Muistatko nämä NHL-kiekkoilijat? Nimekkäät venäläiset eivät ole aina onnistuneet rapakon takana

MAAJOUKKUE, NHL, KHL / Artikkeli
Vladimir Krutov ei koskaan täysin sopeutunut Pohjois-Amerikkaan.
Kuva © Getty Images
Tulevalla kaudella NHL:ssä nähdään merkittävä rynnistys nimekkäitä KHL-pelureita yrittämässä läpimurtoa. Vuosien varrella kaikki hehkutetut kokeilut eivät ole aina onnistuneet.

Venäläisiin ja sitä ennen neuvostoliittolaisiin pelaajiin on aina liittynyt omanlaisensa kiinnostus ja sävy heidän siirtyessään NHL:ään pelaamaan. Aiemmin taustalla oli kylmä sota ja sitten sitä seurannut loikkaajien vyöry. Vielä 2000-luvullakin on ajoittain jännitetty sitä, siirtyvätkö lahjakkaat pelaajat lopulta KHL:stä NHL:ään, sekä sitä, kuinka eurooppalaisissa kaukaloissa osoitettu lahjakkuus pystytään hyödyntämään pohjoisamerikkalaisen pelityylin keskellä.

Ensimmäiset nimekkäät loikkaajat ja laajalti huomiota herättäneet pelaajat NHL:ssä olivat Sergei Prjahin sekä Aleksandr Mogilnyi vuonna 1989. Ensimmäinen neuvostoliittolaisen koulun jääkiekkoilija ehdittiin nähdä kuitenkin NHL-jäillä jo seitsemän vuotta aikaisemmin, kun Leningrad SKA:ssa isomman osan urastaan pelannut Viktor Netšajev ehti pelata kolme ottelua ja tehdä yhden maalin Los Angeles Kingsin paidassa.

− Netšajevin toinen ottelu pelattiin Madison Square Gardenissa. 27-vuotias pelaaja yllätti maaivahti Steve Weeksin ottelun ensimmäisessä erässä ajassa 17.05. Kings siirtyi ottelussa 3-0-johtoon. Maalin syötti Darryl Evans, ja siitä tuli ensimmäinen neuvostoliittolaisen kiekkokoulun läpikäyneen pelaajan maali NHL:ssä”, muistelee eurooppalaisen kiekkohistorian asiantuntija Patrick Houda International Hockey Legends -sivustolla.

Netšajevin ura Pohjois-Amerikan kaukaloissa jäi vaatimattomaksi. Hieman paremmin hänet tunnetaan peliuran jälkeisestä urastaan pelaaja-agenttina, sillä Netšajev ehti sittemmin avustaa muun muassa Pavel Buren siirrossa Pohjois-Amerikkaan.

Mogilnyi ehti toimia Sabresissa myös kapteenina.
Mogilnyi ehti toimia Sabresissa myös kapteenina.
Kuva © Getty Images

Mogilnyi räjäytti pankin – sitten tuli Puna-armeija

Vuonna 1989 NHL:ään loikanneet Prjahin sekä Mogilnyi toimivat tienraivaajina kokonaiselle laumalle taitavia Neuvostoliiton ja sittemmin IVY:n sekä Venäjän sarjasta loikanneita kiekkoilijoita.

Prjahinin menestys jäi vaatimattomaksi. Myöhemmin venäläinen nähtiin myös Suomessa, sillä Prjahin ehti edustaa uransa loppupuolella Kiekko-Espoota neljän ikimuistoisen kauden verran. Prjahinin ja espoolaisten tuolloinen tähtihetki oli kevät 1998, kun runkosarjan kahdeksanneksi sijoittuneet espoolaiset tiputtivat runkosarjan voittaneen TPS:n puolivälierissä voitoin 3-1.

