Maanantaijää, viikko 3: Porilaiset potkut, Karjalaisen taklaus ja Tapparan tuloskunto puhuttivat

LIIGA / Artikkeli
Joko Miro Karjalaisen liigaura on taputeltu jatkuvien pelikieltojen vuoksi?
Viikonlopun kuumin puheenaihe Liigan tiimoilta oli Ässien päävalmentaja Jyrki Ahon äkilliset potkut. Ikävissä merkeissä mennään myös Miro Karjalaisen osalta, sillä kauden viides pelikielto on jo yhdeksän ottelun mittainen. Tapparalla takkuilee, mutta onko kyseessä perinteinen treenijumi vai pahempi pelillinen kriisi?

Liiga-toimituspäälliköt Jere Korkalainen ja Sami Iilomo sekä Porin liigatoimittaja Esko Kallioniemi iskevät Maanantaijäässä kiinni tällä kertaa melko synkkiin aiheisiin.

Porissa pamautettiin potkupommi

Kallioniemi: Porista jysäytettiin sellainen uutispommi, että juuri muodostuneet jäät paukahtelevat. Koko pitkän pataviikon loppusaldona pystyi varmuudella päättelemään, että Jyrki Ahon asemasta keskustellaan. Silti sunnuntain julkilausuma yllätti.

Kaiken ytimessä on sana pudotuspelit. Toimitusjohtaja Eeva Perttulan johdolla Pata on kääntänyt kurssinsa kohti tulevaisuutta, jossa taloudellinen tulos on mahdollista ilman urheilullista tulosta. Valahtaminen kymmenen joukosta ei tarkoita lautoja ovissa ja ikkunoissa, mutta porilaisseuran imago ei kestä tätä vaihtoehtoa.

Näillä satsauksilla 50-vuotisjuhlakauteen ja tulevaisuuteenkin ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta odottaa, jos suunta vielä muuttuisi. Aho ei ole kaikkeen syyllinen, mutta päävalmentajan karussa ammatissa hän joutui päävastuun kantamaan.

Korkalainen: Niin, vanhan viisauden mukaan valmentaja on helpompi vaihtaa kuin koko joukkue. Lukuisat häpeälliset tappiot vuodenvaihteesta lähtien nostivat Ahon potkut puheenaiheeksi, ja tämä sitten konkretisoitui sunnuntaina.

"Vaikka syntipukiksi kaivettiin Aho, ongelmia on myös suuremmassa kuvassa"

Minusta kokeilu on rohkea. Aikaa odottelulle ei enää yksinkertaisesti ollut, joten asiat etenivätkin yllättävän nopeasti. Tulokset vuodenvaihteesta lähtien ovat olleet jopa todella karuja, kun esimerkiksi JYP, Kärpät ja Lukko hakivat nöyryyttävät voitot "Isosta pahasta mäestä".

Tästä huolimatta en usko tämän tuovan porilaisille oikotietä onneen. Alkuun piristysruiske kuulostaa auringonvarmalta, mutta kurssi tasaantuu aina jossain kohtaa. Pudotuspelejä silmällä pitäen asetelma onkin mielenkiintoinen, sillä kovista vahvistuksista huolimatta Ässien perustaso on minulle täysin kysymysmerkki.

Iilomo: Kaikki osaavat valmentaa menestyvää ja hyvällä itseluottamuksella operoivaa joukkuetta. Aholla on kokemusta myös siitä toisesta ääripäästä, mutta kuluneella kaudella oli sudenkuoppia jo ennen lopullista romahtamista.

Itseluottamus on jääkiekossa siitä merkillinen asia, että yleensä ensimmäiset oireet näkyvät kiekollisena sekä hyökkäyspelaamisessa. Raaka työ saattaa paikata vielä puolustuslinjoja, mutta viimeistely tai pelin avaaminen on huomattavasti vaikeampaa, mikäli henkinen tila ei ole oikea.

Vastaavia oireita oli myös Porissa nähtävissä. Yksinkertaiselta näyttävät kiekolliset ratkaisut olivat vaikeita. Se surullisen kuuluisa metrin syöttö painui kolme metriä ohi, ratkaisut viipyivät ja kokonaisuus meni puuroksi. Olisiko Ahosta ollut enää kääntämään kurssia, siihen emme vastausta saa.

Ratkaisu oli perusteltu, mutta mihin asemaan se asettaa alun perin ensi kaudeksi puikkoihin ajatellun Mikael Kotkaniemen?

