Liigan viime viikko lähti liikkeelle taas, yllätys yllätys, tuomaritoimintaan liittyvällä kohulla. Urheilulehti ja Yle Urheilu kertoivat tuomariluennosta, johon osallistumista ei katsottu hyvällä tuomariliittojen johdossa. Myrskynsilmässä oli taas etenkin Arto I. Järvelä.
Seuraavana päivänä Suomen Jääkiekkotuomarien Liiton puheenjohtajan Mikko Pitkänen kertoi jo uuden ammattimaisemman kokonaisuuden olevan jo työn alla. Myös Järvelälle etsitään Pitkäsen mukaan "oikeaa paikkaa ja oikeaa roolia".
Kaukalosta kuului myös kummia, kun Ilta-Sanomien aikaisemmin vihjailema HPK:n muuttuminen osakeyhtiöksi otti lisää tuulta alleen. Toimitusjohtaja Risto Korpela raotti suunnitelmaa Yle Urheilulle.
Kaukalossakin tapahtui. Ville Niemisen paluu Tapparan peleihin vierailevan joukkueen paidassa oli sympaattinen ja median huomion herättänyt tapahtuma. Joukkueista HPK venytti voittoputkeaan jo seitsemään otteluun nousemalla kahdesti kahden maalin takaa voittoon, ja kruunaamalla viikon viime hetken voitolla Pelicansista. Sarjan kärjessä jatkaa Lukko, jonka perässä tulee nyt jo tunnustetun hyvää syksyä pelaava KalPa.
Tällä viikolla jäällä ovat päätoimittaja Antti Wennström ja Liigan toimituspäällikkö Esko Kallioniemi. Mitä mieltä olit vastauksista? Mitä haluaisit kysyttävän ensi Maanantaijäässä? Lähetä palaute, kysymykset ja ehdotukset toimituksen sähköpostiin.
Ville Niemisen ottelu Tapparaa vastaan oli etenkin paikallisille merkittävä tapahtuma. Onko Liigassa vähemmän persoonia kuin ennen? Jos näin, niin miksi? Miten lätkäpersoonia syntyy?
Esko Kallioniemi: Pukukopissa on aina ollut ja on aina oleva erilaisia persoonia. Jotkut ovat räiskyviäkin kavereita. Sellaiset hahmot, jotka automaattisesti yhdistetään johonkin tilanteeseen tai joukkueeseen, käyvät valitettavasti vähiin.
Syynä on suomalainen joukkuepelaaminen. Siinä on paljon hyvää, sillä ilman sitä tuskin olisi saavutettu esimerkiksi arvokisamenestystä. Yhtenä seurauksena voi silti tapahtua tasapäistymistä.
Vahvan lätkäpersoonan reseptiin kuuluvat lapsenmielinen rakkaus lajia kohtaan, itsepäisyys ja sen verran joukkueen menestymistä edistävää taitoa, että saa anteeksi tietyt kujeilut.
Persoonien väheneminen on pelkkä myytti.
Antti Wennström: Persoonien väheneminen on pelkkä myytti. Kyllä värikkäitä ja ihmisenä särmikkäitä persoonia on edelleen olemassa nyt ja jatkossa. On kuitenkin pari asiaa, jotka saavat aikaan yhdenlaista ennen oli kaikki paremmin -tunnetta aikaan.
Ensimmäinen ja isoin asia on jääkiekon ammattimaisuus. Värikäs persoona on läheinen vain pienelle osalle ihmisiä muun kuin tv:n ja kauppareissun välityksellä. Enää ei ole tehtaassa arkitöissä käyviä kavereita, joiden kanssa pelaaja vietti arkea aamusta iltaan. Pelaaja pidetään tietoisestikin sopivan etäisenä, että hän saa keskittyä pelaamiseen. Numeroa ei löydy puhelinluettelosta. Pelaaja viettää aikaansa joukkueen, läheisten ja joskus pleikkarin kanssa, ei koko kylän.
