Maanantaijää, viikko 47: Tasapaino kellahti Tampereella

LIIGA / Artikkeli
Kiekkotilanne Tampereella juuri nyt: Ilves riemuitsee, Tapparalla on synkkää.
Kuva © Mika Kylmäniemi - mika@photomotion.org
Maanantaijää kajahtaa tällä viikolla Hakametsästä. Toinen Tampereen joukkueista vietti lähes täydellisen viikon, kun taas toisella on alla nöyryyttäviä tappioita. Mutta kumpi pärjää tosipeleissä? Lisäksi pohditaan, kuinka alle 20-vuotiaiden MM-kisat verottavat Liiga-joukkueita.

Liiga palasi maaottelutauolta, joka on tehnyt toisille hyvää ja vienyt muiden voimat - tai jopa työpaikan.

Kauden ensimmäiset potkut menivät enemmän tai vähemmän yllättäen TPS:n ex-kultasormelle Kai Suikkaselle. Kokematon valmennus maksaa todennäköisesti keväällä vielä oppirahoja, joten valmentajanvaihdoksessa ei ainakaan panostettu pudotuspelimenestykseen. Suurin hyöty oli siis nähtävillä ensimmäisten otteluiden piristyneessä ilmeessä. Se toikin mukanaan heti nolla sarjapistettä.

Sosiaalisen median puolella hilpeyttä on herättänyt myös TPS:n vähemmän mairitteleva vierassaldo.

Loppuunmyydyssä Hakametsässä pelaattiin jälleen paikallismatsi, ja Ilves jyräsi vastustajansa jokaisella osa-alueella. Tapparalla on ollut muutenkin vaikeaa, kun esimerkiksi heikko Pelicans päihitti joukkueen

Jumbo-Sport kävi häviämässä Ilvekselle rumin lukemin - kenties tämän ottelumainoksen masentamina? Kotona kuitenkin sujuu, sillä lauantaina vaasalaiset osoittivat sitkeyttä nappaamalla JYPiltä kaksi pistettä.

Tällä viikolla Maanantaijää pistäytyy Tampereella, josta kommentoivat vakihakametsäläiset Vilja Päätalo ja Juha Oinonen. Herättävätkö vastaukset vastalauseita? Onko Sinulla ehdotus ensi viikon kysymyksestä? Palautetta, risuja ja ruusuja otetaan vastaan esimerkiksi Twitterin ja palautelomakkeen kautta.

Tampereen herruus on tällä hetkellä siirtynyt Ilvekselle, vaikka sijoitus vielä onkin Tapparan alapuolella. Ilves pelaa kuitenkin viiden ottelun voittoputkessa, ja viimeisin päänahka on tämän kauden ensimmäinen paikallispelivoitto. Mistä Ilveksen hyvä vire johtuu ja kuinka pitkälle se kantaa?

Vilja Päätalo: Ja komea paikallispelivoitto se olikin! Ilveksen vahvuutena on ollut maltillinen vaihtuvuus ja päävalmentaja Tuomas Tuokkolan näköinen joukkue, joka on saanut tehdä rauhassa töitä pelinsä kanssa.

Nyt tasapaksuun hyökkäykseen ovat löytyneet ne kaivatut läpimurtopelaajat. Esimerkiksi Teemu Rautiaiselta osattiin odottaa hyvää jälkeä, mutta oma piste-ennätys jo marraskuussa on todella kova suoritus. Kun useammalla pelaajalla on elämänsä kausi menossa, niin joukkuetasollakin tulee tuloksia.

Tappara on yhä Tampereen ykkösjoukkue pidemmän päälle.

Ilveksen peli on tällä hetkellä valmiimpaa kuin monen nimekkäämmän joukkueen, mutta jo kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen on se, mitä realisti voi odottaa. Nappionnistuminen ja hyvät fiilikset kevääksi, niin mikä ettei vaikka neljän joukkoon. Mutta ei sen edemmäs. Hetkellisiin esityksiin ei kannata ylireagoida, vaan Tappara on yhä Tampereen ykkösjoukkue pidemmän päälle.

