Länsirannikon punanutut sukelsivat tylysti heti mestaruuden jälkeisellä kaudella. Tällä kerralla Ässät on pakon edessä, virheistä on opittava. Menneen kaivelu ei auta ketään. Siksi uusi, mutta kuitenkin tuttu päävalmentaja Pekka Rautakallio on lähinnä puhunut matkasta, joka joukkueella on edessään.
Muutoksia ja lupauksia
Pelillinen muutos on päivänselvä. Niin harjoituksissa kuin harjoitusotteluissakin on kaikunut terävä käsky pelata ylöspäin. Jos viime kauteen verrataan, kyse on erilaisista koulukunnista ja tavoista ajatella koko lajia.
Joukkueessa on kieltämättä potentiaalia. Rautakalliolla on käsissään suorastaan pino nuoria lupauksia, jotka ovat myös muistaneet mainita valmentajansa maineesta nuorten pelaajien kehittäjänä.
Oppirahojen maksuakin tapahtuu varmasti, ässäluotsi viittasi ensimmäisen kokonaisen harjoitusottelun jälkeen varautuneensa myös alamäkiin. Lupaavatkin nuoret ovat silti ennen kaikkea nuoria pelaajia. Suorituksen tasaisuuteen ei ole oikoteitä.
Yksi tärkeimmistä asioista on, pysyvätkö avainpelaajat terveinä. Varsinkin Michael Ryanilla ja Aleksi Saarelalla on ollut viime aikoina murheita loukkaantumisten kanssa, eivätkä ensin mainitun nivusongelmat kuulosta kovin lupaavilta.
Kausi 2013-2014 näytti toteen sen, ettei Liigaa voi pelata kolmella kentällisellä, eikä junioreita voi kuormittaa liikaa. Tämä aiheuttaa aidon koetuksen myös hankintapuolelle, sillä nykyisessä taloustilanteessa ja nykyisillä investoinneilla Ässillä ei ole varaa hukkaostoksiin. Pelaajien tarkkailu nousee todella suureen arvoon.
Kilpasarjaan ei yksikään joukkue lähde vain osallistumaan, joten porilaisjoukkueen kannalta on ehdottoman tärkeää palata pudotuspelijoukkueeksi. Kaikki, mitä sen päälle saavutetaan, on vain plussaa, niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin.
Puolustus edelleen vahvuutena
Tässä muuttuvassa maailmassa on jotain pysyvääkin. Viime vuosina Ässien selväksi vahvuudeksi on muodostunut puolustaminen. Viime kauden poikkeus vain vahvistaa säännön.
Tommi Taimi on lähes korvaamaton menetys, mutta porilaisjoukkueen takalinjat kestävät silti ennakkovertailun moneen kilpailijaan. Toki ehtona on se, että Garrett Stafford viihtyy Porissa kauemmin kuin viisi runkosarjapeliä ja on sitä, miltä Pitsiturnauksessa näytti.
Valtteri Viljanen on ässäpuolustuksen mielenkiintoisimpia nimiä. A-nuorten pronssijoukkueen kapteeni tekee vahvaa nousua kohti Liiga-tasoa, hän tuo puhetta ja toimintaa kentälle. Puolustus on lähes ainoa osa-alue, jossa voi sanoa olevan edes hieman leveyttä materiaalissa.
Kestääkö pää, kestääkö selkä?
Maalivahdin merkitys on aina todella suuri koko joukkueelle. Kauden 2014-2015 Ässissä se voi jopa ylikorostua. Valmennus on onneksi edelleen Jaakko Rosendahlin osaavassa hallinnassa, mutta uudeksi seläksi ei hänkään voi venyä.
Rasmus Rinne on ottanut jälleen edistysaskeleita kesän aikana, mutta pystyykö nuori kyky vielä kantamaan koko joukkuetta koko kauden ajan. Juuso Riksman on pelannut harjoitusotteluissa melko vähän, joten tälle sektorille jää isoja kysymysmerkkejä.
Rinne oli viime kauden vaikeilla hetkillä joukkueensa pelastajana noin viidentoista ottelun ajan, mutta väsyi sen jälkeen. Se on täysin ymmärrettävää, mutta realismia. Runkosarja kuitenkin kestää neljä kertaa pidempään.
Maalinteko – tärkein, mutta vaikein osa peliä
Yksi selkeä ongelmakohta on siinä, ketkä ässähyökkääjät iskevät riittävän säännöllisesti vulkaanista kumilaattaa vastustajan maaliin. Ryanilla on eväitä tähän, mutta edellisestä ehjästä kaudesta on jo vuosia.
Austin Smith ihastuttaa vieläkin nopeudellaan ja pieneen kokoonsa nähden valtavalla taistelullaan. Kauden jälkeen maaleja voi olla kasassa mukavasti, tai sitten voi käydä sama ilmiö kuin Patrick Yetmanin kanssa. Ei osuta enää tyhjiinkään.
Mestaruuskeväänä ihastuttaneelta Eero Elolta vaaditaan uutta nousua. Harjoituskaudella pelihuumori on kukkinut, huomionarvoista on ollut lisääntynyt aktiivisuus myös puolustussuuntaan. Jotta joukkue menestyy, Elon on kuitenkin osuttava maalipuiden väliin ihan kuin ennen vanhaan.
Nuori ja lupaava Saarela kantaa ehdottomasti suurimmat menestyspaineet. Harjoituspeleissä maisemat ovat vaihtuneet ripeästi, mutta toisaalta vuosi sittenkin hän pelasi hyvän harjoituskauden. Onnistumiset ruokkivat itseluottamusta, joka toki on yksi nuoren raumalaisen vahvuuksista. Hän ei pyydä kentällä anteeksi sitä, että on olemassa.
Porin Ässät ei lähde kauteen mestarisuosikkina, mutta kaiken osuessa kohdilleen pysyy tavoite ylemmän keskikastin joukkueesta sitkeästi hengissä.
Porilaiselle urheilulle on tärkeintä, että Ässien tie vie ihan jokaisella osa-alueella eteenpäin viime kauteen verrattuna. Se ei tapahdu itsestään tai sattumalta, mutta siihen on kaikki mahdollisuudet olemassa.