Paljon todistettavaa

NHL / Artikkeli
Tampa Bay Lightning voitti himoitun Stanley Cupin jo 12. pelikaudellaan seuran perustamisesta. Sen jälkeen tuli NHL:n työsulku ja joukkue ei päässyt heti seuraavalla kaudella todistamaan, mikä on joukkueen todellinen potentiaali. Työsulkukauden jälkeen Lightning oli kuin varjo entisestään. Nyt joukkueen pitää todistaa lähitulevaisuudessa, että se voi ja haluaa pysyä NHL:n huipulla.

Tampa Bay Lightning oli ensimmäinen joukkue, joka perustettiin Yhdysvaltojen ns. aurinkovyöhykkeelle. Hanke oli alusta asti legendaarisen pelaajan Phil Espositon unelma. Joukkue kynti pitkään NHL:n pohjamutia, ja 2000-luvun alussa Southeast-divisioonaa kutsuttiin NHL:n huonoimmaksi. Nyt samasta divisioonasta on tullut kaksi mestaria peräkkäin ja muutkin joukkueet ovat nousemassa NHL:n hierarkiassa ylemmäksi.

Hieman yli kaksi vuotta sitten, kun mustapaitainen joukkue juhli jäällä organisaation ensimmäistä Stanley Cupia, se näytti dynastian perustuksilta. Nyt siitä ei ole tietoakaan, kiitos huonosti menneen edelliskauden.
Työsulun loputtua Tampan toimitusjohtaja Jay Feasterilla oli kova urakka edessään. Hänen tarkoituksena oli pitää koko mestarijoukkue kasassa ja lähteä uuteen NHL:ään hallitsevina mestareina. Ongelmana oli vain, että runkopelaajien sopimukset loppuivat ja palkkakatto säännösteli palkkojen määrää.

Ensimmäisenä lähti mestaruuden torjunut maalivahti Nikolai Habibulin, joka aloitti loppujen lopuksi kierteen, josta Lightning ei ole vieläkään toipunut. Maalivahtipeli oli viime kaudella sekaisin, ja nyt sille pyritään pistämään stoppi. Kun maalivahdit eivät kunnolla onnistuneet alkukaudesta, pelaajisto pelasi alle odotusten, vaikka tilastot väittävät toista.
Puolustus, joka oli rautaa mestaruuskaudella, yskähteli huomattavasti viime kaudella. Aukkoja tuntui olevan joka paikassa. Hyökkäys kuohahteli, eikä varmaa tulosta tullut jatkuvalla tasolla, toisin kuin mestaruuskaudella.

Kun Lightning voitti Stanley Cupin, joukkue pystyi hyökkäämään rennosti, koska se tiesi että peräpää pitää. Tuota tunnetta ei viime kaudella juurikaan nähty ja se pitää löytää uudestaan, jos menestystä halutaan.

Kesän tapahtumat

Toimitusjohtaja Jay Feasterin kesä oli todella kiireinen. Hänen piti saada sopimukset huipputähtiensä kanssa, hankkia uusi maalivahti, pitää nuoret lupaukset organisaatiossa sekä pysyä palkkakaton rajoissa. Kova työ miehellä oli. Ja hän suoriutuikin siitä mukavasti.

Maalivahti John Grahame ei pystynyt johtamaan joukkuetta samalla tavalla kuin Nikolai Habibulin kaksi vuotta aikaisemmin. Kun sopimus loppui, hänelle ei tarjottu enää sopimusta vaan hän sai lähteä vapaana agenttina. Pavel Kubinan sekä Darryl Sydorin menetykset olivat kova isku, niistä piti vain toipua. Fredrik Modinin myynti jää nähtäväksi, tekikö se hallaa Tampan puolustukselle.
Mutta Modinin tilalle saatiin ykkösmaalivahti Marc Denis, joka voi korvata Grahamen ja kannatella joukkuetta. Myös Martin Cibak sekä Chris Dingman jättivät Tampan auringon taakseen.