Juha Oinonen: Pakko vastata kliseisesti, että onnistumiset ruokkivat itseluottamusta. Ilves pelaa tällä hetkellä suurella itseluottamuksella, mikä on näkynyt myös tulostaululla. Erityisesti nuorisokolmikko Rautiainen-Roope Hintz-Aleksi Mustonen on noussut suureen rooliin. Myös tšekkilaituri Vojtech Polak on innostunut takomaan tehopisteitä.

Pitkän kauden aikana ehtii vielä ikävöidä viime kauden tehomiehiä, mutta tällä hetkellä Tuokkolan pelikirja näyttäisi toimivan ja nostavan uusia vastuunkantajia.

Ilves tavoittelee ilman muuta paikkaa pudotuspeleihin, ja tällä pelin tasolla sen pitäisi olla saavutettavissa. Tulosurheilussa hyvä itseluottamus on kuitenkin helpompi kadottaa kuin saavuttaa.

Tappara jäi maajoukkuetauolle kymmenen ottelun pisteputkessa. Pari viikkoa myöhemmin kirvesrinnat ovat hävinneet kaksi CHL- ja kaksi Liiga-ottelua sekä onnistuneet näissä neljässä ottelussa maalinteossa vain kuusi kertaa. Onko kyseessä kaamosväsymys vai onko Tappara-leirissä jotain isompia ongelmia meneillään?

Päätalo: Pisteputki alkoi helposta CHL-voitosta Trineciä vastaan. Tuon ottelun jälkeen Jussi Tapolan kasvoilta oli luettavissa, kuinka paljon kurittoman tšekkiryhmän päihittäminen vapautti peliä myös Liigan puolella. Nyt voittoputki päättyi, kun Frölunda oli aivan liian kova vastus samassa sarjassa.

Epäilen Tapolan kykyjä mentaalipuolen valmennuksessa. Kyllähän Tapparan kokeneet sotaratsut raapivat pisteitä kasaan, kun peli sujuu, mutta saako Tapola joukkueensa kasvamaan henkisesti? 

Tapparan tilanne näytti tuloksellisesti aivan liian hyvältä jokin aika sitten, koska Juha Metsola torjui voittoja sellaisistakin peleistä, joista niitä ei olisi välttämättä ansaittu. Kun Metsola sitten esimerkiksi paikallispelin päätöserässä romahti, ei Tapparasta ollut esittämään mitään.

Hyökkäyspelin kanssa on ollut paljon tekemistä koko ajan, ja Tappara on myös tehnyt vähiten ylivoimamaaleja, vaikka joukkueessa pitäisi olla laadukasta pelintekijää (Jan-Mikael Järvinen) ja loistavia viivapakkeja (Teemu Aalto, David Kolomatis), ja se on valtavan suuri ongelma.

Ylivoiman tehottomuus on säälittävyydessään jo naurettavaa.

Oinonen: Maalinteko oli kirvesrinnoille ongelmallista voittoputkessakin, ja ylivoiman tehottomuus on säälittävyydessään jo naurettavaa. Tämän tason pelimiesten yksinkertaisesti pitää osua useammin - varsinkin ylivoimalla.

Oleellisin muutos viime kauteen on se, että Tappara ei dominoi otteluita hyökkäyspäässä. Esimerkiksi Olli Palola, Kristian Kuusela ja Pekka Jormakka ovat väläytelleet yksittäisissä peleissä, mutta potentiaalia olisi enempäänkin. Kärkiketjujen hyökkääjät ovat käytännössä samat kuin viime kaudella, mutta pelaaminen on aivan eri tasolla.

Ainoa merkittävä muutos on tapahtunut valmennuksessä, vaikka sekä Tapola että pelaajat vuorollaan vakuuttelevat, että Jukka Rautakorven haamu ei kummittele Hakametsässä, eivätkä pelilliset ongelmat johdu valmennuksesta.

