NHL:n siirtoikkuna on sulkeutunut, ja viimeiset pelaajakaupat on tehty. Pelaajamarkkinoiden tapahtumia ovat analysoimassa NHL-toimituspäällikkö Tommi Kröger ja toimittaja Juha Oinonen.
Mitkä joukkueet onnistuivat parhaiten siirtotakarajan pelaajakaupoissaan?
Kröger: Tampa Bay Lightningin GM Steve Yzerman on helppo nostaa voittajien kategoriaan jo pelkästään Ben Bishop -kaupan ansiosta. Peter Budaj korvaa tämän kauden näytöillä Bishopin yksi yhteen ja kaupan kylkiäiset (pari varausvuoroa ja Erik Cernak) nostavat Lightningin tuon kaupan selväksi voittajaksi.
Lisäksi Yzerman pääsi kuin pääsikin eroon Valtteri Filppulan kalliista sopimuksesta siirron estävästä pykälästä huolimatta. Eikä Mark Streitin pallottelu siirtoikkunan viime hetkillä ainakaan vähentänyt viihdearvoa entisen tähtisentterin tekemisten ympäriltä.
Itäisen konferenssin ja koko liigan kärkiryhmä Washington Capitals kuuluu myös voittajiin. Sen onnistui naarata ennestään vahvaan katraaseensa siirtotakarajasirkuksen halutuin vahvistus, St. Louis Bluesista hankittu puolustaja Kevin Shattenkirk.
Shattenkirkin hankinnan myötä kävi selväksi, että Capitals hakee tänä keväänä Stanley Cup -voittoa, lähes hinnalla millä hyvänsä.
Oinonen: Ostajana Pittsburgh Penguins, myyjänä Vancouver Canucks. Hallitseva mestari sai puolustukseensa runsaasti kokemusta Ron Hainseyn ja Mark Streitin hankintojen myötä. Penguinsin puolustuskalusto on nyt todella laadukas ja leveä.
Sekä Streit että Hainsey pelaavat sopimuksensa viimeistä kautta, joten kummankin kohdalla lienee kysymys täsmähankinnasta kevään pudotuspelejä ajatellen. Streit tuo lisää leveyttä ja variaatiota ylivoimapeliin. Hainsey puolestaan on kokenut ja luotettava oman pään puolustaja.
39-vuotiaan sveitsiläispuolustaja Streitin palkasta jää Penguinsin maksettavaksi vain reilu miljoona dollaria. Valtaosan palkasta maksaa Tampa Bay Lightning, joka omisti konkaripuolustajan pelaajaoikeudet vain pienen hetken ajan.
Läntisen konferenssin häntäpäähän jämähtänyt Canucks kauppasi siirtotakarajalla kaksi konkarihyökkääjää vaihdossa nuoriin lupauksiin. 30-vuotias tanskalaishyökkääjä Jannik Hansen siirtyi San Jose Sharksiin vaihdossa Nikolai Goldobiniin ja ehdolliseen varausvuoroon.
35-vuotias kanadalaishyökkääjä Alexandre Burrows puolestaan siirtyi Ottawa Senatorsiin vaihdossa Jonathan Dahlénin pelaajaoikeuksiin. Varsinkin Burrowsista saatu korvaus oli kova.
19-vuotias entisen NHL-hyökkääjä Ulf Dahlénin poika pelaa Allsvenskanissa lähes piste per peli -tahdilla. Burrowsin tehot puolestaan ovat jo usean kauden olleet laskusuunnassa. Monipuolisen Hansenin menetys kirpaisee Canucks-kokoonpanossa enemmän, mutta myös Goldobin on erittäin lupaava hyökkääjä.
Kun Canucksilla on jo kokoonpanossaan tehokasta kautta pelaava 21-vuotias Bo Horvat, ja nuorten lupausten joukossa on esimerkiksi Jake Virtanen, niin tulevaisuus alkaa näyttää Vancouverissa varsin valoisalta.
Ketkä puolestaan olivat pelaajamarkkinoiden pahimmat häviäjät?
Oinonen: Minnesota Wild maksoi härskiä ylihintaa Martin Hanzalista ja Ryan Whitesta. Molemmat ovat tarpeellisia pelaajia pudotuspeleissä, mutta eivät ensimmäisen ja toisen kierroksen varausoikeuden arvoisia. Varsinkin jos Wildin pudotuspelitaival jää lyhyeksi, jää menetetyistä kärkivarauksista katkera maku pitkäksi aikaa.
Buffalo Sabres teki siirtotakarajalla vain yhden kaupan, jossa liikuteltiin farmipelaajia. Joukkueella oli − ja on edelleen riveissään − vapaiksi agenteiksi jääviä pelaajia Dmitri Kulikovin, Cody Fransonin ja Brian Giontan johdolla.
Kolmikosta Franson ja Gionta saattavat jatkaakin Sabres-paidassa, mutta Kulikov on jäämässä vapaaksi agentiksi ilman korvausta. Huhujen mukaan useampikin seura oli kiinnostunut venäläispuolustajasta, mutta kaupat jäivät tekemättä.
Myös Arizona Coyotesin olisin odottanut kauppaavan Shane Doanin ja Radim Vrbatan, niin organisaation kuin Doanin uran hyötyä ajatellen.
Kröger: Coyotesin veteraanilaituri Doanin iltahuuto vaimeni vaivoin korvalla kuultavaksi pihaukseksi, kun miestä ei kaupattukaan siirtotakarajalla.
