Maple Leafs - Islanders, kokemus kohtaa kokemattomuuden

NHL / Artikkeli
Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1994 NHL:n playoffeissa mukana oleva New York Islanders kohtaa pudotuspelien avauskierroksella viime vuonna aina konferenssifinaaliin selvinneen Toronton Maple Leafsin. Ottelusarjan ratkaisijaksi veikkaillaan Islandersin kokemuksen puutetta, joka kostautuu ratkaisevina virheinä ja Toronto jatkaa seuraavalle kierrokselle.

Toronto hakee tosissaan pääsyä Stanley Cup-finaaleihin vuosien tauon jälkeen. Joukkue oli
konferenssifinaaleissa viime vuonna, mutta törmäsi New Jersey Devilsin
kovaan puolustukseen. Edellisinä vuosina joukkue on pudonnut ensimmäisellä
tai toisella kierroksella, mutta Maple Leafs on kuitenkin parantanut joka vuosi
otteitaan selvästi ja onkin tänä vuonna yksi suurimmista suosikeista aina Stanley Cup-finaaleihin asti.

Joukkueesta ei juuri heikkoja lenkkejä löydy. Pelaajamateriaali on leveätä, eikä Stanley-haaveet ainakaan materiaalin kapeuteen tule kaatumaan. Joukkueen peli sujuu ja valmennuskin toimii. Mikä
sitten voi olla syynä siihen, että Leafs ei pääsisi loppuun asti tänä
keväänä? Onko joukkueessa tarpeeksi oikeanlaista kokemusta päästä finaaleihin ja voittaa vielä siellä? Ainoastaan Gary Robertsilla, Anders Erikssonilla, Alexander Mogilnylla sekä Tom Barrassolla on Stanley Cup-sormus. Näiden lisäksi Jyrki Lumme on pelannut finaaleissa.

Sen sijaan vuosi tolkulla on vesi kerennyt virtaamaan New Yorkin joissa, kun Islanders on viimeksi nähty playoff-taistoissa. Suurten satsaustensa siivittämänä Isles selvitti kuitenkin helposti tiensä pudotuspeleihin, vaikka alkukauden lento ei jatkunutkaan samalla tasolla läpi. NHL-joukkueiden toimitusjohtajien Pimein Vintti -palkinnosta lähes tasapäin Bobby Clarken kanssa taisteleva Mike Milbury on tällä kertaa onnistunut kasaamaan joukkueen, jossa on aineksia mihin asti tahansa. Lusikkansa soppaan on myös heittänyt rookie-koutsi Peter Laviolette, jonka onnistunut runkosarja oli pienehkö yllätys, sillä mies siirtyi vasta Boston Bruinsin kakkosluotsin tontilta ensimmäiseksi kaudekseen päävalmentajaksi Islandersiin. Tulevissa playoffeissa Lavioletten osuus sen kun vain kasvaa lähdettäessä rakentamaan tiettyjä taistelupareja.

Johtajuuden puute ei ainakaan ole ensimmäisenä Islandersia vaivaamassa, sillä kesällä Buffalosta kalastettu Michael Peca on tuonut joukkueelleen valtavan määrän uskottavuutta ja mikä tärkeintä - taidon voittaa. Pecan rooli ei ainoastaan ole henkinen, myös pelillinen panos on äärimmäisen merkittävä, sillä miehen vastuulla lienee Mats Sundinin pitäminen aisoissa. Toinen avainkysymys Islandersin onnistumisen kannalta on Alexei Yashinin onnistuminen tämän vuotisissa pudotuspeleissä Shayne Corsonia vastaan.

Torontolla niskalenkki maalivahtipelissä

Toronton Messias Curtis Joseph on palannut. Onneksi. CuJo mursi ranteensa ottelussa Tampaa vastaan, jonka vuoksi varamaalivahti Corey Schwab joutui kovan paikan eteen, ykkösmaalivahdiksi kuuluisan Maple
Leafsin paitaan. Seura hankki kuitenkin ennen siirtorajan loppua Carolinasta
veteraanivahti Tom Barrasson. Jotta varmasti onnetar näyttäisi peräpeiliään sinipaidoille, myös Barrasso loukkaantui pian tultuaan Torontoon. Hätäisimmät fanit olivat jo menettäneet unelmansa Kannusta, mutta Schwab näytti mikä hän oli miehiään. Hänessä oli aineksia NHL-maalivahdiksi ja vain 103 NHL-ottelua
urallansa pelannut Schwab oli loistava tuuraaja Toronton maalinsuulla.

