Marko Palon uraa juhlittiin Rinkelinmäellä

LIIGA / Artikkeli
Marko Palo on yksi kaikkien aikojen parhaista HPK-pelaajista. Nyt hämeenlinnalaisikonin asema on vahvistettu, kun "Kyyn" paita jäädytettiin Rinkelinmäellä pelatussa juhlaottelussa, jossa kohtasivat Palon tähdistöryhmä ja MM-kultaa vuonna 1995 voittanut maajoukkue.
kuvakooste

Kyyn paita nostettiin kattoon juhlaottelun yhteydessä.[lue lisää]

Palo on yksi HPK:n historian parhaista pelaajista, jonka suoritukset jäällä ovat jättäneet katsojien mieliin ainoastaan erittäin positiivisia mielikuvia. Palon sisukkuus ja loppuun asti yrittäminen jokaisessa tilanteessa saivat aikaan yleisön kestosuosikin, jota myös monet muiden joukkueiden kannattajat ihailivat.

Koko uransa ajan Palo tunnettiin lempinimellä ”Kyy”. Kutsumanimi juonsi Palon juniorivuosinaan pitämistä sahalaitaisista sukista. Pikkupojan sukat muistuttivat hieman myrkkykäärmeen selkänahkaa ja sen jälkeen Palo tunnettiin aina vain Kyynä.

Palon saavutukset niin HPK:ssa kuin muuallakin ovat erittäin mittavat ja Kyy jos kuka on ansainnut pelinumeronsa jäädytyksen. Palo pääsee Rinkelinmäen hallin pohjoispäädyn katonrajaan, jossa jo roikkuvat Eero ”Luiro” Salisman, Juha Hietasen, Hannu Savolaisen ja Mika Lartaman pelinumerot.

Numerolla 13 Palo pelasi koko uransa HPK:ssa, mutta muissa joukkueissa tutuiksi tulivat muutkin pelinumerot. Palon uran loppumisen jälkeen ei kukaan ole enää Kerhossa kolmellatoista pelannut, eikä tämän jälkeen näin tule tapahtumaankaan. Aiemmat jäädytetyt numerot ovat 2 (Salisma), 17 (Hietanen, käyttöoikeus Juhan Juuso-pojalla), 18 (Savolainen) ja 24 (Lartama).

Seitsemäntoista vuotta kiekkoilua

Kyyn ura alkoi HPK:n 1. divisioonajoukkueessa kaudella 1985-86. Juniori-ikäinen laituri ei päässyt pukemaan edustusjoukkueen nuttua päälleen kuin kahdessa ottelussa ensimmäisellä kaudellaan.

Seuraavina kausina Palo kuitenkin vakiinnutti paikkansa Kerhon ryhmässä, ensin divisioonassa ja kaudesta 1988-89 eteenpäin SM-liigassa. Palo oli kolmosketjun duunarilaituri, jolta ei suuria hyökkäyspään urotekoja odotettu. Maalimäärät vaihtelivat kolmen ja seitsemän välillä ja Kyy näytti jämähtävän liigajyräksi, joskin erittäin suosituksi sellaiseksi.

Muutoksen toi kuitenkin uusi valmentaja, Hannu Jortikka. Kovaääninen ja ankara valmentaja sai Palosta irti sen potentiaalin, jota aiemmat luotsit eivät olleet ajoin jääräpäisestä hyökkääjästä irrottamaan.

Jortikan ja Palon aika ajoin räjähdysherkkä suhde kuitenkin hyödytti molempia erittäin paljon. Jortikka sai joukkueeseensa ehdottoman johtotähden ja Palo nousi samaan aikaan maamme kansalliseen eliittiin ja maajoukkueeseen.

Kevään 1993 pudotuspelit olivat Kyyn uran parhaita hetkiä ja noista ajoista kerrotaan tarkemmin myöhemmin artikkelissa. Loistavien pudotuspelien ja SM-hopean jälkeen Palo pääsi mukaan MM-kisajoukkueeseen.

Seuraava kausi HPK:n riveissä toi runkosarjassa peräti 25 maalia ja paikan MM-kisoihin sekä olympialaisiin, joista tuliaisina oli hopeinen ja pronssinen arvokisamitali. Kauden jälkeen edessä oli siirto Ruotsin Elitserieniin HV-71:n joukkueeseen.

Kausi 1994-95 onkin ehkä Palon paras kausi, vaikka se ei HPK:n paidassa kulunutkaan. Tuloksena oli Ruotsin mestaruus ja kausi huipentui Tukholmassa pelattuihin MM-kisoihin, joista saavutuksena oli Suomen ensimmäinen MM-kulta.

