Nelosketjut SM-liigassa - uurastajia, pyrkyreitä ja täytemiehiä

LIIGA / Artikkeli
Nykypäivän SM-liigan perusteella ei missään nimessä voi sanoa, että nelosketjun tehtävä olisi samanlainen kaikissa joukkueissa. Jatkoaika analysoi liigajoukkueiden nelosketjujen koostumuksia, rooleja ja peluuttamistapoja.

Nelosketjun rooli ei riipu pelkästään siitä, millaisen pelaajamateriaalin seurajohto on onnistunut kokoamaan. Nelosketjun peluuttaminen riippuu vahvasti myös valmentajan ideologiasta. Parhaiten tämän osoittavat Doug Shedden ja Bob Francis, jotka ovat tuoneet liigaan pohjoisamerikkalaista peluutuskulttuuria.

Jäähymäärien kasvamisella on luonnollisesti ollut vaikutusta nelosketjujen rooliin, koska näiden peliaika tulee lähes yksinomaan tasakentällisin. Erityisen vahvasti vastuun supistamista on tapahtunut joukkueissa, joissa avainpelaajat kantavat vastuun ja nelosketju tyytyy hajavaihtoihin, esimerkiksi juuri pohjoisamerikkalaisvalmentajien alaisuudessa. Vastavuoroisesti esimerkiksi Kari Jalonen on osoittanut reilua uskallusta, sillä Kärpissä edes loukkaantumissuma ei ole vähentänyt nelosketjun peliaikaa olennaisesti.

Nelosketjujen koostumukset alkavat vakiintua toden teolla vasta pudotuspelien kynnyksellä. Seuraava tarkastelu kuitenkin osoittaa hieman, millaisista lähtökohdista liigajoukkueet lähtevät rakentamaan telaketjuosastojaan kevääksi.

Eteenpäin pyrkiviä pelaajia, kohtalaisesti peliaikaa

Terveellä pohjalla oleva nelosketju pelaa tavallisesti noin kymmenen minuuttia ottelua kohti tai vähän alle. Hyökkääjät tietävät roolinsa ja pelaavat kiltisti rikkovaa roolia, joskus saattavat myös väläytellä hyökkäyspäässä. Pelaajat ymmärtävät hyökkäävään rooliin pääsemisen vaativan pitkäjänteistä projektia. Näin tuloksena on hyvä yhdistelmä innokkuutta ja nöyrää työntekoa.

Blues

Toisin kuin viime vuosien aikana, tällä kaudella Bluesilla on hyvin toimiva nelosketju. Yleensä espoolaisten nelosketjussa on ollut joko alisuorittavia puukäsiä tai koohottavia junioreita, joiden rooli on lähinnä ollut tarjota muille ketjuille lepoaikaa. Tämän kauden Bluesin nelosketjussa yhdistyvät onnistunut työnteko sekä eteenpäin pyrkivät pelaajat.

Bluesin nelosketjua johtaa espoolaiskasvatti, nuorten maajoukkueen entinen kapteeni Joni Töykkälä. Alkusyksyn loukkaantumissuman jälkeen nelosketju on vakiintunut. Töykkälän laidoilla pelaavat useimmiten Pentti Nöyränen ja Semir Ben-Amor, jotka ovat myös espoolaiskasvatteja. Toisinaan nelosketjussa nähdään myös Mikko Lehtonen ja Tero Koskiranta, jotka hekin edustavat espoolaisen kiekkokoulun kehittyviä hedelmiä.

Lehtosta lukuun ottamatta on vaikea sanoa, onko Bluesin nelosketjun miehillä potentiaalia nousta tulevaisuudessa avainpelaajiksi liigatasolla. Kaikki ovat kuitenkin vielä suhteellisen nuoria ja kehityskelpoisia. Päävalmentaja Kari Heikkilän mukaan nämä nelosketjulaiset ovatkin kehittyneet selvästi hänen valmennuskaudellaan.

Bluesin nelosketju on saanut kiitettävän paljon peliaikaa, myös ottelun ratkaisuhetkillä - sekä johto- että tappiotilanteissa. Tämän trendin voi odottaa jatkuvan kauden loppuun asti, sillä Bluesin peli perustuu pitkälti neljän ketjun tasaisen hyvään viisikkopeliin.