Uusia miehiä tuli urakalla joukkueeseen. Feaster teki peräti 4 maalivahdin kanssa sopimuksen, joista suomalainen Fredrik Norrena jatkoi matkaansa Columbukseen yhdessä Fredrik Modinin kanssa. Marc Denis sekä Johan Holmqvist ovat uudet torjujat joukkueessa. Puolustus sai uusia pelaajia, kuten Andy Delmore, Doug Janik, Filip Kuba sekä Luke Richardson. Ei huippua, mutta syvyyttä saatiin. Lisäksi Feaster teki useita sopimuksia pelaajien kanssa, joilla on vähäinen kokemus NHL:stä. Heidät laitetaan farmiin tuomaan kokemusta, ja pelatessaan hyvin he nousevat salamapaitaan auttaen joukkuetta. Heitä ovat mm. Andy Delmore, Doug O´Brien, Andreas Karlsson. Tosin viime mainittu pelaaja nappasi itselleen paikan pelaavasta kokoonpanosta – Lightningissa.

Vanha sotaratsu Dave Andreychuk lähti vielä pelaamaan työsulun jälkeisessä NHL:ssa, mutta 42 ottelun jälkeen hänen tiensä NHL:ssä loppui. Valmennusjohto määräsi Andreychukin farmiin, koska hänestä ei ollut enää niin suurta hyötyä ylhäällä – pelillisesti. Seuran ilmoituksessa annettiin ymmärtää, että Andreychuk voi vetäytyä NHL:stä ja lopettaa. Veteraanihyökkääjän ei tarvinnut ilmoittautua farmissa, mikä on normaali käytäntö siirroissa. Myöhemmin hän ilmoitti lopettaneensa uransa, eikä ollut katkera organisaatiolle.

Nyt 1639 NHL-ottelun veteraani toimii Lightningin yhteyshenkilönä sponsorien, aition omistajien, kausikortin omistajien, paikallislahjoittajien sekä nuorten jääkiekko-ohjelmien kanssa. Seura muistaa Andreychukia joulukuun viides pelattavassa kotiottelussa Buffalo Sabresia vastaan.

Pelataan hieman ensin ennen oikeita pelejä

Lightning pelasi harjoituspelejä kappaletta. Otteluissa testattiin uusia pelaajia jonkin verran, mutta pääpaino oli saada sarja-avauksessakin pelaavan joukkueen tuntuma hyväksi. Ensimmäisessä pelissä tuli voitto Washingtonista, jatkoajalla maalein 3-2. Voitto ensimmäisessä pelissä on aina loistavaa, ja nostaa joukkueen henkeä heti. Jatkossa tuli tappio jatkoajalla Detroitissa, voitto Dallasista kotona, tappio jatkoajalla Montrealissa, tappio kotona Detroitille ja tappio jatkoajalla Dallasissa. Saldo 2-4 ei ole mairitteleva. Tosin, pitää ottaa huomioon että jatkoajalle kääntyneet pelit olisivat voineet kääntyä kummin päin vain.

Maalivahtien saatavuus loppuu maailmasta?

Näin ainakin GM Feasterin oletti ajatelleen. Maalivahteja oli organisaatiossa kahdeksan kappaletta. Luulisi riittävän. Vielä mitä, Feaster käytti ykköskierroksen vuoronsa kesän varaustilaisuudessa …niin, maalivahtiin. Suomalainen Riku Helenius oli saatavilla, joten Feaster panosti tulevaisuuteen. Yhdessä vaiheessa kesää epäiltiin, että Ilveksen paitaa tällä kaudella kantava nuori lupaus lähtisi Pohjois-Amerikkaan. Ei kuitenkaan, Helenius pelaa ainakin yhden kauden vielä Suomessa.

Viime kauden maalivahdeista Sean Burkella on yksi kausi sopimuksesta pelaamatta. Jo sopimusvaiheessa ihmeteltiin kahden vuoden sopimusta. Burke määrättiinkin Springfieldiin reilu viikkoa ennen NHL:n alkamista. Huhuissa on ollut mielenkiintoisena asiana se, että Burke siirtyisi sivuun maalivahdin paikalta, Tampa maksaisi hänen tulevan kauden palkkansa ja aloittaisi Springfieldissä maalivahtivalmentajana.
John Grahamelta odotettiin nousua ykkösmaalivahdiksi, parin vuoden Nikolai Habibulinin varjossa olemisen jälkeen. Hän ei pystynyt pitämään tasoaan ylhäällä illasta toiseen, joten sopimuksen loppuessa Grahame päästettiin ilman korvausta menemään.