Nyt Joseph on palannut takaisin vaahteralehtipaitaan. Hän ehti pelata vielä
runkosarjassa ja aloittaa varmasti ykkösmolarina, kun playoffsit alkavat.
Barrasso on kuitenkin loukkaannut itsensä jälleen ja hänen odotetaan olevan sivussa ainakin avausotteluista. Siispä Schwab tulee ainakin aluksi paikkaamaan tällä kertaa Barrassoa kakkosvahdin paikalle, joten maalivahtipelin pitäisi olla kuosissa Torontolla.

Joseph on liigan viiden parhaan torjujan joukossa ja on maalivahti, johon Pat Quinn tulee toivonsa asettamaan. Joseph on tyypillinen refleksitorjuja, eikä hän ole juurikaan yllätettävissä lähietäisyydeltä kuten virkaveljensä toisessa päässä. Mikäli Isles saa trafiikkia Josephin maalin eteen, on Josephilla vaikeuksia ja mies joutuu antamaan kakkoskiekkoja.

Islandersin maalille astuu jo kokenut playoff-vahti. Chris Osgood on pelannut monet pleijerit Detroitin maalin suulla, mutta joutui väistymään viime kauden päätteeksi Red Wingsin ykkösvahdin pallilta Dominik Hasekin tieltä ja Isles poimi miehen waivereista. Maagisen alkukauden pelannut Ozzie on sittemmin koko joukkueen mukana menettänyt hieman virettään, mutta alkukauden vireeseen Osgood mielii takaisin - ainakin märissä unissaan.

Kun Osgood torjui muutama vuosi takaperin Detroitille Stanley Cupin, oli sen aikainen Detroit sen verran kova porukka, että oli lähes sama kuka siellä tolppien välissä seisoi. Myös toinen mestaruussormus Osgoodin sormeen tarttui, mutta sinä vuonna ykkösvahdin tonttia piti hallussaan Mike Vernon. Vasta nyt Osgood joutuu todelliseen testiin, sillä Islanders ei missään nimessä ole niin kova ryhmä mitä Detroit aikoinaan, joina Osgood vartioi Punasiipien veräjää ykkösvahtina. Ozzie ei ole vielä kertaakaan pystynyt kantamaan omaa joukkuettaan tositilanteessa, nyt miehellä on jälleen näytönpaikka. Ozzie poikkeaa hieman normaalista maalivahdin stereotyypistä, sillä hänellä on myös suuri osuus pukukoppielämässä. Melkeinpä ensimmäisenä äänessä olevalla Osgoodilla onkin hieman yllättäen eniten kokemusta playoff-otteluista koko Islandersin joukkueesta.

Kakkosvahtina Saarelaisilta löytyy keskitason kassari Garth Snow, joka pelasi hieman päälle parikymmentä ottelua runkosarjassa, onnistuen hyvällä 90% tarkkuudella tehtävässään.

Ennalta arvioiden Torontolla on etulyöntiasema maalivahtipeliä ajatellen. Kokenut Joseph on joskus hyytynyt tosipelien koittaessa, mutta heikosti menneen olympiaturnauksen jälkeen Joseph on sisuuntunut ja aikoo varmasti näyttää Pat Quinnille mikä hän on miehiään. Joidenkin mielestä ylipalkatun Osgoodin on nyt näytettävä olevansa palkkansa arvoinen, sillä mikäli Osgood ei pelaa sillä tasolla millä NHL:n pudotuspeleissä tulee pelata, tulee Islandersille noutaja alla aikayksikön.

Tasapääjuoksu puolustuksessa

Toronton puolustuksesta löytyy kokoa sekä taitoa sopivissa määrin.
Koosta vastaavat Wade Belak, Aki Berg, sekä Cory Cross. Taitoa löytyy akselilta Jyrki Lumme, Tomas Kaberle sekä Bryan McCabe. Tämän lisäksi pakistosta löytyvät nimet Dmitri Yushkevich, Karel Pilar sekä Anders Eriksson. Valmentaja Pat Quinnilla siiss on valinnanvaraa puolustuksesse. Mikäli joku loukkaantuu, on tilalle laittaa vähintään yhtä hyvä pelaaja.