KalPa

Pekka Virta on rakentanut joukkueelle kolme selvästi kiekolliseen peliin pyrkivää hyökkäysketjua. Nelosketju on rakennettu omista junioreista sekä pelaajista, jotka eivät sopeudu hyökkäävämpiin rooleihin. Koostumus on vaihdellut kauden mittaan runsaasti loukkaantumisten ja vuokrapelaajien käyntien takia. Ketjun keskushyökkääjänä on pelannut pääosin Eetu Qvist.

Nelosketjun laitahyökkääjien paikalla ovat pelanneet Henri Huohvanainen, Aatu Hämäläinen, Kasper Kenig ja Simo Vidgren. Myös muutama A-juniori on käynyt pelaamassa hajavaihtoja, kun joukkueella on ollut pelaajapulaa.

KalPassa nelosketjun peliaika vaihtelee melko paljon illasta riippuen: joskus peliaikaa tulee kaikkiaan yli kymmenen minuuttia, joskus huomattavasti vähemmän. Erikoistilanteiden lisääntyessä on ketjun tehtävänä ollut antaa hengähdysaikaa enemmän kuormitetuille pelaajille.

Kevätkaudella Pekka Virran voi odottaa peluuttavan ketjussa enemmän lupaavia A-junioreita. Virran tuntemus omista A-junioreista antaa varmasti vielä näyttöpaikan monelle nuorelle lupaukselle.

Kärpät

Kärppien neloskenttä on loukkaantumisten myötä muodostunut erilaiseksi kuin ennen kautta kaavailtiin. Alun perin neloseen tarkoitetut pelaajat on nostettu ylempiin ketjuihin ja omat juniorit ovat nousseet heidän tilalleen.

Tämän hetkisessä Kärppien neloskentässä pelaavat Mikko Alikoski, Jyri Junnila ja sentteri Veikko Karppinen. Trion peliaika on riippuvainen rangaistusten määrästä, sillä erikoistilanteisiin näillä nuorilla ei ole asiaa. Normaalisti peliminuutit ovat olleet viiden ja kahdeksan välillä. Ketjun pelaajat ovat pienikokoisia (keskipituus 175 cm), eikä vitjaa voi juurikaan sanoa jarrukentäksi. Jalkoja heiltä löytyy, ja kohtalaisesti käsiäkin, mutta puolustuspelaamisessa jokaisella on vielä paljon kehitettävää.

Nuorukaisista voi tulevaisuudessa kehittyä hyviä kiekollisia pelimiehiä, mutta siihen he tarvitsisivat vastuuta ja peliaikaa. Kärpissä heille ei kuitenkaan nykyisillä esityksillä ole luvassa isompaa roolia, joten tulevaisuudessa lienee edessä vastuun hakeminen muualta, esimerkiksi Mestiksestä. Ketjun vanhin pelaaja on Junnila, jolla ikää on 22 vuotta. Alikoski ja Karppinen ovat vasta 20-vuotiaita, joten jokaiselle heistä on vielä aikaa kehittyä paremmiksi pelimiehiksi.

Aikaisemmilla kausilla Kärpillä on ollut neloskenttä, joka on selkeästi profiloitunut puolustuspeliin. Näin käynee nytkin, kunhan pistenikkareiksi kaavaillut pelaajat palaavat kokoonpanoon. Tällöin nelosesta muodostuu nykyistä fyysisempi paketti, jolle on oma selkeä roolinsa.

Tappara

Syksyn aikana Tapparan nelosketjun koostumus eli suhteellisen paljon. Juha Kiilholma lähti välillä hakemaan pelituntumaa Ruotsista ja alkukaudella nelosketjussa raatanut Marko Ojanen siirtyi SaiPaan. Välillä Tappara pelasi neljällä tasaisella ketjulla, mutta kauden edetessä kovimmat pelaajat ovat kasautuneet kolmeen ensimmäiseen ketjuun ja vähemmälle peliajalle jääneen nelosen koostumus on osittain vakiintunut sekä roolitus selkeytynyt.

Nykyisellään Tapparan nelonen pelaa jonkin verran erilaista peliä kuin muut ketjut. Koostumuksessa Teemu Virkkunen - Juha Kiilholma - Niko Nieminen ketju on pelannut muita ketjuja suoraviivaisemmin johtuen varsinaisen pelintekijän puutteesta. Ketjun peli on parantunut roolituksen selkeydyttyä. Hyökkääjät pelaavat pääsääntöisesti vajaat kymmenen minuuttia ottelua kohden, mutta luistelun kautta he ovat päässeet paremmin peliin kiinni.

