Kiekkokausi on Lahdessa päättynyt ja on paikallaan antaa Pelicans-pelaajille kevättodistukset pelikauden kokonaissuorituksista.
Arvioinnissa otettiin huomioon pelaajaan kohdistuneet ennakko-odotukset. Koska vain kuusi Pelicans-pelaajaa sai vähemmän kuin kolme tähteä, se kertoo siitä, että lähes kaikki pelikaanit pelasivat vähintään odotusten mukaan. Positiivisimmat yllättäjät olivat maalivahti Antti Niemi ja hyökkääjä Henri Heino.
Maalivahdit
Antti Niemi, (48 pelattua ottelua; torjuntaprosentti 91,80; päästetyt maalit per ottelu 2,57; nollapelejä 3) 
Elokuussa 24 vuotta täyttävä maalivahti jatkoi ripeää kehitystään. Hän pelasi runkosarjassa vähän yli odotustason, mutta pudotuspelien varmaotteisuuden myötä kautta voi kuvailla täysosumaksi. Siitä tulikin palkintona kutsu MM-leiriryhmään.
Tommi Satosaari, (8; 91,19; 2,44; 1)
Loukkaantumiset sotkivat kauden täysin, eikä kokenut veräjänvartija ollut sitä ennenkään parhaimmillaan. Ensi kausi näyttää, onko hänestä vielä apua liigatasolla.
Puolustajat
Jani Forsström, (43 ottelua, 1 maali + 2 syöttöä =3 pistettä, -3, 20 jäähyminuuttia)
Päävalmentaja Aravirran mukaan Forsström oli todennut aloitettuaan syksyn pelit vaisusti, että ”näinkö tässä taas kävi”. Ei käynyt. Forsström harppoi kauden aikana komein askelin liigatason peruspuolustajaksi. Hänen tasonsa riittää hyvin liigajoukkueen kolmospariin, ja Pelicans kiinnittikin hänet kaksivuotisella jatkosopimuksella.
Esa Saksinen, (55, 2+7=9, -4, 55)
Teki sitä mitä odotettiinkin. Oli syyskaudella erittäin varmaotteinen, mutta kevään tärkeimmissä peleissä tuli alokasmaisia virheitä, minkä vuoksi myös vastuu sitten väheni. Ehkä ajatukset olivat jo ensin kauden uusissa haasteissa, kun JYP-sopimus oli selvä.
Olli Korkeavuori, (51, 1+1=2, +1, 107)
Tuomarilinjan kiristyminen oli odotetusti hankala juttu Korkeavuorelle, ja hänen roolinsa jäi lopulta melko pieneksi. Hän on pelannut parempiakin kausia Lahdessa, joten ei ollut ihme, ettei jatkosopimusta syntynyt.
Jiri Hunkes, (13, 2+2=4, -1, 4)
On vaikea kuvitella, millä perustein Hunkes oli viime keväänä päässyt Tshekin maajoukkuerinkiin. Liike on hyvä, mutta mies on niin pehmeä ja laukaus niin kehno, että yleiskuva ei ole järin positiivinen. 22-vuotiaassa pelaajassa on kuitenkin potentiaalia ja kehittymisen varaa, joten Pelicans neuvottelee jatkosta − mutta halvemmalla hinnalla kuin aiemmin.
Sami Helenius, (53, 1+0=1, -1, 126)
Pelicansin pelin toteuttamisessa Heleniuksen rooli oli hyvin pieni, mutta psykologinen merkitys oli paljon suurempi. Ilman häntä puolustus olisi näyttänyt niin köykäiseltä, että vastustajilla olisi ollut enemmän tilaa rellestää. Lisäksi puhelias kolossi on arvokas koppipelaaja. Vahvojen huhujen mukaan Helenius palaa pääkaupunkiseudulle, vaikka Lahdessakin hänelle olisi ollut yhä käyttöä.
Jarkko Glad, (50, 3+5=8, +4, 97)
Kiekollisessa pelissä rajoittunut, puolustuspäässä takuuvarma ja uhrautuva työmyyrä. Pelasi juuri niin kuin odotettiinkin. Ensi kaudeksi Pelicans pyrkii saamaan puolustuksensa nuoremmaksi ja kiekollisesti taitavammaksi, joten 33-vuotiaalle Gladille ei enää ollut tilaa suunnitelmissa.
