Minnesota Wild 2000-2001

NHL / Artikkeli
Viime kesänä Minnesota teki paluun NHL-perheeseen. Tulokasjoukkueen arki oli hikeä, verta ja tuloksena aikainen varausvuoro ensi kesän draftissa.

Alkutaival

Viime kesänä Minnesota teki paluun NHL-perheeseen. Dallasissa nykyisin pelaava
Stars-organisaatio (entinen North Stars) kiekkoili Minnesotan kiekkohullussa osavaltiossa vielä 90-luvun alussa, mutta
isommat markkinat sekä uudet omistajat veivät joukkueen kohti Teksasia, ja silloiset omistajat, Gundin
veljekset ostivat uuden joukkueen San Josen kaupunkiin. Paluu Minnesotaan uuden
organisaation voimalla tuli mahdolliseksi muutama vuosi sitten, kun NHL:n laajennus
tarjosi kaupungille mahdollisuuden ostaa paikka liigasta yhdessä Columbuksen kanssa.
Tarjous otettiin vastaan ja ensimmäisen kauden kausikortitkin myytiin loppuun ajassa, jossa
ei edes yhtä NHL-ottelua pystytä viemään läpi. Onkin sanottu, että Minnesota rakastaa
jääkiekkoa, mutta inhoaa NHL:ää. Onneksi yleisö on kuitenkin ottanut Wildin omakseen. Lähes sääntö oli, että
katsomosta ei löytynyt kauden aikana yhtään tyhjää paikkaa.

Joukkue muodostuu

Laajennusdrafissa on harvoin helmiä tarjolla. Wild kuitenkin onnistui nappaamaan itselleen muutaman tärkeän
pelaajan. Puolustajista otettiin Curtis Leschyshyn Carolinasta, Sean O´Donnell Los Angelesista; lisäksi
Brad Bombardir vaihdettiin laajennuksessa napattuun Chris Terreriin. Maalivahti Manny Fernandez kirjaimellisesti
ryöstettiin Dallasista, hyökkääjistä Darby Hendrickson löytyi Vancouverista sekä Scott Pellerin Bluesista. Myös hyviä lupaavia pelaajia
onnistuttiin hankkimaan. Filip Kuba tuli Floridasta, jossa hän ei koskaan saanut näyttöpaikkaa; Antti Laaksonen saatiin
Bostonista ja hän olikin yksi joukkueen yllättäjistä. Wes Walz palasi monen Euroopassa vietetyn vuoden jälkeen NHL:ään ja Minnesotaan.
Uusista pelaajista puhuttaessa menestyivät kaksi slovakkia hyvin: viime kesänä varattu Marian Gaborik pelasi vahvan tulokaskauden ja yli kolmekymppinen Lubomir Sekeras yllätti puolustajan tontillaan kaikki pelaamalla loisteliaan ja pisterikkaan kauden.
Valmennus oli jo ennen laajennusta selvillä, joukkueen GM on NHL:ssä tunnettu Doug Risebrough, joka voitti Montrealissa neljä perättäistä Cupia pelaajana
vuosina 1976-1979 ja sai myös kiinnityksen pyttyyn Calgaryn valmennusjohdossa vuonna 1989. Kiekkojohtajana Risebrough on lisäksi ehtinyt toimia myös Edmontonissa ennen tuloaan Minnesotaan.
Valmentajaksi pestattiin Jacques Lemaire, joka valmensi New Jerseyn mestaruuteen 1995. Samaista Lemairea kutsutaankin
NHL:ssä trap-kiekon tuojaksi ja häntä on usein moitittu jääkiekon viihteellisyyden tappajaksi. Lemairella on myös yksi Jack Adams -trophy NHL:n parhaana valmentajana. Samaista trap-kiekkoa Lemaire peluuttaa Minnesotassa.

Kausi alkaa hyvin...

Minnesota rankattiin ennen kauden alkua varmaksi ykkösvaraajaksi. Alkukaudella joukkue löikin jauhot suuhun monelle
toimittajalle ja monille nimekkäille vastustajille. Vaikka joukkue ei voittoja liukuhihnalta hankkinutkaan, kukaan
ei päässyt joukkuetta vastaan helpolla. Monet ottelut olivat vähämaalisia, mutta kiitos Lemairen trap-kiekon tuli pisteitä usein mukaan. Parhaimmillaan joukkue oli pudotuspelirajalla. Yleisöä kävi otteluissa paljon ja hallissa oli tunnelma
katossa.