Virkkunen on ketjun pelaajista oikeastaan ainoa, joka on saanut jääaikaa nelosketjua ylempänä. Tuolloin vikkelän laitahyökkääjän tontilla nelosketjussa on pelannut Jarkko Pyymäki, joka sopii aktiivisena karvaajana ja kovana taklaajana erinomaisesti kyseiseen rooliin. Virkkusen pelit ovat kuitenkin kulkeneet parhaiten nelosketjussa, minkä takia Pyymäen peliaika on jäänyt vähälle ja lupaava Jonas Enlund on napannut paikan kolmosketjusta.

Kokonaisuudessaan nousukiidossa olevan Tapparan roolitus on asettunut hyvin paikoilleen. Virkkunen, Enlund ja Pyymäki saattavat vaihdella pelipaikkoja, mutta Niemisestä ja etenkin Kiilholmasta on tullut Rauli Uraman luottopelaajia. Kiilholman valmistautumista kauteen haittasi loukkaantuminen, mutta palattuaan Ruotsista porilaiselle on tullut tasaisesti luottoa. Loppukautta ja pudotuspelejä ajatellen Kiilholma ja Nieminen luovat hyvän rungon Tapparan nelosketjussa, joka voi täydentyä joko pikakiituri Virkkusella tai taklauskone Pyymäellä.

TPS

Palloseuran nelosvitjan funktio on johdannossa kuvaillun kaltainen, mutta realistisesti tilanne on hieman karumpi. Siitä huolimatta TPS peluuttaa kentällisiä tasaisella rotaatiolla, joka takaa myös neloskentälle SM-liigan mittakaavassa melko paljon peliminuutteja. Viime aikoina nelonen on pelannut noin kymmenen minuuttia per peli. Alkukauteen verrattuna nelosketjun peliaika on noussut parilla minuutilla.

Parin viime kauden tapaan myös tällä kaudella TPS:n nelosketjun koostumus on muodostunut melko stabiiliksi. Sen muodostavat miehet (Tomi Sykkö, Tuukka Pulliainen ja Marko Mäkinen) ovat jo jonkin aikaa kiekkoilleet pääsarjatasolla, mutta heillä ei ole kovin realistisia eväitä nousta isompaan rooliin. Nykyiset neloskentän miehet eivät myöskään ole erityisen hyviä vastustajan tähtien pimentäjiä.

Palloseuran neloskentässä kilpailua pelipaikoista ei esiinny, sillä reserviä ei juurikaan ole. Viime peleissä kilpailua on tuonut nivustaan kuntouttanut Mika Alatalo. Aiemmin 13. hyökkääjänä on usein esiintynyt Teemu Ramstedt, mutta hän on saanut tyytyä satunnaisiin hajaminuutteihin.

Kevättä kohden TPS:n nelosketjun tilanteessa ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Mahdollisissa pudotuspeleissä rooli saattaa muuttua hieman siitä riippuen, pelaako nelosessa silloin rutinoituneita miehiä (Alatalo ja Mäkinen) vai nuorempaa kaartia (Sykkö ja Pulliainen). Myös keväällä vallitseva tuomarilinja saattaa vaikuttaa ketjun jääaikaan. Oletettavasti tasainen peluutus kuitenkin jatkuu Turussa.

Ässät

Ässien joukkueesta ei alkukaudella profiloitunut varsinaista nelosketjua. Viime kaudella yhdessä SM-liigan parhaista neloskentistä pelanneet Matti Kuparinen ja Patrik Forsbacka joutuivat erilleen heti alkukaudella Forsbackan olkapäävamman vuoksi ja puolustusspesialistina kunnostautunut Kuparinen kutsuttiin muutaman ottelun kuluttua ykköskenttään tuomaan lisää puolustusvastuuta.

Myöhemmissä otteluissa neloskentäksi muodostuneen Joonas Kemppaisen johtaman junioripitoisen ketjun päätarkoitus oli lähinnä antaa hengähdysaikaa joukkueen ykkösmiehille, mutta hyvät otteet toivat lisää peliaikaa Kemppaisen, Tuomas Takalan ja Petteri Taskun muodostamalle kolmikolle.

