Tällä viikolla kantaa joukkueiden tekemisiin ottavat Liiga-toimituksen päälliköt Sami Iilomo ja Jere Korkalainen sekä toimittaja Valtteri Tahkola.
"Ässät hankki kaksi kovaa paluumuuttajaa, joilta odotetaan tehoja takkuilevaan hyökkäyspeliin"
Iilomo: Ässät on pelannut alkukauden ailahtelevasti ja tasapainotellut voitto- ja tappioputkien välillä. Paluumuuttajien tärkein tehtävä onkin tuoda tasaisuutta suorittamiseen. Parhaimmillaan porilaiset ovat napsineet hyvässä vireessä kovia päänahkoja, heikoimmillaan jättäneet vaisun maun itsestään heikompia joukkueita vastaan.
Jarno Kärki ja Sakari Salminen ovat kumpikin pelaajia, jotka tuovat Ässiin jotain uutta. Erityisesti Salminen kuuluu Liigan taitavimpiin yksilöihin, joten muun joukkueen ollessa yössä, voi Salmisen odottaa ottavan joukkue reppuselkäänsä. Toisaalta myös muiden on nostettava tasoaan, eivätkä he voi luottaa vain uusien miesten ratkovan pelejä. Kahdessa edellisessä ottelussa Ässät on tehnyt neljä maalia - Kärki kaksi ja Salminen kaksi.
Tahkola: Porissa on nyt kovat piipussa. Salminen ja Kärki ovat varmasti hintavia miehiä. Jyrki Aholla on käytettävissä Porinkin mittapuulla ennennäkemättömän vahva nippu, etenkin hyökkäyspäässä. Laajutta löytyy neljään kenttään, ja nyt hyökkäys ei nojaa enää Sami Lähteenmäen ja kumppaneiden tehoihin, vaan ykkösviulua soittavat Salminen ja Kärki. Salminen on osoittanut olevansa paljon kokonaisvaltaisempi pelaaja kuin hän oli Suomesta lähtiessä. Kärkikin sai heti maalihanat auki, joka oli henkisesti erittäin tärkeä asia loppukautta ajatellen.
Porissa alkaa hiljalleen olla melkoisia menestyspaineita.
Korkalainen: Juuri nuo onnistumiset heti alkuun olivat kuin rekkalastillinen kultaa Ässille. Erityisesti Salmisen itseluottamuksen pirstaleisuutta ei tarvinne epäillä, sillä alla on neljät peräkkäiset potkut. Otteet ensimmäisissä otteluissa ovat olleet jo erittäin lupauksia herättäviä, ja muutamalla onnistumisella lisää vain taivas on rajana. Sekä Kärkeen että Salmiseen pätee se fakta, että molemmat ovat parhaassa mahdollisessa paikassa ottamassa tuoretta alkua: kotona. He luovat porilaisille sellaisen kärjen, jolla kehtaa lähteä kohti nousua paremmille sijoituksille.
Menestyspaineiden kannalta Valtteri on mielestäni oikeassa. Niitä Ahon harteilla ei viime vuosina ole liiemmin ollut, mutta hän varmasti saa revittyä suojateistaan maksimin irti. Asetelmat Porissa ovat vähintäänkin hyvät, puhumattakaan Tommi Taimin mahdollisesta liittymisestä patapaitoihin.
Tahkola: Ei ole näkynyt menestyspaineita, ei. Mutta sen Aholle kyllä suo - etenkin henkisesti raskaiden Blues-vuosien jälkeen.
Aho on tunnettu siitä, että hän kyllä repii pelaajistostaan kaiken irti. Nyt, kun tuli jo tietoon, että Mikael Kotkaniemi hyppää puikkoihin tämän kauden jälkeen, loppukauden suunta on toki vielä arvoitus. Jos homma raksahtaa raiteilleen nopeasti, ja pelaajat sitoutuvat tähän "vielä kerran pojat"-projektiin, Aho voi repiä Ässät vielä sellaiseen vireeseen, että keväällä tuulee Porista.