Tappara on toistaiseksi sarjataulukossa hyvissä asemissa, mutta isossa roolissa pelaavien hyökkääjien on palattava omalle tasolleen. Tai Tapparan sijoitus palaa 90-luvun tasolle.

Selviääkö Tappara jälleen otteluiden herraksi?
Selviääkö Tappara jälleen otteluiden herraksi?
Kuva © Mika Kylmäniemi - mika@photomotion.org

Sitkeät huhut vievät Juha Metsolaa KHL:n suuntaan, vaikka Mikko Leinonen mediassa ampuu huhuja alas. Jos huhut toteutuvat, mitkä ovat Tapparan mahdollisuudet ilman Metsolan torjuntoja?

Päätalo: Ne mahdollisuudet olisivat täyttä arpapeliä. Tappara ei missään nimessä menisi kaksikolla Aaro Peltonen - Dominik Hrachovina, vaan tilalle hankittaisiin joku, mahdollisesti Pohjois-Amerikasta. Ja kun tärkeimmälle paikalle hankitaan uusi pelaaja kesken kauden, niin riski on aina suuri.

Oinonen: Metsola oli suurin yksittäinen syy Tapparan voittoihin lokakuun aikana. Kirvesrinnat tarvitsevat tällä hetkellä ilmiömäisen maalivahdin, hyvä ei riitä. Metsolan mahdollinen kauppaaminen olisi myös muille pelaajille ja ennen kaikkea kannattajille kyseenalainen signaali joukkueen tavoitteista. Vaikka korvaukseksi saisi kuinka ison rahapinon tahansa, ja kokoonpanoon hankittaisiin tulikuuma tähtipelaaja.

Jos Tappara haluaa menestyä, Metsolan on seistävä tolppien välissä ja venyttävä huipputorjuntoihin joka pelissä. Sen lisäksi hyökkäyspäässä kirvesrinnat kaipaavat kipeästi samanlaista itseluottamusannosta, minkä paikallisvastustaja Ilves on onnistunut kaivamaan esille.

Ilveksen tilanne on päinvastainen. Juha Järvenpää on ilmoittautunut kilpailuun ykkösveskarin roolista. Peluutetaanko Ilveksessä molempia maalivahteja tasaisesti vai nappaako jompikumpi selkeän ykköstorjujan tontin?

Päätalo: Tämän hetken melko tasainen peluutus vaikuttaa fiksulta. Jatkosuunnitelmista eivät tiedä muut kuin Ilveksen valmennusjohto, mutta oletettavaa ja fiksua on, että molempien annetaan näyttää osaamisensa, ja luultavasti viimeistään keväällä vahdeista parempi pelaa enemmän.

Joonas Korpisalolla on yhä pieni etulyöntiasema, ja viikonlopun työnäytteet olivat vahvoja, vaikka sen kummemmin Sport kuin Tappara eivät aivan ihmeitä esittäneetkään.

Oinonen: Ennakkoasetelmissa Korpisalo on aavistuksen tukevammin sementoinut ykköstorjujan roolinsa. Järvenpää on kuitenkin osoittanut olevansa vakavasti otettava haastaja. Erityisesti voitollisessa KalPa-ottelussa Järvenpää oli joukkueensa paras pelaaja.

Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan vielä ole se kausi, kun Järvenpää nousee Liigassa ykkösmaalivahdiksi. Mutta jos ässäkasvatin pelit jatkuvat vähintään tällä tasolla, niin kaukana ei ykkösveskarin tontti enää ole.

Miten Ilves pärjäisi ilman Mustosta?
Miten Ilves pärjäisi ilman Mustosta?
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Nuorten MM-kisat rokottavat ennakkokaavailujen mukaan Ilvekseltä tärkeitä pelureita kuten Roope Hintz ja Aleksi Mustonen. Kuinka paljon nuorten pelaajien poissaolo vaikuttaa Ilveksen peliin ja miksi?