Mogilnyin loikkaukseen sisältyi paljon dramatiikkaa. Tukholmassa MM-kultaa voittaneen Neuvostoliiton pelaaja livahti hotellistaan ennen paluuta kotimaahan, ja sille tielle Mogilnyi myös jäi. Buffalo Sabres oli varannut pelaajan edelliskesänä, ja salaiseen paikkaan järjestetty tapaaminen Sabresin toimitusjohtajan Gerry Meehanin kanssa tuotti sopimuksen. Vuorokautta myöhemmin Mogilnyi oli jo New Yorkissa.

Prjahinille pelilupa järjestyi myös Neuvostoliiton kiekkoliitolta, sillä NHL arveli onnistuvansa paremmin muun kuin punaisen maajoukkueen tähtipelaajan kanssa.

Mogilnyin kanssa asiat olivat toisin. Neuvostoliitto ja Viktor Tihonov odottivat nuorten tähtipelaajiensa Mogilnyin, Buren ja Sergei Fjodorovin tuottavan uuden menestysputken maalleen, kun iäkkäämpi ykkösviisikko Vjatšeslav FetisovAleksei KasatonovVladimir KrutovIgor LarionovSergei Makarov yritti jo lähtöä. Isku arvovallalle oli suuri.

Ykkösketju seurasi perässä. Kaikille heistä NHL ei osoittautunut unelmien areenaksi.

Fetisov (vasemmalla) ja Larionov (oikealla) voittivat Detroitissa.
Fetisov (vasemmalla) ja Larionov (oikealla) voittivat Detroitissa.
Kuva © Getty Images

Veljistä vihollisiksi

Neuvostoliiton superviisikon siirto NHL:ään sai aikaan suuren mediamyrskyn. Pahimmat NHL-patriootit kuten Don Cherry arvostelivat kärkkäästi "vihollisen" tuloa Pohjois-Amerikkaan. Pohjoisamerikkalaiset pelkäsivät idän ihmeiden vievän omien poikien pelipaikkoja.

Kaikkien neuvostopelaajien kannalta homma ei sujunut kuin elokuvissa. Puolustajat Kasatonov ja Fetisov päätyivät molemmat New Jersey Devilsiin, ja välit olivat etenkin tuohon aikaan aavistuksen jäätävät. Fetisov kantoi kaunaa siitä, että Kasatonov oli ensin asettunut maansa jääkiekkoliiton puolelle Fetisovin yrittäessä siirtyä Pohjois-Amerikkaan, ja sitten kuitenkin tuli itse perässä.

− I don't happy, kommentoi Fetisov tilannetta silloisen joukkuekaverinsa Brendan Shanahanin mukaan.

Fetisovin ja Kasatonovin siirtojen taustalla olivat Devils-omistaja John McMullen ja hänen seurapresidentiksi nimittämä Lou Lamoriello. McMullen oli hankkinut diplomaattisuhteita Neuvostoliittoon, ja vuonna 1988 Lamoriello kävi salaisia neuvotteluja muun muassa presidentti Mihail Gorbatšovin kanssa.

Pakkiparin välirikko ei häirinnyt koko joukkueen kemiaa, sillä kaksikko keskittyi pelaamiseen ammattimaisesti.

− Tappeluja ei nähty, kaksikko vain ei puhunut toisilleen, kertoi Shanahan myöhemmin New York Postin haastattelussa.

Devilsissä Kasatonov oli kaksikosta lopulta tasaisemmin onnistunut pelaaja. Fetisov löysi myöhemmin onnen Detroit Red Wingsissä, missä veteraanipuolustaja nosteli lopulta kannua Larionovin ja nuorempien maanmiestensä kanssa osana Scotty Bowmanin kokoamaa venäläisviisikkoa.

Neuvostoliiton paidassa Krutov oli legenda.
Neuvostoliiton paidassa Krutov oli legenda.
Kuva © Getty Images

Krutovin surullinen kohtalo

Larionovin ja Makarovin urat Pohjois-Amerikassa olivat menestyksekkäät. Larionovin ura oli kaksikosta selkeästi pidempi - peräti 921 runkosarjaottelua ja niiden aikana kolme mestaruutta Red Wingsin paidassa.