Kauden loputtua Feaster laittoi hanat auki. Ennen juhannusta sopimus oli tehty Euroopassa pelaaville maalivahdeille. Sopimukseen nimen laittoivat Fredrik Norrena, Karri Rämö sekä Johan Holmqvist. Viime kaudella NHL-debyytin tehnyt Gerald Coleman jatkaa tulokassopimuksen kaksi viimeistä vuotta. Lisäksi mukana ovat Karri Rämö, Jonathan Boutin sekä Morgan Cey.
Tämäkään ei riittänyt Feasterille, vaan hän hankki Columbuksesta maalivahti Marc Deniksen vaihdossa Fredrik Norrenaan sekä Fredrik Modiniin. Deniksestä oli tulossa vapaa agentti ja Tampa ehti tekemään kaupan ennen sitä.

Etukäteen ajateltuna paperilla Denis on selkeä ykkösmaalivahti. Hänellä on hyvät tilastot Blue Jacketsista ja Tampa halusi hänet jo siirtotakarajalla viime talvena. Tämän miehen mukana Lightning joko nousee kärkeen tai putoaa pohjalle. Denis on luotettava ja taitava maalivahti, joka kestää vastustajan kiekkotulitusta. Denis on vielä pelannut paljon, joten Tampa saa hänestä hyvän työjuhdan. Kaudella 2002–2003 mies pelasi peräti 77 ottelua, ja seuraavalla kaudellakin vielä 66.

Taso ei vaihtele paljon, mutta tasoa on nyt nostettava astetta ylemmäksi. Mielenkiintoinen fakta on se, että Deniksen uran GAA-arvo on huonompi kuin John Grahamella. Tosin, Denis on pelannut heikommassa joukkueessa ja saanut ottaa kiekkoja vastaan heikomman puolustuksen takana.
Denis ei ehkä pysty siihen tasoon, millä Nikolai Habibulin pelasi kaudella 2003–2004, mutta varmasti hän pelaa paremmin kuin viime kauden maalivahtitandem.

Johan Holmqvist tuuraa tarvittaessa. Hän on saanut kokemusta Pohjois-Amerikasta aikaisempina pelivuosinaan. Lähes 200 peliä AHL:ssä sekä vain 4 peliä NHL:ssä tekivät hänestä arvokkaamman Tampalle kuin Norrenasta. Suomalaismaalivahdista tuli kauppatavaraa ennen ensimmäistäkään harjoitusta Bolts-paidassa.

Farmiin käy tiemme

Karri Rämöön riittää organisaatiolla luottoa. Eikä varmaan Hämeenlinnan Pallokerhon riveissä saavutettu mestaruus vähentänyt sitä, vaikkakaan Rämö ei ollut selkeä ykkösmaalivahti. Edessä on lähes varmasti farmikomennus. Denis sekä Holmqvist ajavat ohi kokemuksellaan. Varsinkin Denikseen Tampa luottaa, ja hän tullee olemaan pitkäaikainen ykkösmaalivahti. Näin ainakin ajatellaan Tampassa. Rämön rooli muutamana tulevana vuotena tullee olemaan tuuraus loukkaantumisissa ja haastaa tosissaan molemmat maalivahdit yläpuolellansa.

Farmin ykkösmaalivahdin paikka ei ole vielä varma. Falcons lähtee kolmella maalivahdilla kauteen. Sean Burke sekä Karri Rämö ovat lähes varmasti aloittavassa kokoonpanossa. Viimeisen maalivahdin kilpailu käydään Boutinin sekä Colemanin välillä. Ensiksi mainittu pelasi hyvin leirillä, mutta Coleman pisti lopussa taiston lähes tasoihin. Valmentaja Steve Stirlingilla onkin tiukka mietintä edessään, kumpi saa jäädä ja kumpi lähtee ECHL:n Johnstown Chiefs-joukkueeseen yhdessä Morgan Ceyn kanssa.