Päätalo: Mustonen ja Hintz ovat nousseet yllättävän isoon rooliin, ja kyllä se Ilvekseen vaikuttaa, mikäli Hannu Jortikka kutsuu nuorukaiset Kanadaan. Yksittäisten pelaajien vaikutusta kuitenkin usein ylikorostetaan. Ilveksellä on kolme hyökkäyssuuntaan hyvää ketjua, ja parivaljakon kahden viikon poissaolo ei olisi mikään kuolinisku.

Parivaljakon kahden viikon poissaolo ei olisi mikään kuolinisku.

Ainakin HIFK:lla ja HPK:lla on enemmän miettimistä, kun ykkösveskarit puuttuvat.

Oinonen: Molempien potentiaali oli kyllä tiedossa, mutta tällaiseen tasonnostoon tuskin moni uskoi ennen kauden alkua. Juuri 18 vuotta täyttänyt Hintz johtaa Ilveksen kuuminta hyökkäysketjua konkarin ottein, joten tuskin nuorukaisen korvaaminen on aivan ongelmatonta.

Toki Ilveksellä on pelaajia, joita voi nostaa alemmista ketjuista isompaan rooliin, mutta ovatko he takuuvarmoja suorittajia? Steven Zalewskilla on maalitili avaamatta. Alexander Ruuttu ei ole mahtunut joka pelissä kokoonpanoon, vaikka toisen polven kiekkoilijan piti tehdä läpimurtonsa nimenomaan tällä kaudella. Turo Asplund aloitti kauden vahvasti, mutta pääseekö sentteri loukkaantumisesta toivuttuaan samalle tasolle?

Ketkä muut Liiga-pelaajat ansaitsevat mielestäsi kisapaikan tämän kauden otteillaan? Onko joku nuori pelaaja pelannut alle odotusten?

Päätalo: Juuse Saros ja Ville Husso kisamatkan ansaitsijoina ovat itsestäänselvyyksiä, mutta mainitaan nyt heidätkin. Lisäksi ainakin KalPan pakki Joonas Lyytinen on pelannut isossa roolissa ja onnistunut.

Sentteriosasto kisoihin on äärimmäisen mielenkiintoinen. Aleksi Saarelalla ei ole lähtenyt sujumaan pisteiden valossa keskellä, ja viime kisojen kolmossentteri Saku Kinnunen ei mahdu kunnolla KalPan kokoonpanoon.

Kuka pelaa keskellä Mustosen lisäksi? Eräs yllättäjä voisi olla Pelicansin Hannes Björninen, joka avasi maalitilinsä Liigassa viikonloppuna. Mikä vielä tärkeämpää, vastuuta riittää, ja kypsästi esiintynyt Björninen saattaa kamppailla jopa kakkossentterin paikasta.

Oinonen: Olen erityisesti ihaillut ässäkaksikko Jarno Kärjen ja Saarelan peliä - varsinkin silloin kun he pelasivat samassa ketjussa. Rohkeaa ja röyhkeää peliä molemmilta. Samat sanat pätevät myös KalPan Jonne Tammelaan.

Alle median odotusten ovat pelanneet 16-vuotiaat Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine, mutta molemmilta on odotettu liian paljon liian nuorina. Puljujärvi on esimerkiksi tehnyt vain yhden maalin vähemmän kuin Juha-Pekka Haataja, vaikka on pelannut kymmenen ottelua vähemmän. Ilahduttavan paljon nuoret pelaajat ovat saaneet Liigassa vastuuta.

Viikon pelaaja: Aleksi Mustonen, Ilves

Ilveksen ja nuorten maajoukkueen kannattajat uskalsivat toivoa, että taitava Mustonen tekee tällä kaudella läpimurron, mutta juuri nyt näyttää toivottuakin paremmalta. Ilveksen nuorisoketjussa vauhti, taito, yhteispeli ja itseluottamus ovat loksahtaneet kohdalleen, ja vastustajilla pitää kiirettä. Kolmikon maestrona 19-vuotias Mustonen taiteili viikon kolmeen otteluun tehopisteet 2+3 − eikä junnuketju päästänyt omiin tasakentällisin maalin maalia.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle