Nuorten maalivahtien kohtaaminen
Ottelusarjassa kummankin joukkueen maalia vartioi nuori ja kokematon vahti. HPK heittää maalinsuulleen Joni ”Huikea Jamppa” Puurulan, joka sai todellisen tulikasteensa Mika Pietilän loukattua olkapäänsä Ilves-sarjan ensimmäisessä ottelussa. Kari Lehtonen puolestaan sai komennuksen Jokeri-maalille Jamie Ramin hieman haparoitua Kärppiä vastaan. Kummatkin joukkueet ovat siis lastanneet kovat odotukset teini-ikäisten poikasten harteille. Pudotuspeleissä molemmat ovat ensikertalaisia, mutta kumpainenkin on vakuuttanut kypsillä otteillaan.
Sekä Puurula että Lehtonen ovat taidoiltaan aivan huippuluokan maalivahteja. Kummallakin nuorukaisella tuntuu olevan myös pää kunnossa, eikä hermoilua ole kummankaan pelissä havaittu. Puolivälieräsarjoissa nämä juniorivahdit eivät vielä ehtineetkään hermoilla, sillä käsky jäälle kävi molempien osalta jokseenkin yllättäen. Nyt molemmat lähtevät semifinaaleihin ykkösvahdin viitta harteillaan – ja sen mukanaan tuomat paineet painolastina. Kumman pää kestää? Ovatko nuorukaisten hermot rautaa, terästä vai puuttuvatko ne kokonaan? Oletettavaa ainakin on, että Rinkelinmäen Sikakatsomo ottaa Lehtosen suosikikseen jo ensimmäisen ottelun alkuverryttelyistä lähtien. Samaa voinee odottaa toisessa ottelussa Helsingissä, jossa ”seula”-huudot raikaavat varmuudella heti ensi minuutilla.
Kari Lehtonen on ennakkoon kerännyt ehkä hivenen enemmän gloriaa ja odotuksia harteilleen. Puurula voi nyt kuitenkin maalivahtien taistelun voittamalla nostaa itsensä aivan Suomen lupaavimpien maalivahtien terävimpään kärkeen, tasavertaiseksi Kari Lehtosen, Antero Niittymäen, Petri Vehasen ja kumppaneiden rinnalle.
Jokereilla on kuitenkin maalivahtiosastolla sikäli ritaripaitoja parempi asema, että Jokerit voi huoletta heittää ilmeisesti kakkosmaalivahtina sarjaan lähtevän Jamie Ramin kentälle, mikäli syytä siihen ilmenee. HPK on melko täysin yhden kortin varassa, sillä luukkua on avaamassa miesten sarjoista nolla ottelua kokemusta omaava vuonna 1984 syntynyt Hannu Toivonen.
Aikaisempia kohtaamisia ja Areenan kirous
Mielenkiintoisin seikka joukkueiden yhteisestä menneisyydestä löytyy Hartwall Areenalta. Hämeenlinnan Pallokerho ei nimittäin kertaakaan ole saavuttanut voittoa Jokereiden vieraana. Areenan valmistumisvuoden 1997 jälkeen on Areenalla pelattu 12 kertaa Jokereiden ja HPK:n välinen taisto, ja pari tasapeliä ovat paras suoritus hämeenlinnalaisilta. HPK:n ei kotietunsa turvin kuitenkaan tarvitse Areenalla voittaa, mutta mikäli Jokerit onnistuu kääntämään ensimmäisen tai toisen Hämeenlinnan pelin itselleen, voi HPK:lle koittaa tuskaiset ajat Areenalla.
