Jatkoaika seuraa naisten lätkää tulevan kauden aikana kuukausittain. Marraskuun paketissa murretaan osiin Suomen otteet Pohjois-Amerikan maita ja Ruotsia vastaan, mitä Mestiksen karsintasarjassa oikein tapahtuu ja mikä tekee ruotsalaisesta Erika Grahmista erityisen. Palapeliä kasaavat Jatkoajan toimittajat Marianne Suntio ja Markus Viljanen.
Viime kuukausi päättyi maajoukkuetunnelmiin, kun naisleijonat lähtivät neljän maan turnaukseen Kanadan Kamloopsiin. Suomi jäi lopulta turnauksen viimeiseksi hävittyään pronssiottelun Ruotsia vastaan jatkoajalla lukemin 1–2.
Kertooko 4. sija koko totuuden?
Markus Viljanen: Turnaus oli kokonaisuudessaan todella tasainen, sillä alkulohkon suurin voittomarginaali oli Yhdysvaltojen 5–0-voitto Suomesta. Suurempia lukemia on totuttu vuosien saatossa näkemään. Naiskiekon kahdesta suurmaasta toiselle, Kanadalle, Suomi hävisi tiukasti lukemin 1–3. Suomi oli otteluissa hyvällä tasolla ja Yhdysvaltoja vastaan pelattu ottelu repesi vasta loppupuolella. Tasoero ei ollut tässä turnauksessa lopulta niin suuri, vaikka tosiasia on, että vaikka puolustaisit kuinka hyvin, niin 0,5 tehdyn maalin keskiarvolla ei suuria maita vielä kaadeta.
Ruotsi jäi alkulohkon otteluissaan kokonaan ilman maalia, joten olisin odottanut Suomen pystyvän pronssiottelun nimiinsä viemään. Suomen maalivahtipeli oli turnauksessa hyvällä tasolla, mutta mikäli maalinteko on näin takkuista, niin silloin 4. sija ei ole vääryys. Suomen pelaamisessa oli tulevaisuuden kannalta monia hyviä asioita, mutta tulos ei valehtele.
Marianne Suntio: Valehtelisikin. Harjoitusturnaukset ja niiden lopputulokset eivät tietenkään kerro kaikkea maan kiekkoilun tilasta, mutta tuntuu surkuhupaisalta, että jälleen suomalaisten kompastuskiveksi osoittautui maalinteko. Ja taas sitä Ruotsia vastaan. Vaikka alkulohkossa Ruotsi ei onnistunut maalinteossa kertaakaan, kasvojen pesu onnistui kalkkiviivoilla.
Suomen puolesta kuitenkin sanottakoon, ettei joukkue päässyt viimeiseen otteluun parhaalla mahdollisella kokoonpanolla, sillä puolustajista sekä Minnamari Tuominen että Mira Jalosuo olivat sivussa, Leijonat.fi sivuston mukaan molemmat sairastuvalla. Tuominenhan vastasi 50% Suomen maaleista ensimmäisessä kolmessa ottelussa.
Maalivahtien peluutus meni pitkälti kuten ennakkoon arvuuteltiin. Eveliina Suonpää ja Meeri Räisänen pelasivat Pohjois-Amerikan maita vastaan, ja Räisänen saikin päävalmentaja Pasi Mustoselta julkisuudessa kehuja kehityksestään. Vilma Vaattovaara, jonka hyvää virettä alleviivattiin lukijapalautteessa, nollasi puolestaan Ruotsin. Vaattovaara ei kuitenkaan päässyt verkoille enää toistamiseen Ruotsia vastaan, vaan "pronssiottelussa" torjui Suonpää.
Naisten SM-sarja oli maajoukkueturnauksen ajan tauolla, ja tositoimiin palattiin 15. päivä. Lokakuussa voittamaton HPK taipui Bluesille ja JYPille. Ilves puolestaan aloitti marraskuunsa kahdella nollapelillä.
Minkä joukkueen voi odottaa parantavan otteitaan?
Viljanen: On hieman ehkä aikaista tässä vaiheessa sanoa, mutta näyttää siltä, että pudotuspelijoukkueiden porukka alkaa erottua. Yllättävänkin ylivoimainen JYP on ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta kolmantena olevalla HPK:lla on vielä pieni sauma haastaa Blues runkosarjan kakkossijasta. Odotan HPK:n parantavan vielä rahtusen peliään, koska mitään ei ole vielä ratkaistu ja näyttämisen nälkää joukkueella varmasti on.
Marraskuun puolessa välissä HPK pelasi samana viikonloppuna molempia kärkijoukkueita vastaan. Joukkue hävisi selvästi Bluesille, mutta tiukka 4–5-tappio JYPille oli jo kovan luokan esitys. HPK ja Blues kohtaavat runkosarjassa vielä kahdesti ja on sanomattakin selvää, että noista peleistä HPK:n on pakko raapia pisteitä mieliäkseen kakkossijalle. Mikäli valmennus saa joukkueesta kaiken irti, niin tämä on mahdollista.
