Menneellä viikolla puhuttivat muun muassa useat mielenkiintoiset pelaajasiirrot, SaiPan toimitusjohtajavaihdos, tuplapeliviikonloppu ja Patrik Laineen Liiga-uran ensimmäinen hattutemppu.
Maanantaijään viisaat miehet ovat tällä kertaa Tampereen toimituksen tehoduo Leo Runsas ja Lassi Seppä vahvistettuna Jyväskylän toimituksen Valtteri Tahkolalla.
Liigassa nähtiin viime viikon viikonloppuna tuplapeliviikonloppu. Otteluissa riitti menoa ja melskettä, esimerkiksi Tampereen jälkimmäisestä paikallisottelusta riitti parranpärinää. Haluaisitteko lisää tällaista?
Lassi Seppä: Kyllä, kyllä ja vielä kerran, kyllä. Olin paikan päällä molemmissa Tampereen otteluissa, ja vaikka ensimmäinen ottelu jäi hieman vaisuksi, tarjosi etenkin toinen ottelu koko rahan edestä sitä, mitä tällaisilta peräkkäisinä päivinä pelatuilta otteluilta voi odottaa.
Taistelupareja syntyy, onnistujia nousee esiin ja väsyneiden joukkueiden pelaajat tekevät virheitä ja turhautuvat. Niistä syntyy loistava kiekkokeitos.
Esimerkiksi Tampereen paikallisotteluissa niin negatiivisia kuin positiivisiakin tunteita herättivät muun muassa Tommi Välimaan keskialueelta lähtenyt laukaus, joka upposi ohi Tapparan Tomi Karhusen. Myös Markus Kankaanperän taklaus Kai Kantolaan nostatti tunteita molemmissa leireissä. Sokerina pohjalla oli 17-vuotiaan Patrik Laineen hattutemppu.
Jääkiekko on katsojalleen elämys ja elämyksiä syntyy, kun katsoja hämmästyy jostain näkemästään. Mikäli jääkiekko-ottelu ei tarjoa mitään sävähdyttävää, ei siitä voida puhua elämyksenä - vain tavallisena jääkiekkomatsina.
Niitä ei jaksa määräänsä enempää, ellei saa kokea elämyksiä. Toki tavallinenkin jääkiekkopeli, jossa ei ole kyse "minipudotuspeleistä" tai muusta hegemoniasta, voi tuottaa elämyksiä.
Leo Runsas: Tämänkaltaiset peliparit ja -tapahtumat ovat mielestäni erinomainen keino luoda tavanomaista kovempaa jännitystä ja kiinnostusta tavallisille runkosarjakierroksille. Nyt lisämaustetta toi vielä kiihtyvä taistelu pudotuspelipaikoista, joten mielenkiintoa piisasi joka otteluparissa.
Kuten Lassikin edellä mainitsi, pelien sisältä nousee aina mielenkiintoisia tapauksia, taistelupareja ynnä muita vastaavia asioita, jotka korostuvat varsinkin tällaisessa tilanteessa. Tällaiset asiat ovat hienoa mainosta Liigalle ja samaa käytäntöä soisin käytettäväksi jatkossakin maltillisissa määrin.
HIFK hankki Keith Aulien, TPS Francis Parén ja tyhjensi Bluesin kokoonpanoa entisestään. JYP nappasi Ryan Glennin. Kilpavarustelu kiihtyy siirtotakarajan lähestyessä. Millaisen vaikutuksen näet tehdyillä siirroilla olevan runkosarja- ja pudotuspelitaisteluja ajatellen?
Seppä: Keith Aulie on juuri sellainen "HIFK:n näköinen pelaaja", josta on varmasti apua keväällä. Hän on hieman samantyyppinen pelaaja kuin Lukkoon tullut Sheldon Brookbank, mutta selvästi pelaajana paremmassa vaiheessa urallaan, joten Auliesta on varmasti iloa helsinkiläisille.
Francin Parén paluu Turkuun on varmasti iso asia niin seuralle, kannattajille kuin pelaajalle itselleen. Yleensä tällaiset takaisinpaluut ovat joko tuottaneet noin sanotusti täyspotin tai sitten menneet pahemman kerran vihkoon.