...mutta loppua kohti vaihti hiipuu

Kauden puolivälin jälkeen joukkue alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Voittoja tuli entistä vähemmän, maaleja tehtiin harvemmin
vastustajan päähän ja omissa alkoi soida. Joukkue pelasi välillä kuten laajennusjoukkueen oletetaankin pelaavan. Kun kauppatakaraja
alkoi lähestyä, olikin suurin kysymys: Mihin joukkueen avainpelaajat kaupataan? Monet joukkueet
himosivat Minnesotasta rutinoituneita pelaajia vahvistaakseen playoffs-menestystään - Minnesotan omat playoffs-mahdollisuudet olivat jo kauan sitten
menneet ohitse. O´Donnell lähtikin New Jerseyn riveihin, Leschyshyn siirtyi Ottawaan ja Pellerin
Carolinaan. Wild sai vaihdossa lähinnä nuoria pelaajia ja varausvuoroja.

Joukkue rämpikin loppukaudella pahemman kerran ja keräsi lopulta kuudenneksi vähiten pisteitä; lännessä
jäi taakse vain Anaheim. Maalinteossa, siis niiden vähyydessä, Minnesota oli selkeä ykkönen. Vain 168 maalia kauden aikana.
Omissa ei sensijaan kovin usein punalamppu palanut: 210 maalia on kadehdittava luku paremmillekin joukkueille.

Tulevaisuus

Ensi kaudesta tullee vaikeampi kuin viime kaudesta. Kesän drafti on laadukas, vapaita agentteja on liikkeellä
paljon, ja taso on korkea sielläkin. Vapailta markkinoilta laajennusjoukkue saa harvemmin itselleen kovia
pelimiehiä, joten katseet suunnataankin draftiin. Suomalaisittain kiinnostavaa on nähdä varaako Wild itselleen
Ruudun tai Koivun, molemmat ovat varattavissa todennäköisesti Wildin vuoron aikoihin. Joukkueen runko pysynee
hyvin pitkälti samana. Vapaat agentit kaupattiin pois kauden aikana ja lähes kaikilla pelaajilla on jo nimi jatkosopimuspahvissa.

Yllättäjät

Tammelan lahja jääkiekkoilulle, Antti Laaksonen, voi olla tyytyväinen kauteensa. Loistavat pelit Wildissä toivat MM-kisapaikan, ja Antti nousi
kertaheitolla kaikkien kiekkofanien tuntemaksi taistelijaksi. Myös Gaborik pelasi loistavasti, ja jatkossa Wild saa miehestä
johtotähden riveihinsä, taitoa ja vauhtia riittää. Sekeras oli hyökkäävänä puolustajana kuin taivaan lahja, Kuba oli hyvää ja varmaa
kahden suunnan peliä pelannut pakki, Fernandez oli tolppien välissä maaginen, ja Dallasissa ollaankin nyt haikeita kun mies päästettiin sieltä pois. Myös Hendrickson, Walz ja Bombardir saavat olla tyytyväisiä kauteensa kuten poiskaupattu
kolmikko Leschychyn, O´Donnell ja Pellerin, vaikka muualla nyt pelaavatkin.

Pettymykset

Sergei Krivokrasov sai Wildissä uuden mahdollisuuden jatkaa NHL uraansa. Vain 7 maalia yli sadasta laukauksesta ei kuitenkaan
ole sitä mitä joukkue odotti ja mihin Sergei pystyy. Onhan 25 maalin raja jo karran ylitetty. Myös Detroitista tulleella
kaksikolla, Stacy Roest ja Darryl LaPlante on ensi kaudella näytön paikka. Pelaajat ovat NHL:n nopeimpia, mutta
tehoja ei löydy edes farmissa. Kai Nurminen palaa TPS:ään; farmissa Kaitsu oli liigan parhaita, mutta paikkaa ei "ylhäältä"
löytynyt. Kaksi peliä ja yksi maali jäi saldoksi. Taidoissa ei vikaa ole joten syyt lienevät muualla. Nurminen voitti
kuitenkin NHL:n laukaisutarkkuustilaston. Tarkkuus 100%. Voitto tosin on jaettu Montrealin maalivahti Jose Theodoren kanssa.

» Lähetä palautetta toimitukselle