Toinen on tietysti pelaajien suuri määrä ulkomaan sarjoissa. Kovimpia tähtiä lähtee vielä enemmän ammattilaiseksi, vielä kauemmas. Persoonia siis on, mutta he ovat etäämpänä kuin ennen.
KalPa ja HPK ovat ennakko-odotuksiin nähden yllätyksellisesti tällä hetkellä kuuden parhaan joukossa. Mitä yhdistäviä tekijöitä joukkueista löydät?
Kallioniemi: Liigan vahvuus on siinä, että sarjataulukkoa ei voi käsikirjoittaa. Korostan toki sitä, että KalPa ja HPK ovat tällä hetkellä kuuden joukossa. Kausi on vielä pahasti kesken. Harvoin vain enää joulun tuntumasta alkaa satumainen nousukiito. HPK:n viime kevät ei ole kopioitavissa.
Liigan vahvuus on siinä, että sarjataulukkoa ei voi käsikirjoittaa.
Nykyään on liiankin kliseistä korostaa maalivahtipelin merkitystä. Hämeenlinnalaisvahdit pystyvät varmasti nähtyä parempaankin, etenkin Juuse Sarokseen kohdistetaan todella merkittäviä paineita ja odotuksia. Nuori mies on onneksi osoittanut jo kylmäpäisyytensä. Kuopiossa Eero Kilpeläinen on ennenkin kannatellut joukkuettaan runkosarjan ajan.
Urheilun perustotuuksia on, että voittaminen on keskimäärin häviämistä mukavampaa. Voitot antavat itseluottamusta ja pohjaa vaikkapa Jesse Saarisen kaltaisille onnistujille. KalPan Kasperi Kapanen taisi palata erittäin paljon kokeneempana lyhyeltä Amerikan-visiitiltään.
Wennström: Minusta tätä kaksikkoa ja Liigan kärkijoukkuetta Lukkoa yhdistää yksi tekijä ylitse muiden: kiekollinen puolustus. HPK:lla ja KalPalla se ei ole yhtä nimekäs kuin Lukolla, mutta jokaisella kolmesta se toimii erittäin hyvin.
Nykykiekossa ei voi olla korostamatta hyvän avauspelin merkitystä. Pelitapoja hiotaan ja painotuksia muutetaan, mutta hyvin peliä rytmittävä ja avaava puolustus antaa pohjan toimivalle hyökkäyspelille. Se lisäksi pitää tietysti osata pelata omassa päässä. Siinäkin tämä porukka on onnistunut - kenties siksi, että aluepelaaminen on paremmalla tasolla kuin nimilista antaisi olettaa.
Niin, nimilistassa moni pelaajista voi tuntua keskinkertaiselta kaksinkamppailijalta sekä keskivertoa kevyemmältä fyysiseltä kaverilta, mutta se ei ole enää hyvän puolustajan mittari, kuten joskus aiemmin.
Ässien pelaaminen on solmussa, samoin Pelicansin. Mikä Ässillä mättää? Riittävätkö Tomi Lämsän eväät kurssin nostamiseksi?
Kallioniemi: Jos voitot ruokkivat itseluottamusta, jatkuva häviäminen puolestaan syö joukkuetta sekä sisältä että ulkoa. Ammattilaisurheilussa jokainen kohtaa erilaisia vaiheita, mutta jatkuville tappioille kannattaa etsiä jo syitä ja seurauksia.
Molemmat ongelmajoukkueet etsivät kissojen ja koirien kanssa ehjää 60 minuuttia. Pelicansille ei riittänyt hyvä 58 minuuttia huippuvireistä HPK:ta vastaan. Blues puolestaan runteli Ässiä huolimatta 59 minuutin kelpo esityksestä. Michael Ryan loukkaantui juuri, kun hän sai tärkeitä onnistumisia.
Kun nuorilta ei voi odottaa koko kauden dominointia ja laatupelaajia on sairastuvalla, menee pelaaminen liian vaikeaksi. Maalivahdinkin osuus ylikorostuu, jos jokainen heikko hetki käy joukkuen menestykselle kohtalokkaaksi. Puolustamisen piti olla Ässien vahvuus, mutta pakit ja Rasmus Rinne ovat eläneet vaikeita aikoja vuorotellen.