Toronto teki runkosarjassa toiseksi eniten maaleja Idässä, mutta omiinkin meni liiaksi häkkejä. Varsinkin pudotuspeleissä korostuu paljon puolustuspelin tiiviys. Joseph hoitaa vastustajan vedot, mutta oman maalin edustan siivous on myös tehtävä. Myös taklauspeli tulee näyttelemään isoa roolia tässä sarjassa, johon molemmilla joukkueilla on miehensä.

Myös Islandersilla on ollut vaikeuksia oman maalinsa puhtaana pitämisessä. Joukkue päästi Itäisen konferenssin runkosarjassa eniten maaleja joukkueista, jotka pudotuspeleihin selvisivät. Osittain tilasto voidaan selittää Islesin loukkaantumisongelmilla, sillä parhaimmillaan valkotakkisten hoidossa on ollut neljä runkopakkia, Radek Martinek, Roman Hamrlik, Kenny Jonsson ja Kevin Haller. Nyt kuitenkin tilanne näyttää hieman valoisammalta ja näistä ainoastaan Martinek sekä Haller ovat sairaslistalla.

Jonsson on ainoa Isles-pakki, joka on ollut joukkueessa läpi kurjuuden vuosien aina tähän päivään asti ja nyt on paikka näyttää. Erityisesti Jonssonilla nälkä on huipussaan, sillä nyt - seitsemännellä kaudellaan Islandersissa - mies pääsee ensimmäistä kertaa kokeilemaan playoff-vauhtia Saarelaisten matkassa.

Myös Hamrlik ja Adrian Aucoin ovat avainasemassa. Hamrlik näyttää omaa esimerkkiään kentällä ja onkin ainoa Isles-pakki, jolla on pudotuspelikokemusta runsaammin. Myös Aucoinilla on kokemusta 90-luvun puolestavälistä Vancouver Canucksin riveistä parin pudotuspelisarjan verran. Runkosarjassa Aucoin kellotti peliä kohden vaatimattomat 29 minuuttia jääaikaa, eikä miehen peliajan paljoa odoteta vähenevän Torontoa vastaan. Aucoin sai myös yhden lisäsulan hattuunsa kuittaamalla Islandersin sisäisen tehopörssin lukemalla +23.

Fyysistä osastoa luutiva Eric Cairns on kuluneella kaudella viihtynyt tapojensa mukaan enemmän kaukalon tuolla puolen, kuin itse kaukalossa. Playoff-taistossa kuitenkin huomio kiinnittynee enemmän siihen itse peliin ja Cairns kaivetaan naftaliinista kovempiin hommiin, mikäli ottelusarja kuumenee.

Molemmilta puolustaja-arsenaalista löytyy ytyä, joskin Torontolla on heittää laajemmalta materiaaliltaan laadukkaampia pakkeja mikäli loukkaantumiset yllättävät. Mutta mikäli pakistot pysyvät suurinpiirtein terveinä, tuskin ainakaan puolustusosastolla tullaan näkemään ottelusarjan ratkaisua.

Päällystakkeja

Toronton hyökkäyskalusto on Itäisen konferenssi kolmen parhaan joukossa, ellei paras. Ykkösketju Renberg - Sundin - Höglund on ollut välillä hajoitettuna, mutta nyt se varmasti kootaan taas yhteen. Mats Sundin saa mitä todennäköisimmin vastaansa New Yorkin puolustavan hyökkääjän Pecan. Peca pysäytti Sundinin kolme vuotta sitten pelatessaan Buffalossa, jonka jälkeen Sabres voitti konferenssifinaalin ja eteni Stanley Cup-finaaliin Dallas Starsia vastaan. Tälläkään kertaa Pecan tehtävä ei ole kadehdittava. Sundin on oppinut kokemuksen myötä pelaamaan tärkeät pelit hyvin ja hän tietää, mitä joukkueen kapteenilta vaaditaan joukkueen viemiseksi pitkälle pudotuspeleissä. Peca saa tosissaan laittaa myös kroppansa peliin, sillä Sundin on jopa 11 senttiä ja 18 kiloa Pecaa isompi. Varmasti myös Sundinin hermoja koetellaan Pecan ottaessa kaikki konstit käyttöön, jotta ruotsalaiselta palaisi pinna eikä mies onnistuisi Saarelaisia vastaan.