Seuraavan kauden Palo pelasi myös Ruotsissa, mutta tällä kertaa Malmössä. Pelit eivät kulkeneet yhtä mallikkaasti kuin edelliskaudella Jönköpingissä ja kesällä Kyy tekikin paluun Hämeenlinnaan.

Takaisin vääntäjäksi

Vaikka Palon uran huippu olikin jo nähty, pelasi Kyy vielä kuusi kautta liigakiekkoa. Kaikilla kausilla Palo oli yksi joukkueidensa luottomiehiä, mutta enää hän ei kyennyt 90-luvun puolivälin kaltaiseen maalitehtailuun.

Yhden HPK-kauden jälkeen pelasi kauden Espoossa, palaten kuitenkin jälleen takaisin Pallokerhoon. Uransa Kyy lopetti kauden 2001-02 jälkeen, Porin Ässien paidassa. Myös Espoossa ja Porissa Palo saavutti yleisön suosikin aseman pelityylillään, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

Palo olikin todellinen ikivääntäjä, joka ei koskaan antanut periksi - ei sitten millään. ”Läpi harmaan kiven” ja ”suomalainen sisu” ovatkin käsitteitä, jotka on helppo yhdistää HPK-ikonin peliuraan. Niin monen monituista kertaa Rinkelinmäellä nähtiin sama kuvio, kun Palo punnersi irti vartijoistaan yleisön ”Kyyyyyyy”-huutojen kannustaessa hyökkääjää eteenpäin.

Se maali

Marko Palon ansiokasta uraa koristaa myös Rinkelinmäen historian ikimuistoisin maali. Kyseinen osuma syntyi HPK:n ja JyP HT:n välisessä viidennessä välieräottelussa kevään 1993 pudotuspeleissä. Kyyn jatkoajalla iskemä maali on jättänyt ikuisen muistijäljen jokaisen paikallaolleen katsojan ja pelaajan mieliin.

HPK oli puolivälierissä selvittänyt Lukon tieltään ja JyP HT puolestaan kaatanut HIFK:n. Tasaväkinen parivaljakko ei tuntunut saavan välierissä toisistaan selvää. Hämeenlinnalaiset voittivat kotiottelunsa selvin numeron 6-3 ja 4-1, kun taas JyP HT puristi kotonaan niukat voitot Kerhosta luvuin 1-0 ja 2-1.

Edessä oli viides ja ratkaiseva peli Rinkelinmäen hornankattilassa, lippujen ennakkomyynnissä jonot olivatkin ottelun tärkeyden mukaiset. Tuolloin vielä neljäntuhannen hengen kapasiteetin halli täyttyi jo pitkään ennen ottelun alkua ja tunnelma oli suorastaan käsinkosketeltavan jännittävä.

Tällä kertaa HPK ei kuitenkaan kyennyt aiempien kotiotteluiden kaltaiseen helppoon voittoon, vaan JyP HT laittoi tosissaan kampoihin tavoitellessaan toista peräkkäistä finaalipaikkaansa. Ottelu eteni tasaisesti ja siirtyi loppujen lopulta jatkoeriin lukemissa 1-1.

Ottelun ensimmäisessä jatkoerässä esiin nousi tuttu sankari HPK:n hurjassa vireessä olleesta kolmosketjusta. Juha Ylönen oli saanut laidoilleen kaksi kovaa duunaria, Tommi Varjosen ja Marko Palon, ja kasassa oli yksi pudotuspelikevään parhaista ketjuista.

Niska kyyryyn ja menoksi

Ylönen riisti kiekon HPK:n puolustuspäässä ja pelasi sen eteenpäin Varjoselle. Varjonen syötti kiekon Palolle hieman punaviivan jälkeen ja Kyyllä oli edessään kaksi jyväskyläläispakkia. Palo ei tästä häkeltynyt, vaan laittoi tuttuun tyyliinsä niskaa kyyryyn ja lähti painamaan läpi puolustajakaksikosta.

Kovasta repimisestä ja roikkumisesta huolimatta Kyy pääsi nokitusten JyP HT-maalia vartioineen Marko Leinosen kanssa. Pieni harhautus ja ujutus maalivahdin längistä sisään ja kuin salamaniskusta kiekko oli maalissa.

