Vakiokasvot Lassi Seppä ja Jesse Eskelinen saivat tällä kertaa seuraa korkeammalta taholta, kun Mestiksen toimituspäällikkö Tero Liikanen kunnioitti Piippuhyllyä läsnäolollaan.
1. erä: Mestiksessä vietettiin ottelurikasta viikonloppua revanssiviikonlopun merkeissä. Tämän kauden uudistuksena viikonlopun onnistujille jaettiin ylimääräisiä sarjapisteitä. Mitä revanssiviikonlopusta jäi käteen?
Lassi Seppä: Mielenkiintoinen konsepti. Olen ehdottomasti sen kannalla, että samat joukkueet pelaavat viikonloppuna peräkkäiset pelit vastakkain. Se tuo säpinää ja taistelupareja harmaaseen runkosarja-arkeen. Sen sijaan se, että aletaan jakamaan bonuspisteitä on mielestäni kummallinen temppu. Ei minun mielestäni yksikään runkosarjaottelu ole toista arvokkaampi, joten niistä tarjolla olevat pisteet tulisi arvottaa samalla tavalla.
Jesse Eskelinen: Revanssiviikonloppu sinänsä tuo kiihkeän piristysruiskeen keskelle pimeää marraskuuta. Tänä vuonna myös joukkueiden kannattajat olivat liikekannalla ympäri maata sankoin joukoin, ja lähes jokaiseen ottelupariin oli saatu jonkinasteista paikallisottelun tai keskinäisen kilpailun tuntua. Peukkua nostan myös sille, että revanssiviikonloppu oli tällä kaudella osana normaalia otteluohjelmaa, eikä tuonut ylimääräisiä otteluita runkosarjaan.
Tämä sarjapisteviritelmä puolestaan ei sytytä minua millään tasolla. Urheilullisesti systeemi on epäreilu, kun nämä tietyt runkosarjaottelut muodostuvat joukkueille sarjataulukon kannalta muita arvokkaimmiksi. Jotkut joukkueet kohtaavat väistämättä heikompia vastustajia, jolloin todennäköisyys lisäpisteiden nappaamiseen on muita suurempi. Uudistuksella on haettu lisäkipinää näihin ottelupareihin, mutta isommassa kuvassa lisäpisteet eivät mielestäni toimi urheilun kannalta.
Tero Liikanen: Revanssiviikonloppu oli kyllä mielenkiintoista seurattavaa ja ainakin Jukurit-SaPKo-parissa tunnelma oli hyvä molemmilla paikkakunnilla niin kentällä kuin katsomossakin. Kyllä tällaisille peleille tilausta on ja kuten edellä jo todettiin, tuovat ne mukavasti väriä runkosarjaan.
Ottelupareissa jaetut lisäpisteen puolestaan herättävät ristiriitaisia ajatuksia. Periaatteessa niiden tuoma lisäpanos peleihin on ihan hyvä ajatus, mutta taas toisaalta koko kuvio vaikuttaa hieman päälleliimatulta. On myös yhdyttävä Jesseen siinä, että ei tämä lisäpisteiden jakaminen ole kaikissa ottelupareissa urheilullisesti tasapuolista.
2. erä: Mestiksessä pelaa tälläkin kaudella lukuisia valovoimaisia tulokaspelaajia. Ketkä näistä ensimmäistä kauttaan sarjassa vääntävistä nuorukaisista ovat nousseet erityisen vakuuttavasti esiin alkukaudella?
LS: Nostan esiin LeKissä viilettävän laitahyökkääjä Ville Meskasen. Ilveksen sopimuspelaaja Meskasella on viime kaudelta tilillään yksi Mestis-ottelu, mutta tämä on nuoren miehen varsinainen tulokaskausi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. 16 ottelussa Meskanen on paukuttanut tehot 6+4.
Meskanen on nopea jaloistaan eikä kaihda kulmavääntöjen pieniä rakoja, vaan menee tilanteisiin pelkäämättä ja sata lasissa. Vastuutakin Meskanen on saanut päävalmentaja Juha Juujärveltä kiitettävästi ja nuoren miehen pelaamisesta paistaa tällä hetkellä tekemisen riemu.