Iilomo: Valtteri nosti esiin menestyspaineet. Minä nostan vastapainoksi terveen näyttämisen halun. Kuten todettu, sekä Salminen että Kärki haluavat nihkeän alkukauden jälkeen näyttää, että ovat edelleen valioluokan pelaajia. Aho haluaa antaa näyttöjä tulevaisuuttaan varten. Lisäksi joukkueessa on Jesperi Kotkaniemen tapaisia nuoria sekä nippu jo hieman kokeneempia pelaajia, jotka haluavat uusia tuulia ja suurempia tilipusseja tulevaisuuteensa.
Oikeastaan loppujen lopuksi Ässien tämän kauden menestyksen voikin määrittää, kumpi nousee vallitsevaan rooliin joukkueen pääkopassa. Menestyksen tuomat paineet vai halu näyttää kaikille, että juhlavuosi on Porissa iso asia, joka halutaan näyttää myös ulospäin.
"KalPan nousu on alkanut!"
Tahkola: Kausien sisällä joukkueilla on hyviä ja huonoja hetkiä, mielestäni KalPalla on nyt menossa se parempi vaihe. Olen silti skeptinen kuopiolaisten suhteen. Peli on toki mennyt eteenpäin, mutta en usko noususuhdanteen jatkuvan kovinkaan pitkään.
Ryan Wilson naulasi puolustuksen top 6-joukkueen tasoiseksi, mutta hyökkäys on edelleen liian kapea. Sentteriosasto Balaz Sebok-Eetu Luostarinen-Ville-Vesa Vainiola-Joni Ikonen ei vain yksinkertaisesti riitä kamppailemaan paikasta kuuden joukkoon, etenkin kun päävalmentaja Sami Kapasen pelikirja ei tuo mitään merkittävää pelitapaetua, ainakaan vielä, kuopiolaisille. Janne Tavi, Jerry D'Amigo ja Tommi Jokinen ovat erinomaisia pelaajia rooleissaan, mutta joukkueen kärkihyökkääjiksi heistä ei ole.
Jos Kuopiossa ei raoteta rahakirstun ovea ja osteta tuonne mitat täyttävää keskushyökkääjää, en usko, että KalPa ottaa suoraa pudotuspelipaikkaa. Kiire nimittäin on jo.
Iilomo: Pakko olla samaa mieltä Valtterin kanssa, sillä myös minä olen sitä mieltä, että nousu on vain silmänlumetta. Toki myös pelillinen nousu on tosiasia, mutta materiaali ei vain riitä taistelussa kirkkaimmista otsikoista. Toisaalta tämä oli myös Kuopiossa tiedossa, kun kausi alkoi. Tarkoituksena ei ollut rakentaa suurella riskillä joukkuetta, jolla olisi voinut mahdollisesti taistella suorasta pudotuspelipaikasta saati mitaleista. Maltti on valttia ja Kuopiossa on otettu opiksi vanhoista riskeistä, joten rauhallinen ja määrätietoinen rakennus onkin järkevämpi vaihtoehto.
Edelleen ero koti- ja vierasotteluiden välillä on merkittävä. Kaikkiaan KalPan pistekeskiarvo kotikentällä on 1,83 ja vieraissa 0,75. Tilastoja kaunistelee kaksi peräkkäistä kolmen pisteen vierasvoittoa. Voitoista huolimatta vanhat ongelmat olivat edelleen olemassa. JYPiä ja SaiPaa vastaan käydyissä otteluissa KalPan maalivahdit joutuivat venymään yhteensä 69 kertaa, kun vastustajien maalivahdeille on merkattu vain 35 torjuntaa. Vieraspelaamisen on parannuttava tulosten lisäksi myös pelillisesti, muuten kausi saa murheellisen päätöksen.
KalPa nojaa vahvasti maalivahtipeliinsä. Kuten kuluneella viikolla nähtiin, pistejahtiin vaaditaan lähes täydellisesti onnistunutta torjuntatyöskentelyä. Joukkueen onneksi sekä Denis Godla että Niko Hovinen pystyvät torjumaan pisteitä, vaikkei joukkue edessä olisikaan parhaassa mahdollisessa tikissä.
Korkalainen: Minä puolestaan vedän esille mentaalipuolen asiat. Tavi nosti tuon JYP-ottelun jälkeen kammot, jotka liittyivät vieraspelaamiseen jatkuvan häviämisen vuoksi. Mutta kun nuori joukkue on alkanut saada tulosta, kammo on poistunut. Ja millä tavalla tulosta tuli tuossa JYP-ottelussa! Vaikka torjuntatilasto saattaa kertoa muusta, vain maalin voitto oli suoranainen ihme täydellisen hallinnan jälkeen. Pelokkaasta ja virhealttiista kuopilaisryhmästä ei ollut tietoakaan, vaan ennen kautta Kapasen koko kiekkokansan huulille nostanut aktiivisuus loisti piippuhyllylle asti.