Lämsän pitäisi suurinpiirtein "käsirysytellä" pelaajien, toimitusjohtajan sekä fanien kanssa saadakseen potkut.
Wennström: Olen julkisesti veikannut Tomi Lämsää ensimmäiseksi tällä kaudella potkut saavaksi valmentajaksi. Arvioni perustui törmäyskurssiin Jokereita huomattavasti heikomman materiaalin kanssa, eikä väritön pelaaminen harjoituskaudella auttanut asiaa. Lämsän pitkä sopimus toki uumoilee sitä, että heikkojen pelien lisäksi Lämsän pitäisi suurinpiirtein "käsirysytellä" pelaajien, toimitusjohtajan sekä fanien kanssa saadakseen potkut.
Tällä hetkellä suurin syy Pelicansin heikolle menestykselle on varmasti tuo tolkuttoman pitkä loukkaantumislista. Kaipaan joka tapauksessa liikettä ja mielikuvitusta lisää Pelicansin pelaamiseen. Joko pitää yksinkertaistaa pelaamista ja mennä sata lasissa vaihdosta toiseen, tai sitten malttaa jauhaa enemmän kiekkokontrollia sekä viedä kiekko aina kuljettamalla hyökkäysalueelle.
Nyt pelaaminen on jotain siltä väliltä. Liian pitkiä syöttöjä ja odottelua. Sumppua liikaa, aggressiivista karvausta ei tarpeeksi. Pelicans odottaa minun silmiini liikaa, eivätkä hitaammat hyökkäykset realisoidu ylivoimahyökkäyksinä tai laadukkaina maalipaikkoina tarpeeksi usein.
Liigan tuomaritoimintaa ollaan uudistamassa kohti ammattimaisuutta. Arto I. Järvelälle yritetään ainakin rivien välistä lukemalla löytää sopivampaa roolia. Mitä muuta sinä muuttaisit?
Kallioniemi: Muuttaisin Liigan tuomaritoiminnan linjaukset nykyistä pysyvimmiksi. Kausi aloitetaan joka kerta tarkan markan politiikalla, mutta linjaa löysätään jo ennen kuin lehdet ovat kellastuneet. Alkukauden pelit menivät toki sekaviksi, mutta joskus voisi kokeilla viikon tai kaksi pidempään, sopeutuvatko joukkueet uusiin tulkintoihin.
joskus voisi kokeilla viikon tai kaksi pidempään, sopeutuvatko joukkueet uusiin tulkintoihin.
Kannatan avoimia kortteja Liigan joukkueisiin päin ja yhteisiä palavereja alkavasta kaudesta. Lisäksi kaikki mahdollinen resurssi pitäisi käyttää nykyisten tuomarien koulutukseen ja toimintasuunnitelmiin. Täysi ammattilaisuus saattaa olla minun elinajanodotteeni ulkopuolella, mutta pieniäkin muutoksia kannattaa tehdä.
Wennström: Iloinen uutinen. Tuomarijohtoa täytyy tuulettaa liian omapäisistä persoonista kuten Järvelä.
Pidän hyvänä sitä, että suunnitelma on olemassa, ja jotenkin on luottoa sen onnistumiseen. Tämän piirileikin eri järjestöjen välillä on loputtava. Liittojen ja järjestöjen pitää vetää yhtä köyttä, mutta myös avata lisää ovia ulkomaiden - myös KHL:n - suuntaan.
Sen jälkeen pitää tuulettaa esimerkiksi sitä, että entisten pelaajien liiallinen suosiminen loppuu. Tuomariksi pitää päästä muullakin taustalla. Yhtenäisyyden ja avoimuuden on ulotuttava Liigan ja Jääkiekkoliiton lisäksi myös alemmille sarjatasoille.
Niin, ja seurojen kaikenlainen häsääminen ja määräysvalta; sen pitää loppua. Tuomarit viheltävät ja seurat pyörittävät seuroja - eivät valikoi tuomareita tai tuomarilinjaa.