Juha Pajuojan valmennusajan viimeiset ottelut Ässissä olivat kehnoja ja joukkueen kokoonpano eli vahvasti. Siitä kärsi myös neloskenttä, jonka koostumus vaihteli ja peliaikaa irtosi satunnaisista vaihdoista yli kymmeneen minuuttiin.

Jari Härkälän otettua valmennusvastuun neloskentän rooli on selkiytynyt taklaavaksi ketjuksi, jonka tarkoitus on aiheuttaa painetta ja hässäkkää vastustajan päätyyn. Tähän tehtävään HIFK:sta vuokralla oleva Tobias Salmelainen on ollut omiaan ja hän on muodostanut Takalan ja Taskun kanssa erittäin ehjän kolmikon, jonka peli on kulkenut hyvin yhteen. Ketju pääsi peräti viidessä peräkkäisessä ottelussa tehopisteille, mutta kahdessa viimeisessä pelissä ennen taukoa ketju joutui todistamaan muutaman takaiskuosuman.

Jarrumiehiä hajavaihtojen varassa

Pohjoisamerikkalaiset valmentajat antavat parhaiden pelata paljon. Hyvässä terveystilanteessa nelosketjussa on ainakin kaksi rooliin selkeästi sopivaa pelaajaa, joilla ei ole kovin realistisia mahdollisuuksia päästä paljon ylöspäin hierarkiassa. Peliaikaa heille tulee harvoin yli viisi minuuttia ottelua kohden, ellei alivoiman tappamisessa tarvita tuoretta voimaa.

Mika Toivolan systeemi on hieman samankaltainen kuin pohjoisamerikkalaisten virkaveljiensä, mutta Lukossa nelosketjuun ei ole tarjolla muita roolipelaajia kuin keskushyökkääjä Tero Koponen. Niinpä paikka Lukon nelosessa on kohtalo niille hyökkääjille, jotka eivät sovi muuallekaan.

HIFK

HIFK on jatkanut tällä kaudella pohjoisamerikkalaisella peluutuksella, jossa avainpelaajat pelaavat paljon. Joukkueen nelosketju onkin jäänyt varsin vähälle peliajalle. Joukkueen valmennus pyörittää pääosin kolmea ensimmäistä ketjua, ja nelosketjun osaksi jäävät lähinnä hajavaihdot. Nelosketjun pelaajat saattavat tosin pelata vaihtoja myös kolmosketjussa. Erikoistilanteissa nelosketjun pelaajia ei juuri nähdä jäällä.

Nelosketjun keskellä ovat pelanneet Pasi Salonen ja Juha Fagerstedt. Laidoilla ovat pelanneet eniten Miikka Jouhkimainen ja Pasi Nielikäinen, mutta ajoittain myös Heikki Laine ja Patrik Lostedt. Loukkaantumistilanteissa miehitykseen ei ole haettu täydennystä junioreita, vaan nelosketju on jätetty tarvittaessa vajaaksi.

Varsinaista tarkkaa roolia tai erityistä pelitapaa nelosketjulla ei tunnu olevan. Suurimaaksi osaksi peli koostuu kiekon toimittamisesta vastustajan päätyyn. Muutamassa peleissä ketju on pelannut fyysisemmin ja tuonut peliin lisäpanosta. Miehitys soveltuu pääosin nykyiseen peliin, mutta maaleja tekevän laituri Pasi Salosen pelaaminen rikkovana keskushyökkääjänä ei ole erityisen toimiva ratkaisu.

HIFK:n nelosketjun tilaan kevätkaudella vaikuttaa varmasti paljon spekuloitu valmennuskysymys. Vaikka joukkue jatkaisikin nykyisellä miehityksellä, on kokoonpanoon löydyttävä lisää stabiiliutta. Selkeä nelosketju järkevällä pelillisellä panoksella auttaisi joukkuetta varmasti.

Jokerit

Jokerien nelosketju on jo parin vuoden ajan kasattu Arto Kukin ympärille. Tänäkin syksynä hän oli loukkaantumiseensa asti jarruketjun ankkuri. Varmaotteinen duunarisentteri hoitaa oman hommansa mukisematta, vaikka haaveilisikin suuremmasta roolista.