JE: Itse olen kiinnittänyt huomiota erityisesti suureen kirjoon erinomaisesti esiintyneitä tulokasmaalivahteja. Peliittojen maalilla häikäisevästi kiekkoa koppailleesta Emil Larmista onkin jo lähes kaikki ylistyssanat käytetty, mutta sarjasta löytyy myös muita hyvin torjuneita tulokkaita. Esimerkiksi kasvattajaseuransa Hokin paitaan palannut Tuukka Smura on saanut yllättävänkin paljon vastuuta, ja esiintynyt pelaamissaan otteluissa erinomaisesti.
Muita parrasvaloihin nousseita tulokasmaalivahteja ovat olleet jo viime kaudella muutamassa Mestis-ottelussa esiintynyt Jokipoikien Samuel Jukuri, ja K-Vantaan veräjällä paikoin todella lupaavia otteita esittänyt Lassi Yrjölä. Usein puhutaan, että maalivahdit puhkeavat kukkaan vasta myöhemmällä iällä. Jos sanonta pitää paikkansa myös tämän nuoren nelikon kohdalla, tulevat portit olemaan auki lähes mihin tahansa.
TL: Edellä mainituista varsinkin Larmi on iskenyt Mestiksen huipulle aivan puskista ja näillä otteilla kamppailee tiukasti paikasta U20-kisajoukkueeseen.
Itse nostan esiin tulokkaiden pistepörssiä johtavan Kiekko-Vantaan Nico Frimanin. Näppärä laitahyökkääjä on ollut vantaalaisryhmän kantavia voimia ja takoi muun muassa juuri revanssiviikonlopun avauspelissä kypärätempun TUTOn verkkoon. Tuollaisilla näytöillä 21-vuotias nuorukainen saatetaan nähdä hyvinkin pian isommissa ympyröissä.
Toinen mielenkiintoinen nimi alkusyksyn aikana on ollut SaPKo-puolustaja Sameli Ventelä. Junioreissa hyviä tehoja nakuttanut puolustaja on saanut paljon vastuuta pässipaidassa ja esiintynyt edukseen. Kiekollisesti rohkeaa ja hyvin liikkuvaa puolustajaa on ilo seurata kaukalossa. Toki rohkeat ratkaisut ajoittain johtavat virheisiin, mutta näkisin että nekin tässä tilanteessa kasvattavat pelaajaa.
3. erä: Mestiksessä pelaa tälläkin kaudella monta mielenkiintoista pelaajaa. Nyt on tilaisuutesi ottaa tarkasteluun yksi oman toimituksesi joukkueen pelimies. Kenet valitset, ja miksi?
LS: Edustan siis Lempäälän toimitusta ja nostan LeKistä esiin keskushyökkääjä Henri Tuomisen. Isokokoinen Tuominen tahkoaa illasta toiseen valtavia minuutteja sekä kantaa isoa vastuuta joukkueen hyökkäyspelistä. Tulostakin on toistaiseksi tullut kiitettävästi.
Tuomisen ominaisuudet pelaajana ovat Mestikseen vertaansa vailla. Tuominen on paitsi raamikas, myös vahva pelaaja. Tarkoitan nimenomaan tietynlaista tilanne- ja pelikovuutta, en varsinaista taklausvoimaa. Tuominen on vahva luistimilla, vaikkei olekaan sarjan nopeimpia pelaajia. Lisäksi Tuomisella on Mestis-tasolle kiitettävä pelikäsitys. Hän pystyy ratkaisemaan otteluita henkilökohtaisella osaamisellaan.
JE: Eritoten Hokki-joukkueesta esiin on alkukaudesta noussut, kenties vähän tylsästi, Miska Humaloja. Takavuosina lähinnä rikkovan roolin spesialistina kunnostautunut sentteri on ottanut joukkueen reppuselkäänsä, ja onnistunut jatkamaan tehoilua vielä Markus Piispasenkin lähdettyä Kärppiin.
Pisteiden lisäksi Humaloja on pystynyt pitämään kiinni myös aikaisemmin tutuksi tulleista vahvuuksistaan, ja on joukkueen tärkeimpiä pelaajia myös alivoimalla ja loppuhetkillä joukkueen puolustaessa johtoasemaansa.