Makarov pelasi vain kuusi kautta, mutta ehti vakuuttaa ensimetreillä koko NHL:n. Hänet valittiin 31-vuotiaana sarjan parhaaksi tulokkaaksi muikean 24 maalin ja 62 syöttöpisteen debyyttikauden jälkeen.

Kyseinen voitto sai myös NHL:n muuttamaan tulokaspalkinnon kriteerejä, sillä nykyisin tulokkaaksi lasketaan vain alle 26-vuotiaat pelaajat. Neljän Flames-kauden jälkeen Makarov pelasi kaksi kautta San Jose Sharksissa, kunnes ura päättyi neljään otteluun Dallas Starsissa.

Krutovin NHL-ura oli viisikon vaikein ja vaatimattomin. Krutov siirtyi Pohjois-Amerikkaan Igor Larionovin tapaan Vancouver Canucksin pelaajaksi kaudelle 1989-90. 29-vuotias pelaaja ilmoittautui leirille ylipainoisena ja huonossa kunnossa, ja hänen kautensa jäi yhteen - 61 ottelua ja 11 maalia.

Tuolloin Canucksin toimitusjohtajana ollut Pat Quinn kuvasi Krutovia koti-ikävästä kärsineeksi ja yksinäiseksi. Siinä missä Larionov oli kielitaitoinen maailmankansalainen, ei Krutov osannut ollenkaan englantia. "Tankki" väläytteli ajoittain taitojaan, muttei sopeutunut. Osittain vihamielinen ilmapiiri Pohjois-Amerikassa ei myöskään auttanut Krutovia, vaikkei se ollutkaan ainoa selittävä tekijä.

− Kun menin Vancouveriin, niin siellä oli vähän erilainen Krutov vastassa. Ikävä kyllä suurin palo jääkiekkoon oli mennyt. Hän ei ollut sellaisessa fyysisessä eikä henkisessä kunnossa, missä huippu-urheilijan olisi pitänyt", muisteli Jyrki Lumme entistä huippuvastustajaansa Helsingin Sanomissa vuonna 2012.

Krutovin ura päättyi vuonna 1996 Ruotsissa. Entinen huippuhyökkääjä menehtyi sisäiseen verenvuotoon vuonna 2012 vain 52-vuotiaana.

Roman Hamrlik, kautta aikain toinen eurooppalainen koko varaustilaisuuden ykkösvaraus.
Roman Hamrlik, kautta aikain toinen eurooppalainen koko varaustilaisuuden ykkösvaraus.
Kuva © Getty Images

Nuorempi polvi dominoi

70-luvun vaihteessa syntyneet pelaajat olivat venäläispelaajien todellinen läpimurtosukupolvi NHL:ssä. Mogilnyi, Fjodorov, Bure ja pelaajat kuten Sergei Zubov, Teemu Selänteelle tuttu Aleksei Žamnov sekä Aleksei Kovaljov keräsivät mainioita pistemääriä. He olivat joukkueidensa johtavia pelaajia uransa parhaina vuosina.

Ensimmäistä venäläistä ykkösvarausta saatiin tosin odottaa vuoteen 2001 asti, vaikka Aleksei Jashin ylsi jo vuonna 1992 toisena huudetuksi pelaajaksi. Esimerkiksi Ruotsi sai oman ykkösensä jo vuonna 1989, kun Mats Sundin oli Quebec Nordiquesin ensimmäinen valinta, ja samalla kautta aikain ensimmäinen eurooppalainen ykkösvaraus. Jashinin edellä huudettiin Roman Hamrlik - Tšekkoslovakia.