Doan ehti jo kritisoida organisaation toimintaa Hanzal-kaupassa, sai aiheesta palautetta, mutta joutui lopulta itse jäämään Arizonaan. Näin Stanley Cup -unelma lipsahti sormista jonnekin kauas, mahdollisesti lopullisesti.
Organisaatiotasolla Los Angeles Kings ei onnistunut. Bishopista maksettu hinta vaikuttaa ensi puraisun perusteella varsin suolaiselta.
Toisaalta Jarome Iginlan hankinta hyökkäystä täydentämään pitkää kevättä ajatellen epäilyttää myös. Vaikka Iginla halvalla Denveristä irtosikin, onko mies siltikään parannus edeltävästi Montreal Canadiensiin kaupattuun Dwight Kingiin verrattuna? Ei välttämättä.
Mistä siirroista yllätyit eniten?
Kröger: Yllättävintä siirtotakarajalla oli se, ettei Canucks-GM Jim Benningiä tällä kertaa vietykään kilpailijoiden toimesta kuin litran mittaan, vaan suorastaan päinvastoin.
Benning hankkiutui eroon 35-vuotiaan Burrowsin ja 30-vuotiaan Hansenin miljoonasopimuksista ja sai tilalle huomattavan valoisan tulevaisuuden. Benning onnistui lopultakin!
Oinonen: Yllätyin siitä, että avoimesti Stanley Cupia uransa kruunuksi metsästävä Iginla päätyi Kingsiin, joka taistelee kynsin hampain läntisen konferenssin viimeisestä pudotuspelipaikasta. 39-vuotiaan konkarin iso palkka toki rajoitti siirtymistä, mutta olisin kuvitellut Iginlan siirtyvän varmempaan pudotuspelijoukkueeseen.
Kingsin siirroissa riittää muutenkin ihmeteltävää. Budaj'n vaihto Bishopiin ei vaikuta Kingsin kannalta millään tavalla järkevältä. Budaj tuurasi Jonathan Quickin poissaoloa erinomaisesti, joten Bishopin hankinnalle ei ole pelillisiä perusteita. Tampa Bay Lightning sen sijaan hyötyi saatuaan tilaa palkkakattoon ja lisäksi isokokoisen slovakkipuolustaja Cernakin.
Suomalaispelaajista hyökkääjät Valtteri Filppula, Teemu Pulkkinen ja Lauri Korpikoski sekä puolustaja Jyrki Jokipakka olivat osana siirtotakarajan pelaajakauppoja. Kuinka seuranvaihto vaikuttaa suomalaisten tulevaisuuteen?
Oinonen: Filppulan tilanne on nelikosta mielenkiintoisin. Kokeneella keskushyökkääjällä on sopimusta jäljellä kevääseen 2018 asti, joten Philadelphia Flyersilla riittää miettimistä laajennusvaraustilaisuuteen ja jatkosopimuksiin liittyen.
Ainakin Shayne Gostisbeheren kanssa on tehtävä jatkosopimus, eikä palkkakatossa ole tällä hetkellä tilaa. Filppula tuo Flyers-hyökkäykseen kokemusta ja leveyttä, ja iski maalinkin heti avausottelussaan.
Tuntuisi oudolta, jos Filppula ei jatkaisi Flyersissa kauden jälkeen, koska viiden miljoonan dollarin palkasta luopuminen oli lähtökohtaisesti Lightningin intressi. GM Ron Hextall tuskin olisi Filppulaa hankkinut, ellei kokeneelle hyökkääjälle olisi käyttöä pidemmällä tähtäimellä.
Myös Arizona Coyotesiin siirtynyt Pulkkinen iski maalin heti avausottelussaan, ja peliaikaa kertyi myös ylivoimalla. AHL:ssä kovia tehoja mättäneellä Pulkkisella alkaa olla viimeiset mahdollisuudet osoittaa pystyvänsä pelaamaan myös NHL-tasolla. Heikossa Coyotes-joukkueessa tähän onkin hyvät mahdollisuudet, vaikka seura ei kaupannutkaan Doania ja Vrbataa.
Korpikoski ja Jokipakka ovat molemmat myös uusissa joukkueissaan käyttökelpoisia syvyyspelaajia, mutta nouseminen isompaan rooliin vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Kröger: Lähtökohtaisesti koko suomalaiskvartetti sai kauppojen myötä tilaisuuden osoittaa tasonsa. Filppula on ylipalkattunakin toki vakiokalustoa NHL-tasolle, mutta muu kolmikko rimpuilee juuri ja juuri NHL-kokoonpanon laitamilla eikä paluu Eurooppaankaan olisi kovin iso yllätys.
Filppulan kauppa oli Lightningille pakkorako, sillä floridalaisjoukkueen oli raivattava tilaa palkkakattonsa alle pystyäkseen solmimaan jatkosopimuksia organisaation tulevaisuuden kannalta tärkeämpien miesten kanssa.
Filppula pääsee Philadelphiassa näyttämään kiekollista osaamistaan ja antamaan näyttöjä joko Flyersin johdolle tai laajennusvaraustilaisuutta ajatellen.
Jokipakka ja Pulkkinen pääsivät pois organisaatiosta, joissa tie eteenpäin oli tukossa. Pulkkinen saa jälleen yhden mahdollisuuden näyttää taitonsa NHL-tasolla. Henkilökohtaisesti odotukset suomalaislaiturin suhteen eivät ole järin korkealla, eikä olisikaan mikään ihme, jos miehen taaperrus Pohjois-Amerikassa olisi kuluvan kevään jälkeen nähty.