Samalla hämeenlinnalaisten pitää pystyä pitämään niskaan hengittävä Ilves takanaan. Se ei ole helppoa, sillä kuuden pisteen päässä väijyvien tupsukorvien peli on piristynyt selvästi.
Suntio: Ilvestä tuli kehuttua, kun joukkue aloitti kautensa loistavasti. Hyvää starttia kuitenkin seurasi seitsemän ottelun tappioputki. Lokakuun lopulla kurssi kääntyi jälleen ja viiteen perättäiseen voittoon sisältyy kolme nollapeliä, kolme päästettyä maalia ja 25 varsinaisella peliajalla tehtyä maalia.
Ilves voi vielä nousta haastamaan HPK:ta kolmannesta sijasta, jos joukkue pystyy pitämään kiinni positiivisesta vireestä. En kuitenkaan jaksa uskoa, että nämä kaksi voisivat runkosarjan aikana enää saavuttaa Bluesia JYPistä puhumattakaan.
Varsinkin Blues tuntuu kasvavan ottelu ottelulta – kirjaimellisesti, sillä joukkue sai marraskuun aikana riveihinsä kokeneen arvokisakävijä Terhi Mertasen. Samoihin aikoihin julkistettiin, että myös koko syksyn ilman joukkuetta ollut Michelle Karvinen pukee Bluesin paidan päälleen, kun joukkue lähtee Ruotsiin Eurooppa Cupin karsintaotteluihin. Jos pohjoisamerikkalaisia ei oteta lukuun, Karvista kovempaa vahvistusta ei hyökkääjien puolelle ole.
Vaikka SM-sarjasta löytyy muutama selvästi vahvempi joukkue, on naisten Mestiksen karsintasarjasta kaksi joukkuetta vieläkin hurjemmassa vireessä. Rauman Lukko ja Lapinlahden Luistin eivät ole lohkoissaan hävinneet vielä otteluakaan.
Miltä joukkueiden tulevaisuus vaikuttaa?
Suntio: Myönnän, että aluksi piti pysähtyä ja kerrata miten SM-sarja, Mestis ja Suomi-Sarja naiskiekon puolella nivoutuvat toisiinsa. Mestiksen karsintasarjassa pelaa tänä vuonna 25 joukkuetta, jotka on jaettu neljään lohkoon. Lohkojen sisällä pelataan kolminkertaiset sarjat poislukien Savo-Karjalan alueella pelaavien joukkueiden lohko, jossa pelataan kaksinkertainen sarja ja kaksi ottelua siihen päälle.
Karsintasarjan kuusi parasta pelaavat Mestistä kaksinkertaisen sarjan ja loput siirtyvät pelaamaan Suomi-Sarjaa. Mestiksen kaksi parasta pelaavat kauden päätteeksi noususta ylimmälle sarjatasolle SM-sarjan sijoille 7.-8. jääneitä joukkueita vastaan.
Lohkojaoilla on yritetty karsia pitkiä pelimatkoja pois, mutta lopputulos vaihtelee. Pohjoisessa ja etelässä sarjat ovat tasaisempia, mutta länsirannikolta Karjalaan kaksi joukkuetta nousee esiin. Lopputulosten valossa Lukko on ollut aivan suvereeni － raumalaiset ovat päästäneet 11 ottelussa 16 maalia ja tehneet 127. Sama toistuu Savo-Karjalassa, jossa lapinlahtelaisilla on kymmenestä ottelusta 96 tehtyä ja 11 päästettyä maalia.
Viljanen: Lukon ylivoima on ollut suorastaan musertavaa. Joukkue on voittanut karsintasarjassaan otteluita selvästi, vaikka se on peluuttanut välillä vain kahta ketjua. Joukkueen ykkösketju Roosa-Maria Kangasniemi-Maija Koski-Elviira Ylitalo on Mestis-tasolle yksinkertaisesti aivan liian hyvä. Kolmikko on samalla Lukolle kaikki kaikessa, sillä ketju on tehnyt lähes 60 prosenttia joukkueensa maaleista. Ylitalo on tehnyt 11 otteluun käsittämättömät tehot 40+25 ja hän johtaa lohkon pistepörssiä selvästi.
Lapinlahtelaiset ovat esiintyneet omassa lohkossaan erittäin vakuuttavasti. Joukkue on ollut tappiotilanteessa kauden aikana vain kertaalleen, eikä tuokaan tila kestänyt edes minuuttia, kunnes tasoitusmaali saatiin aikaiseksi. Lohkossaan joukkue ei kuitenkaan ole isolla karkumatkalla, sillä joensuulainen Jokipo Ladies on vain kahden pisteen päässä. Tosin, näiden joukkueiden keskinäisissä kohtaamisissa Jokipo Ladies on ollut vastaanottavassa roolissa.
