Mitä jääkiekko merkitsee suomalaisille?

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomen otteluiden seuraaminen on usein härmäläisille juhlaa.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net
Sunnuntaina pelattu maailmanmestaruuskilpailuiden finaali nousi kaikkien aikojen katsotuimmaksi jääkiekko-otteluksi Suomessa. Nuorten leijonien huikaiseva alkukausi johti ennennäkemättömään kevätkiimaan, joka on verrattavissa 1990-luvun kiekkobuumiin.

Suomalainen jääkiekko elää tällä hetkellä yhtä olemassaolonsa suurinta kukoistuskautta. Alle 18- ja 20-vuotiaiden maailmanmestaruudet nostattivat alkuvuodesta 2016 buumiin, jolle ei näy loppua. Aikuiset Leijonat jatkoivat suomalaisten hienoja otteita kevään MM-kisoissa, jotka eivät myöskään jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta.

Gloorian seurauksena niin pienet, keskikokoiset kuin suuret Leijonat näkyvät ja kuuluvat tällä hetkellä jokaisessa mediassa sekä katukuvassa. Jääkiekko kiinnostaa jälleen käytännössä kaikkia suomalaisia ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai sosioekonomiseen statukseen katsomatta. Vastaavanlaista ei ole nähty sitten 1990-luvun.

Parhaiten maajoukkueidemme suosio ilmenee television katsojaluvuissa. Kuluvana vuonna erikokoisten leijonien otteluita on katsottu enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi alle 20-vuotiaiden tammikuista MM-finaalia seurasi parhaimmillaan lähes 2,5 miljoonaa katsojaa ja ottelun keskiarvokin oli 1,96 miljoonaa. Viime sunnuntaina pelatun Suomen ja Kanadan välinen aikuisten MM-kisojen finaalilähetys tavoitti puolestaan peräti 3,25 miljoonaa suomalaista ja ottelun keskikatsojamäärä oli 2,22 miljoonaa.

Näin ollen finaali nousi kaikkien aikojen katsotuimmaksi jääkiekko-otteluksi Suomessa ja päihitti jopa vuosien 1995 ja 2011 finaalit. Ottelu on myös suuri suosikki vuoden 2016 katsotuimmaksi tv-lähetykseksi, joka viime vuonna oli Linnan juhlat –lähetys 2,9 miljoonalla katsojalla.

Teinit taustalla

Jääkiekkobuumin suurimmat syyt ovat helposti osoitettavissa. Teinitähdet Patrik Laine, Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi pelasivat ennakkoluulottomilla otteillaan itsensä suomalaisten sydämiin ja heidät asetettiin kansakunnan kaapin päälle samalla lailla kuin Teemu Selänne, Ville Peltonen ja Saku Koivu aikoinaan. Uusi sukupolvi pääsi iskemään hyvään saumaan, kun suuri yleisö alkoi olla jo vähän kyllästynyt ainaisiin mikkokoivuihin ja anttipihlströmeihin.

Uusi sukupolvi pääsi iskemään hyvään saumaan, kun suuri yleisö alkoi olla jo vähän kyllästynyt ainaisiin mikkokoivuihin ja anttipihlströmeihin.

Kansan syvien rivien innostus on tarttunut myös perinteisten medioiden edustajiin. Esimerkiksi Ilkka -lehden mukaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen finaalitappiosta huolimatta koko yhteiskuntamme tulisi ottaa oppia nuorista jääkiekkoilijoista:

− Me suomalaiset olemme oppineet, että arvostusta saa ahkeruudella, nöyryydellä ja vaatimattomuudella. Nämä kansalliset hyveet yhdistettynä suomalaisten menestyshakuisuuteen ovat taanneet sen, että epäonnistumisen pelko on tiukoissa paikoissa kasvanut usein suuremmaksi kuin menestyksen tuoma nautinto. Nyt nuoret kiekkosankarit osoittavat, että asenteet ja niiden alla virtaavat syvemmät kulttuuriset pohjavirrat voivat muuttua. Menestyminen on yhä kiinni ahkeruudesta ja periksiantamattomuudesta, mutta myös itseluottamuksesta, rohkeudesta ja siitä, että uskaltaa nauttia menestymisestään, lehti kirjoittaa.

Pohjalainen täydensi sanomaa todeten näin:

− Samaa rohkeaa otetta näkyy myös vaikka monissa nuorten start up – yrityksissä, jotka tähtäävät tuotteillaan kauas ja korkealla ilman turhaa vaatimattomuutta.

Urheilukansa vai menestyskansa?

Nuorten kiekkoilijoiden pelityyliäkin tärkeämpi tekijä innostuksen herättämisessä on kuitenkin ollut joukkueiden saavuttama kansainvälinen menestys. Tukholman vuoden 1912 olympialaisista lähtien suomalaiset ovat arvostaneet arvokisamitaleita ylitse kaiken ja lajista riippumatta. Voittajille on jaettu omakotitalotontteja ja työpaikkoja, ja heitä on pidetty pätevinä päättämään myös maamme tärkeimmistä asioista eduskunnassa.

