Piippuhyllyn vakiotoimittajat Lassi Seppä Lempäälän toimituksesta ja Jesse Eskelinen Kajaanista saavat tällä kertaa seuraa Turun toimituksen Mestis-päällikkö Milla Sundellista.
1. erä: Runkosarjavoittaja Jukurit on vaikean puolivälieräsarjan jälkeen napsinut voitot kaikista välieräotteluista KeuPaa vastaan. Löytääkö Ville Nieminen hihastaan vielä ässän tulevan Liiga-joukkueen horjuttamiseen, vai ovatko sensaatiomaisen kevään pelanneen KeuPan eväät syödyt?
Jesse Eskelinen: KeuPa on pystynyt haastamaan Jukurit hienosti, mutta voittoon asti keuruulaisten hönkä ei ole riittänyt. Ensimmäisessä ottelussa maaliero repesi kolmannessa erässä, kaksi muuta peliä ovat olleet maalin pelejä. Silmiinpistävää on se, miten tehokkaasti Jukurit on pystynyt eliminoimaan KeuPan vaarallisen vastahyökkäyspelaamisen. Keuruulaisjoukkue teki ensimmäisen maalinsa koko välieräsarjassa vasta lauantain kolmannessa ottelussa.
Seuraava ottelu pelataan jälleen KeuPan kotihallissa, joten uskoisin joukkueella olevan täydet mahdollisuudet horjuttaa vielä Jukureita. Christian Heljankon nollat on nyt murrettu, joten pieni henkinen apina on selästä pois. En kuitenkaan usko KeuPan enää finaaleihin tästä nousevan, vaan Jukurit marssii finaaleihin viimeistään viidennessä pelissä.
Milla Sundell: KeuPa on toden totta taistellut mallikkaasti Jukureita vastaan ja toisen ja kolmannen kohtaamisen maalilukemat kertovat ennen kaikkea onnistuneesta puolustuspelistä. Voikin todeta, etteivät mikkeliläiset ole mitään äärimmäisen kevyttä kevättä pelanneet.
Mallikkaalla puolustuksella KeuPa ei tätä sarjaa kuitenkaan vie. Keuruulaiset ovat onnistuneet kolmessa ottelussa ainoastaan kerran maalinteossa, joten ihmeitä saa tapahtua, jos KeuPa tästä vielä jännittävän sarjan saa aikaiseksi.
Keuruulaiset saattavat kaivaa yhden voiton maanantaina, mutta sekin tulee olemaan kovan työn takana. Eiköhän Jukurit tämän sarjan pistä pussiin viimeistään keskiviikkona.
Lassi Seppä: Vastaus otsikon kysymykseen: ei löydä. Oli jo riittävän iso pommi, että KeuPa söi SaPKon vakuuttavasti edestään, mutta Jukurit on sille jo liian kova pala. Mikkeliläiset möhlivät omassa sarjassaan K-Vantaata vastaan, mutta nyt Jukuritkin käy täysillä sylintereillä, joten heitä tuskin pysäyttää enää mikään.
KeuPan maalinteko-ongelmat ovat massiivista luokkaa, ja kun pelin rakenne on vielä hieman liikaa tsemppiin perustuvaa, niin vaikea tästä sarjasta on antaa yhtään osavoittoa KeuPalle.
2. erä: Hokin ja Jokipoikien välierästä ennakoitiin tasaista, ja sellainen se on toden totta ollut. Hokki johtaa sarjaa 2-1, ja otteluista kaikki ovat ratkenneet maalin erolla, kaksi vasta jatkoerässä. Millaista loppusarjaa voidaan tämän viikon pelien perusteella odottaa?
JE: Tämä on luonnollisesti myös itseni enemmän seuraama sarja. Hokki ja Jokipojat ovat tarjonneet hyvää pudotuspelikiekkoa, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Avausottelussa Hokki hallitsi peliä mielin määrin, mutta sai iskettyä ratkaisun vasta jatkoerässä. Toisessa pelissä Joensuussa joukkue puolusti hyvin ja yksi maali riitti voittoon, vaikka päävalmentaja Jari Laukkanen tuomitsi joukkueen esityksen harjoituspelitasoiseksi. Lauantaina myös Jokipojat pääsi kiinni voittokantaan pikaisella jatkoeräosumallaan. Puolestaan tuon ottelun esitystä Laukkanen piti tappiosta huolimatta joukkueensa parhaana tässä ottelusarjassa.
Molemmat joukkueet ovat pelanneet äärimmäisen tiivistä puolustuspeliä, eivätkä maalivahditkaan huonosti ole suoriutuneet. Erityisesti Jokipoikien Mikael Edelmannin otteet ovat olleet ajoittain maagisia. Jäähyjä molempien on syytä välttää, sillä ylivoima on ollut pudotuspeleissä puolin ja toisin tehokasta.
Uskoisin edelleen Hokin tästä jatkoon tiensä raivaavan. Joukkueen raivokas paineistus on tuottanut Jokipojille vaikeuksia, ja pelaaminen on nojannut todella paljon Edelmanniin. Pitkää sarjaa tästä voidaan edelleen odottaa, sen verran tasaisella materiaalilla molemmat operoivat. Olkoonkin, että Jokipojat kärsii pahoista loukkaantumishuolista.
MS: Tässä sarjassa vastakkain tosiaan ovat kaksi todella tasaista joukkuetta, mutta turhan usein peliesitykset ovat enemmän turhauttaneet kuin jännittäneet. Hyökkäyspelaaminen on molemmilla joukkueilla ollut huolimatonta ja hermostuneisuus paistaa pelaamisesta usein melko railakkaasti.
Tämän viikon pelien perusteella siis loppusarjastakin on odotettavissa turhauttavaa. Ja jatkoeriä tullaan varmasti vielä näkemään, tosin ne ovat ratkenneet molemmilla kerroilla varsin pikaisesti. Jokipojat otti lauantaina elintärkeän voiton ja uskon joensuulaisten voittavan myös maanantaina, sillä etenkin lauantain pelin päätöserässä Hokin taitava puolustus oli melkoisissa ongelmissa Jokipoikien vauhdikkaiden hyökkäyksien kanssa.
Yksi asia joensuulaisten on kuitenkin saatava kuosiin, jotta tämän sarjan voitto olisi taattu: ylivoimapelaaminen. Lauantaina päätöserässä Jokipojilla oli mahdollisuus ratkaista ottelu jo varsinaisella peliajalla, mutta ylivoima takkusi – ja pahasti takkusikin: kummankaan ylivoiman aikana eivät ärjypaidat saaneet oikeastaan mitään aikaiseksi kajaanilaispäädyssä. Joensuulaisten tulee ehdottomasti tulevaisuudessa käyttää huomattavasti paremmin hyödykseen Hokin hermoilut.
LS: Käsillämme on huikea pudotuspelisarja, joka voi kääntyä vielä kumman tahansa eduksi. Etu on toki Hokin puolella, mutta Jokipojillakin on eväät sarjan voittamiseen. En ole nähnyt sarjasta kokonaisia otteluita, joten varmasti kollegat Sundell ja Eskelinen yllä tyhjensivät pankin melkolailla parhaiten.
Ajattelen tätä sarjaa myös sen kautta, kummalla joukkueista olisi mahdollisuudet haastaa finaaleihin porhaltava Jukurit. Nähdäkseni Hokilla on pelilliset eväät paremmin pakattuna mikkeliläisten kohtaamiseen. Nuori ja jalkava jengi voisi raapia finaalisarjassa parikin voittoa.
Tämä on vähän kuin Tapparan ja Kärppien sarja Liigan puolelta. Mahdotonta sanoa, kumpi tulee heiluttamaan tahtipuikkoa minäkin iltana - tai saatika kumpi menee parista jatkoon. Kehotankin siis keskittymään tiukkaan pudotuspelikiekkoon, sillä tässä on koko jääkiekon suola.
3. erä: Ruotsista kantautui viikonloppuna uutisia SHL:n nousukarsinnoista, joissa Leksand pudotti perinteikkään MODOn Allsvenskaniin ensi kaudeksi. Suomessa vastaavaa draamaa ei koeta, sillä Liiga-karsinnat poistuivat kevään ohjelmasta jälleen vuonna 2014. Kaipaatko karsintoja? Mistä Suomi-kiekkoiluun löydetäisi taas keväistä kadonnut kipinä?
JE: Todellakin kaipaan. Kaipaan karsintoja enemmän, kuin mitään jääkiekkoilussa. Tuo kevään huipentava mittelö, joka keräsi koko kiekkoilevassa Suomessa suuren mielenkiinnon. Ruotsin viikonloppuisia tapahtumia olen seurannut erittäin kaihoisasti, on mahtavaa, millainen buumi piskuisessa Leksandissa on saatu aikaan. Kuten Tommi Paakkolanvaara Jatkoajan haastattelussa sanoi, on hienoa koko pienelle paikkakunnalle, että seuralla on mahdollisuus nousuun.
Suomessa Mestis on näivettynyt vuosi vuodelta yhä vain enemmän nuorten pelaajien kasvatussarjaksi, jossa yli 30-vuotiaat pelaajat alkavat olla jo harvinaisuus. Vastaavasti myös Liigassa tehdään tappiota, ja Blues onkin katoamassa Liiga-kartalta talousongelmiensa vuoksi. Oman näkemykseni mukaan Liigassa on nykyisin aivan liikaa joukkueita. Esimerkiksi 12 olisi siinä mielessä ihanteellinen määrä, että tällöin myös alempaan sarjaan riittäisi kovia seuroja. Mestikseen pitäisi ennen tällaista toki saada selkeä systeemi, joka takaa mahdollisuuden nousuun joka kausi, ja mahdollisesti taloudellista tukea, jotta "leikkauksen" uhriksi jäävät seurat eivät mene nurin.
Karsintojen poistamisen jälkeen Liigan ja Mestiksen välinen kuilu on vain venynyt venymistään, ja ainoa keino sen paikkaamiseen olisikin nähdäkseni karsintojen palauttaminen. Pienellekin seuralle ison Liiga-joukkueen kohtaaminen sarjassa voisi olla valtavan iso mahdollisuus, niin urheilullisesti, kuin taloudellisestikin. Mutta ei, me katsomme mielummin tyhjennysmyyntejä ja taistelua mehukannusta.
Nousut ja putoamiset ovat kilpaurheilun suola, joka tuo väkeä katsomoihin. Loppujen lopuksi kannattajat ja katsojat ovat syy sille, että jääkiekkoa pelataan tässä mittakaavassa Suomessa. Lajia käytännössä pelataan näille katsojille. Päättäjien pitäisikin siis mielestäni ottaa huomioon kannattajien mielipiteet ja ajatukset näin suuria linjoja piirreltäessä. Tunne on se tekijä, joka tekee jääkiekosta niin hienon lajin, kuin se on. Älkää tappako tätä tunnetta. Antakaa tilaa unelmille.
MS: Urheilullisten arvojen puuttuminen suomalaisesta jääkiekosta on sellainen aihe, josta ei voi puhua liikaa. Tämä on aihe, josta saisi kirjoitettua vaikka kokonaisen saagan. Hyvä, että se Ruotsin karsintojen myötä on jälleen noussut pintaan.
Totta kai se, mitä Ruotsissa tällä viikolla tapahtui, saa jälleen kerran miettimään sitä, miksi Suomessa vastaava halutaan kaikin tavoin estää. Olisi mukava kuulla, mikä avoimessa sarjassa niin pelottaa. Oman joukkueen tippuminen? Mitä vikaa on Mestiksessä pelaamisessa? Tuskin MODOn leirissäkään ollaan nyt heittämässä pyyhettä kehään, vaikka pettymys ehkä tällä hetkellä onkin suuri.
Ainoa tapa saada suomalaiseen kiekkokevääseen jotain kipinää, on palauttaa karsinnat myös ylemmälle sarjatasolle. Muuta keinoa ei ole. Piste.
Toivon myös, että pelaajat alkaisivat avoimemmin puhua aiheen puolesta. Olen itse puhunut muutamien Ruotsissa uraa luoneiden pelaajien kanssa ja heiltä kuulee varsin suoraa puhetta koskien Suomen sarjasysteemiä. Kaikista paras kommentti mielestäni tähän mennessä on kuitenkin tullut Paakkolanvaaralta, joka Jessenkin mainitsemassa Jatkoajan haastattelussa sanoi arvostavansa sarjanousua enemmän kuin yhtäkään suomenmestaruuttaan.