Joukkueen materiaali ei paperilla loista, mutta tukee itseluottamuksen löydyttyä sapluunaa erinomaisesti. Erityisesti kiekollisen pelin paraneminen on tuonut pisteitä jo kuudesta ottelusta peräkkäin, Jos tästä kakusta poimii kirsikat pois, ottelut Lukkoa, Tapparaa ja JYPiä vastaan lihottivat pistepussia kuudella pisteellä. Ei pöllömpi suoritus.
Maalivahtipeli on ollut hyvää, mutta lasken sen vain yhdeksi osaksi vankkaa perustaa, johon KalPan palapeliä tällä hetkellä rakennetaan. Seitsemän peliä putkeen ilman takaosumaa alivoimaisena ei tule vain hyvän maalivahdin takia. Hyökkäyspään vahvistuksista täytyy esiin nostaa KHL ja sen ihmeellisyys. Jaakko Rissanen on hakenut voimakkaasti paikkaansa, eikä tämän yhtälön lopputulemana KalPa-sopimus olisi ihme.
"Ei ole helppoa olla Tomek Valtosen housuissa juuri nyt"
Tahkola: Sitten hypätäänkin altaan syvään päähän eli kohti Vaasaa. Sportilla on nyt todella vaikeaa. Vaasalaiset ovat voittaneet edellisestä 13 ottelusta vain kaksi, eikä valoa oikein tahdo näkyä mistään suunnasta. Onko Tomek Valtosen asema jo vaarassa?
Iilomo: Punainen lanka puuttuu sekä tuloksista että tekemisestä. Tuloksellisesti yhteinen nimittäjä on ollut niukka tappio. Sportilla ei ole yhtä selvää ongelmaa, kuten hyökkäys- tai oman alueen pelaaminen. Jos joku yksittäinen asia pitää nostaa, kyseeseen tulee henkinen puoli. Niin paljon niukkoja tappioita, että henkinen takalukko on kasvanut ja voittavat suoritukset ovat vaihtuneet mailan puristamiseen ja nukahduksiin.
Kysymys Valtosen asemaan on mielenkiintoinen. Tomek ei ole huono valmentaja, eikä Sport ole yhtä huono joukkue, kuin viime aikaiset otteet antavat ymmärtää. Kysymys onkin enemmän siinä toimiiko näiden kahden yhtälö. Tällä hetkellä näyttää, ettei joukkueen taitotaso riitä niin nopeaan peliin, mistä Valtonen haaveilee. Pystyykö Valtonen mukauttamaan ideologiaansa vai haluaako kaatua saappaat jalassa yhdessä kauniin visionsa kanssa? Vaikka en halua kyseenalaistaa Valtosen tietotaitoa, valmentamiseen kuuluu paljon muutakin kuin viivojen piirtely fläppitaululle. Suurin mahdollinen uhkakuva Valtosen jatkon osalta onkin, kuinka mies pystyy pitämään rivit yhteisenä ja uskon omaan tekemiseen vaikeuksien keskellä.
Korkalainen: Valtosen palli heiluu tällä hetkellä voimakkaammin kuin yhdenkään muun päävalmentajan. Tsemppilätkällä pystytään horjuttamaan hetkittäin isojakin joukkueita, mistä harvat voitot kertovat. Valtteri nosti KalPan kohdalla esille huononkin joukkueen satunnaiset onnistumiset, mutta itse leimaisin sen teesin vaasalaisten kohdalle.
Pelillisessä kuvassa yksittäiset onnistumiset tai epäonnistumiset ohjaavat pelin suuntaa liian voimakkaasti. Huonoina hetkinä minkäänlaista mukautumiskykyä tai pelin variointia ei ole ollut nähtävillä, mikä on jättänyt kirit varsin pliisuiksi.
