Viimeinen maajoukkueturnaus ennen h-hetkeä on takana ja pelaajat ovat antaneet päävalmentaja Jukka Jaloselle viimeiset näyttönsä leijonapaidassa. Tärkeimmät näytöt on nyt annettu, palapelissä on enää korkeintaan pari liikkuvaa palasta.
Siksi Jatkoajan Tampereen toimitukseen kuuluvat Asko Huuki ja Miika Arponen istahtivat hetkeksi saman pöydän ääreen ja valitsivat siinä sivussa nuorten kisajoukkueen.
Kahden pelavaan maalivahdin taktiikalla?
Asko Huuki: Maalivahtiosasto on ainakin mielestäni aika helppo valita. Pelaavat maalivahdit lienevät jo nyt selvillä?
Miika Arponen: Kyllä vaan, Veini Vehviläinen ja Kaapo Kähkönen ovat olleet oikeastaan ilmiselviä valintoja tämän ikäluokan kisoihin jo jonkun aikaa. Kumman harteille asettaisit ykkösvastuun, vai jättäisitkö sen pelien määrättäväksi?
Huuki: Mielestäni Kähkönen vuoden kokeneempana on oletusarvoisesti hivenen edellä. Näkisin kuitenkin, että otteet kaukalossa määrittelevät lopulta pelaavan maalivahdin paikan lopputurnauksessa. Joka tapauksessa lienee selvää, ettei kolmas turnauksen maalivahti pelaa todennäköisesti minuuttiakaan.
Arponen: Olen samaa mieltä. Itse tarjoaisin kolmosvahdiksi Mestiksessä loistavasti esiintynyttä ja maajoukkueenkin mukana mallikkaasti pelannutta Pelicansin Emil Larmia.
Huuki: Päädyin samaan ratkaisuun. Parhaaksi ehdokkaaksi Larmi nousi viimeistään Venäjää vastaan pelatun nollapelin jälkeen. Vaikka kolmosvahti ei oletusarvoisesti kaukaloon joudu, mielestäni valituksi pitäisi tulla tarvittaessa pelaamaan kykenevä pelaaja, varsinkin kun nuoremmissa ikäluokissa ei ole mitään supertähtiä maalivahtiosastolle tulossa.
Arponen: Maalivahtivalinnoista pääsimme siis hyvin nopeasti yksimielisyyteen. Mutta siirrytäänpä puolustajiin. Tämä ikäluokka ei taida olla ihan yhtä lahjakas kuin esimerkiksi Suomen maailmanmestaruuteen johdattanut poppoo?
Huuki: Ei. Kyseessä ei ole 94-syntyneiden kaltainen kalusto, eikä tämän hetken alle 18-vuotiaiden tasoinen joukko. Puolustus ei kuitenkaan ole heikko, vaan Suomen mittakaavassa ehkä jopa tavanomaista parempi ja fyysisempi poppoo. Tarjolla on sekä liigakokemusta että lupauksia nuoremmista ikäluokista. Ketkä ovat mielestäsi varmimmat nimet kisajoukkueeseen?
Arponen: Pääikäluokasta, eli 1996-syntyneistä, vahvimmin kisajoukkueeseen ovat tyrkyllä HPK:n Joni Tuulola ja KalPan Niko Mikkola. Muutoin Suomen puolustuksen avainmiehet tulevat pitkälti vielä nuoremmista ikäluokista. Viime kauden alle 18-vuotiaiden MM-kisojen komeetta Vili Saarijärvi sekä ensi vuoden varaustilaisuudessa kärkipäähän arvioitu Olli Juolevi kantavat myös vastuuta Suomen puolustuksessa.
Huuki: Varsinkin Vili Saarijärvi on todella isossa roolissa puolustuksessa. Suomessa pelaavista kiekollisista puolustajista Sami Niku kykenee ajoittaisiin loistaviin suorituksiin, mutta vastapainoksi hän tekee kiekollisena liikaa kiekonmenetyksiin johtavia virheitä. Matias Haaranen ja Arttu Pelli ovat puolestaan turhan kevyitä nuorten MM-kisojen fyysiseen kamppailuun. Joukkue kaipaa kuitenkin mielestäni vielä ripauksen kiekollisuutta ja Niku mahtuisi ainakin minun joukkueeseen.