Tulevaisuus Tampa Bayssa

Riku Heleniuksen haastattelu
[lue lisää]

Kaiken tämän alla on vielä Riku Helenius, josta povataan selkeätä NHL-joukkueen ykkösvahtia. Tampan organisaatiossa on siis kahdeksan maalivahtia, joista vain yksi Euroopassa. Vuoden 2005 varaus Kevin Beech pelaa ainakin vielä tulevan kauden OHL:n Sudburyssa ja sitten voi olla tiedossa siirto ammattilaissarjoihin. Tulevaisuus on kaiken kaikkiaan nyt vähintään kohtuullisella tasolla Tampan organisaatiossa puhuttaessa maalivahdeista.

Vuotaako laiva vai ei?

Siinä kysymys. Joukkueen puolustus on paperilla korkeintaan keskinkertainen. Huiput puuttuvat, leveyttä ei ole juurikaan. Missä vika? Siinä että joukkueen paras puolustaja, kaikilla osa-alueilla mitattuna, Pavel Kubina jätti Tampan ja siirtyi aakkosissa seuraavaan joukkueeseen, Torontoon.
Myös Stanley Cup-voitossa vahvasti vaikuttanut Darryl Sydor jouduttiin myymään palkkakaton täyttymisen takia takaisin Dallasiin, mistä hän lähti jokunen vuosi sitten.
Kaksi todella kovaa puolustajaa on poissa. Tilalla Filip Kuba sekä Luke Richardson. Nyt taso ei täsmää edellisvuoteen.

Kuba saatiin puolustuksen tueksi. Hän on tehnyt tasaisesti 20–30 pistettä per kausi Wildin puolustuksessa. Nyt avoimemman pelin joukkueessa tehoihin voi tulla nousu. Kaikki riippuu miehen roolista joukkueessa. Richardsonin ura vetelee viimeisiä vuosia. Hän on aina ollut tyypillinen stay-at-home-puolustaja ja samaa roolia on tarjolla myös Lightningissa. Myös johtajuus ja esimerkin antaminen muille on ollut Feasterin mielessä Richardsonia hankittaessa.

Puolustuksen kiintotähdet viime kaudella olivat Dan Boyle sekä Paul Ranger. Ensiksi mainittu iski 53 pistettä ja uransa parhaan kauden. Jälkimmäinen nousi kauden alussa farmista ylös ja pelasi mainion tulokasvuoden. Nyt he ovat joukkueen kaksi parasta puolustajaa.

Andy Delmore sekä Doug Janik ovat uusia tuttavuuksia. Molemmilla on ollut vaikeuksia vakiinnuttaa pelipaikkaansa NHL:ssä. Taiston pelipaikasta hävisi aluksi Andy Delmore, joka määrättiin farmiin jo ajoissa ennen kauden alkua. Doug Janik voinee tehdä seuraa, kun Paul Ranger toipuu jalkavammastaan. Janik aloittanee kauden ylhäällä, ensimmäistä kertaa urallaan. Tampassa hän on saanut vastuuta ja ottanut sen hyvin vastaan.

Boyle ja Ranger pelaavatkin todennäköisesti yhdessä kauden aikana. Ranger on tällä hetkellä loukkaantuneena, jalkavamman takia lokakuun puoleen väliin. Toinen pari on Nolan Pratt – Filip Kuba. Kolmannessa pelaavat Luke Richardson joko Doug Janikin tai Cory Sarichin kanssa.

Puolustus on kysymysmerkin alla kauteen lähdettäessä. Joko se pitää tai ei pidä. Potentiaalia löytyy, mutta mikäli Lightning haluaa nousta takaisin huipulle, on myös puolustuksen oltava terästä. Tämä merkitsee sitä, että pelaajien täytyy pelata taitojensa ylärajoilla. Varsinaisia kiekollisia puolustajia ei ole kuin kaksi. Mikäli paketti pysyy kasassa, ja puolustuskalusto ei loukkaannu, ja joukkue pelaa maalivahdin apuna, ei menestymisestä ole kysymystäkään. Todennäköisesti otteet parantuvat viime kaudesta.