Vielä on aikaista sanoa, mutta uskoisin, että edellä mainitut joukkueet tulevat karsimaan SM-sarjan paikoista keväämmällä ja antavat kovan vastuksen. SM-sarjassa Kuortane on pystynyt voittamaan vain kerran, kun 16 ottelua on pelattuna. Joukkue on tehnyt alle yhden maalin ottelua kohden ja taso ei pääsarjaan tahdo riittää - ainakaan pelien ratkaisemisen osalta.
Mielenkiintoista on näet se, että joukkue ei jumbosijastaan huolimatta ole hävinnyt kauden aikana isoilla lukemilla kuin muutamaan otteeseen ja maaliero kärkijoukkueita vastaan kestää vertailun mainiosti. Voittaminen on vain äärimmäisen vaikeaa. Ellei ihmeitä tapahdu, on Kuortane karsinnoissa. Siellä on sitten taas ihan oma maailmansa.
Suntio: Kun joukkueet dominoivat näin selvästi omissa lohkoissaan, niin enemmän tulee odottaneeksi, että karsintaosuus saadaan päätökseen, ja parhaat joukkueet pääsevät ottamaan mittaa toisistaan. Näillä tuloksilla voisi vetää sen johtopäätöksen, että lapinlahtelaiset ja raumalaiset ovat ne kaksi, jotka tulevat kauden päätteeksi tavoittelemaan paikkaa SM-sarjassa, mutta karsitaan nyt ensin.
Varsinainen tarinahan on Lapinlahden Luistimen eli LL-89 Say Cheesen takana on lajinvaihdos ringetestä jääkiekkoon. Luisteluvoimaa ja taitoa pelaajilta löytyy rutkasti ja joukkue on voittanut monta ringeten Suomen mestaruutta. Joukkue kuitenkin luopui paikastaan ringeten SM-sarjassa sen jälkeen, kun kansainvälinen seuramestaruuskilpailu päätettiin olla toteuttamatta, ja jääkiekon puolella vain taivas näyttää olevan rajana.
Kaiken kaikkiaan marraskuun aikana ehti tapahtua paljon. Jäikö jokin asia erityisesti mieleen?
Viljanen: Erika Grahmin tarina oli omalla kohdallani pysäyttävä. Ruotsalaiskiekkoilijan kokemuksista on valmistunut kirja, joka julkaistiin vastikään Ruotsissa. Nyt 23-vuotias Grahm alkoi saada kesällä 2011 omituisia oireita, joista yksi oli kova selkäkipu. Kaksi viikkoa alkuoireista hän pystyi hädin tuskin kävelemään. Tästä alkoivat järjettömät päänsäryt ja jatkuva uupumus, jotka tekivät Grahmista käytännössä sänkypotilaan.
Grahmille ehdotettiin ensidiagnoosiksi MS-tautia, mutta tarkemmat tutkimukset osoittivat kyseisen diagnoosin vääräksi. Grahm kärsi Guillain-Barrén oireyhtymästä. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa ihmisen oma immuunijärjestelmä hyökkää hermostoa vastaan aiheuttaen väliaikaista halvaantumista. Kyseinen sairaus ei kuitenkaan yleensä jätä pysyviä haittoja, vaikka kuolleisuuttakin oireyhtymän kanssa esiintyy.
Grahm kävi vuosien ajan kovaa koulua, sillä sairaalasta kotiuduttuaan hän joutui monien muiden asioiden ohella opettelemaan luistelemisen käytännössä uudestaan. Nyt, syksyllä 2014 Grahm pelaa jälleen täydessä iskussaan. Kyseinen tarina kuitenkin osoitti elämän arvaamattomuuden.
Suntio: Marraskuuhun mahtui monta onnettomuutta ja suru-uutista. Grahmin tarina tulikin tarpeeseen, sillä hänen polkunsa on inspiroiva lajiin katsomatta.
Marraskuussa naiskiekon puolelle saatiin muitakin esikuvia, kun Emma Terho (os. Laaksonen) valittiin ensimmäisenä naisena Jääkiekkoliiton hallitukseen. Osaltaan valintaa tuki kesällä Suomen Jääkiekkoliiton toimintasääntöhin tehty muutos, jonka mukaan molempien sukupuolten tulee olla edustettuna liittohallituksessa. Pitkään kiekkouraan mahtuu kuitenkin monia meriittejä ja Terho on urheilijana kokenut esimerkiksi viidet olympialaiset, joista kahdet päättyivät hänen osaltaan pronssijuhliin.
Myös Pohjois-Amerikassa mentiin eteenpäin, kun Kanadan maajoukkueen luottovahti Shannon Szabados otti ensimmäisen voittonsa ammattilaisena. SPHL:ssä Columbus Cottonmouths -joukkueessa pelaava Szabados torjui 5–4-voiton jatkoajalle venyneessä ottelussa Fayetteville FireAntzia vastaan. Samassa ottelussa nähtiin nhl.comin mukaan SPHL:n ensimmäiset naistuomarit.
Jatkoaika tarjoaa tässä kuussa vielä välähdyksen naiskiekkoilijoista, jotka ovat kahden lajin välissä.
30.11. Susanna Tapanin ja Noora Tuluksen haastattelut