Toronton hyökkäys on järjestelty siten, että kaksi ensimmäistä ketjua rakentaa, kolmas pelaa nolla-nollaa ja neljäs rikkoo. Kolmoskentän Darcy Tucker - Travis Green - Shayne Corsonin tehtävänä on laittaa kapuloita rattaisiin Yashinin triolle ja turhauttaa vastustajan ykkösnyrkki. Nelosen homma on lähinnä pelin rikkominen, jossa yhtenä jäsenenä on Tie "Albanian Assassin" Domi. Domin varmasti kaikki tuntee nyrkeistään, mutta mies on oppinut pelaamaan myös jääkiekkoa ja hän voi vaikka yllättää nousemalla parrasvaloihin pelillisillä ansioillaan, rajallisella peliajalla. Aiemmin kaudella Domi ja Cairns kohtasivat kaukalossa hieman henkilökohtaisemmalla tasolla, josta Cairns kuittasi selätysvoiton nimiinsä.

Isolla rahalla Islandersin hyökkäyksen avuksi hankitulla Alexei Yashinilla on ollut viime kausina suuria vaikeuksia pudotuspelien koitettua. Tässä ottelusarjassa Yashinia vastaan asettuu tuttu mies Corson, joka nöyryytti venäläistä viime kevään pudotuspeleissä jättäen tämän vain yhden pisteen laihalle saaliille, jonka päätteeksi Senatorsille tuli noutaja kylmin 4-0 -otteluvoitoin ja Toronto eteni aina konferenssifinaaliin asti. Osa otteluparin ratkaisusta kulminoituukin juuri tähän varjostukseen, josta Yashinilla on aikaisempia kokemuksia enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Silti kukaan ei ole mennyt varjostuksessaan yhtä pitkälle kuin Esa Tikkanen. "Kun Senators pelasi kauden 1997-1998 playoffeissa Washingtonia vastaan, menimme joukkueen kanssa ulos syömään. Katsoin ruokalistani yli ja huomasin Esa Tikkasen illastamassa vaimonsa ja lastensa kanssa. Siinä vaiheessa hieman nauratti, että jollain on tainnut mennä tämä roolitus jo hieman yli". Vaikkei Corson ehkä aivan yhtä henkilökohtaisesti tehtäväänsä otakaan mitä Tikkanen, Yashinilla lienee kalavelkoja maksettavanaan Corsonille ja hänen on syytä tasoittaa tilit hänen kanssaan, mikäli Isles aikoo mieliä jatkoon tästä otteluparista.

Yashinin runkosarjan viimeiset kierrokset sivussa pitänyt nivusvamma uhkaa pitää miehen sivussa pudotuspelien avauksesta, mutta kyseessä saattaa myös olla tavallinen "playoff-talk", jolla vastustajaa yritetään hieman saada uskomaan omiaan. Venäläissentterin laidalla kauden pelanneen Mark Parrishin tahti laantui alkukauden hulppeasta maalinsyljennästä ja nyt mies pelaa toisia pudotuspelejään. Mikäli Yashin saa pidettyä hermonsa kurissa ja kestää Corsonin psyykkauksen, tulee myös Parrish esiintymään usein tilastoissa siellä kohtaa, jossa selostetaan maalintekijöitä ja -syöttäjiä.

Islanders ei tule kolmos- ja nelosketjujen taistossa aivan helpolla taipumaan, sillä näihin yhdistelmiin on tarjota sellaisia nimiä kuten Claude Lapointe, Steve Webb, Dave Scatchard ja Jason Blake. Varsinkin alivoimaspesialistit Lapointe ja Blake nousevat arvoon arvaamattomaan sarjan edetessä, eikä sytyttäjä Webbiakaan voida aliarvioida. Taklauksia säälittä jakeleva Webb ei pelkää ketään ja pudottaa hanskansa aina mikäli joukkueen etu sitä vaatii, vaikka tietääkin saavansa kerta toisensa jälkeen selkäsaunan. Joukkuepelaaja henkeen ja vereen. Miinuspuolena tälle nelikolle mainittakoon, ettei kyseisiltä kavereilta löydy yhteenlaskettuna kuin 16 pelattua playoff-ottelua.

