Jatkoaika seuraa naisten lätkää tulevan kauden aikana kuukausittain. Sekä SM-sarja että Mestis ovat viimeisiä rutistuksia vaille pelattu. Alle 18-vuotiaat tytöt kilpailivat puolestaan Buffalossa uuden vuoden jälkeen maailmanmestaruudesta.
Vuoden avausta tutkailevat Jatkoajan toimittajat Markus Viljanen ja Marianne Suntio sekä vierailevana kynänä Lapin alueen tyttökiekkokouluttaja Sofia Pohjanen.
USA voitti Buffalossa pelatun alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-turnauksen. Kanada jäi hopealle ja Venäjä ansaitsi ensimmäisen pronssimitalinsa. Suomen osana oli olla viides heti Tšekin jälkeen.
Millaisen jälkimaun turnaus jätti?
Markus Viljanen: Suomen alku turnauksessa oli erittäin nihkeä, kun tyttöleijonat jäivät nollille nousijamaa Sveitsiä vastaan. Otteet kuitenkin paranivat koko ajan turnauksen edetessä ja Suomi kaatoi tieltään Japanin ja Ruotsin varmistaen paikkansa pudotuspeleissä.
Suomi johti puolivälierässä Venäjää vastaan avauserän jälkeen hienosti 3−0 ja moni olisi luullut ajassa 19.59 tulleen kolmannen maalin jälkeen Venäjän selkärangan hieman nitkahtavan, mutta mitä vielä. Venäjä nousi rinnalle ja ohi Suomen kannalta tuskallisella tavalla. Voitaneen puhua tuskallisesta, kun voittomaali syntyy ajassa 59.57.
Venäjän voittamalla Suomi olisi päässyt mitalipeleihin neljän vuoden tauon jälkeen, mutta tätä ei nähty. Turnaus jätti pahan maun, koska Suomen peli kehittyi koko ajan eteenpäin ja olisin erittäin suurella mielenkiinnolla halunnut nähdä miten Suomen ja Kanadan välisessä välieräkamppailussa olisi käynyt. Suomen ulkopuolelta pronssimitalisti Venäjän historian ensimmäinen U18-mitali ansaitsee erityismaininnan.
Sofia Pohjanen: Mieleeni turnauksesta jäi tietenkin kirvelevä tappio Venäjää vastaan. Kaikki oli Suomen käsissä, mutta lopussa Venäjä tuli kovaa ja ohi. Myös yksittäisten pelaajien, kuten Anniina Kaitalan, Sanni Hakalan, Petra Niemisen, Nelli Salomäen ja Anni Keisalan suoritukset jäivät mieleen ja uskon, että näistä tytöistä tullaan vielä kuulemaan.
Kanadan ja USA:n finaali oli totuttuun tapaan tasainen vääntö, jonka tällä kertaa vei USA.
Marianne Suntio: Suomen turnauksen alku oli kieltämättä lannistava, vaikka Sveitsi onkin väläytellyt useissa arvokisoissa viime vuosina niin miesten kuin naistenkin puolella. Parhaiten heikkoa alkua kuvaa mielestäni kuitenkin se, että alkusarjan pelien jälkeen jouduttiin laskeskelemaan onko Suomi ylipäätänsä jatkossa ja ketkä etenevät puolivälieriin, kun kaikki pelasivat niin tasaväkisesti ja voittivat ristiin.
Suomen onneksi harjoitusottelut Ruotsia vastaan pitivät kutinsa ja länsinaapuri kaatui kahdesti, mikä takasi paikan jatkopeleissä ja päätti turnauksen voittoon.
Paras jälkimaku jäi luultavasti yhdysvaltojen Jincy Dunnelle, joka teki paitsi voittomaalin finaalissa Kanadaa vastaan, pääsi myös pudottamaan avauskiekon St. Louis Bluesin ja Detroit Red Wingsin välisessä NHL-ottelussa. Itse kukin voi miettiä millainen tempaus Suomessa nähtäisiin, jos menestys sattuisikin nais- tai tyttökiekon kohdalle.
Joulukuussa KJT tavoitteli uutta yleisöennätystä onnistumatta siinä. Vuoden vaihteen jälkeen joukkue matkusti Ilveksen vieraaksi pelaamaan harjoitusottelua Koulukadun kentälle. Viikkoa myöhemmin Ilves kohtasi kotihallissaan Pietarin Dinamon. Toisaalla Blues EKS järjesti tyttökiekkoteemaisen Loppiaisriehan.
Millainen naiskiekon julkisuuskuva on tällä hetkellä?
Pohjanen: Mielestäni naiskiekon buumi lähti liikkeelle viime vuonna olympialaisten myötä. Naiskiekkoilijoita tuotiin hyvin esille sosiaalisessa mediassa ja seurat alkoivat järjestää tapahtumia selvästi enemmän myös tytöille. Seurat ovat myös entistä aktiivisempia erilaisten tempausten (kalenterit, hyväntekeväisyys, yhteistyö) kanssa.