Arponen: Mitä mieltä olet Markus Niemeläisestä? Isokokoinen HPK-kasvatti siirtyi täksi kaudeksi OHL:ään, ja onkin pelannut siellä erittäin hyvän alkukauden. Lähes kaksimetrisessä varressa on kuitenkin tarjolla samassa paketissa sekä fyysisyyttä että kiekollista osaamista.
Huuki: Niemeläinen on tällä hetkellä 1998-ikäluokan toiseksi paras vaihtoehto ja nuori puolustaja pelasi esimerkiksi Ivan Hlinkan muistoturnauksessa loistavasti. Kaksi vuotta on kuitenkin pitkä aika kehittyä tällä tasolla ja ennemmin ottaisin mukaan Eetu Sopasen ja Miro Keskitalon, sillä he ovat kokeneempia ja fyysisesti pidemmällä.
Arponen: Sopanen mahtuu minunkin kokoonpanooni, mutta Keskitalo ei ole onnistunut vakuuttamaan minua kertaakaan otteillaan. Onneksi ennen turnausta on jäljellä vielä leiritystä ja harjoitusmaaotteluita, joissa Jukka Jalonen pääsee näkemään pelipaikoista kamppailevat pelaajat tositoimissa.
Huuki: Keskitalon rooli tulisi olemaan joka tapauksessa pieni ja se on makuasia, haetaanko viimeisille paikoille kiekollisempaa vai fyysisempää vaihtoehtoa. Joka tapauksessa varsinkin Keskitalon paikka joukkueesta on otettavissa hyvillä leiriotteilla. Mielestäni esimerkiksi Jere Rouhiaisella ja Robin Salolla on vielä saumat vaikka kisapaikkaan.
Arponen: Ehdottomasti. Viimeisille paikoille on kyllä ottajia. Myöskään Veeti Vainiota ei voida vielä sulkea pois lopullisesta kisajoukkueesta, vaan Columbus Blue Jacketsin varaus on niin ikään taistelemassa kynsin hampain kisapaikasta.
Mitalitaistoon riittävä hyökkäys
Huuki: Suomen hyökkäyskalusto näyttää ainakin paperilla kovalta. Varsinkin laitahyökkääjissä on tarjolla kalusto, jolla kultamitali olisi täyttä realismia. Onkohan Suomella ollut ikinä tarjota laidalle sellaista kalustoa, kuin nyt Mikko Rantasen, Kasperi Kapasen, Jesse Puljujärven, Patrik Laineen, Sebastian Ahon, Juho Lammikon ja Sebastian Revon voimin?
Arponen: Ainakin paperilla tosiaankin näyttää erittäin hyvältä. Eikä sentteriosastokaan missään tapauksessa ole huono, kun tarjolla on OHL:ssä erittäin kovaa jälkeä tehnyt Julius Nättinen, sopivasti loukkaantumisestaan kuntoutunut Roope Hintz ja aina maajoukkueessa hyvin pelannut Aleksi Saarelakin.
Huuki: Hyökkäyskaluston suurin heikkous lienee lähinnä se, että yksikään keskushyökkääjistä ei ole Teuvo Teräväinen. Hintz, Nättinen ja Saarela voivat kaikki tehdä tulosta, mutta aivan eliittiluokan senttereiksi heistä ei taida olla. Pelaajamateriaali on kuitenkin sen verran laaja, että Suomi kykenee luomaan kolme hyökkäävää ketjua ja silti Repo tai Lammikko joutuu pienempään ja puolustavampaan rooliin.
Arponen: Eräs mielenkiintoinen seikka on toki se, jatkuuko harjoitusturnauksessa nähty kokeilu Sebastian Ahosta sentterinä. Ei hänkään pelinrakentajana aivan Teräväisen luokkaan pääse, mutta lopputulos voi silti olla yllättävänkin hyvä.
Huuki: Aho pelasi kyllä mallikkaasti keskellä Ruotsia vastaan. Toisaalta neljän maan turnauksen peluutus voisi viitata myös siihen, että Jalonen ei suunnittele Saarelaa keskelle. Laidasta hänelle ei välttämättä tilaa löydy. Jos Aho pelaisi keskellä, mielestäni keskushyökkääjäkalustona olisi Hintz, Aho, Nättinen ja puolustavana sentterinä ehdottomasti kisakoneeseen kuuluva Pelicansin Miska Siikonen.
