Pallokerhon kuherruskuukausi on ohi

LIIGA / Artikkeli
Kuka tekee maalit?
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi
Viime kevään erittäin positiivisissa merkeissä päättänyt HPK pyrkii jatkamaan virettään tällä kertaa kokonaisen kauden verran. Urakka ei ole helppo.

Upeaan nousuun runkosarjan päättänyt ja pudotuspeleissä hyvin esiintynyt HPK sai keväällä paikallisen yleisön palaamaan Rinkelimäen lehtereille surkean alkukauden jälkeen. Kaupungissa elettiin tovi oranssia huumaa, josta nauttivat niin pelaajat, valmentajat kuin fanitkin.

Puolivälieräpaikka ja Kärppien kanssa vääntäminen jättivät hyvän maun suuhun, vaikka sijoitus ei menekään historian lehdille seuran läheskään parhaana.

Tärkeämpää oli toki se, että HPK löysi oman peli-identiteettinsä puoli vuotta kestäneen korpivaelluksen jälkeen. Kerhon peli oli liikkuvaa ja luovaa. Pelaajat pursusivat itseluottamusta ja kentällä nähtiin sekä rohkeita yksilösuorituksia että upeita syöttöketjuja. Ratkaisuja uskallettiin kokeilla, ja välillä rohkeatkin yritykset onnistuivat.

Se riitti tiettyyn pisteeseen asti. Tuli kesä, ja uuden kauden alkaessa HPK:ta odottaa taas uuden vuoren kapuaminen. Nyt pitäisi päästä pudotuspeleihin ilman sitä, että kynsiä pureskellaan loppukauteen osuvan 10 pelin voittoputken varassa.

Hankinnat isoille paikoille

Rajallisilla resursseilla operoiva HPK ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia kesän aikana. Pelaajaprofiilin suhteen HPK:lla on nyt kuitenkin hyökkäävät sentterit sekä ykkös- että kakkosketjuun.

Tämä on selkeä parannus viime kauteen verrattuna. Olivat Tuomas Vänttinen ja Juha Kiilholma sitten kuinka tunnollisia pelaajia tahansa, kummankaan ideaalipaikka ei ole pisteitä tekevän ykkös- tai kakkosketjun keskellä. Nyt kyseiselle paikalle isketään Marek Viedensky ja Zach Hamill.

Roolitus sentteriosastolle on mainion tasapainoinen. Lisäksi vahvuuksiin lukeutuvat huikeat maalivahdit sekä jämäkkä puolustus. Puolustuksen suhteen pysyvyys on hyve, sillä nyt kauden alkupuolisko ei mene askelmerkkejä hakiessa.

Kysymysmerkki on ainoastaan siinä, kuka pystyy nousemaan massasta Craig Schiran rinnalle selkeästi johtavaan rooliin. Potentiaalinsa puolesta kyseiset saappaat ovat tarjolla Petteri Nikkilälle ja Juuso Vainiolle.

Teemu Rautiaisen päästäminen Ilvekseen vaikuttaa jo nyt virheeltä. Vaikka viime kauden voittoputkea sekä silloin onnistuneita pelaajia pitää osata katsoa myös laajemmassa, koko kauden perspektiivissä, olivat Rautiaisen irtiotot juuri sitä erikoisuutta, jolla tiukat ja hyvin pelatut ottelut käännetään voitoiksi.

Kriittisestikin tarkasteltuna joukkueessa on kyllä taitoa ja ominaisuuksia, mutta esimerkiksi Juhani Jasu kauhoo huomattavasti enemmän aloitusvoittoja kuin kiekkoja kohti maalia.

Minne HPK on matkalla?

Johtajia ja räväkkyyttä HPK tosiaan kaipaa. Viime kausi ja harjoituspelit ovat osoittaneet sen, että vaikka peli olisi sinällään kuosissaan, HPK joutuu vastustajiinsa nähden tekemään liian usein moninkertaisen työn maaliensa eteen.

Välillä ketsuppipullo aukeaa, mutta 60 ottelun runkosarjan verran se voi olla liikaa pyydetty. HPK tarvitsee läpimurtokausia pelaajilta, jotka eivät ole aikaisemmin sytyttäneet maalilamppua kaksinumeroisen määrän verran kaudessa.

Joukkueena HPK pelaa niin kauan hyvin, kun se säilyttää flownsa kentällä. Kiekko ja miehet liikkuvat ja rytmittävät peliä parhaimmillaan ihailtavan modernisti. Siinä mielessä HPK:n peli on ollut harjoituspeleissä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin vuotta aikaisemmin syksyllä.

Tuolloin joukkue arpoi vielä sarjan alettuakin hitaiden ja nopeiden lähtöjen välillä, eikä päätyyn heitettyjen kiekkojen perään mennyt aina kukaan.

Suunnanmuutosten ja puolenvaihtojen onnistumista kaivataan etenkin kiekon viemisessä alueelle. Siirretty siniviiva hyödyttää HPK:ta ainakin silloin, jos sen nopeat pelaajat pääsevät jatkuvasti kiekko hallussa hyökkäysalueelle.

Pystypaineihin päätyyn heitetyissä lätyissä Kerholta soveltuvat vain Saku Salmisen kaltaiset isommat pelaajat, eikä moderni kiekko tilastojen valossa suosi kyseistä taktiikkaa maalipaikkojen luomisessa. Salmisen onneksi ulottuvuutta ja voimaa tarvitaan myös maalinedustalla.

Siniviivalta eteenpäin katse suuntautuu peliä tekeviin Viedenskyyn, Hamilliin sekä esimerkiksi Jesse Saariseen. Heidän pitää leipoa ketjukavereille idioottivarmoja paikkoja illasta toiseen − niin monta kertaa, että HPK tällä kertaa tekisi enemmän maaleja kuin vastustajansa.

Se vaatii tältä joukkueelta paljon.

» Lähetä palautetta toimitukselle