Tällä kaudella HPK ja Jokerit ovat kohdanneet neljästi. Kahdesti pisteet ovat menneet Jokereille, kertaalleen pisteet on tasattu ja HPK:lla on plakkarissaan yksi voitto. Ottelut ovat pääsääntöisesti olleet hyviä ja mielenkiintoisia kiekkonäytelmiä, joista dramatiikkaa ei ole puuttunut. Syyskauden Helsingin reissullaan HPK oli jo erittäin lähellä murtaa Areenan kirouksen ja napata ensimmäisen täyden pistepottinsa Jokereiden vieraana uudessa hallissa. Erkki Rajamäen kikkailu omalla siniviivallaan pari minuuttia ennen loppua kuitenkin kostautui, ja Jokeri-kippari Ville Peltonen iski tasoituksen. Toinen todellinen trilleri nähtiin tammikuussa Rinkelinmäellä. Kerho rutisti vierailijoistaan 1-0-voiton viimeisen hetken maalilla. Mikko Ruudun ja Ari Vallinin törmäillessä toisiinsa Antti Miettinen kiitti ja kumarsi iskien ottelun ainokaisen.
Joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä viimeksi vuonna 2000, niinikään välierissä. Tuolloin lähtökohdat olivat hieman samankaltaiset kuin tänä keväänä. HPK:n vahvaakin vahvempi hyökkäysiloittelu vastaan Jokereiden hieman tahmeahko, mutta säntillinen viisikkopeli. Sarjasta odotettiin tasaista, mutta Jokerit yllätti kaikki jyräämällä finaaliin suoraan kolmessa ottelussa. Ensimmäinen peli 3-4 jatkoajan jälkeen Hämeenlinnassa, seuraava Areenalla peräti 7-0 ja kolmannen erän äkillinen pelin kääntäminen viimeisessä ottelussa toi 2-4 –voitolla Jokereille jatkopaikan. Tuolloin Jokereilla oli ehkä SM-liigan lähihistorian betonisin pakisto. Isot, ilkeät ja kovaluiset puolustajat ottivat HPK:lta liikkeen ja tilan pois, ja hyvän sektorin laukaisupaikka maksoi monta mustelmaa. Juuri tuossa sarjassa tuli myös esille edelleen vallitseva käsitys tsekkipelaajien hyytymisestä, kun Tomas Vlasak-Roman Simicek –parivaljakko vaipui täysin unholaan.
HPK:n ketjut ja kuviot
HPK:n joukkueesta hurjassa vauhdissa Ilvestä vastaan oli erityisesti hämeenlinnalaisten kakkosketju, joka myös Tsheking-linen nimellä tunnetaan. Jukka Jalonen laittoi runkosarjan loppupeleissä kolme tsekkiänsä samaan vitjaan ja nyt Kerho-luotsi saakin hymähdellä tyytyväisenä. Koko kolmikko löytyy pistepörssin kärjestä, ja on varmaa, että myös Jokerien pakisto on hikisen paikan edessä yrittäessään pysäyttää tätä yhdistelmää. Mailataituruutta löytyy vaikka muille jakaa, mutta ketjun peli ei ole niin yksipuolista kuin joku saattaisi luulla. Puolustustehtävät on hoidettu mallikelpoisesti ja kaikkien asenne on kohdallaan. Vielä kun voidaan todeta, että Tomas Kucharcik on vain entisestään lisännyt mainettaan ehkäpä liigan parhaana karvaajana sekä erittäin tunnollisena puolustajana, niin pelottavan vahvan kolmikon Jokerit saa vastaansa.
HPK:lle ei kuitenkaan riitä pelkästään ulkolaisten tehot. Myös joukkueen ykkösvitjan täytyy onnistua. Perrinin johtaman kentällisen vastuulla on paljon. Kolmikko pystyy liikkeellään sekoittamaan puolustuksen kuin puolustuksen, mutta nyt vaaditaan myös voimaa ja vääntöä. Kulmissa pyöriminen ja hienot kuviot eivät riitä; kiekko täytyy saada maaliviivan ylitse. Kolmosketjulta ei suuria odoteta, mutta Määttäsenkin johtamassa ketjussa riittää pelimiehiä. Rajamäen vastuulla on suuri osa Kerhon fyysisestä pelistä, ja sentteri Määttänen on monikäyttöinen pelaaja eri tilanteissa. HPK:n nelosketjun rooli tulee todennäköisesti olemaan vähäinen. Nelonen antaa lepoaikaa muille, mutta ratkaisijaksi siitä ei taida olla – ellei sitten mukaan saada yllättävää vahvistusta… Jukka Jalonen muutti nelosen kokoonpanoa ensimmäiseen otteluun Jokereita vastaan. Pienikokoisemmat ja pehmeämmät Kenig ja Suutarinen saivat väistyä hieman kookkaampien ja rymistelevimpien Lahden ja Sillanpään tieltä.