Kallioniemi: Kotkaniemen projektin ylle kasautui ennakkoluuloja jo ennen Ahon potkuja. Rehellisesti sanottuna on vaikea vielä hahmottaa, millaista kiekkoa Kotkaniemen Ässät seuraavien vuosien aikana pelaa, mutta kiinnityksistä päätellen kiekollisuuteen panostetaan. Päätykiekkojen määrää ei kannata kovin paljon enää lisätä.

Uudelle päävalmentajalle avautuu nyt sekä kokeilun paikka että mahdollisuus kasata entistä suuremmat paineet syksyn varalle.

Iilomo: Kuten Esko sanoi, tilanne on sekä uhka että mahdollisuus. Parhaassa tapauksessa Kotkaniemi saa henkisen tilan positiivisempaan suuntaan, mutta pääsee myös ajamaan omaa pelillistä ideologiaansa joukkueeseen jo hyvissä ajoin.

Varjot ovat vähintäänkin yhtä suuret. Vaikka syntipukiksi kaivettiin Aho, ongelmia on myös suuremmassa kuvassa, koska tilanteeseen ajauduttiin. Suuret odotukset, suuret panostukset ja jo olemassa olevat vaikeudet tällä kaudella vaikuttavat huomattavasti helpommin negatiivisesti myös tulevaisuuteen.

Kotkaniemen olisi ollut huomattavasti helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä runkosarjan alusta kuin selkeältä takamatkalta kohti suuria tavoitteita. Varsinkin, kun mies kuului valmennusjohtoon jo Ahon aikana.

Korkalainen: Uhkia ja mahdollisuuksia löytyy, mutta pitkässä juoksussa vaakakuppi kallistuu positiivisuuden puolelle. Mainittu sisäänajo tulee todella kovaan paikkaan, mutta samalla liigatasolla kokemattomalle päävalmentajalle karttuu oppia kovimmasta mahdollisesti paikasta. Meni loppukausi syteen tai saveen, arvokas kokemus tuottaa hedelmää vielä tulevina kausina.

Jyrki Ahon aika Ässien peräsimessä tuli päätökseensä.

"Holtiton koohottaminen" ajoi Miro Karjalaisen jo kauden viidenteen pelikieltoon

Korkalainen: Miro Karjalainen nousi jälleen viime viikolla otsikoihin ikävemmissä merkeissä. 21-vuotias puolustaja sai jo kauden viidennen ulosajonsa taklauksestaan Ilves-ottelussa. Tällä kertaa taklaus ei tuottanut pelaajan loukkaantumista, mutta Karjalainen on sivussa yhdeksän ottelun ajan. Nämä rumat taklaukset tuntuvat toistuvan saman pelaajan kohdalla, joten minun puolestani hänen liigauransa voisi olla tältä erää taputeltu.

Iilomo: Aivan noin radikaaliin päätökseen en ole vielä valmis. Liigassa on nähty törkeämpiäkin tapauksia, joista ollaan jaettu pelikiellot ja ura jatkunut. Kovin moneen hölmöilyyn ei ole Karjalaisella enää varaa.

Puolustuspuheessaan Karjalainen kertoi päättäneensä jo taklauksesta. Kommentti ei tee tilannetta yhtään ymmärrettävämmäksi, päin vastoin. Aivan liian aikainen päätös, kun vastapuoli ei ollut saanut missään vaiheessa kiekkoa haltuunsa. Kanssapelaajien kunnioitus oli kauden alun törkytaklauksien aikaan tapetilla, Karjalaiselta jäi ilmeisesti tämä oppitunti välistä.

Fyysinen saa ja pitää olla, hölmöilyt tai törkeät taklaukset eivät kuulu tähän kastiin.

"En näe hyötynäkökohtaa hänen jatkuvien toilailujen hiljaisessa hyväksymisessä."

Kallioniemi: Karjalaisen kohdalla tullaan kysymykseen pelaajien kokoeroista, jonka avulla tietenkään väärää taklausta ei saa oikeaksi. Jos Karjalaisen mittaisena taklaat vaikkapa Iikka Kangasniemen pituista pelaajaa, se on tehtävä tarkkaan ja harkiten.

Näen Karjalaisen taklausten suurimpana ongelmana junnumaisen koohottamisen. Kun on kokoa ja fyysisyyttä, holtittomalla koheltamisella jälki on juuri tämännäköistä.