90-luvun vaihteesta lähtien NHL-seurat varasivat yhä enemmän venäläispelaajia. Kolmikko Fjodorov - Mogilnyi - Kovaljov on vuonna 2015 edelleen venäläispelaajien kolmen kärki kaikkien aikojen pistepörssissä, joskin aktiivipelaajista Aleksandr Ovetškin ja Pavel Datsjuk nousevat todennäköisesti molemmat aikanaan kärkikolmikkoon tai jopa kärkeen.

90-luvulla suuren aallon vanavedessä sattui myös virhearviointeja. Eräs mielenkiintoisista liikkeistä oli St. Louis Bluesin yritys tuoda valmista taitoa NHL:ään yhdessä ja samassa varaustilaisuudessa.

Nikolai Habibulin, Aleksei Žitnik, Aleksei Zamno ja Sergei Fjodorov olivat aikansa venäläisiä NHL-tähtiä.
Nikolai Habibulin, Aleksei Žitnik, Aleksei Zamno ja Sergei Fjodorov olivat aikansa venäläisiä NHL-tähtiä.
Kuva © Getty Images

Tuut, tuut!

Ensimmäisenä venäläispelaajia varaustilaisuudessa hamstrannut joukkue oli Winnipeg Jets, joka huusi vuonna 1991 neljä ja vuonna 1992 peräti yhdeksän pelaajaa Suomen itänaapurista. Lopputulos oli kohtalainen, sillä tuosta joukosta kolme (Nikolai Habibulin, Boris Mironov ja Igor Ulanov) pelasi urallaan reippaasti yli 700 ottelua NHL:ssä.

Vuonna 1992 oli St. Louis Bluesin vuoro yrittää voimasuhteiden mylläämistä heidän omalla venäläisinvaasiollaan. Trendin perässä juossut toimitusjohtaja Ron Caron ja kykyjenetsijöiden nokkamies Ted Hampson käyttivät kolme ensmmäistä vuoroaan venäläisiin, ja poimivat vielä kaksi venäläispelaajaa myöhemmilla kierroksillakin.

Vuorolla 38 Blues huusi Igor Koroljovin. Vuorolla 62 otettiin Vitali Karamnov, ja vuorolla 64 Vitali Prokhorov. Caron uhosi joukkueen tehneen uroteon etenkin Koroljovin kohdalla, ja kertoi 23-vuotiaan pystyvän pelaamaan seuran ykkösketjussa Brett Hullin rinnalla. 

Koko kolmikko oli "yli-ikäinen", johon liittyen heidän odotettiin olemaan valmiita NHL:ään. 24-vuotiaalta Karamnovilta ja 25-vuotiaalta Prokhorovilta Caron odotti yhteensä 60:tä maalia seuraavalla kaudella. Lopputulos jäi kuitenkin Bluesin kannalta laihaksi.

Kolmikko ei osannut juurikaan englantia tullessaan Yhdysvaltoihin. Valmentaja Bob Plager vitsaili pelaajien kielitaidosta.

− Forecheck, backcheck, paycheck, kertoi tulokasvalmentaja Plager venäläisille ensimmäisenä opetetuista sanoista.

Kolmikkoa alettiin kutsua "Moskovan pikajunaksi". Ensimmäisessä harjoituspelissä Minnesotaa vastaan pelaajien otteet näyttivät vielä lupaavilta. Kohokohdat jäivät kuitenkin harvinaisiksi. Ensimmäisen kautensa aikana kolmikko sai kokoon yhteensä vain kahdeksan maalia ja 25 syöttöpistettä. 33:sta pisteestä 27 keräsi Koroljov. Karamnov sai pelata vain seitsemän ottelua, joissa venäläinen sai yhden syöttöpisteen.

Igor Koroljov (numero 22) muistetaan lämmöllä Torontossa - ajoista St. Louisissa jäi vähemmän kerrottavaa.
Igor Koroljov (numero 22) muistetaan lämmöllä Torontossa - ajoista St. Louisissa jäi vähemmän kerrottavaa.
Kuva © Getty Images

Koroljov onnistui lopulta

Hull ehti kehua Koroljovia kolmikon ainoaksi osaavaksi pelaajaksi. Kaksikon kesken kemia ei kuitenkaan toiminut, ja myös keskenään pelatessaan venäläisten yhteispeli tökki. Pelaaminen oli ajoittain näyttävää, mutta puolustussuuntaan kolmikko otti jatkuvasti takkiinsa.