Riittääkö Liigassa pelaajaimua ensi kaudellakin? Miten KHL:n taloustilanne voi mielestäsi vaikuttaa Liigaan? (Lukijakysymyksen esitti Ville Valkeejärvi)
Kallioniemi: Riittää. KHL on jalo päämäärä urheilijalle ja siellä pelataan hienoa kiekkoa. Realisti minussa pitää kuitenkin usean joukkueen alasajoa täysin mahdollisena. Liigan läheisyydessä työskentelevät näkevät monta kertaa vain negatiivisia asioita, mutta sarjan maine on melko hyvä.
Peli on parhaimmillaan nopeaa. Siksi kaikki entiset nuoret Amerikasta eivät pärjää täällä. Palkat hoituvat ja ovat tasoltaan ihan mukiinmeneviä. Kelpo korvauksia menetetystä vapaa-ajasta. Liigan pelaajien nimilista on ihan suora osoitus sarjan kiinnostavuudesta maailmalla. Suomi on kaukaisille vieraille eksoottinen kokemus, mutta ei mikään katastrofi.
Palkat hoituvat ja ovat tasoltaan ihan mukiinmeneviä.
Hyvä tilanne KHL:ssä tarkoittaa Liiga-seuroille hyviä pelaajakorvauksia. Huono tilanne taas tuo laadukkaampia pelaajia ainakin maksukykyisten joukkueiden ulottuville.
Wennström: Uskon niin. Edellä mainittu KHL:n taloustilanne tietysti sanelee aika paljon. Se on sen verran kiikkuva, että väriläiskiä ja syömähampaita tippuu useamman seuran kiintotähdiksi kuten tälläkin kaudella. Loppujen lopuksi heilahduksen kun ei tarvitse olla suuri, että tarjolla olevia löytyy tarpeeksi.
Kokonaan toinen asia on toki Liigan oma talous. Kannattaako seurojen juosta arvokkaiden ulkomaisten pelaajien perässä? Mielestäni kyllä ja ei.
"Kyllä" siksi, että armottomassa katsojakilpailussa pitää olla katsojamagneetteja. Pitää olla joukosta erottuvia pelaajia, joilla on kykyä ratkaista pelejä "pelikirjan ohi". Jotain, minkä vuoksi sellaisenaan jo kiinnostaa mennä hallille.
"Ei" siksi, että Liigassa pärjätään ennen kaikkea hyvällä valmennuksella ja sitoutuneella joukkuepelaamisella. Kärkitaitoa täytyy joskus hakea oikeanlaisen roolin täyttämiseksi, mutta suurin palanen menestystä rakennetaan isommalle kivijalalle, jota meiltä löytyy omasta takaa.
Se toki pitää vielä huomioida, että kysymys ei kosketa vain ulkomaisia pelaajia. Siinä kohden uskon panostuksen kannattavan aina. Parhaimmat kotimaiset pelaajat, etenkin kotijoukkueen kasvatit, tuovat takaisin sekä yksilötaidon, joukkuepelin että katsomon kiinnostuksen saralla. Esimerkiksi Janne Niskala on hintalapustaan huolimatta ehdottomasti panostuksen arvoinen pelaaja.
Viikon pelaaja: Markus Hännikäinen, JYP
Tasapaksusta suorittamisesta hiljalleen vapautuneeseen voittamiseen hiljalleen kirivä JYP on löytänyt todellisen helmen hankittuaan Markus Hännikäisen joukkueeseensa. Kuluneella viikolla särmikäs Hännikäinen viimeisteli kolmessa ottelussa tehot 3+3. Kauas ei jäänyt Jani Tuppurainenkaan, mutta Hännikäinen on hyökkääjien positiivisin yllätys. Ennakkoluulotonta pelaamista ja terävyyttä riittää.
Viikon twitaatti:
Tietääkö kukaan: selostiko #Kärpät-#Ässät pelin @PauliSalokangas? Pikkusiskon ya-aikainen ihastus. <3 #liiga #nelonenpro
— Irina Hummelgård (@IRHummelgard) 24. lokakuuta 2014