Malttia tulee monessa asiassa iän myötä, mutta Karjalaisen kohdalla ei ehditä odottaa kokemuksen kertymistä kovin pitkään tai Jeren esittämä skenaario toteutuu. Pelikieltokierteessä ei ole kenelläkään helppoa.

Korkalainen: Koohottaminen ja vastustajan kunnioituksen puute tuon kokoisella pelaajalla on äärimmäisen vaarallinen yhdistelmä. Karjalainen on joutunut tällä kaudella oman päävalmentajansakin hampaisiin. Tähän päälle vielä melko puutteelliset avut muilla osa-alueilla kuin fyysisyydessä, niin en näe hyötynäkökohtaa hänen jatkuvien toilailujen hiljaisessa hyväksymisessä.

Iilomo: Haluan lisätä vielä sen verran, että minun papereissani Liiga kaipaa lisää tunnetta ja tapahtumia, jopa tunteen läikkymistä yli. Spontaanit tappelut, kovat ja puhtaat taklaukset sekä tunteisiin menevä räksyttäminen kiinnostavat suuressa kuvassa yleisöä, vaikka joukosta toki mielensäpahoittajiakin löytyy.

Sen sijaan Karjalaisen tuomat show-tyyliset tappelut sekä toistuvasti vastustajien terveydellä leikkivät taklaukset eivät kuulu lajiin. Puhutaan kuitenkin nuoresta miehestä, jolla on aikaa oppia ja ymmärtää, näköjään kantapään kautta. Pelillisesti Karjalainen on vasta totuttelemassa uuteen sarjaan.

Satunnaisseuraaja ei välttämättä edes osaa tehdä eroa spontaanin tai näytöstyylisen tappelun välille, vaikka puhutaan kahdesta aivan eri asiasta. Spontaanissa tappelussa on kyse tunteen ja tahdon läikkymisestä yli, isojen miesten enemmän tai vähemmän sovituissa tappeluissa kyse on enemmänkin pelaajien omasta näyttämisen halusta. Ensimmäinen kielii usein pelin tasoa nostavasta korkeasta intensiteetistä, jälkimmäinen jostain muusta.

Kallioniemi: Perustelu "se nyt vain on hänen tyylinsä" tosiaan ontuu. Ihminen pystyy oppimaan, ja jostain syystä HPK haluaa vielä uskoa oppimisprosessiin tässäkin tapauksessa. Liigassa on esimerkkejä pelaajista, joiden taustoista löytyy ikäviä tahroja, mutta jotka tällä kaudella ovat välttyneet vastaavilta hölmöilyiltä kokonaan. Esimerkiksi Antti Tyrväisellä ei ole vielä kuluvalta kaudelta edes kymmenen minuutin jäähyä.

Jos on halua, pelaaja oppii raastavaankin rooliin ilman, että joka kolmas taklaus menee eteenpäin kurinpitoprosessissa.

Jukka Peltolalla ei ole syytä pettyä - ainakaan vielä.
Kuva © Jarno Hietanen

Onko Tapparalla enää mahdollisuuksia triplamestaruuteen?

Iilomo: Suurimpiin mestarisuosikkeihin lukeutunut Tappara on ailahdellut läpi kauden. Nyt menossa on jälleen heikompi jakso. Tämän vuoden puolella kirvesrinnat ovat voittaneet varsinaisella peliajalla vain yhden ottelun. Mistä ongelmat johtuvat ja onko Tapparasta vielä mestaruustaistoon?

Kallioniemi: Ruutu-palvelusta nähty puolustaja Aleksi Salosen haastattelu sai miettimään tätä kysymystä. Salonen pohdiskeli kameroiden edessä ääneen viime ja tämän kauden pelillisiä eroja esimerkiksi pelinopeuden ja kontrollilähtöjen suhteen. Pelaajat tykkäävät suoraviivaisemmasta pelistä, mutta kiistatta tulosta tuli enemmän viime kauden tyylillä.

Vaikka Jukka Rautakorpi on koko Tapparan organisaatiolle erittäin tuttu mies, tämän kauden pelaajille muutos Jussi Tapolan aikakaudesta on ollut yllättävänkin ongelmallinen. Legendaarinen selitys Tapparan vaikeuksille on ollut kevääseen tähtäävä treenijumi, mutta tällä kerralla en usko siihen.