Vuonna 1995 Koroljov siirtyi siirtolistan kautta Jetsiin, ja pelasi lopulta hyvän 795 ottelun mittaisen NHL-uran yhteensä viidessä joukkueessa. Jetsissä ja Maple Leafsissa Koroljoville kertyi yhteensä kolme noin 50 pisteen runkosarjaa.

Pelaajauransa jälkeen valmentajaksi ryhtynyt Koroljov oli yksi Jaroslavl Lokomotivin lentoturman uhreista. Hänen hautajaisiinsa osallistui useita Maple Leafsin tuolloisia pelaajia Doug Gilmourista Tie Domiin. Häntä kuvailtiin hiljaiseksi johtajaksi ja hienoksi persoonaksi, joka liimasi joukkuettaan yhteen etenkin auttamalla organisaation nuorempia venäläisiä pelaajia.

Bluesille venäläiskokeilusta jäi tuolloin lähes tyhjää käteen. Karamnov jaksoi NHL:ssä vain 92 ja Prokhorov 83 ottelua. Karamnov pelasi kaudella 1995-96 Jyväskylässä 24 ottelua ja jatkoi sitten uraansa Saksassa. Prokhorov kaarsi Ruotsin kautta takaisin Venäjälle.

Kolmikosta jäi kuitenkin Blues-pelaajille myös mukavia muistoja. Kovanaama Kelly Chase kertoi heidän kiittäneen ostosreissulla avustamisesta pistämällä pöydän koreaksi venäläisiä herkkuja.

− Kaviaaria, vodkaa, lisää vodkaa ja vodkaa. Koroljov oli kolmikosta ainoa englantia osaava, joten hän tuli pyytämään minulta, etten kertoisi valmentajille tarjoiluistamme. Sanoin, ettei hänen tarvitse minua siitä muistuttaa. Olin niin kiitollinen, että he pyysivät minut mukaansa. Sanoin "hei pojat, olen viimeinen kaveri, joka ikinä lavertelisi mitään", muistelee Chase venäläisiä.

Aleksei Aleksejevitš Morozov, Pittsburgh Penguins.
Aleksei Aleksejevitš Morozov, Pittsburgh Penguins.
Kuva © Getty Images

Maailman paras ei ollut NHL:n paras

Nuori venäläistähti Aleksei Morozov varattiin NHL:ään ensimmäisen kierroksen 24. vuorolla vuonna 1995. Morozov saapui NHL:ään pari vuotta myöhemmin, ja pelasi lopulta kohtalaisen 451 runkosarjaottelua kestäneen uran.

Erikoiseksi tämän tekee se, kuinka paljon paremmin Morozov pärjäsi urallaan NHL:n ulkopuolella. Jätettyään NHL:n työsulkukaudella 2004-05, hänestä tuli Kazanissa yksi Venäjän liigan ja sittemmin KHL:n kaikkien aikojen parhaita pelaajia. Kaudella 2006-07 Morozov dominoi Venäjällä iskemällä 83 pistettä 53:ssa ottelussa. Kyseinen pistemäärä oli Venäjän liigan kaikkien aikojen ennätys - neljä pistettä parempi kuin Sergei Makarovin vanha ennätys. Morozov ehti olla myös MM-tasolla Venäjän kapteeni yhteensä neljä vuotta.