Kun Kuki joutui kylkivaivaisena sivuun marraskuun puolivälissä, muuttui nelosketjun rooli joukkueessa selvästi. Junioripitoisempaa koostumusta pyrittiin säästämään takaiskuilta antamalla jääaikaa vain vastustajan vähiten vaarallisinta koostumusta vastaan. Samalla alivoima-aika keskittyi pääosin neljälle ykkös-kakkosketjun hyökkääjälle.

Kun Kuki palaa joulutauon jälkeen kokoonpanoon, paikkansa hänen laidoiltaan ottanevat jälleen Samuli Jalkanen ja Arto Koivisto. Samalla nelosketjun rooli vakioitunee jälleen perinteiseksi jarruketjuksi. Kukin ja Koiviston monivuotinen yhteistyö alivoimassa saanee myös jatkoa.

Koiviston odotettiin tekevän tällä kaudella läpimurron suurempaan rooliin, mutta ainakin toistaiseksi odotukset ovat jääneet lunastamatta. Tammikuussa 25 vuotta täyttävä laitahyökkääjä on saanut tällä kaudella aikaan vain yhden maalin, kun edelliskaudella verkko heilui seitsemän kertaa.

Lukko

Lukon nelosketjun ovat pääsääntöisesti muodostaneet Tero Koponen keskushyökkääjänä ja Henrik Juntunen ja Ville-Vesa Vainiola laidoilla. Kolmikon osaksi on pitkälti jäänyt jäähyjen rikkomissa peleissä hajavaihtojen pelaaminen ja mailan tupen pureskelu vaihtoaitiossa.

Kettupaitojen neljännen hyökkäyskolmikon jääajalla on suora riippuvuussuhde kulloisenkin ottelun tuomarilinjaan. Valmentaja Mika Toivola kaavaili ennen kauden alkua Henrik Juntuselle paikkaa joukkueen kolmannesta ylivoimakentästä Juhamatti Yli-Junnilan ja Miikka Tuomaisen rinnalta, mutta hänen tonttinsa kahden tornin rinnalta ryöväsi Petri Lammassaari.

Tero Koponen siirtyi kesken kauden Raumalle JYPistä vaihtokaupassa, joka lähetti vähälle peliajalle jääneen maalitykki Tommi Hannuksen Keski-Suomeen. Lukko sai Koposessa puolustavan sentterin, joka nelosketjusta ainoana saa edes satunnaisesti vastuuta erikoistilannepelaamisessa. Koposta on käytetty jonkin verran tappamassa rangaistuksia.

Ville-Vesa Vainiola on pelaajatyyppinä kahden suunnan taitosentteri, mutta SM-liigasta hän ei kasvattajaseurastaan näytä helpolla keskushyökkääjän paikkaa saavan. Viime talvena nuori sentterilupaus oli aivan ulkona kuvioista jouduttuaan ensimmäistä kertaa urallaan laitahyökkääjäksi, eikä mies vieläkään omimmillaan karvaavana ja taklaavana työmiehenä ole.

Nuorten näyttämö

Tällä hetkellä Ilves on ainoa liigajoukkue, jonka nelosketju on puhtaasti junioripainotteinen.

Ilves

Ilveksen kokoonpanossa nelosketju elää melkein illasta toiseen. Oikeastaan ainoastaan Marko Anttila on pelannut säännöllisesti nelosketjussa, eli roolissa, joka ei kaksimetriselle korstolle sovi. Sen lisäksi Ilveksen nelosketjussa ovat säännöllisemmin pelanneet Tommi Huhtala, Sami Sandell, Ville Korhonen sekä Lassi Mattila, joista viimeksi mainittu pelasi koko alkukauden A-nuorissa.

Ilvestä alkukaudella valmentanut Kari Eloranta peluutti nelosketjua säästeliäästi, antoi periaatteessa vain hajavaihtoja, mikä näkyi selvästi muun muassa Anttilan otteissa. Isokokoinen pelaaja ei lämmennyt peliin hajavaihtojen myötä ja tehot ovat olleet odotettua heikompia. Myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa pyörineet Sandell, Korhonen ja Huhtala ovat ajoittain joutuneet istumaan pitkiä aikoja penkillä.

Nelosketjun rooli Ilveksessä on ollut enemmänkin sytyttävä, Huhtala ja Korhonen pystyvät tarvittaessa jakamaan hyviä taklauksia ja Anttilakin on oppinut taklaamaan. Mikään puolustava ketju nelonen ei Ilveksessä ole.