Kärppien, TPS:n ja JYPin ei tarvitse liikaa miettiä, mitä Tappara tekee, sillä tällä hetkellä ne kaikki ovat pystyneet tamperelaiset tuplamestarit nujertamaan. Oma näkemykseni on, että tripla jää Tapparan haaveeksi.

"Kaikkia hankintoja ei kannata suorittaa siksi, koska voi niin tehdä."

Korkalainen: Tapparalle tyypillisiä ovat olleet heikot otteluiden alut, jotka ovat nopeasti pistäneet joukkueen takaa-ajajan asemaan. Mestarillisia taisteluja ja kypsyyttä on nähty, kun pisteitä on pelastettu suuri tukku ottelun ratkaisuhetkillä.

Materiaalia pidettiin kauden alla ylivertaisena. Erityisesti kärkiosaamista tuntui olevan jopa yli äyräiden. Tämän jälkeen todettiin Jarno Kärki flopiksi, mikä antoi muille kärkiyksilöille happea, kun rooli kasvoi. Tulostakin tuli ja Tappara palasi sarjan kärkikahinoihin. Nyt puolestaan pelillinen laskukausi osuu juuri siihen haarukkaan, kun kirsvesrinnat hankkivat Curtis Hamiltonin. Sattumaa vai selvä osoitus siitä, miten hyökkäyskalusto syö toistensa muroja? Yltiöpäisestä pelaajahaalinnasta oivan esimerkin tarjoaa Kärpät vuosimallia 2016, kun Kim Hirschovits ja Mika Niemi söivät toistensa pelaamista.

Iilomo: Tappara on vaihtunut ennakkosuosikista mustaksi hevoseksi. Puolustuspeli on kunnossa, mutta hyökkäyspään heikko suoritustaso ilmenee suoraan pistepörssiin katsomalla. Viidenkymmenen parhaan pistemiehen joukossa on vain kaksi kirvesrintaa.

Yksilötasolla voi nostaa esiin meritoituneita pelaajia, joiden kausi on ollut tervanjuontia. Tomas Zaborsky on nykyään vain entinen maalipyssy, tämän kauden saldo on vaivaiset kuusi osumaa. Teemu Nurmi pelasi vuosi sitten uransa tehokkaimman kauden, mutta on nyt valahtanut jämäminuuteille.

Kärjen lisäksi Liigan sisältä siirtyneet Niko Ojamäki sekä Matti Järvinen ovat olleet pettymyksiä. Herää kysymys, luottiko Tappara jopa liikaa pelkän työnteon voimaan ja unohti terävän yksilötaidon joukkuetta rakentaessa. Pikkukaupungin tähdet kuitenkaan harvoin pystyvät vastaaviin tehoihin suuremmissa organisaatioissa.

Kallioniemi: Kun koko seuralla on positiivinen maine ja menestysputki päällä, on hankintapuolella helppo sokaistua. Ajatus vain puolustavista ja vain hyökkäävistä rooleista on hieman takapajuinen, mutta toisaalta ei sekään toimi, että nelosketjun kaverit olisivat lähes kaikissa kilpailijoissa kakkoskorin pelaajia. Kaikkia hankintoja ei kannata suorittaa siksi, koska voi niin tehdä.

On silti sanottava, että jos Tapparan peli osuu aidosti kohdilleen lähiaikoina, tie triplaan on auki. Tällä hetkellä en pidä sitä todennäköisenä.

Korkalainen: Yksittäisille runkosarjavoitoille ei voi antaa liikaa painoarvoa. Itse pidän Tapparaa edelleen todennäköisimpänä mestarina, sillä maalinteko on jo pidempään ollut hyvin pienistä asioista kiinni. Ja kun homma klikkaa, sen tietävät kaikki Hangosta Nuorgamiin. TPS, JYP ja erityisesti Kärpät ovat kuroneet Tapparan ennakkosuosikin asemaa, mikä povaa herkullisia pudotuspelejä.

Viikon pelaaja: Oula Palve, HPK

Oula Palven, Kristian Vesalaisen ja Eetu Tuulolan ketju oli ilmiliekeissä, kun HPK voitti kaikki viikon kolme ottelua. Kirkkaimmaksi tähdeksi nousi sentteri Palve, joka keräsi kolmeen otteluun tehot 2+5. Hän on ollut erityisesti ylivoimalla täysin pitelemätön.

Viikon twitaatti:

» Lähetä palautetta toimitukselle