TL: Jukureista voisi nostaa esiin monelle varmasti hieman tuntemattomamman Jaakko Turtiaisen. Toista täyttä kauttaan Mikkelissä kiekkoileva laituri on aiemmin profiloitunut alempien kenttien työmyyräksi ja rouhijaksi.
Viime kaudellakin sai vastuuta jo ykkösketjussa ja iski hyvät 23 pistettä. Kuluvalla kaudella hän on nostanut pelinsä vielä uudelle tasolle ja noussut sarjan maalipörssissäkin 11 osumallaan aivan kärkikahinoihin ilman sen suurempaa huomiota.
Ei Turtiainen ole kuitenkaan pistetilaston kasvaessa unohtanut vanhaa rouhijan rooliaankaan, vaan hän myös taklaa ja taistelee entiseen malliin. Puolustusvelvoitteetkin hoituvat mallikkaasti, kuten tehotilaston lukema +14 kertoo.
Lyhyesti häntä voisi luonnehtia Mestiksen Jere Lehtiseksi: nousee harvoin otsikoihin, mutta tulosta tulee tappavan tasaisesti. Todellinen joukkuepelaaja ja kokonaisuutta katsoen yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista.
Jatkoaika: Viikon toppi ja floppi?
LS: Nostan viikon topiksi revanssiviikonlopun pelillisen annin. Jokainen ottelupari oli erittäin tasainen ja vain yksi viikonlopun otteluista ratkesi usemman kuin kahden maalin marginaalilla. Itse seurasin tiiviisti LeKin ja Peliittojen otteluparia ja ainakin sen perusteella voin sanoa, että revanssiviikonloppu toimii käytännössä. Sen tuomat pistebonukset ovatkin sitten asia erikseen.
Viikon floppina esiin nousee juurikin revanssiviikonlopun bonuspistejärjestelmä, jonka mukaan joukkue, joka voittaa molemmat ottelut saa kaksi lisäpistettä. Lisäksi voittojen mennessä tasan enemmän pisteitä kerännyt joukkue saisi yhden bonuspisteen. Näin ollen ilmeisesti Peliitat keräsi lauantaisesta LeKi-voitostaan neljä paunaa. Ensimmäinen ottelu päättyi perjantaina LeKin voittoon voittomaalikisan jälkeen.
Mielestäni kaikkien runkosarjaotteluiden tulisi olla keskenään samanarvoisia pelattiin sitten vuoroin vierassa-periaatteella tai tavallisia keskiviikon turnajaisia esimerkiksi Keuruulla. Bonuspistejärjestelmä on mielestäni turha sirkustemppu, jolla yritetään keinotekoisesti lisätä sinänsä jo ihan jännittävän viikonlopun mielenkiintoa.
JE: Viime viikon Piippuhyllyllä K-Vantaa oli laajemminkin käsittelyssä heikkojen otteiden vuoksi. Nyt viikkoa myöhemmin vantaalaiset voidaan nostaa viikon topiksi. Lohipaidat saalistivat viikon kolmesta ottelusta kolme voittoa. Keskiviikkona joukkue sai ketsuppipullonsa auki Peliittojen kustannuksella, ja viikonlopun revanssiotteluista saldona oli taisteluvoitot TUTOa vastaan.
Floppi oli tällä viikolla RoKi. Rovaniemeläisillä oli elämänsä tilaisuus napata kolmella ketjulla operoineen Hokin päänahka. Joukkueen esitys oli kuitenkin sanalla sanoen todella vaisu. Vastustajan rutiinitaso oli toki kova, mutta lappalaiset eivät kyenneet edes haastamaan Hokkia muuten, kuin hetkittäin.
TL: Viikon topin osalta on kompattava Jesseä ja todettava lohipaitojen olleen viikon kovin joukkue. Yksittäisistä pelaajista jo aiemmin mainittu Friman ansaitsee myös tulla mainituksi tässä osiossa.
Flopiksi on nimettävä TUTO, joka hävisi viikon molemmat ottelunsa ja muutenkin joukkueen otteet ovat olleet alavireisiä. Viimeisistä viidestä ottelusta turkulaisryhmän tilille on kertynyt yhtä monta pistettä, mikä on pahasti alakanttiin joukkueen materiaaliin nähden.