Marko Tuulola on viimeistään pudotuspeleissä noussut HPK-pakiston todelliseksi liideriksi. Yksi liigan – ellei jopa Euroopan – parhaista pakeista on pitänyt huolen siitä, ettei Puurula ole maalillaan joutunut liian kovan paikan eteen. Kapteenin C-kirjainta rinnassaan kantava Kimmo Peltonen taasen on keskittynyt johtamaan joukkojaan esimerkillään; ensimmäisen pudotuspelikierroksen jälkeen Peltonen lienee kärkipäässä heittäytymällä blokattujen laukausten määrässä. Tulivoimaa takalinjoille tuovat Sebastian Sulku ja Teemu Aalto, joiden tykit ovat käyttökelpoisia varsinkin ylivoimalla. Erikoismaininnan Kerhon ryhmästä ansaitsee nuori tsekki Vladimir Sicak, joka on parantanut pelitasoaan koko ajan; sama trendi on jatkunut myös kauden tärkeimmissä peleissä. Tämän viisikon jälkeen taso laskeekin jopa pelottavan nopeasti. Markus Kankaanperä on peruspakin roolissaan vielä riittävän laadukas pelimies, mutta Aki Heino ja Tuukka Mäkelä eivät taida olla vielä valmiita pudotuspelivääntöihin. Loukkaantumisiin ei Kerholla ole varaa.
Jokerit sai röörit auki
Jokereiden merkittävin saavutus koko Kärpät-sarjassa voiton lisäksi oli huima kurssin kääntäminen heti ensimmäisestä ottelusta lähtien. Runkosarjan lopun tahmailut olivat jääneet taakse, ja tällä hetkellä Jokerit pelaa varsin mainiota pudotuspelikiekkoa. Merkittävimmät muutokset olivat hyökkäyspelin herääminen ja materiaalin yleinen yllättävä leveneminen. Maalihanat saatiin auki, ja joukkueen sisäistä pistepörssiä silmäilemällä voi todeta maalintekovastuun jakautuneen mukavasti koko joukkueen kesken.
Jokereilla on Kärppiä vastaan erinomaisesti pelanneen nelosketjun myötä enemmän leveyttä hyökkäyskalustossaan. Jos HPK:n nelonen on lähes rooliton yhdistelmä, niin tähän asti pelattujen otteluiden perusteella kolmikko Jukka Voutilainen - Pasi Tuominen - Tomek Valtonen ei sitä todellakaan ole. Ketjun peliin tuoma intensiteetti ja ryminä on poikinut myös maaleja, joka varmasti on ollut Jokeri-valmentaja Summaselle positiivinen yllätys. Mikäli nelosketju jatkaa hurjaa menoaan, on siitä Jokereille varmuudella paljon hyötyä. Neljän toimivan ketjun avulla Jokereille voi avautua tilaisuus pitää yllä sellaista tempoa, jossa HPK ei kolmella ketjulla välttämättä pysy perässä.
Merkittävin profiiliaan nostanut pelaaja löytyy ykkösketjun keskeltä. Petri Pakaslahti osoitti palanneensa sairastuvalta suoraan huipulle. Mahdollisesti MM-kisapaikkaakin kärkkyvä Pakaslahti ryösti tärkeitä aloituksia huikealla prosentilla niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Miehen aloitusvoitot saattavat olla juuri se palanen, joka Jokereilta viime vuonna puuttui, kun sentterinä oli mm. kuuluisa aloittajasuuruus Aigars Cipruss. Pakaslahti käyttää erinomaisesti hyväkseen myös isohkoa kokoaan ja pelaa tällä hetkellä juuri niin, kuin ykkössentterin pitääkin. Hänen ketjunsa toisella laidalla ei Pavel Rosa vielä ole päässyt aivan parhaimpaansa, mutta miehen puhkeamista kukkaan on syytä odottaa. Vladimir Machulda pelasi viittä-kuutta hukattua läpiajoa lukuunottamatta varsin kelvon sarjan Kärppiä vastaan. Täydellinen maalintekotaidon hukkuminen olisi kuitenkin syytä korjata HPK:ta vastaan.