Menestys on myös näkynyt suoraan yhteiskuntamme lajeihin ohjaamissa rahavirroissa. Arvokisamitalit ovat nostaneet tähän maahan muun muassa lukemattomia mäkihyppytorneja, curlingpyhätön ja yli 250 jäähallia.

Kuluneen vuoden jääkiekkomenestystä on helppo verrata 1980- ja 1990-lukujen tilanteeseen. Jääkiekko oli jo 1980-luvun alkupuolella suosittu laji, mutta kansainvälisen menestyksen puuttuminen rajoitti sen lopullista läpimurtoa. Lopulta Calgaryn olympialaisissa vuonna 1988 Suomi saavutti ensimmäisen mitalinsa jääkiekon arvokisoissa, hopean. Mitalia seurasivat odottavat vuodet, sillä makuun päästyään suomalaiset jääkiekkofanit janosivat lisää menestystä – ja erityisesti mestaruuksia.

Kultamitali oli useissa arvokisoissa enemmän kuin lähellä, mikä kasvatti kiimaa ja jääkiekkofanien määrää entisestään. Odotus huipentui vuoden 1995 ikimuistoisiin juhliin Globenissa. Juhlahumussa suomalaiset unohtivat juuri taakse jääneen lama-ajan ja työttömyyden. Härmäläiset suuntasivat ravintoloihin, ja Leijonien paidoissa vilkkunut Karjalan logo tuotti Hartwallin panimolle lottovoiton.

Suomalaiset alkoivat uskoa ajatukseen, että Tukholman voitettu finaali oli käytännössä päättänyt laman ja palauttanut talouskasvun maahamme. Nokia ja muut yritykset jäivät sivuseikoiksi.

Vuonna 2016 tilanne on hyvinkin samankaltainen kuin 1990-luvulla. A-maajoukkueen viimeisin mestaruus on vuodelta 2011, eikä vähempi enää tyydytä suuren yleisön himoa. Nuorten menestys omissa kisoissaan nostatti odotusta, että aikuisetkin voisivat taas pärjätä – ainakin, jos parhaimmat pikkuleijonat kelpuutetaan mukaan.

Talousongelmat eivät tuntuneet painavan Suomea, joka on kärvistellyt enemmän tai vähemmän taantumassa jo vajaat 10 vuotta.

A-maajoukkueen hyvät otteet alkusarjassa voimistivat kytenyttä kiimaa, mikä sai suomalaiset jälleen suuntamaan lompakot auki ravintoloihin. Esimerkiksi urheilubaarit kertoivat myyntinsä 1,5-3 – kertaistuneen aikuisten MM-kisojen aikana. Varsinkin naiset olivat tänä keväänä juhlissa entistä näkyvämmin mukana, ja alustavien tuloksien mukaan III-tuopin rinnalla kuohuviini teki tänä keväänä hyvin kauppansa. Talousongelmat eivät tuntuneet painavan Suomea, joka on kärvistellyt enemmän tai vähemmän taantumassa jo vajaat 10 vuotta.

Kiekko maistuu suomalaisille

Taloudellisesti vaikeina aikoina urheilu, ja suomalaisille erityisesti rakas jääkiekko nostattaa positiivisia ajatuksia ja toiveita yhteiskuntamme korkeimpia tahoja myöten. Esimerkiksi valtakunnansovittelija Minna Helle seurasi Suomi-Venäjä –välieräottelun aikana Twitteriä ja huomasi, että viesteissä toistuivat sanat usko, arvot, luottamus, yhteistyö ja omien vahvuuksien tunnistaminen.

Helle toivoi samanlaista asennoitumista myös yhteiskuntamme muille sektoreille:

− Kun luin twiittejä, mieleeni tuli ajatus: kuinka tätä samaa henkeä saisi puhallettua myös suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan? Miten saataisiin aikaan sellainen ajattelutapa, jossa asioita viedään rohkeasti yhdessä eteenpäin, toisiimme luottaen? 

Suomalaisten heittäytyminen avoimeen juhlahumuun ja Helteen antamat lausunnot kuvastavat erinomaisesti sitä, mitä jääkiekko käytännössä merkitsee suomalaisille. Lajin antamat toiveet ja ilot heijastuvat laajalti yhteiskuntamme jokaiselle tasolle taloutta sekä politiikkaa myöden.

Yksilön kohdalla psykologinen vaikutus on niin ikään suuri, kuten Pohjalainen kirjoitti:

− Jääkiekkomenestyksellä voi olla myös yhteiskunnallista merkitystä, sillä urheiluvoitot luovat tulevaisuuden uskoa. Poikkeukselliset uroteot lisäävät rohkeutta ajatella, että 'ehkä minäkin" omalla sarallani.

» Lähetä palautetta toimitukselle