Koko seuran suunta tuntuu tällä hetkellä hyvin epäselvältä. Ville Viitaluoman poistuminen joukkueesta kielii omalta osaltaan luovuttamisen uhasta. Jukurien ohalle Sport täydentää tällä hetkellä kaksikon, jonka tekemisessä ei ole havaittavissa järkevää pitkän aikavälin toimintaa. Oma juniorituotanto ei ole hyvällä tasolla, eikä resurssit riitä laadukkaisiin kärkihankintoihin.
Anteeksi, puhuiko joku jo tyhjennysmyynneistä?
Tahkola: Jere nosti erittäin hyvin esiin tuon tsemppilätkän. Esimerkiksi JYPiä vastaan se toimi ensimmäisen vitosen, mutta kun JYP rupesi järjestäen lyömään keskialuetta tukkoon, vaasalaiset vaikuttivat täysin aseettomilta. Tämä kielii juuri siitä muuntautumiskyvyn puutteesta. Kun tsemppilätkä syötiin pois, kukaan ei oikein näyttänyt löytävän sitä punaista lankaa, mitä kentällä nyt pitäisi tehdä.
Vaasan Sport ei ole missään nimessä materiaaliltaan mikään tusinajengi, vaikka Viitaluoma vaihtoikin maisemaa. Ei odotukset minulla missään kympin joukkoa korkeammalla ole olleet, mutta kausi on silti mennyt alakanttiin. Ei ole helppoa olla Tomek Valtosen housuissa juuri nyt.
Iilomo: Tyhjennysmyynti on vielä aikaista puhetta. Koska Sportissa luotetaan jopa korostetusti Valtosen tekemiseen, Viitaluoman lähtö oli looginen ratkaisu. Herrat edustavat eri ääripäätä. Pelitapaan kuuluu aktiivinen pelaaminen ja korkea tempo, Viitaluoman työkalupakissa kyseiset ominaisuudet eivät ole aivan ensimmäisten joukossa. Toki Viitaluoman lähettäminen muualle sisältää riskejä. Puhutaan kuitenkin pelaajasta, joka oli pelinrakentajana joukkueen parhaimmistoa, vaikkei aina ehtinytkään ketjukavereiden matkaan. Silti erityisesti ylivoimapelaamiseen kokenut sentteri olisi tuonut vaarallisuuta. Nyt Sport on erikoistilanteissa Liigan heikoin joukkue, jopa suht merkittävällä marginaalilla, joten jostain on löydyttävä vastuunkantajia yli- ja alivoimalle.
Maalin suulla heikosti muutamassa ottelussa esiintynyt Rasmus Rinne sai lähteä, tilalle tuli Mestiksessä erinomaisesti esiintynyt Jonathan Iilahti. Sport tuskin pääsi tekemään mittavaa tiliä Viitaluoman ja Rinteen ulostamisella, joten luovuttamisesta tai riskien minimoimisesta ei voi vielä puhua.
Korkalainen: Mutta onko Sportilla tällä hetkellä suuntaa, jolla luovuttaminen ei tulisi ajankohtaiseksi viimeistään siirtotakarajan kynnyksellä? Usein puhutaan joukkueen rakentuvan ykkössentterin, ykköspuolustajan ja ykkösvahdin varaan. Yksikään näistä ei vaasalaisilla ole tasolla, jolla taistellaan esimerkiksi puolivälieräpaikasta. Jos joukkue häviää jatkuvasti pelejä pienin marginaalein, mistä maalit kaivetaan kultakypärän kontatessa ja ykkössentterin hyvästeltyä joukkonsa?
Siinä kysymyksiä, joiden vuoksi uskon Sportin kauden tulevan nopeaan päätökseen.
Viikon pelaaja: Jussi Olkinuora, JYP
Kolme ottelua, kolme voittoa, kolme päästettyä maalia. Torjuntaprosentti 96,1 ja 72 torjuttua kiekkoa. Jussi Olkinuoralle annettiin mahdollisuus vastata Eetu Laurikaisen koviin otteisiin eikä paikka jäänyt käyttämättä.
Viikon twitaatti:
Jos joku löytää meidän loistavalla joukkuehengellä ja itseluottamuksella varustetun jengin jostain, niin saa soittaa officelle! 2. erätauko aikaa. Tilanne on 3-1 KalPalle. #Ilves #Liiga pic.twitter.com/loeCuThnDU
— Tampereen Ilves (@ilveshockey) 18. marraskuuta 2017