Valmentajavaihdon jälkeen Sakari Pietilä haki parista viimeisimmästä ottelusta voittoa tiukasti kolmen ketjun kautta ja nelosketju jäi työttömäksi. Jatkossa neljään ketjuun on siirryttävä, jos joukkue aikoo pärjätä pudotuspeleissä.

Sekalainen konsepti

Toisissa liigajoukkueissa ketjuhierarkia ei ole niin selkeä ja jyrkkärajainen kuin toisissa. Ratkaisukykyiset pelaajat saattavat huonoina jaksoina löytää itsensä nelosketjusta ja sitten nostaa panoksellaan ketjun profiilia, jolloin pakka elää taas vahvasti ja pelaajat vaihtavat paikkoja menestymisen mukaan.

Tämän ryhmän joukkueista Pelicansilla ja SaiPalla on kyllä yksi selkeästi rikkomiseen ja puolustamiseen painottunut hyökkäyskolmikko, mutta peliajassa mitaten kyse on selkeästi kolmosketjusta.

HPK

HPK:n nelosketjussa on ehtinyt alkukauden aikana käydä suurin osa joukkueen hyökkääjistä, joten mitään vakiintunutta ketjukoostumusta ei hämeenlinnalaisilla ole ollut. Ehkä yhtenäisin ja eniten yhdessä pelannut kolmikko on syyskauden aikana ollut Hannu Väisänen - Juha-Pekka Loikas - Joni Lappalainen, mutta mukana ovat vuorollaan olleet muiden muassa kultakypärä Toni Mäkiaho sekä taitosentteri Ville Leino.

Jukka Jalonen on suurimman osan HPK-ajastaan peluuttanut ryhmäänsä melko tasaisesti - niin tänäkin vuonna. Nelosketju ei anna pelkästään huiliaikaa muille koostumuksille, vaan pelaa tasakentällisin ainakin kahdessa ensimmäisessä erässä useasti samat minuutit kuin mikä tahansa muukin ketju. Keskimäärin nokkimisjärjestyksen viimeiselle kolmikolle kertyy otteluissa peliaikaa hieman reilut kymmenen minuuttia.

Lisääntyneet jäähymäärät eivät ole syöneet HPK:n nelosketjujen jääaikaa, sillä välillä nelosesta ovat löytyneet ryhmän ylivoiman ykköspelaajat ja toisinaan tämän ketjun hyökkääjät ovat saaneet peliaikaa alivoimien aikana. Esimerkiksi aiemmin mainitun eniten yhdessä viihtyneen kolmikon pelaajista kaikki kykenisivät isompaankin rooliin, ja ovat myös useasti ylemmissä ketjuissa pelanneetkin.

David Moravecin ja Billy Tibbettsin liittyminen Pallokerhon joukkueeseen tietänee muutoksia myös ketjujakoihin. Nelosketjusta saattavat keväällä hyvinkin löytyä vaikkapa joukkueen pistepörssin kärkinimi Mäkiaho ja tällä kaudella leijonapaidassa debytoinut Janne Lahti. Kevättä kohti mentäessä ketjujen väliset vastuut saattavat entisestäänkin kaventua, ja tästä erittäin tasaisesta peluuttamisesta voi olla HPK:lle paljonkin iloa pudotuspeleissä.

JYP

JYPin nelosketjun koostumus on vaihdellut syksyn aikana melkoisesti. Pääosin nelosessa ovat kuitenkin pelanneet Samuli Piiroinen ja Olli Sipiläinen. Alkusyksyllä kolmantena ketjussa oli kuka milloinkin, yleensä Miika Lahti tai nyt jo Lukkoon siirtynyt Tero Koponen, mutta hänen paikkansa otti loka-marraskuun vaihteessa pitkästä loukkaantumisestaan toipunut Mika Niemi.

Niemen parantuminen ja tulo nelosketjuun vauhditti ketjun peliä etenkin kiekollisesti. Siksi ei ollutkaan mikään yllätys, että sekä Piiroinen että Sipiläinen nähtiin monesti maalinteossakin.

Myös ketjun rooli on vaihdellut syksyn aikana melkoisesti. Kaikki ketjut jakoivat peliajan melko tasaisesti, ja myös nelosketju sai reilusti ylivoima-aikaa siinä missä ykkös- ja kakkosketjut pelasivat alivoimaakin.

