Maanantaijää, viikko 4: Kiipeääkö HPK kymmenenneksi? Lähdetäänkö Liigasta olympialaisiin, säilyykö CHL kiekkokartalla?

CHL, LIIGA / Artikkeli
Ville Meskasen huippuviikon kruunasi hattutemppu Ässiä vastaan.
Kuva © Saana Hakala
HPK:lla kulkee nyt kovaa, mutta riittääkö vauhti viemään joukkueen pudotuspeleihin? Jos Liigasta lähdetään Pyeongchangiin, ketkä ovat todennäköisimpiä vaihtoehtoja? JYP on tuonut menestyksellään CHL-innostusta Suomeen, mutta kestääkö hurmos?

Vastauksia Maanantaijään kiperiin kysymyksiin tuovat tällä viikolla Jatkoajan päätoimittaja Antti Pärnänen, Liiga-toimituspäällikkö Jere Korkalainen ja Liiga-toimittaja Tero Liikanen.

HPK piristyy keväthangilla

Korkalainen: HPK:n kauden julistettiin jo olevan ohi, mutta viime aikojen piristyneet otteet ovat muuttaneet puheita. Vakuuttavan viime kauden jälkeen odotukset olivat katossa, mutta nyt paikka pudotuspelien ensimmäiselle kierroksellekin on kiven alla. Mitä Hämeenlinnan meiningeistä pitäisi ajatella?

Liikanen: HPK on tosiaan yllättänyt ainakin itseni täysin. Vaikea uskoa, että tällä hetkellä pelistä toiseen pisteitä napsiva joukkue on se sama hengetön porukka, joka kävi muun muassa kahdesti Jukureiden vieraana ennen joulua. Suunnanmuutos on ollut huikea.

Hämeenlinnalaisjoukkueen pelaamisessa sinällään ei hirveitä muutoksia ole tullut mielestäni, vaan nousun takana on ollut henkiset asiat ja itseluottamuksen kasvu, jonka myötä alkukaudesta tökkinyt maalintekokin on alkanut luistamaan paremmin.

Uhkakuvana pudotuspelitaistossa näen kuitenkin ratkaisijaosaston kapeuden. Tehot ovat olleet pitkälti Oula Palven johtaman ketjun varassa. Janne Lahden ja Ville Viitaluoman kaltaisilta kokeneemmilta pelaajilta vaaditaan enemmän taustatulta, mikäli HPK aikoo kevättä runkosarjaa pidemmälle jatkaa.

Pärnänen: Nähdäkseni HPK nimenomaan on muuttanut pelitapaansa kauden aikana. Päävalmentaja Antti Pennanen lähti kauteen yltiöoptimistisesti liian kunnianhimoisella pystysuunnan kiekkokontrolliyritelmällä. Keskushyökkääjä haki hyökkäyslähdöissä kiekkoa korkealta omalta puolustusalueelta ja puolustajilla oli lupa nousta. Seurauksena oli vähäinen kiekkokontrolli ja heikko keskialueen puolustuspelaaminen. Muokkauksia on tehty pitkin kautta ja nyt palasia on loksahtanut kohdilleen. Mutta HPK ei yritäkään enää olla se syksyinen itsensä.

Korkalainen: Kyllä muutoksia on ollut nähtävillä, ja tuo pelin nopeuden ylläpitäminen oli yksi haasteista. Pelikieltojen lisäksi HPK:n ilmettä on leimannut kurittomuus, joka näkyy erityisesti puolustuspelaamisessa. Pitkien hyökkäyspyörityksien päätteeksi virtaa puolustamiseen ei ole tahtonut riittää, minkä takia hämeenlinnalaisten verkkoon on isketty isompiakin maalimääriä.

Vaikka tällä saralla on nähty parannusta, pidän sitä suurimpana uhkakuvana HPK:n jatkon kannalta. Kristian Vesalainen kuvastaa erinomaisesti U20-kisojen jälkeen piristyneitä nuorukaisia Eetu Tuulolaa unohtamatta. Otto Paajanen on puolestaan liigan aliarvostetuimpia senttereitä.