Tilastoista poimittua

Joukkueiden kokemusero tulee parhaiten esiin vertailtaessa playoff-otteluiden määriä. Siinä missä kokonaisuudessaan Toronton joukkueen pelaajat ovat pelanneet yhteensä 1119 playoff-ottelua, on Ison Omenen poikien vastaava luku vain 486 kohtaamista. Räikeimmin tilasto tulee esille vertailtaessa kolmos- ja nelosketjulaisten ottelumääriä. Yksistään Shayne Corsonilla on seitsemän kertaa se määrä pelattuja otteluita, mikä koko Islandersin kolmos- ja neloskentässä pelaavilla kavereilla! Tuohon vielä kun lisätään Toronton osalta Gary Robertsin ottelumäärä, pitää sormien lisäksi ottaa varpaat mukaan ynnäykseen.

Ratkaisua tuskin tapahtuu erikoistilannepelaamisella, mikäli runkosarjan tilastoihin on vähääkään uskominen. Joukkueiden ali- ja ylivoimaprosentit ovat lähes identtiset. Mutta Toronton täytyy olla tarkkana Pecan kanssa, ettei tämä pääse hiipimään alivoimalla karkuun, sillä miehelle on merkkautettu jo kuusi alivoimamaalia runkosarjan aikana ja kapteeni tulee varmasti kyttäämään otollisia tilanteita.

Kuluneen kauden runkosarjan neljästä ottelusta kolme on mennyt New Yorkiin, yksi Torontoon. Näistä kahdessa on Torontolla ollut maalissaan Joseph, jotka joukkue hävisi vieraskentällä Osgoodin pitäessä vaahteralehdet loitolla.

Näissä otteluissa Mogilny on jäänyt vallan pisteittä, kuten myös Corson. Ruotsalaisten Höglundin sekä Renbergin pyssyt ovat hiljentyneet ja heille ollaan merkattu vain syöttöpisteellisen verran tehoja per kärsä. Muista maanmiehistä poiketen Sundin on pysynyt tasollaan, joskin +- tilasto näyttää ikävää -4 lukemaa yhdessä Höglundin kanssa. Islandersin puolella enemmistö jakautuu onnistujiin ja varsinkin Shawn Batesin kuusi pistettä ja +7 lukema puhuvat omaa kieltään miehen onnistumisestä Leafsia vastaan.

Ottelusarjan ratkaisu

Leafsin ja Islandersin välinen ottelusarja tulee ratkeamaan henkilökohtaisella tasolla. Yashin vs Corson, Sundin vs Peca ovat taistelupareja, jotka tulevat hyvin pitkälle näyttämään tämän otteluparin suunnan.

Toisena "kulminaatiopisteenä" mainittakoon perinteinen maalivahtien taisto, jossa Josephilla on selkeä yliote ennakkokaavailuissa Osgoodin suhteen.

Joukkueiden playoff-kokemukset ovat kuin eri planeetoilta ja Islandersin johtoasemassa olevien pelaajien täytyy tehdä todella vakuuttavaa työtä pukukopissa, jotta joukkue pystyy voittamaan tiukassa paikassa. Tähän tehtävään tyrkyllä ovat Peca, ja Osgood, miksei jopa Yashinkin. Vähemmän pudotuspelikokemusta omaava Lapointe on myös liiderikaliiberia ja tulee myös näyttämään esimerkkiä nuoremmilleen. Torontossa tätä ongelmaa ei tule, sillä joukkueella on niin monta miestä pelannut näissä peleissä, ettei ongelmia tältä osin synny.

Päällystakit epäonnistuvat molemmat tehtävissään ja niin Yashin kuin Sundinkin pääsevät rellestämään ellei nyt mielensä mukaan niin melkein. Yashin maksaa kalavelkansa Corsonille korkoineen, mutta myös toisessa päässä Sundin on luvattoman tehokas. Ottelusarja venyy aina seitsemänteen otteluun, jossa Toronto puristaa voiton jatkoajalla. Pecan otettua typerä jäähy korkeasta mailasta, Cory Cross rankaisee Saarelaisia ylivoimamaalilla ajassa 83.32 ja vie joukkueensa seuraavalle kierrokselle.

» Lähetä palautetta toimitukselle