Kokonaisuutena JYPin tämän syksyn suurin yllättäjä onkin ollut jukurivahvistusten muodostama nelosketju. Sipiläinen, Piiroinen ja Niemi osoittivat viime kaudella olevansa Mestiksen kärkeä, mutta rahkeista liigatasolle ei kenelläkään ollut aavistusta. Kolmikko kuitenkin on osoittanut olevansa paikkansa arvoinen.

Pelicans

Tämän kauden Pelicansissa nelosketjun käsite on ollut liukuva. Toni Sihvosen ketju keskittyy selkeimmin puolustamiseen, mutta vähiten peliaikaa saavaa vitjaa on tavallisimmin luotsannut Henri Heino tai HeKistä nostettu Ville-Matti Koponen. Huomattavaa kuitenkin on, että nuorten sentterien laitahyökkääjinä ovat välillä olleet joukkueen parhaatkin pistenikkarit. Valmennus on hajauttanut ratkaisijatyypit melko tasaisesti kolmeen ketjuun.

Jäähymäärien kasvaminen on vaikuttanut tuntuvasti Pelicansin nelosketjupolitiikkaan. Koska erikoistilanteet ovat ratkaisevassa asemassa, tasakentällisin pelaavissa koostumuksissa on ollut varaa kokeiluihin. Peliaika riippuu vastuusta erikoistilanteissa. Alivoimaekspertti Heino pelaa selvästi toistakymmentä minuuttia ottelua kohti, mutta Koponen ja Kari Sihvonen jäävät usein kymmeneen minuuttiin tai vähän alle.

Vielä vuodenvaihteen jälkeen on odotettavissa vahvaa vaihtuvuutta Pelicansin nelosketjupolitiikassa, koska selkeää permanenttia ei ole löytynyt. Tärkeä keskushyökkääjä Toni Koivunen on sivussa vielä pitkälle helmikuulle, minkä takia esimerkiksi Leo Komarov pelaa välillä keskellä ja välillä laidassa.

Jos kevään lähestyessä Pelicans-hyökkäys välttää vakavat loukkaantumiset, nelosketju alkanee rakentua hieman selkeämmin Heinon ympärille. Todennäköisiä tarjokkaita laitahyökkääjiksi ovat K. Sihvonen, Komarov ja kenties joku alisuorittava hyökkääjä. On ainakin varmaa, että ketjua ei ole koolla pilattu, mutta liikettä ja energiaa on senkin edestä.

SaiPa

SaiPan hyökkääjämateriaali on hyvin tasapaksua, joten nelosketjuun ajautuvat pelaajat profiloituvat enemmän omien hyökkäysvitjojen haastajiksi kuin vastustajan tähtien pimittäjiksi. Poikkeuksen kaavaan tekee SaiPan Tapparasta hankkima kokenut työnteon erikoismies Marko Ojanen, joka oli eteläkarjalaisilta täsmähankinta urakoivan laitahyökkääjän rooliin.

Ojasen jälkeen päävalmentaja Heikki Mälkiällä on käytössään erikoisen taitavia ja kokeneita, mutta edelleen läpimurtoaan liigassa hakevia, pelaajia. Mestiksen maalikuninkaat Janne Jokila ja Jaska Vilen ovat puurtaneet vähillä peliminuuteilla. Joulukuussa Ojasen rinnalle nelosketjuun vakiintuivat SaiPan sisäisen pistepörssin kuutonen Eetu Holma ja KalPan viime kauden pistekakkonen Mikko Hakkarainen. Omia junioripelaajia ei SaiPan nelosketjuun mahdu.

Viime kaudella SaiPan kevätkauden yllätysonnistujat pelasivat runsaasti runkosarjapelejä nelosketjussa. Toistaiseksi äärimmäisen epätasaisesti pelannut Holma lienee kokeneen Ojasen ohella SaiPan nykynelosista potentiaalisin tasonnostaja viime kevään Morten Askin, Peter Nylanderin tai Tuomas Vänttisen tapaan.

Lappeenrantalaisten nelosketjussa keskitytään herättämään ja kypsyttämään omia taitopelaajia suurempaa roolia varten. Viimeisimpänä tämän tien on kulkenut menestyksekkäästi Jarkko Immonen.

» Lähetä palautetta toimitukselle