Loput merkittävät onnistujat löytyvät pakistosta, jossa Ilkka Mikkola hyppäsi vihdoin niihin saappaisiin, joita hänelle on läpi kauden yritetty tyrkyttää; välillä käsittämättömän suuren peliajan ja vastuun muodossa. Ilkka kohensi peruspeliään, ja hyökkäyspäässä alkoi vihdoin esiintyä niitä tehoja, joita odotettiinkin; parhaana taidonnäytteenä 1-4 –maali Oulussa tiistaina.
Mikkolan onnistuminen on tärkeää sikäli, että hänen hyökkäyspään tehonsa keventävät hieman hyökkäyssinisen perinteisen primus motorin, Tom Koiviston painolastia. Toinen puolustuksen suuri onnistuja on Kari Haakana. Järkälemäinen puolustaja siivoaa omaa päätä maltillisesti ja onnistui tekemään sen ohella kaksi maaliakin Kärppiä vastaan.
Kaikkea tätä varmistaa - usein täysin yleisön näkymättömissä - mies nimeltä Alex Brooks. Pienehkö, hiljainen jenkkipakki ei turhia kursaile, vaan luutii ja siivoaa, pysäyttää ja blokkaa, taklaa ja välillä torjuukin kaikkea mahdollista. Yhdysvaltain yliopistosarjoista Suomeen tulleesta Brooksista on kauden aikana kasvanut Jokereiden pakiston tärkein lenkki. Hänen peruspelinsä on täysin korvaamatonta, sillä ainoa kunnossa oleva peruspakki hänen lisäkseen on tällä hetkellä Haakana.
Tiukkaakin tiukempaa
Ottelusarjasta on luvassa todella tiukka ja tasainen vääntö. HPK lähtee kotietunsa turvin liikkeelle ehkä juuri ja juuri lievästä ennakkosuosikin asemasta. Jokereiden täytyy jossain välissä pystyä puristamaan voitto Rinkelinmäen hornankattilasta; paras tilaisuus tähän tarjoutuu ehkä heti avausottelussa, jonka merkitys tulee olemaan todella suuri. On hyvin mahdollista, että joukkueet joutuvat ottamaan toisistaan mittaa täydet viisi kertaa ennen kuin voittaja saadaan selville.
HPK:n kokoonpano
1.kenttä
Antti Miettinen - Eric Perrin - Eero Somervuori
Marko Tuulola - Kimmo Peltonen
2.kenttä
Zdenek Nedved - Tomas Kucharcik - Vladimir Vujtek
Sebastian Sulku - Teemu Aalto
3.kenttä
Janne Laakkonen - Pasi Määttänen - Erkki Rajamäki
Vladimir Sicak - Markus Kankaanperä
4.kenttä
Janne Lahti - Jarkko Savijoki - Olli Sillanpää
Tuukka Mäkelä - Aki Heino
Maalissa
Joni Puurula
Jokereiden kokoonpano
1.kenttä
Vladimir Machulda - Petri Pakaslahti - Pavel Rosa
Kari Haakana - Ilkka Mikkola
2.kenttä
Frank Banham - Antti Aalto - Niko Mikkola
Tom Koivisto - Ari Vallin
3.kenttä
Tuomo Ruutu - Jussi Pesonen - Antti Törmänen
Olli Malmivaara - Alex Brooks
4.kenttä
Tomek Valtonen - Jukka Voutilainen - Pasi Tuominen
Pasi Saarinen - Rami Alanko
Maalissa
Kari Lehtonen