LS: Tämä onkin jännä kysymys. Mielestäni karsinnat jokaisen sarjatason välillä tulisi säilyttää tai palauttaa, mikäli niitä ei nyt ole. On mielestäni toimittu väärin, kun Mestiksestä on nostettu kabinettipäätöksillä jokainen edes teoriassa Liigaa pelaamaan kykenevä joukkue.
Sport, Kookoo ja ensi kaudella Jukurit ovat kaikki aikansa Mestiksen suurseuroja, jotka on haluttu nostaa Liigaan, jotta sarjan mielenkiinto leviäisi laajemmalle. Samalla on käynyt niin, että Mestis on näivetetty aivan rutikuivaksi. Mestiksessä ei ole jäljellä enää mitään, mikä kiinnostaa. Ei suuria panoksia, ei nousumahdollisuuksia. Pelaajat eivät pelaa elämästä ja kuolemasta, vaan pelaavat siksi, ettei Liigassa satu olemaan työpaikkoja määräänsä enempää.
Jos edellä mainitsemani joukkueet olisivat joutuneet taistelemaan tiensä pelaamalla Liigaan, olisi nykyään Mestiksessäkin pari-kolme kovaa porukkaa, jotka vuosi toisensa jälkeen pystyisivät taistelemaan Liigan häntäpään joukkueiden kanssa karsinnoissa. Saataisiin suomalaisen kiekon ympärille enemmän tunnetta ja dramatiikkaa. Nykyään tämä on välillä vähän tällaista "näin tämän pitääkin mennä" -pullamössöä.
Jatkoaika: Viikon toppi ja floppi?
JE: Viikon topiksi nostan Jokipoikien maalivahti Mikael Edelmannin. Nuorukainen on joutunut isoihin saappaisiin Samuel Jukurin poissaolon myötä, ja selviytynyt mallikkaasti. Hokki-sarjassa hän on joutunut valtavaan kiekkotulitukseen, ja on ollut suurin yksittäinen syy näinkin tiukoille ja tasaisille peleille.
Flopiksi nimeän tällä kertaa KeuPan. Keuruulaiset ovat saaneet vain yhden maalin Jukurien verkkoon kolmessa ottelussa, ja kevät näyttää uhkaavasti kääntyvän pronssiotteluun. Toki välieräpaikka on jo enemmän, kuin juuri kukaan olisi ennen kautta uskaltanut ennustaa. Kausi tulee siis kääntymään plussan puolelle, kävi välierissä miten tahansa.
MS: Viikon topin titteli menee tällä kertaa lauantain Hokki – Jokipojat- pelille, johon Joensuusta lähti miltei parisenkymmentä kannattajaa. Hallista ei ääntä nimittäin puuttunut koko illan aikana. Totta kai hattua täytyy nostaa myös Jokipoikien viimeisen erän taistelutahdolle ja varsin pikaisesti syntyneelle 1-2-ratkaisumaalille. Alun kankeuksista huolimatta onnistunut ottelu!
Jessen tavoin pakko antaa viikon moitinnat Keuruun suuntaan. Toki hieno SaPKo-sarja ja välieräpaikka ovat suuren suuria saavutuksia, mutta olisin odottanut KeuPasta K-Vantaan kaltaista ärsyttävää vastustajaa meidän tulevalle liigajoukkueelle.
LS: Viikon topiksi nimeän Jukurit. En siksi, että joukkue pelaisi jotenkin erityisen fantastisesti tai ylittäisi odotuksia. Annan toppi-tunnustuksen Mikkeliin siksi, että joukkue pääsi takaisin tasolleen ihmeellisen ja käsittämättömän K-Vantaa-sarjan jälkeen.
Toppiosasto on valitettavasti KeuPan heiniä. Niin hienosti kuin Keuruulla ollaankin tällä kaudella taisteltu ja venytty, ei suuri ja mahtava Jukurit ole enää mahdollisuuksien rajoissa. Yksi tehty maali kolmeen otteluun on siitäkin huolimatta nolo suoritus.