Anssi Salmela, (56, 11+12=23, -13, 58)
Miten arvioida pelaajaa, joka oli kuukauden ajan täysin suvereeni ja koko liigan parhaita puolustajia, mutta siitä eteenpäin virhealtis peruspuurtaja? Huimapäisellä hyökkäyksien tukijallakaan ei ollutkaan rajaton itseluottamus, vaan onnistumisten puute kalvoi silminnähden. Teki loppukaudestakin muutamia tärkeitä maaleja, mutta pelasi hädin tuskin yhtään ehjää 60 minuutin suoritusta.
Ville Uusitalo, (53, 0+8=8, +12, 34)
Pelicans odotti häneltä vahvaa panosta hyökkäyksien tukemiseen ja joutui pettymään. Valmennus huomasi pienikokoisen puolustajan vaikeudet nopeasti, joten Uusitalo putosi ajoissa pieneen rooliin. Kasvattaminen ruohonjuuritasolta alkaen toi puolustajan otteisiin varmuutta ja plusmiinus-lukema oli lopulta joukkueen paras. Vahvaan kiekolliseen rooliin hän ei silti ole vieläkään valmis.
Erik Kakko, (54, 3+19=22, -2, 26)
Viime kaudella konkari vaelteli pitkään yössä, mutta nyt hän pelasi ehjän kauden vahvana luottopakkina. Kohta 36-vuotias joukkueen kapteeni ei enää yritä kiekollisena liikoja ja puolustuspään tehtävät hoituvat hyvin. Ainoa miinus tulee ylivoimapelaamisesta, sillä siinä hänen ratkaisunsa eivät ole miehen parhaiden päivien tasolla.
Hyökkääjät
Matias Loppi, (56, 16+25=41, -11, 24)
Pelicans-kauden todellinen yllättäjä, joka istui Hannu Aravirran hyökkäyspelitapaan täydellisesti. Laukaus kehittyi edellisestä kaudesta huikeasti, eikä Loppi pelännyt käyttää sitä. Älykäs keskushyökkääjä, joka pelasi koko kauden korkealla tasolla. Ensi kaudesta odotukset ovat onnistumisen myötä korkealla. Puolustuspelissä on yhä paljon parannettavaa.
Olli Julkunen, (56, 15+7=22, -6, 42)
Iso mies, jolla on hirvittävä laukaus. Teki maaleja, mutta vastuun ja potentiaalin huomioiden osumia olisi voinut tulla enemmänkin. Hyvä asenne pelaamista kohtaan, mikä näkyy jatkuvana työntekona. Voisi käyttää isokokoista kroppaansa vieläkin enemmän taklauspeliin. Liikkeessä parannettavaa, mutta tämäkin osa-alue kehittyi kauden mittaan.
Jesse Saarinen, (51, 10+18=28, +6, 46)
Harjoituspelit antoivat odottaa Saariselta enemmän. Epäonnistujaksi häntä on silti täysin turha leimata. Terävyyttä maalinedustalle, jossa vaaditaan tulevaisuudessa myös enemmän kovuutta. Pystyy taklaamaan kovaa, vaikka hän käytti tätä asetta liian harvoin. Vakiinnutti paikkansa SM-liigassa, mikä oli tälle kaudelle selkeä tavoite.
Jussi Saarinen, (34, 8+2=10, +6, 34)
Huippukausi, vaikka se jäikin harmittavasti kesken. Todella älykäs pelaaja, joka pystyy nollaamaan vastustajan avausyritykset lähes yksin. Kärkikarvaajana ja alivoimapelaajana SM-liigan kärkikaartia. Ymmärtää vihdoin oman roolinsa täydellisesti ja on yksi ensi kauden Pelicansin tukipilareista.
Tuomas Santavuori, (55, 13+17=30, -3, 28)
Pelicansin oma kasvatti pystyi vakiinnuttamaan paikkansa SM-liigatasolla, vaikka väliin mahtui pahojakin notkahduksia. Santavuori ei ole atleetti, vaan synnynnäinen jääkiekkoilija, joka elää maaleista. Loistava peliäly ja kulmapelitekniikka. Omassa päässä Santavuori on yhä vaikeuksissa.