Ja ehkä se hienoin asia, esikuvia on nostettu esille. Noora Rädyn Mestiksessä pelaamisen lisäksi hänen positiivinen mainoskuvansa on saanut monen pikkutytön katseen kääntymään. Emma Terhon ehdokkuus Esikuva-palkinnon saajaksi Suomen Urheilugaalassa todisti, että naiskiekkoilijoita arvostetaan muuallakin kuin jääkiekkopiireissä.
Mielestäni naisten SM-liigaa pitäisi saada silti enemmän esiin. Miesten liigalle on omat nettisivut, mutta missä ovat naisten? Voitaisiinko naisurheilua tuoda esille yleisesti koko Suomessa enemmän, esimerkiksi yhteistyön avulla. Esimerkiksi Hämeenlinnassa pääsisi vaikka samalla lipulla katsomaan naisten mestaruusliigan lentopalloa ja jääkiekon naisten liigaa.
Viljanen: Julkisuuskuva on paranemaan päin, mistä saadaan paljolti kiittää Sotšin olympialaisia. Yleinen tietoisuus ei silti ole muuttanut käytännön konkretiaa mihinkään. Julkisuuskuvan parantamista vaikeuttaa itsestään jo pelkkä Jääkiekkoliiton suhtautuminen naisten jääkiekkoon omalla "prioriteettilistallaan".
Seuraavassa suora lainaus Jääkiekkoliiton tämän kauden kilpailusäännöistä:
"Sarjojen tärkeysjärjestys kenttävuoroihin nähden on seuraava: Maaottelu, liigaottelu, Mestis, Nuorten SM-liiga, Suomi-sarja, B-nuorten SM-sarja, Nuorten Mestis, Naisten SM-sarja, miesten II divisioona..." ja niin edespäin.
Naisten jääkiekon ylin taso SM-sarja on siis tärkeysjärjestyksessä jopa B-nuorten ja Nuorten Mestiksen alapuolella. Liiton tekemä marssijärjestys vaikuttaa seuroihin toki eri tavoin. Jyväskylä on hyvä esimerkki hankalasta tilanteesta. Halliyhtiö omistaa osansa Jyväskylän jäähallista kuten myös JYP, mutta jäävuorojen jakamista taas hallinnoivat liikuntapalvelut. Edellä mainitun kombinaation vuoksi jäävuoroihin vaikuttaminen ei ole JYPin itsensä puolesta helpointa mahdollista.
JYP johtaa naisten SM-sarjaa ylivoimaisesti ja on vahva mestariehdokas. Silti ei ole mitään takuita, että JYPin naiset pääsisivät pelaamaan pudotuspelejä tai mahdollisia SM-finaaleita Hippokselle. Seuran B-nuoret menevät pelijärjestyksessä naisten edelle, ja samanaikaisten pelipäivien sattuessa pelaavat B-nuoret isoissa valoissa ja naiset suuntaavat harjoitushallin puolelle. Harjoitushallissa ei ole virallisia katsomoita, eikä siellä järjestettyihin otteluihin voida järjestää lipunmyyntiä. Tässä samaisessa harjoitushallissa pelattiin tammikuun puolessa välissä muun muassa sarjan kärkikamppailu JYP-Blues.
Naiskiekon tilanne on Jyväskylässäkin parantumaan päin, mutta JYPissä toimivien seurahenkilöiden kädet ovat asian suhteen suhteettoman sidotut. Viime vuonna JYPin naiset pääsivät pelaamaan pudotuspelinsä Hippoksella. Olisi suotavaa, että sama tapahtuisi myös tulevana keväänä.
Suntio: Mietin itsekin olympialaisten vaikutusta nykyiseen näkyvyyteen. Jos ajattelee aikaa Vancouverin jälkeen, otsikoissa käväisi 2010 esimerkiksi Michelle Karvisen pelipaikka, myöhemmin syksyllä JYPin kalenteri ja joulun alla itsenäisyyspäivän vastaanotolla olleet kiekkoilijat. Vuoden päästä siitä ei juuri mitään. Sotšin jälkeen tilanne oli jopa parempi kuin Vancouverin, mutta todellinen kiinnostus naiskiekkoon realisoituu mielestäni vasta tämän kauden jälkeen, kun olympiahuuma on lopullisesti laskenut.
Vaikka arvokisojen merkitystä ei voi kiistää, uskon itse vielä enemmän laadukkaaseen ruohonjuuritason työhön. En tiedä onko tapahtumia nykyään enemmän kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten, sillä tapahtumien mainostaminen on suunnattu lähiseuduille ja valtakunnallista huomiota harvemmin saadaan. Loppiaisriehat ja Koulukadun harjoitus- ja näytöspelit ovat kuitenkin niitä matalan kynnyksen tapahtumia, joihin on helppo tulla, ja joiden kautta ihmisten on helpompi ottaa seura omakseen.