Viime kaudella joukkue päästi enemmän maaleja kuin teki ja sillä tavalla ei mennä Stanley Cup-finaaleihin. Syynä tähän lienee luottamuspula maalivahtiin sekä surkea alivoimapelaaminen. Kun nämä asiat paranevat, on jo menty reilusti eteenpäin. Kiekon siirtäminen eteenpäin nopeasti on avain tämän päivän NHL:ssä, missä nopeus määrää paljon. Harjoituspelien perusteella puolustajat eivät jää miettimään kiekon kanssa, vaan se siirretään nopeasti hyökkäykseen ja pyritään toimittamaan maaliin.

Mikäli loukkaantumisia tapahtuu, farmista nostettaneen Andy Rogers tai Matt Smaby haistelemaan NHL-tuulia.

Hyökkäyksen pitää tehdä maalit

Hyökkäyksen kiintopiste on kolme huippua. Martin St. Louis, Vincent Lecavalier sekä Brad Richards. Pitkillä sopimuksilla Tampaan sidottu nippu pelasi viime kaudella kohtuullisesti, pisteiden valossa ei niinkään. St. Louis teki vain 61 pistettä, mikä on hänen tasoiselleen pelaajalle selkeästi alakanttiin. Brad Richards, lähes kakkosversio Joe Sakicista, on joukkueen MVP. Hän on hyökkäyksen aivot ja pystyy rakentamaan peliä. Vincent Lecavalier on hyvin taitava ja hänen vastuullaan olisi viedä joukkuetta eteenpäin.
Nyt näiltä pelaajilta pitää löytyä enemmän paukkuja, ja muun hyökkäyksen pitää säestää heitä. Kaikilla kolmella edellä mainitulla pelaajalla on mahdollisuudet 100 pisteeseen runkosarjassa, tai ainakin hyvin lähelle. On turha sanoa, että Tampa olisi mennyt pitemmälle viime kaudella, jos hyökkäys olisi toiminut. Puolustuspää vuoti niin pahasti, että hyökkäys ei olisi ehtinyt iskemään maaleja niin paljon kun puolustus niitä päästi.

Avainpelaaja joukkueessa on myös Stanley Cupin seitsemännessä finaalissa kaksi maalia iskenyt Ruslan Fedetenko. Hän toipui jo toisena kesänä peräkkäin lantioleikkauksesta. Hän on hyvin tärkeä mies Tampalle, varsinkin ylivoimalla pelatessaan ampujan paikalla puolustusneliön keskellä. Tarkasti ampuva ukrainalainen oli jo nousussa NHL:n huipulle, mutta viime kauden 41 pistettä runkosarjassa olivat pettymys. Fedetenko pelasi viimeisen harjoitusottelun, mutta varoi tilanteita vielä. Kauden alussa hän ei ole siis täydessä iskussa. Tämä saattaa avata paikan kokoonpanoon Eric Perrinille. Suomessakin pelannut laitahyökkääjä pelannee muussa tapauksessa nelosketjussa.

Hyökkääjä Evgeni Artukhin kuuluu lähtijöihin. Hänellä olisi ollut aika varma pelipaikka kokoonpanossa viime kauden hyvien näyttöjen perusteella. Venäläishyökkääjä päätti kuitenkin lähteä takaisin Äiti-venäjälle, Jaroslavin joukkueeseen. Asiasta nousi pieni riita Tampassa, kun Feaster sanoi lehtihaastattelussa suoraan, että ”hän on sylkenyt päin kasvojamme” ja että päätös lähteä Venäjälle on ”vitsi”. Artukhinin agentti sanoi, että pelaaja haluaa kehittyä vuoden Venäjällä saadessaan enemmän peliaikaa ja palaa vuoden päästä Tampaan. Tilanteessa on aina vaara pelaajan puolelta, että uutta sopimusta ei heru enää.
Tampan jättivät myös Martin Cibak(Elitserien) sekä Chris Dingman, joka ei näytä tätä kirjoittaessa pelaavan missään.