Karo Koivunen, (51, 12+25=37, +1, 62)
Aloitti todella vahvasti, välivaihe oli vaisua ja loppu meni loukkaantumiseen. Koivunen on kuitenkin tulevaisuuden huippupelaaja Lahteen. Ailahtelee jopa otteluiden sisällä, mutta hän on tervepäinen pelaaja, joka tiedostaa omat heikkoutensa ja on varmasti valmis tekemään töitä koko kesän pelinsä eteen. Jatkossa
Toni Sihvonen, (40, 0+9=9, -5, 26)
Lievä pettymys. Odotukset olivat korkeammalla, mutta hyvä alivoimapelaaminen pelasti Sihvosen kauden. Armoton työntekijä, joka on hyvä esimerkki koko joukkueelle.
Kari Sihvonen, (52, 2+6=8, -1, 128)
Tällainen pelaaja pitää olla jokaisessa joukkueessa. Sihvonen repii, taistelee, ärsyttää, hämmentää ja virnuilee, mikä saa vastustajat hermoromahduksen partaalle. Kiekollisesta pelistä nähtiin vain yksittäisiä välähdyksiä, mutta tiettyä potentiaalia siinä on. Hyvä kausi, josta on hyvä jatkaa.
Patrick Yetman, (35, 15+10=25, -10, 8)
Tuli kesken kauden Lahteen. Alku näytti yli-innokkuuden takia sekanaiselta, mutta kanadalainen paransi peliään selkeästi kohti loppua. Armoitettu maalintekijä, jolla on paljon parannettavaa oman pään pelissään. Ainut Pelicans-pelaaja, jolla oli ylivoimapelissä edes jonkinlainen laukaisu-uhka jatkuvasti päällä.
Henri Heino, (56, 5+12=17, +2, 24)
Odotuksiin nähden paras Pelicans-pelaaja. Häneltä ei odotettu missään yhteyksissä mitään. Silti Heino oli illasta toiseen yksi joukkueen parhaista suorittajista, vaikka pelasi pääosin vastustajan tähtipelaajia vastaan. Uusi tonisihvonen lahtelaiseen jääkiekkoon, josta on vielä paljon iloa. Kehitys ei lopu tähän, vaan Heino on ensi kaudella vieläkin parempi. Vakuuttava pelaaja − sai liigapelaajista eniten ääniä Pohjolan ottelun vakuuttaja -äänestyksissä.
Ville-Matti Koponen, (36, 0+5=5, +2, 12)
Pääsi useampaan otteeseen pelaamaan itselleen kaikkein ominaista peliään, eli kiekollisen sentterin roolia. Tämä ei kuitenkaan onnistunut odotusten mukaisesti. Miehestä tehtiin loppukaudesta puolustava laituri, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Koponen kaipaa vielä terävyyttä peliinsä.
Leo Komarov, (49, 3+9=12, +3, 108)
Häneltä ei mitään odotettu, eikä hän oikein mitään esittänytkään. Vaikea pelaaja vastustajille jatkuvan jauhamisen takia, mikä saa paikoin myös koomisia piirteitä. Muodosti Heinon kanssa todella vahvan puolustuspeli- ja alivoimakaksikon. Pelaa isolla sydämellä tilanteesta riippumatta.
Marko Jantunen, (56, 12+29=41,-3, 30)
Odotukset olivat korkeammalla. Pääsi vauhtiin vasta joulutauon jälkeen – sitä ennen suorittaminen perustui yksittäisiin välähdyksiin. Pelasi suuressa roolissa illasta toiseen riippumatta tekemisen laadusta. On merkittävä pelaaja ensi kaudelle, ja tasonnosto olisi lahtelaisittain tärkeä. Ok suoritus, vaikka eväät olisi ollut parempaakin.
Toni Koivunen, (29, 5+14=19, +1, 26)
Oli valmis kauteen, mikä näkyi korkeatasoisena pelaamisena illasta toiseen. Johti joukkojaan voitosta voittoon, ja Koivunen pyrki omaksumaan Aravirran jääkiekon, joka ei välttämättä parhaiten tuo tämän kokeneen pelaajan vahvuuksia esiin. Loukkaantuminen pilasi kauden, mutta hän palasi pudotuspeleihin omalle perustasolleen.
Ilman arvosanaa jäivät pelaajat, jotka olivat Pelicansin kokoonpanossa vähemmässä kuin kymmenessä runkosarjaottelussa. He olivat maalivahdit Simo Vehviläinen, Janne Kurikka, Olli-Pekka Turtiainen ja Timo Väisänen, puolustaja Joonas Jalvanti sekä hyökkääjät Vili Sopanen, Samu Vilkman ja Marko Pöyhönen.