Jos joku joukkue sotkee vielä kärkikymmenikköä, uskallan sanoa sen olevan HPK. Viime aikojen pistetahdilla ero viivan yläpuolelle on enää muutama hassu piste rästiotteluiden jälkeen, ja keskinäisiä kohtaamisia Ässien ja SaiPan kanssa on vielä ohjelmassa.

Pärnänen: Sitä on korostettava, että HPK:n vire on vakuuttava. Viimeisimmästä kahdeksasta ottelusta pisteittä kerran. Harvoin tuossa sarjatilanteessa oleva joukkue äityy tässä vaiheessa kautta moiseen. Siitä tässä hetkessä täydet arvostelupisteet.

Kuinka monta liigapelaajaa lähtee Etelä-Koreaan?

Korkalainen: Leijonat Etelä-Korean olympialaisiin valitaan maanantaina, mikä tietää laaja-alaista spekulaatiota ympäri toreja. Liigasta pelaajia tuskin montaa tulee, mutta yksittäisenä nimenä mielenkiintoisin on varmasti Miro Heiskasen kohtalo. Loukkaantuminen tuo tummia pilviä valinnan ylle, mutta hänen erityisosaamiselleen olisi huutavaa tarvetta.

Liikanen: Heiskasen kohdalla tosiaan harmillinen loukkaantuminen saattaa uhata olympiapaikkaa. Kuten Jere sanoikin, niin olisi tuonut erityisosaamista varsinkin kiekolliseen peliin Suomen takalinjoille.

Muista liigapelaajista olympiaspekulaatioissa nostaisin esiin oikeastaan vain Kärppien Julius Junttilan sekä Miika Koiviston. Molemmat pelaavat erinomaista kautta ja ovat matkalla isompiin ympyröihin. Junttila toisi ryhmään reilusti liikettä ja juonikkuutta, Koivisto puolestaan juurikin kiekollista osaamista alakertaan.

Pärnänen: Valistunut käsitykseni on, ettei Heiskasta valita olympialaisiin. Selkeästi suurin syy on jo alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa vaivannut olkapäävamma. Loukkaantuminen on iso sääli eritoten Heiskasen itsensä kannalta, mutta myös Leijonille. Uskon, että ilman vammaa Heiskasen kisapaikka olisi ollut varma.

Muista Liiga-pelaajista kelpuuttaisin mukaan Junttilan, Koiviston sekä Tapparan Mikko Lehtosen ja Kärppien Lasse Kukkosen.

Olisiko Kukko-Lasse teidän olympiajoukkueessanne?

Korkalainen: Vakaa uskomukseni on, että Kukkonen on olympiajoukkueessa mukana Lauri Marjamäen oikeana - ja jopa vasempana kätenä. Hän tuo erikoisosaamista nimenomaan puolustuspäähän ja pukukoppiin.

Muuten joukkueessani on neljä liigapelaajaa: Junttila, Koivisto, Lehtonen ja Jarkko Immonen. Junttilan ja Koiviston valintoja tuskin tarvitsee kummemmin perustella. Junttila ja Koivisto tuovat Teron mainitsemat avut ja Lehtonen kiekollista osaamista alakertaan.

Immonen puolestaan herättänee eriäviäkin mielipiteitä. Vuodenvaihteen tienoilla kovaan lentoon yltänyt konkari on aina ollut käyttökelpoinen pelaaja maajoukkueessa, vaikka liike ei olekaan enää esimerkiksi 2011 MM-kisojen tasolle. Tästä huolimatta se ei ole liian selvä heikkous muihin senttereihin verrattuna. Euroopan mittakaavassa kiekollinen osaaminen ja peliäly ovat huippuluokkaa. Eeli Tolvasen tahdin hiivuttua myös ylivoimatehoille olisi käyttöä. Tuoreimpana meriittinä on CHL-finaalipaikan hankkiminen lähes yksin jyväskyläläisjoukkueelle.

Liikanen: Kukkosen kohdalla juurikin tuo johtajuus on iso elementti, mitä hän joukkueeseen tuo. Kuusissa edellisissä MM-kisoissa joukkueen kapteenistossa ja on Marjamäen luottopelaajia. Eihän Lasselta mitään ihmeitä kaukalossa varmasti odotetakaan, mutta hän hoitaa sen peruspuolustajan roolin varmuudella.