Nuorelle Dmitri Afanansekoville on pistetty paineita hieman niskaan. Hänelle kaavailtu ykkösketjun paikka on vastuullinen sekä tuulinen. Edellinen paikan omistaja oli muuan Fredrik Modin, jonka viime kauden 31 maalia eivät jätä selittelyn varaa. Afanansekov sai viimeisessä harjoituspelissä maalitilinsä auki tekemällä yhden maalin. Ketjun muut jäsenet kertoivat Tampa Bayn paikallislehdessä, että eivät ole antaneet tarpeeksi apuja ”Affylle”. Viime kaudella yhdeksän maalia ampunut venäläinen ei ole omien sanojensa mukaan huolestunut. Ehkä vähän, hän kertoo edellä mainitussa lehdessä. Ja jos seuran GM myös hehkuttaa Afanansekovia, voidaan sanoa, että välittömiä paineita maalinteosta ei ole.

Nuori ja ennakkoluuloton Ryan Craig on myös syytä mainita hyökkäyksestä puhuttaessa. Viime kaudella tulokaskausi ja komeat 15 maalia 48 ottelussa. Toinen vuosi voi olla kovempi, mutta paineita ei ole laitettu hänen päällensä. Kaikki maalit ovat plussaa yli entisen ennätyksen.
Nikita Aleksejev pelasi viime kauden Venäjän superliigassa hakien kokemusta ja pelituntumaa. Nyt hän on vuoden valmiimpi pelaamaan taas NHL:ssä.
Andreas Karlsson on myös toisella NHL-kierroksellaan mukana. Puolustavana hyökkääjänä tunnettu pelaaja on esiintynyt harjoituspeleissä hyvin.

Ketjukoostumus elää vielä jonkin verran, mutta muutama ketju lienee selvä. Ykkösenä on Dmitri Afanasenkov, Brad Richards ja Martin St. Louis. Ketju on ollut koossa harjoitusleirin alusta ja pelannut kaikki harjoituspelit yhdessä.
Toisessa ketjussa pelaavat Vaclav Prospal ja Vincent Lecavalier. He ovat yhtenäinen pari ja tähän ketjuun on varattu Ruslan Fedotenkolle paikka. Kolmosketjussa vääntävät Ryan Craig, Andreas Karlsson sekä Nikita Aleksejev. He ovat pelanneet hyvin harjoituspeleissä, mutta pisteitä ei ole syntynyt. Kolmosketjun panos runkosarjassa on kovin tärkeä, jotta pelejä pystytään voittamaan. Kahdella tehoketjulla ei mennä vielä kuuhun.

Nelosketjuun jäävät Nick Tarnasky, Tim Taylor sekä Rob DiMaio. Tosin viime mainittu on poissa pelikentiltä ainakin neljä viikkoa aivotärähdyksen takia. Korvaaja otettaneen farmista.

Tortorellan taikatemput

Lightningin valmentaja John Tortorella on hyvin vaativa valmentaja. Hän tietää, mitä hän haluaa pelaajilta ja saa yleensä haluamansa. Vastapainona hän antaa myös paljon vapauksia pelaajilleen kentällä. Hyökkäyksessä saa käyttää mielikuvitusta, eikä haukkuja tule, jos yrittää tehdä maalia ja epäonnistuu. Pelleilyä viidennettä kautta Tampaa valmentava mies ei siedä, vaan nopeasti tulee siirto Tortorellan ”koirankoppiin”. Sen sai kokea viime kaudella mm. maalivahti John Grahame.

Tortorella on tunteikas ja intohimoinen valmentaja, joita ei ole jäljellä juurikaan NHL:ssä. Hänen pitää pystyä käyttämään viime kauden epäonnistumisia esimerkkinä pelaajistolle ja kääntää ne vahvuudeksi tulevalla kaudella.

Alivoimapelaaminen sekä ylivoimapelaaminen olivat viime kaudella Tampassa suoraan sanottuna aivan surkeita. Joukkue oli 23.s ylivoimalla, 16.7 % tehokkuus. Alivoimalla sijoitus oli 20.s, 81.6 % tehokkuudella. Näihin pitää tulla ehdottomasti parannusta, mikäli haaveillaan menestymisestä.

