NHL:n laajennusvaraukset 1967: Maalivahdit tähtiroolissa

NHL / Artikkeli
Bernie Parent oli Flyersin alkuvuosien lukko. Kuva alumniottelusta vuodelta 2011.
Kuva © Getty Images

NHL:n Original Six -aikakausi kesti kaikkiaan 25 vuotta. Joukkuemäärä tuplaantui hetkessä, ja uusille joukkueille oli tarjolla heti iso porkkana, sillä vanhat joukkueet muodostivat oman divisioonansa ja uudet omansa. Tämän seurauksena joku joukkueista pääsisi välittömästi Stanley Cupin finaaleihin ensimmäisellä kaudellaan.

Tuolloin mukaan tulleista joukkueista neljä on yhä mukana alkuperäisillä paikkakunnillaan: Los Angeles Kings, Philadelphia Flyers, Pittsburgh Penguins ja St. Louis Blues. Kalifornia sai laajennuksessa kaksi joukkuetta, mutta California Sealsin taru jäi lyhyeksi. Joukkue muutti ensin Clevelandiin ja myöhemmin fuusioitui myös vuonna 1967 mukaan tulleen Minnesota North Starsin kanssa. North Stars suuntasi taas vuonna 1993 Dallasiin.

Olemassa olleet joukkueet saivat suojata yhden maalivahdin sekä 11 kenttäpelaajaa. Pääasiallisesti tarjolle jäi hyviä maalivahteja, joista osa toki jo uransa ehtoopuolella. Näihin kuuluivat muun muassa 37-vuotias Terry Sawchuk, joka oli torjunut Detroit Red Wingsin kolmesti Stanley Cup -voittoihin 1950-luvulla, ja oli myös Toronto Maple Leafsin tuoreen Cup-voiton takana. Myös teräsmiesputkestaan tunnettu Chicago Black Hawksin Glenn Hall oli tarjolla uusille joukkueille. Vastaavia huippuja oli myös kenttäpelaajien joukossa tarjolla, kun Detroit Red Wings jätti suojaamatta Andy Bathgaten ja Leo Boivinin.

Sawchuk liikkuikin varaustilaisuudessa ensimmäisenä, sillä ensimmäisen varausvuoron saanut Los Angeles Kings nappasi hänet Kaliforniaan. Toisena varasi Philadelphia Flyers, joka satsasi nuoruuteen, eikä valintaa tarvinnut katua. Bernie Parent oli pelannut kaksi kautta Boston Bruinsissa, joka päätti suojata Gerry Cheeversin.

Philadelphia Flyers oli ensimmäinen vuonna 1967 mukaan tulleista joukkueista, joka onnistui voittamaan Stanley Cupin. Tämä tapahtui vuonna 1974, ja joukkueen ykkösmaalivahtina toimi välillä Toronto Maple Leafissa piipahtanut Parent, joka valittiin pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi. Samat saavutukset toistuivat vuotta myöhemmin. Ura päättyi vuonna 1979 ja samana vuonna myös pelipaita nousi kattoon vanhassa Spectrumissa.

Parent ei jäänyt ainoaksi huippupelaajaksi, jonka Flyers onnistui naaraamaan. Kenttäpelaajien joukossa oli Gary Dornhoefer, joka kuului myös tuplamestareihin. Urallaan 542 tehopistettä tehnyt Dornhoefer pelasi Flyersissa laajennusvaraustilaisuudesta uransa päätepisteeseen asti.

Blues finaaliin kolmesti - joka kerta ilman voittoa

Siinä missä Flyers onnistui pitkällä tähtäimellä parhaiten, St. Louis Blues menestyi parhaiten alkuvuosina. Kolmen kauden ajan joku uusista joukkueista pääsi Stanley Cup -finaaliin ja se oli joka kerta Blues. Menestys tosin ei ollut mairittelevaa, sillä jokaisena vuonna tappio tuli suoraan neljässä ottelussa. Vuonna 1968 kaikki ottelut ratkesivat Montreal Canadiensin hyväksi maalin erolla, kaksi niistä jatkoajalla. Vuonna 1969 erot olivat selvemmät ja vuonna 1970 Boston Bruins tarvitsi neljännessä pelissä jatkoajan, joka ratkesi Bobby Orrin kuuluisaan maaliin.

Bluesin ykkösvaraus tilaisuudessa oli Glenn Hall. Mukaan tarttuivat myös uransa viimeisen ammattilaiskauden pelannut Gerry Melnyk sekä sittemmin myös NHL-valmentajina tunnetut Jim Roberts sekä Terry Crisp. Blues onnistui myös muissa pelaajasiirroissaan alkuvuosina.

Sawchukin lisäksi Kings kaapi varaustilaisuudessa muun muassa Eddie Joyalin, joka oli seuran alkuvuosien parhaita pistemiehiä. Myös Bill Flett, Mike Corrigan ja Real Lemieux pelasivat yli 300 ottelua Kings-paidassa.

Flyersin, Bluesin ja Kingsin lisäksi ensimmäisellä kaudellaan pudotuspeleihin selvisi Minnesota North Stars. Seuran avauskautta varjosti Bill Mastertonin kuolema ottelussa saamaansa vammaan. Masterton ei tullut joukkueeseen laajennusvarauksena, vaan hän oli tehnyt sopimuksen jo aiemmin. Hän myös vastasi seurahistorian ensimmäisestä maalista.

North Starsin paras valinta laajennusvarauksissa oli Bill Goldsworthy. Parentin ohella hän on ainoa pelaaja, joka varaustilaisuudessa varatuista pelaajista sai paitansa kattoon uudessa joukkueessa uran jälkeen. Goldsworthy pelasi North Starsissa aina vuoteen 1976 asti ja oli uransa päättyessä seurahistorian tärkeimmissä tilastoissa ykkösenä. North Starsin varaamiin pelaajiin kuuluivat myös uran loppupuolella olleet Jean-Guy Talbot ja Elmer Vasko sekä Suomessakin pelannut ja maajoukkuetta valmentanut Len Lunde.

Kahden uuden joukkueen kohtalona oli jäädä ulos pudotuspeleistä. Nämä olivat Pittsburgh Penguins, joka jäi rajasta vain kaksi pistettä sekä kesken kauden nimeään muuttanut Oakland Seals, joka oli ylivoimaisesti sarjan heikoin joukkue. Penguins nappasi yhden nimekkäimmistä pelaajista, kun Andy Bathgate oli mukana seuran alkuvuodet. Pitempiaikaisista pelaajista merkittävin oli Ken Schinkel.

Sealsin NHL-historia oli synkkä, ja joukkue selvisi 11 vuoden aikana kahdesti pudotuspeleihin, eikä kertaakaan voittanut ottelusarjaa. Bill Hicke oli se pelaaja, josta oli eniten hyötyä joukkueelle. Nimekkäämpiä, mutta lyhyemmän uran joukkueessa tehneitä pelaajia olivat nykyisen Wild-hyökkääjä Zachin isä J.P. Parise, Montrealissa Cupin voittanut maalivahti Charlie Hodge ja värikäs kiekkopersoona Gary Smith.

» Lähetä palautetta toimitukselle