Tutustu myös Anni Saarelan kolumniin naisurheilun näkyvyydestä.
Keväälle 2015 on luvassa Espoossa helmikuussa pelattava Eurooppa Cupin finaali, NCAA:n maaliskuun Frozen Four -ottelut sekä Ruotsissa maalis-huhtikuussa järjestettävät naisten MM-kisat.
Mitä odotat eniten tältä kiekkokeväältä?
Pohjanen: Itse odotan eniten naisten SM-liigan pudotuspelejä ja finaaleja. Blues on vienyt viimeiset kaksi mestaruutta ja tänä vuonna uskon JYPin vievän pokaalin kotiinsa 17 vuoden tauon jälkeen. Odotan myös jonkun joukkueen yllättävän pudotuspeleissä ja haastavan edellä mainitun kovan kaksikon.
Toivon, että Eurooppa Cupin finaaliturnaus saa arvoisensa näkyvyyden ja moni kiekkofani saapuu paikalle kannustamaan Bluesin voittoon. Vuoden alussa pelattu Meco Cup antoi hyvää esimakua Naisleijonien tämänhetkisestä voiton tahdosta. Naisten MM-kisoista odotankin Suomelta vahvaa ja varmaa esiintymistä, jossa nuoret pelaajat saavat vastuuta kokeneiden rinnalla. Suomen maalivahdit ovat huippuluokkaa, joten vastustajan verkko täytyy vain saada heilumaan. 2012 ja 2013 vuosien neljänsien sijojen jälkeen kaulaan ripustetaan pronssia.
Viljanen: Henkilökohtaisesti odotan eniten Malmössä pelattavia MM-kisoja, koska tulen tänä keväänä seuraamaan niitä vielä aktiivisemmin kuin ennen. Vuosina 1990−2000 Suomi vei aina pronssiset mitalit nimiinsä, mutta maailma on muuttunut.
Aikavälillä 2001−2013 on pelattu yhdeksät kisat, joissa Suomi on päässyt mitaleille neljästi. Neljä mitalia yhdeksästä mahdollisesta ei ole todellakaan huono saldo, mutta se kuvastaa hyvin sitä, miten naiskiekon taso on maailmalla kasvanut. Jäljelle jäävistä viidestä mitalista Ruotsi on napannut kaksi,Venäjä kaksi ja Sveitsi yhden. Vuoden 2012 MM-kisojen pronssiottelussa Sveitsi suorastaan murskasi Suomen 6−2 lukemin ja pääsi nauttimaan maansa historian ensimmäisestä naisten jääkiekon MM-mitalista.
Suomella on edellisistä, vuoden 2013 MM-kisoista selvä kasvojen pesun paikka. Pudotuspeleissä Saksa kaatui ensin erittäin nihkeästi 1−0, kunnes USA pudotti Suomen välierissä lukemin 3−0. Pronssiottelussa naisleijonat jäivät niin ikään nollille, kun Venäjä oli parempi 2−0. Kisojen ehkäpä positiivisin asia oli Suomen hyvä pelaaminen USA:ta vastaan, sillä niukan pudotuspelitappion lisäksi USA oli alkusarjan ottelussa parempi maltillisin luvuin 4−2. Pienempiä maita vastaan oli puolestaan aivan liikaa ongelmia, ja tämän trendin on pakko muuttua nyt ja heti.
Suntio: Jos lähipäivien tapahtumia mietitään, niin itse odotan kiinnostuneena keitä SM-sarjan karsintaotteluissa lopulta pelaa ja miten niissä käy. Mestiksen puolella joukkueilla on jäljellä pelejä kahdesta neljään. Suurin kaula muihin on lapinlahtelaisilla ja raumalaisilla.
SM-sarjassa Kuortane jää tällä kaudella kahdeksanneksi, mutta toinen putoaja selviää vasta, kun viimeiset pelit on pelattu. KJT:llä on yksi ottelu ja yksi piste vähemmän kuin pudotuspeliviivan paremmalla puolella olevalla KalPalla, ja joukkue pelaa kuudesta pisteestä Bluesia ja Kuortanetta vastaan. KalPan viimeinen runkosarjavastus on vuorostaan Kärpät.
Oululaisten pudotuspelipaikka on taas tukevalla pohjalla, vaikka seurassa saatiin tammikuussa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Edustuskelvottomista pelaajista tullut rangaistus vei joukkueelta yhdeksän pistettä ja pudotti hetkellisesti runkosarjan kuudenneksi
Jatkoaika palaa naiskiekkotunnelmiin helmikuun ensimmäisellä viikolla. Haastattelussa muun muassa Sofia Pohjanen.