Alivoimanippuun joukkueella on pistää useampikin hyvä pelaaja. Martin St. Louis oppi farmissa pelaamaan puolustusvoittoista peliä hyökkäyspelin ohella ja on nopea luistelija. Vincent Lecavalier pelaa myös paljon alivoimaa, kuten myös spesialisti Tim Taylor, Andreas Karlsson sekä myös Ruslan Fedetenko. Puolustuksesta alivoimaa pelaavat ainakin Luke Richardson, Nolan Pratt, Cory Sarich, Dan Boyle.

Ylivoimaa pelaavat käytännössä kaksi ensimmäistä ketjua. Puolustuksessa voidaan käyttää useampaakin pelaajaa ylivoiman aikana. Viime kausina Fredrik Modin pelasi siniviivalla kovan laukauksensa ansiosta, nyt paikkaajaa kaivataan. Tortorellan tapoihin kuuluu että ylivoimaan voidaan heittää neljä hyökkääjää. Viisikin on jossain yksittäisessä pelissä nähty, nyt siihen pisteeseen tuskin mennään.

Todistaminen edessä

NHL on muuttunut paljon 20 vuodessa. Joukkue-dynastiat eivät enää hallitse liigaa, mestaruuden voittaminen on todella vaikeata. Liigassa oli yhdeksän joukkuetta vähemmän 20 vuotta sitten. Enemmän mestaruuden tavoittelijoita, todennäköisyys voittoon laski joka kerta kun joukkueita otettiin lisää. Ainoastaan Pittsburgh Penguins, Edmonton Oilers sekä Detroit Red Wings ovat pystyneet uusimaan mestaruutensa viimeisten 20 vuoden aikana.

Huipulle pääsee helposti, siellä pysyminen on vaikeaa. Carolina Hurricanes pääsi ensimmäisen kerran Stanley Cup-finaaleihin keväällä 2002, seuraavan kerran keväällä 2006. Toisella kerralla tuli mestaruus. Joukkue on muuttunut hieman, ja mestaruuden uusiminen on todella vaikeaa.
Tulevalla kaudella mestari voi olla taas joku yllättäjä. Suurten joukkueiden aika on toistaiseksi ohi, kiitos palkkakaton.

Viime kädessä Tampan menestyksen tulevalla kaudella määrittelee maalivahtipeli. Jos Denis pystyy pelaamaan Habibulinin tasolla, Tampa on korkealla. Mikäli ei, saa joukkue tehdä kovasti töitä päästäkseen pudotuspeleihin – kuten viime kaudella. Jos pelaajat pystyvät pelaamaan samalla intensiteetillä kuin mestaruuskaudella, ainakin Lightningin pelejä on mukava katsella hyökkäysvoimaisen tavan takia.

Itäinen konferenssi on tasoittunut niin paljon, että Lightning saa tehdä täyden päivätyön päästäkseen edes pudotuspeleihin. Todennäköisesti edessä on sijoittuminen jommankumman puolen viivan.

Takaisin huipulle on pitkä matka.

Seuraa heitä

Puolustaja Paul Ranger on mielenkiintoinen tapaus. Hän pelasi itsensä viime kaudella vakiokokoonpanoon, eikä ole luovuttamassa sitä paikkaa nytkään. Pelkona on toisen vuoden kirous, mutta Rangerin pitää osoittaa, ettei hän ole vain vuoden tähdenlento. Tärkeintä olisi pystyä pelaamaan tasainen kausi, eikä suuria pudotuksia pelaamisessa saisi tulla. Pystyykö hän parantamaan pistesaldoaan (1+17) viime kaudesta ja kehittymään pelaajana vielä paremmalle tasolle?

Jatkoaika tulee seuraamaan Rangerin otteita läpi kauden Tampa Bayn kuukausiraporttien yhteydessä.

Paras kiekonkäsittelijä: Brad Richards
Paras laukoja: Martin St. Louis
Paras luistelija: Martin St. Louis
Paras aloittaja: Vincent Lecavalier
Paras taklaaja: Luke Richardson
Paras ärsyttäjä: Luke Richardson
Paras pelinrakentaja: Brad Richards
Paras puolustava hyökkääjä: Tim Taylor
Paras hyökkäävä puolustaja: Dan Boyle
Enforcer/tappelija: Mitch Fritz
MVP: Brad Richards

» Lähetä palautetta toimitukselle