Arponen: Kyllä, Siikosen halusin itsekin nostaa esiin. Hän on pelannut tällä liigakaudella erinomaisesti ja ollut jopa yksi Liigan parhaita puolustavia hyökkääjiä. Kiekonhallintatilastoissa Siikonen on ollut koko kauden tasaisesti jopa kymmenen parhaan hyökkääjän joukossa. Hän pelasi myös harjoitusmaaottelut sen verran mallikkaasti, että en usko olevan epäilystäkään, etteikö Pelicans-hyökkääjää kisoissa nähtäisi. Harjoitusmaaotteluissa pelasivat oivasti myös Blues-juniori Kasper Björkqvist sekä KalPan Jonne Tammela. Uskotko heidän mahdollisuuksiinsa?
Huuki: Mielestäni juuri mainitsemasi pelaajat pitäisi valita viimeisille paikoille. Tammela pelasi ainakin Tšekkiä vastaan mallikkaasti Siikosen ja Revon kanssa. Björkqvist puolestaan tuli vähän puskista, mutta tarjoaa ainakin harjoitusmaaotteluiden perusteella loistavan vaihtoehdon alaketjun laitahyökkääjän rooliin. Nämä valinnat kuitenkin tarkoittavat sitä, ettei esimerkiksi Joel Kivirannalla ja Antti Kalaputaalla ole tilaa joukkueessa.
Arponen: Kalaputaan kohtaloksi saattaa kyllä jäädä se harvinainen tilanne, että alaikäisenä kisoihin mahtunut pelaaja ei vain tasonsa puolesta mahdu enää oman ikäluokkansa pääkisoihin. Pitkäaikaiset ketjukaverit Aho ja Puljujärvi ovat Kalapudasta sen verran edellä pelin tasossa, ettei "kärppäketjua" kannata väkisin pitää kasassa vain kemioiden vuoksi.
Huuki: Historia on oikeastaan ainoa asia, mikä puoltaisi Kalaputaan valintaa. "Kärppäketju" oli vahva harjoitusmaaottelussa, mutta esimerkiksi Nättinen tuntuisi olevan kaikilla tavoin hivenen parempi vaihtoehto. Kalapudas ei viime vuoden nuorten kisoissa vakuuttanut, eikä jalkanopeus riittänyt kovia vastustajia vastaan. Näkemäni perusteella en usko, että tuo asia olisi vuoden aikana hänen kohdallaan muuttunut.
Arponen: Uskotko Nättisen ja Lammikon olevan ainoat hyökkääjät, jotka mahtuvat kokoonpanoon Pohjois-Amerikan juniorisarjoista, vai olisiko piste per peli -tahdissa QMJHL:ssä pelaavalla Otto Sompilla esimerkiksi saumoja murtautua vielä mukaan joukkueeseen?
Huuki: En yllättyisi, jos Somppi kutsuttaisiin MM-leirille. Mutta kannattaa muistaa, että QMJHL on Kanadan juniorisarjoista selvästi hyökkäysvoittoisin, jolloin myös pisteitä on helpompi tehdä. En usko, että hyökkääjän taso riittää vielä tänä vuonna. Mielestäni esimerkiksi Patrik Virta ja Manu Honkanen ovat kaavailuissa lähempänä kisapaikkaa. Tuleeko sinulle vielä joitain nimiä mieleen, ketkä hyvillä leirisuorituksilla voisi päästä kotikisoihin?
Arponen: Eivätköhän potentiaaliset kisanimet olleet tässä. Jos mainittujen pelaajien ulkopuolelta joku nousee kisoihin mukaan, sitä voinee jo kutsua jonkinasteiseksi yllätykseksi.
Jatkoajan valinnat kotikisoihin
Maalivahdit:
Kaapo Kähkönen
Emil Larmi
Veini Vehviläinen
Puolustajat:
Olli Juolevi
Niko Mikkola
Sami Niku
Joni Tuulola
Vili Saarijärvi
Eetu Sopanen
Miro Keskitalo / Markus Niemeläinen
Hyökkääjät:
Sebastian Aho
Kasper Björkqvist
Roope Hintz
Kasperi Kapanen
Patrik Laine
Juho Lammikko
Julius Nättinen
Jesse Puljujärvi
Mikko Rantanen
Sebastian Repo
Aleksi Saarela
Miska Siikonen
Jonne Tammela