Halli räjähti hurjaan riemuun, ääni kantoi kilometrin päähän ja koko Hämeenlinna tiesi välittömästi mitä Rinkelinmäellä oli tapahtunut. Kaikkien hallissa olleiden ja television kautta peliä seuranneiden Kerho-kannattajien verkkokalvoille on syöpynyt kuva polvillaan jäällä liukuvasta Palosta, jonka rajatonta riemua ovat syöksymässä jakamaan kaikki joukkueen muut pelaajat.

HPK selvisi ensimmäistä kertaa SM-liigan finaaleihin Palon maalilla. Suorituksen arvoa nostaa entisestään se, että edellisellä kaudella Pallokerho oli jäänyt kahdeksannelle sijalle runkosarjassa ja pudotuspelien ulkopuolelle. Loppuottelussa TPS oli kuitenkin liian vahva vastustaja hämeenlinnalaisille ja HPK:n oli tyytyminen hopeisiin mitaleihin.

Kyy iski vielä kaksi tärkeää maalia HPK:n historian toistaiseksi ainoassa finaalivoitossa. Ottelusarjan toisessa pelissä Palo iski kaksi maalia TPS:n maalia vartioineen Jouni Rokaman selän taakse. Tosin toinen Palon maaleista on yksi SM-liigan historian kiistellyimpiä osumia. HPK-laiturin rannelaukaus lirahti Rokaman torjunnan kautta kohti maaliviivaa ja maalituomarin punavalo syttyi.

Tuomari Kari Nieminen luotti paikallisen maalituomarin näkemykseen ja HPK siirtyi ottelussa 5-3-johtoon. Hidastuksissa ja valokuvissa näytti kuitenkin siltä, että kiekko ei koskaan ylittänyt maaliviivaa. Lopulta Kerho voitti toisen loppuottelun maalein 6-5 ja TPS-pelaajat kävivät kuumana kuin hellankoukut kiistanalaisen maalin jäljiltä.

Palon loistavat esitykset pudotuspeleissä eivät jääneet palkitsematta, sillä kauden päätteeksi Kyyn palkintokaappiin lisättiin hopeisen lätkän viereen play-offsien parhaan pelaajan palkinto, joka tuolloin kulki vielä Sisu-pelaajan nimellä.

Ansiokkaan uran päätös

Rinkelinmäellä Palon uralle iskettiin tänään kunniakkaan uran arvoinen viimeinen piste. Nykyään 36-vuotias Palo oli yksi HPK-kannattajien kaikkien aikojen suurimmista suosikeista ja nyt Kyyn peliuraa voi jokainen muistella katsoessaan hallin katossa roikkuvaa numeroa 13.

Palo työskentelee nykyisin isänsä omistamassa kivialan yrityksessä, jossa hän teki kesähommia jo peliurallaan. Graniittimöhkäleiden nostelu kävi punttitreenistä peliurankin aikana. Neljän lapsen isä on myös kiekkotoiminnassa mukana, sillä hän valmentaa vanhimman poikansa juniorijoukkuetta.

Marko Palo, numero 13


s. 26.9.1967

180 cm, 90 kg

Laitahyökkääjä

Aktiiviura 1986 - 2002

Ura HPK:ssa

458 SM-liigaottelua, 93 maalia, 138 syöttöpistettä

39 SM-liigan pudotuspeliottelua, 15 maalia, 15 syöttöpistettä

73 1. divisioonan ottelua, 10 maalia, 9 syöttöpistettä

6 SM-liigan karsintaottelua, 2 maalia, 5 syöttöpistettä

Yhteensä 576 sarjaottelua, 120 maalia, 167 syöttöpistettä

Yksi hopeamitali ja neljä pronssimitalia

Valinta pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi 1992-93

Ura SM-liigassa

104 SM-liigaottelua Bluesissa ja Ässissä, 18 maalia, 34 syöttöpistettä

8 SM-liigan pudotuspeliottelua, 1 maali

Ura maajoukkueessa

75 A-maaottelua, 16 maalia, 13 syöttöpistettä

30 arvokisaottelua, 4 maalia, 6 syöttöpistettä

MM-kultaa 1995, MM-hopeaa 1994, olympiapronssia 1994

Ura ulkomailla

77 Elitserien-ottelua HV-71:n ja Malmön joukkueissa, 25 maalia, 22 syöttöä

18 Elitserienin pudotuspeliottelua, 7 maalia, 7 syöttöä

3 Extra-liigan ottelua HC Vsetinissä, 1 maali

Yksi kultamitali HV-71:ssa 1995

» Lähetä palautetta toimitukselle