Pittsburghissa Morozov sai ensin seurakseen Mario Lemieuxin, Jaromir Jagrin, Martin Strakan ja muut 90-luvun lopun tähdet. Nämä ja muut sen ajan kärkipelaajat söivät Morozovin edellä peliaikaa, eivätkä neljän ensimmäisen kauden pisteet häikäisseet. 2000-luvun alkupuolella pistemäärät nousivat, mutta huikeasti alkanut kausi (2002-03: 25 pistettä 27:ssä ottelussa) katkesi loukkaantumiseen ja joukkueen tekemiin pelaajakauppoihin.

Huippuketjun muodostaneesta uudesta ykkösketjusta Morozov loukkasi rystysensä, Lemieux kärsi selkävaivoista ja Kovaljov kaupattiin New York Rangersiin. Alkoi jälleenrakennus, ja vaikka Morozov voitti seuraavalla kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin ennätyspisteillään (50), ei NHL enää houkuttanut paluuseen seuranneen työsulkukauden jälkeen.

NHL:ssä ikimuistoisimmaksi saldoksi jäi Martin Brodeurin nöyryyttäminen. Morozov teki peräti 11 uransa 84:stä maalista Brodeurin selän taakse. Legendaarinen maalivahti kertoi nähneensä painajaisia ennen jokaista Penguins-peliä.

Kazan nappasi venäläispelaajan ja laittoi tämän yhteen Sergei Zinovjevin ja Danis Zaripovin kanssa. ZZM-ketjuksi tituleerattu kolmikko häikäisi Venäjällä, Euroopan mestaruuskisoissa sekä MM-kisoissa. 2006 Morozov harkitsi vielä paluuta NHL:ään maanmiestensä Jevgeni Malkinin ja Aleksandr Sjominin siirryttyä sinne, mutta jäi lopulta Venäjälle.

Venäjällä käteen jäi kolme mestaruutta, joista yksi oli 2009 ensimmäisen KHL-kauden mestaruus. MM-kisoista kultaa tuli 2007 ja 2008. Zinovjev ja Zaripov eivät koskaan menestyneet NHL:ssä edes lähelle Morozovin veroisesti, eikä Zaripovia edes varattu koskaan NHL:ään. Ura päättyi Moskovan TsSKA:ssa. Morozov oli NHL:n ulkopuolella kenties maailman paras pelaaja, mutta NHL:ssä hän ei sitä koskaan ollut, ja kotimaa houkutti pelaajaa valitsemaan muut kuin Sidney Crosbyn ja Malkinin.

Venäläiset kiinnostavat taas

Vuonna 2015 venäläiset pelaajat kiinnostavat taas NHL-seuroja. KHL:n vetovoiman heikennyttyä riski Venäjälle jäämiseen on pienentynyt, ja NHL:n huipulla on venäläisiä tähtiä Ovetškinista ja Malkinista Vladimir Tarasenkoon ja Semjon Varlamoviin.

Kuluneen kesän aikana NHL sai myös monta varausikänsä monta vuotta sitten ohittanutta pelaajaa. Chicago Blackhawksin Artemi Panarinia ei koskaan edes varattu NHL:ään, mutta harjoitusotteluiden perusteella hänestä tulee 23-vuotiaana mallikas lisä Hawks-pelaajien rinnalle. Coyotesin aikanaan varaama Viktor Tihonov ja Thrashersin aikanaan poimima Aleksandr Burmistrov kokeilevat siipiään NHL:ssä toisen kerran epäonnistuttuaan vakuuttamaan seurojaan ensimmäisellä yrityksellä.

Jevgeni Medvedev kokeilee siipiään 33-vuotiaana ensimmäistä kertaa. Hänen otteensa harjoitusleirillä ovat vakuuttaneet Flyers-johdon ja pelaajat. Ehkä tästä kokeilusta jää joukkueelle muitakin muistoja kuin mukava, vodkantäytteinen ilta shoppailureissun päätteeksi.

Lähteet: Vancouver Sun, New York Post, 100 things Blues fans should know -kirja, International Hockey Legends, Greatest Hockey Legends, L.A. Times, USA Today, Sport Express, NJ.com

» Lähetä palautetta toimitukselle