Pärnänen: Immonen on hyvä nosto. En usko hänen kisapaikkaansa, koska yhteinen historia Marjamäen kanssa on ohut, mutta on eri asia, olisiko Sulttaani syytä valita. Keskushyökkääjistö on Suomen heikkous, ja Immonen tosiaan on paitsi nousukunnossa myös osoittanut olevansa isojan ottelujen osaaja.

JYP toi CHL-hurmoksen Suomeen

Korkalainen: Täksi kaudeksi joukkuemääräänsä karsinut CHL on tuntunut saavan osakseen enemmän puolustuspuheita. Suomalaisvinkkelistä lippulaivana toimii JYP, joka pelaa sarjan finaalissa helmikuun alussa. Onko sarja tullut jäädäkseen, vai onko kyseessä vain ohimenevä hurmos?

Pärnänen: CHL:n lyhyt historia on kulkenut Suomessa melko ennustettavasti. Ensin osa osallistuvista seuroistakin vähättelee, mediassa vähätellään, yleisöä ei kiinnosta. Asiat kehittyvät hiljalleen. Tällä kaudellahan CHL on alkanut saada arvostusta myös kotimaisessa jääkiekkomediassa. Kiinnostavaa peliähän sarjassa pelataan. Säilyykö CHL hengissä riittävän kauan asemansa vakiinnuttamiseksi? Siinä on olennaista isojen omistajaseurojen kärsivällisyys. Vähän tuntuu, ettei se kestä niin kauan kuin tuohon vakiintumiseen todella kuluu aikaa.

Liikanen: Tuo Antin esittämä kysymys on varmasti yksi merkittävimmistä CHL:n tulevaisuuden näkymiä tarkasteltaessa. Pelilliseltä kantilta sillä on kyllä paikkansa kiekkokartalla. Pelaajat pääsevät mittaamaan itseään muita eurooppalaisjoukkueita vastaan ja saavat alle kovia pelejä. Katsojille se tarjoaa vaihtelua Liiga-pelien sekaan. Osalle joukkueista se tietysti tuo haasteita sarja- ja CHL-pelien sovittamisessa kalenteriin, mutta uskoisin kuitenkin joukkueiden näkevän sarjan enemmän positiivisena.

JYP on menestyksellään varmasti myös tuonut sarjaa paremmin ja paremmin suomalaisten tietoisuuteen ja toivon mukaan se kasvattaa kiinnostusta sarjaa kohtaa myös tulevaisuudessa.

Korkalainen: Joukkuemäärien karsiminen nostaa pelillistä tasoa ja palkintorahojen kasvaminen uskottavuutta. Nämä kaksi seikkaa varmasti kasvattavat omistajaseurojen kärsivällisyyttä.

Sarjan kiinnostavuuden ja uskottavuuden suhteen eteenpäin on menty tasaisen tappavasti. Jyväskylässä merkitys on tuntunut hetkittäin ohittavan jopa kotimaisen liigan. Esimerkiksi voitetun puolivälierän ja hävityn liigaottelun jälkeen kommentointiin oli otettu mallia Juhani Tammiselta, "win the right games".

Pärnänen: Seurajoukkueiden kansainvälisten kohtaamisten kulttuuri on jääkiekossa melko ohut. Sitähän CHL:ssä rakennetaan. Lajin seuraajan näkökulmasta on mielestäni selvää, että CHL tuo ehdottomasti lisäarvoa arkeen.

Viikon pelaaja: Ville Meskanen, Ilves

Ilveksen tutkapari Eemeli Suomi - Ville Meskanen johdatti viimeisestä pudotuspelipaikasta taistelevan tamperelaisryhmän kahteen voittoon viikon kolmesta ottelusta. Meskanen paukutti Lukon verkkoon kaksi osumaa ja kruunasi viikkonsa kypärätempulla Ässiä vastaan. Kaikkiaan hän kokosi viikolla tehot 5+1.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle