NHL:n hyökkäävät puolustajat huippuvireessä - jopa monet tähtihyökkääjät jäivät pistepörssissä taakse

NHL / Artikkeli
Karlsson pelasi jälleen upean ja tehokkaan kauden.
Kuva © Getty Images
Hyökkäävät puolustajat ovat olleet NHL:ssä todella näkyvässä roolissa. Parhaat ovat yltäneet jopa tehotilastojen kärkipaikoille.

Kuluneella NHL-kaudella on hyökkääviltä puolustajilta nähty ilmiömäisiä suorituksia. Erityisesti Senatorsin Erik Karlsson on pelannut huikean kauden.

Ruotsalaistähti pelasi kauden piste per peli -keskiarvolla ja sijoittui NHL:n pistepörssissä viidenneksi. Edellä ovat vain Patrick Kane, Jamie Benn, Sidney Crosby ja Joe Thornton. Lisäksi Karlsson johtaa sekä syöttöpörssiä että peliaikatilastoa.

Jos yksi puolustaja estää omassa päässä maalinteon ja toinen tekee hyökkäyspäässä maalin, niin kumpi on joukkueelle tärkeämpi?

San Jose Sharksin kanadalaispuolustaja Brent Burns ei kuitenkaan Karlssonin rinnalla juuri kalpene. Hyökkääjänäkin urallaan pelannut Burns on laukonut peräti 27 maalia ja on 74 pisteellään koko pistepörssin yhdestoista. 

Penguinsin Kris Letang on ollut piste per peli -keskiarvolla mitattuna vielä aavistuksen Burnsia tehokkaampi iskettyään 71 pelissä 67 tehopistettä. Pistepörssissä Letangin on sijalla 19. Taakse jäävät muun muassa Taylor Hall ja Steven Stamkos

Edellä mainittu kolmikko on kuitenkin vain jäävuoron huippu hyökkäävistä puolustajista puhuttaessa. Esimerkiksi Canadiensin P.K. Subban ja Jetsin Dustin Byfuglien kuuluvat NHL:n arvostetuimpiin ja pelätyimpiin kiekollisiin puolustajiin. 

Ylivoiman erikoismiehiä 

Hyökkäävän puolustajan merkitys korostuu ylivoimalla. Toisten rooli on tasapainottaa ja rakentaa ylivoimakuviota siniviivan kautta, toiset taas odottavat syöttöä, jotta pääsevät virittämään lyöntilaukauksensa. 

Puolustajat ovatkin hyvin edustettuina ylivoimatilastoissa. Burns on kolmantena, Letang puolestaan seitsemäntenä ylivoimalla tehdyissä pisteissä. Predatorsin Shea Weber taas on hurjalla laukauksellaan tehnyt neljänneksi eniten ylivoimamaaleja. 20 maalista peräti 14 on syntynyt ylivoimalla. 

Coyotesin Oliver Ekman-Larsson on kymmenen parhaan joukossa sekä ylivoimamaaleissa että -pisteissä. Ruotsalaispuolustaja onkin tehnyt 55 pisteestään lähes puolet ylivoimalla. Myös Flyersin tulokaspuolustaja Shayne Gostisbehere on osoittanut vaarallisuutensa erityisesti ylivoimalla. Tulokaspörssin kutonen on kerännyt 46 pisteestään 22 ylivoimalla. 

Vastaavasti puolustajien pisteykkönen Karlsson on tehnyt pisteistään alle kolmasosan ylivoimalla, vaikka peliaikaa on kertynyt NHL-pelaajista eniten.

Letangilla on iso rooli Penguinsin hyökkäyspelaamisessa.
Letangilla on iso rooli Penguinsin hyökkäyspelaamisessa.
Kuva © Getty Images

Vapaus pelata omilla vahvuuksilla 

Hyökkäävät puolustajat ovat parhaimmillaan paitsi tehokkaita myös äärimmäisen viihdyttäviä. Rohkealla pelillä on toki riskinsä. NHL:n kiekonmenetysten kolmen kärki onkin Subban, Burns ja Karlsson. Virheet kuitenkin unohtuvat, kun maestroilta nähdään kylmäpäisiä harhautuksia tai ilmiömäisiä avaussyöttöjä. 

Eikä tämän tyylisiä ja tasoisia pelaajia hyödytä peluuttaa kuin hyökkäävässä roolissa. Niinpä esimerkiksi Karlssonin parina on paljon peluutettu puolustavaa puolustajaa Marc Methot'ta, mikä on mahdollistanut ruotsalaiselle hyökkäävän roolin. 

Miksi peluuttaa hyökkäyssuuntaan dominoivaa pelaajaa puolustajana, voisi joku kysyä. 

Pelaajilla kuten Karlsson tai Letang on valtava merkitys joukkueensa avauspelaamiseen. Molemmat pystyvät sekä kuljettamaan kiekon hyökkäysalueelle että käynnistämään hyökkäyksen nopealla syötöllä. 

Ja kun hyökkäysalueelle on kiekon kanssa päästy, hyökkäävä puolustaja onkin neljäs hyökkääjä, mikä tekee vastustajan viisikkopuolustuksesta vaikeaa. Vaikka kiekkoa ei koskaan pelattaisikaan puolustajalle, pelkästään tämän mukanaolo hyökkäyksessä tekee tilaa muille. 

NHL:n pistepörssin kymmenen kärjessä on kaksi San Jose Sharksin pelaajaa, hyökkääjät Thornton ja Joe Pavelski. On huippuhyökkääjien ansiota, että Burns on pistepörssissä korkealla, mutta yhtä lailla Burnsia on kiittäminen hyökkääjien pistesaldosta. 

Onko hyökkäävä puolustaja parempi kuin oman pään erikoismies? 

Kysymykseen on mahdotonta vastata tyhjentävästi. Molempia tarvitaan, ja oleellisempaa onkin eri pelaajatyyppien oikea roolitus. 

Viisikkopuolustus ei voi toimia, jos kaikki puolustajat ovat kiekollisia ja hyökkäysorientoituneita. Jos taas puolustuksessa on pelkkiä "puukäsiä", on avauspelaaminen ja ylivoima huomattavasti vaikeampaa. 

Valmentajan ihanne on puolustaja, joka pärjää molemmissa rooleissa. Hyvä esimerkki on Blackhawksin kaksinkertainen Norris Trophy -voittaja Duncan Keith. Perinteisesti palkinto on annettu nimenomaan kokonaisvaltaisille puolustajille, mutta myös Karlsson on palkittu kahdesti ja Subban kerran. 

Esimerkiksi Karlssonin vahvuudet eivät ole puolustuspään pelaamisessa, mutta hänen merkityksensä joukkueen menestykselle on valtava. Jos yksi puolustaja estää omassa päässä maalinteon ja toinen tekee hyökkäyspäässä maalin, kumpi on joukkueelle tärkeämpi?

» Lähetä palautetta toimitukselle