicansin suuren loukkaantumissuman johdosta. Björnisen rooli kasvoi ottelu ottelulta ja loppukaudesta hän oli tärkeä vahvistus erityisesti alivoimalla. 19-vuotias lahtelainen oli omiaan tukemassa puolustuspäässä, mutta ensi kaudella on varmasti odotettavissa petraamista hyökkäyssuuntaan. Pakkasen puolella oleva plus-miinus-tilasto ei kerro koko totuutta lahjakkaasta nuorukaisesta. Björninen oli paras A-joukkueen hyökkäysvahvistus.
Joonas Alanne
Alanne ei juurikaan herättänyt huomiota kentällä ollessaan, mutta toisaalta ei tehnyt juuri virheitäkään. Alanne tuli Pelicansiin viime kaudella lainalla Peliitoista, ja tällöin 28 vakuuttavaa Liiga-ottelua poikivat Alanteelle jatkosopimuksen turkoosinutuissa. Alanne pelasi tällä kaudella tuplamäärän otteluja viime kauteen verrattuna, mutta tehopisteet olivat lähes samat.
Miska Siikonen
Liiga-debytantti Siikonen näytti lupaavia otteita edustusjoukkueessa, mutta oli tehopisteiden näkökulmasta näkymätön. Siikonen pelasi hyvän kauden Pelicansin A-joukkueessa.
Teddy da Costa
Da Costa pääsi aivan uudelle tasolle siirryttyään Tapparasta Pelicansiin. Ulkomaalaisvahvistus oli mainio vahvistus Pelicansin hyökkäyspäälle.
Marko Pöyhönen
Kovin moni asia maailmassa ei ole varmaa, mutta Marko Pöyhösen omistautuminen lajille on. Pöyhönen oli kauden tasaisin hyökkääjä ja kallisarvoinen puolustuspäässä. Pelicansin tähtihyökkääjien siirryttyä ulkomaisiin kaukaloihin Pöyhösen kenttä sai aikaan kenties parhaat maalipaikat. Pöyhönen oli varsinkin loppukaudesta joukkueensa parhaimpia hyökkääjiä, ja työmyyrä teki uransa ennätyspisteet 8+9.
Jesse Rohtla
Rohtla oli alkukaudesta todella vaisu, mutta talven edetessä myös uusi pelikaanikasvo sai aivan uutta virtaa. Rohtla yllätti positiivisesti, täytti roolinsa ja oli Pelicansin nopein luistelija.
Pekka Saarenheimo
Saarenheimon kausi jäi vaisuksi osittain loukkaantumisesta johtuen. Tosin sentterin paluu lahtelaiskaukaloon ei juurikaan tuottanut tulosta niin näkyvyyden kuin tehopisteidenkään muodossa. Saarenheimo päätti Liiga-uransa Pelicansin mukana.
Antti Jaatinen
Jaatinen liittyi Pelicansiin kesken kauden, mutta hän sopi lahtelaismiehistöön kuin nenä päähän. Kehnossa lahtelaisylivoimassa Jaatinen oli harvoja onnistujia. Jyväskylästä Pelicansiin siirtynyt hyökkääjä oli tärkeä vahvistus lahtelaisten loukkaantumissuman alla. Jaatinen toi Pelicansiin kovaa laukausvoimaa.
Michal Repik
Repik oli kiistatta Pelicansin merkittävin hankinta. Tšekkihyökkääjä toi lahtelaisjoukkueeseen erittäin paljon kaivattua maalintekokykyä, ja hän oli Liigan kovin laukoja. Kovista laukauksista puuttui viimeistelykykyä, mutta ne toivat arvokasta painetta hyökkäyspäähän. Repik oli joukkueensa parhaimpia kiekonkuljettajia, ja ulkomaalaisvahvistuksen tie vei Paakkolanvaaran ja Redenbachin tavoin loppukaudesta Sveitsiin.
Taavi Vartiainen
Vartiaisen kokemustilille napsahti kauden aikana Liigan debyyttimaali sekä lukuisia rangaistusminuutteja. Junioripelikaanilla jalka riitti Liiga-peleihin mainiosti, mutta omissakin soi jäähypenkkiä kuluttaessa.
Sebastian Repo
Juniorisopimuksella värvätty Repo ehti pelata Pelicansissa 10 ottelua ennen siirtymistään Pohjois-Amerikkaan, mistä jäivät vain tilastot -5. Nuori lahtelaiskasvatti pääsi hyville maalipaikoille, mutta kokemuksen puute ei riittänyt tehopisteisiin asti.
Tyler Redenbach
Redenbachin tie vei Sveitsiin loppukaudesta kolmen Pelicans-sesongin jälkeen, ja tämä oli lahtelaisille suuri menetys. Kanadalaisvahvistuksen taidoilla oli suuri painoarvo rikkinäisessä pelikaanipelaamisessa sekä ylivoimatilanteissa. Sentteri jatkoi tutulla ja turvallisella syöttelylinjalla, mikä tuotti tulosta 23 syöttöpisteen verran. Varma tehopistepelaaja.
