SaiPa lähti syksyyn vahvasti muuttuneella porukalla edelliseen kauteen verrattuna. Täysosumakauden jälkeen joukkueen kymmenestä parhaasta pistemiehestä lähti kahdeksan. SaiPa ei jäänyt ihmettelemään, vaan hankki jo hyvissä ajoin lähteneiden tilalle uusia nälkäisiä pelureita.
Uusista hankinnoista osa onnistui, osa taas ei. Onnistuneet pelaajahankinnat on yleensäkin yksi suurimmista kulmakivistä kauden onnistumisessa. SM-liigan runkosarjassa tyvipäähän ennakkoon veikatuissa kokoonpanossa asia korostuu entisestään.
Muitakin kuin Koskenkorva?
Kimmo Koskenkorva oli lähtökohtaisesti SaiPan tärkein hyökkääjä aina kapteenin esimerkkiä myöten. Koskenkorva ei pettänyt, vaan takoi hieman odotetustikin uuden piste-ennätyksensä pääsarjatasolla.
Aivan samanlaiseen lentoon ei Koskenkorvan kenttä kuitenkaan päässyt kuin kautta aiemmin. Silloin läpimurtojaan tehneet Ville Viitaluoma ja Joonas Vihko olivat yhdessä Koskenkorvan kera yksi kauden kovimmista hyökkäysvitjoista koko liigassa.
| artikkeli Yksilöille jäi parannettavaa
[lue lisää] |
Tällä kaudella Koskenkorva sai Luulajasta tulleesta Emil Lundbergistä pysyvän ketjukaverin, mutta kolmatta lenkkiä jouduttiin etsimään läpi kauden. Aikaisemmin rutkasti puolustavampaa peliä pelannut Lundberg pääsi kunnolla pisteiden makuun ”Kossun” rinnalla, mutta kolmas saman ajattelutavan pelimies olisi saattanut tehdä vielä suurempia ihmeitä. SaiPan ykkösketjussa Koskenkorva oli välillä turhan yksin äärettömän kovan luistelun ja työntekomoraalinsa kanssa.
Syksyllä se oli puolustus…
Keltapaitojen harjoitusottelut alkusyksystä antoivat varsin lupaavia viitteitä iskukyvystä. Maalinteko onnistui eikä puolustuksessakaan suuria notkahduksia ollut nähtävissä. SaiPa vaikutti melko valmiilta alkavaan kauteen. Tavoitteena olikin iskeä puskista heti kauden kärkeen.
Kun runkosarjaa oli pelattu muutama kierros, oli ensimmäinen selvä ongelma heti esillä: puolustuspeli. SaiPa päästi ottelua kohti aivan liikaa maaleja. Rauman Lukon ja Oulun Kärpät SaiPa pystyi maalintekokilpailussa päihittämään, mutta tähän vaadittiin vain vastustajan oma heikko pelaaminen.
Huono puolustaminen selittyi osaksi pakkien runsaslukuisilla henkilökohtaisilla virheillä. Puolustajat saattoivat välillä harhailla aivan väärissä ruuduissa, eikä SM-liigatasolla edes vasta pelikuvioitaan hakeva joukkue jätä tällaisesta rankaisematta.
| pelaaja-arviot SaiPassa paljon alisuorittajia
[lue lisää] |
Toinen ja varmaan yksi oleellisimmista ongelmista kulminoitui kuitenkin maalin suulle. Kauteen lähdettäessä SaiPan maalivahtipeli oli muuhun kalustoon verrattaessa erittäin vahva osa-alue. Edellisenä keväänä kanadalaisvahti Rob Zepp oli hyvällä torjuntatyöskentelyllään johtanut keltamustan lauman aina puolivälieriin asti.
Tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten odotettiin, vaan kausi oli täynnä epäonnea. Zepp ei pieniä väläytyksiä lukuun ottamatta ollut omalla tasollaan, vaan lipsahduksia helppojen maalien muodossa sattui ihmeteltävän usein. Marraskuun puolessa välissä selvisi, että jo harjoituskaudella kanadalaisen olkapää oli vioittunut ja vamma uusiutui lokakuussa. Tästä johtuen Rob Zeppiä odotti leikkauspöytä ja pitkä sairasloma.
Zeppin alkanut sairasloma antoi joukkueen luukkuvahdin toimea lähinnä hoitaneelle Mikko Strömbergille elämänsä näyttöpaikan: Nyt hän saisi näyttää todellisen osaamisensa. Strömbergin taso ei pidemmän päälle kuitenkaan ollut yhtään Zeppin hapuilevan tason yläpuolella. Joissakin otteluissa Strömberg säväytti, mutta vire ei säilynyt pitempiä jaksoja. SaiPalla ei ollut voittavaa maalivahtia.
…keväällä se oli hyökkäys
Jos oli SaiPa puolustamisen kanssa ongelmissa syksyllä, sitä se ei ollut enää keväällä. Puolustuspelaaminen saatiin kauden edetessä tiiviimmäksi, ja joulutauosta eteenpäin puolustaminen oli jo melkoisen paljon toisen näköistä mitä alkukaudella nähtiin. Osoituksena kehityksestä SaiPa päästi syyskauden 32:ssa ottelussa 114 maalia, mikä antaa keskiarvoksi ottelua kohden 3,6 päästettyä maalia. Kevään puolella runkosarjan loput ottelut antavat vastaavaksi keskiarvoksi 2,8!
Samalla kun puolustus saatiin kuosiin, alkoi hyökkäyspeli takerrella pahasti. SaiPan osalta kevään tavaramerkiksi osoittautuikin kovaakin kovempi tulokseton yrittäminen. Joukkue painoi ottelusta toiseen hyvällä intensiteetillä ja raivoisalla työnteolla. Jatkuva raikas pelillinen ilme lupasi jo lähitulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävää voittoputkea.
Putken alkua odoteltiin niin kauan, kunnes mahdollisuudet jatkopeleihin olivat menneet. SaiPa saattoi voittaa yhden pelin ja hävitä sen jälkeen neljä peliä. Se oli tahti, joka ei lopulta johtanut toivottuun tulokseen.
SaiPan keväisistä tappioista lähes kaikki päättyivät yhden tai kahden maalin erolla. Maalillisesti tiukkoja otteluita hallittiin välillä mielin määrin, mutta vastustaja iski harvoista paikoistaan tappavan tehokkaasti ratkaisunsa. Sputnikit voittivat monessa ottelussa laukaukset tehden myös samalla vastustajan maalivahdista eräänlaisen sankarin.
Vikoja voi toisaalta etsiä vaikkapa laukauksien laadusta, sillä tarkempisihtinen maalintekijä olisi saattanut tekaista maalitkin muutamasta sellaisesta paikasta, jotka SaiPan tusinahyökkääjä jätti käyttämättä.
Joka tapauksessa keväällä kun nousun kohti kymmenen sakkia piti alkaa, ei kiekko enää osunut maaliin. Tarvittavia ratkaisijoita ei ollut.
Loukkaantumiset rassasivat
Loukkaantumisten taakse ei pitäisi koskaan piiloutua etsittäessä syitä heikkoon tulokseen. Kun materiaali on tarpeeksi kapea, voi etenkin vahvistuksiksi kaavailtujen pelaajien loukkaantumisia pitää kuitenkin pahoina takaiskuina.
Maalivahti Rob Zeppin ja puolustaja Henrik Petrén loukkaantumiset olivat SaiPalle surullisinta Jobin postia, mutta SaiPan alakerta kärsi oikeastaan läpikotaisin pienistä kolhuista pitkin kautta.
Loukkaantumisten vuoksi pelejä väliin jättivät Petrén lisäksi Joni Tuominen, Harri Tikkanen, Joonas Rönnberg, Ossi-Petteri Grönholm ja Pauli Levokari, joka hänkin jouduttiin leikkaamaan marraskuun puolivälissä. Levokari palasi kaukaloon vasta kevään lopulla.
Puolustukseen jouduttiinkin hakemaan apua ulkopuolelta SaiPan vuokratessa loka-marraskuun vaihteessa slovakialaisen Tomas Slovakin takalinjoilleen kahden viikon ajaksi. Slovakin oli määrä paikata Henrik Petréen jättämää aukkoa kiekolliseen puolustuspelaamiseen. Slovak täyttikin kaikki odotukset, mutta kahta viikkoa pitempään hän ei joukkueessa saanut jatkaa.
Myös muutama hyökkääjä joutui sairastuvalle, mutta määrällisesti erilaiset tällit koettelivat enemmän SaiPan peräpäätä.