Esimerkiksi Kantola pelasi ensimmäisellä Ilves-jaksollaan todella vahvaa peliä ja mätti maaleja tehokkaasti, mutta tällä kaudella mies on ollut kuin varjo entisestään. Kantola surffailee paikoin täysin yössä ja kaatuu vähintään kahdesti joka vaihdossa.
JYP saa Ryan Glennissä mielenkiintoisen puolustajan. Miehen kyvyt tiedetään, mutta tiedossa on myös se, että hän ajautui viime kaudella ulos Kärppien mestaruuteen puksuttavasta junasta. Aika näyttää, miten hyvin liikkuva ja kiekollisesti varsin pätevä Glenn sopii JYPin tiukkaan pelisapluunaan.
Näin lähtökohtaisesti jokainen näistä kolmesta pelaajasta on seuralleen vahvistus ja suuri apu kevään peleihin. Harva pelaaja on kuitenkaan onnistunut antamaan kannattajille yhtään näyttöä ennen ensimmäistäkään peliä, joten odotetaan rauhassa muutama ottelukierros ja analysoidaan sitten miesten lopullista panosta joukkueilleen.
Tahkola: Itse uskon vahvasti, että Glenn tulee olemaan erinomainen vahvistus JYPin puolustukseen. Kyllä, Kärpissä kausi meni käytännössä täysin vihkoon, eikä tällä kaudella Sparta Prahassa lähtenyt kulkemaan niin kovinkaan vahvasti.
Glenn oli parhaimmillaan pelatessaan SaiPassa, jonka pelisapluuna oli tuolloin paljon lähempänä JYPin pelitapaa kuin Kärppien. Kanadalainen on vahvuusalueillaan, kun peliä käännetään pohjoisamerikkalaiseen tyyliin nopeasti pystyyn.
Siirtotakaraja umpeutuu 15.2. Kenen uskot vielä hankkivan vahvistuksia tai kauppaavan pelaajiaan vielä pois? Kenellä olisi tarpeita näille toimille?
Seppä: Tietenkin yleinen trendi on se, että pitkälle kevääseen tähtäävät joukkueet hankkivat vahvistuksia häntäpään joukkueista. Niin tulee varmasti myös tällä kaudella jossain määrin olemaan. Lisäksi Bluesin talousvaikeuksista johtuen espoolaisseurasta tullaan nyysimään viimeisetkin äijät ennen kuin pelaajakaupoille laitetaan viimeinen piste.
Vahva veikkaukseni on, että esimerkiksi Ilves tulee luopumaan muutamista pelaajistaan ennen kauden alkua, mikäli nykyisenlainen surullinen tahti jatkuu. Ensi kaudeksi tupsukorvat siirtyvät Karri Kiven komentoon, joten uskon, että Kivi haluaa vaikuttaa itse mahdollisimman paljon siihen, ketkä kelta-vihreään peliasuun ensi kaudella pukeutuvat.
Näen, ettei nykyjoukkueessa ole kuin kourallinen sellaisia pelaajia, joita voidaan odottaa - ainakaan suureen rooliin - valmentajavelhon hyppysissä olevaan joukkueeseen.
Kärpät osoitti jo aiemmin tällä kaudella valmiutensa kilpavarusteluun hankkimalla Kim Hirschovitsin Bluesista. Ouluun saattaisi vielä joku kala olla uimassa, mutta siellä suunnalla on paketti mielestäni hyvin kasassa.
Muista kärkijengeistä Tappara saattaisi tarvita syömähammasta Jani Lajusen ketjun ulkopuoleltakin. Antaako Laine kenties riittävästi tulitukea vai lähteekö Mikko Leinonen adjutantteineen kaupoille?
HIFK ja TPS ovat myös mielestäni pelaajiston puolesta valmiit taisteluun mitaleista. Ennen kaikkea Turun suunnalle heitän kuitenkin kysymyksen - kestääkö salaatti?
Runsas: Takavuosien kaltaisia tyhjennysmyyntejä tuskin tullaan näkemään, poislukien Bluesin surullinen tilanne. Se on onneksi poikkeustila, jollaisia ei toivon mukaan nähdä kovin monia lähivuosina.
Siirtorajan siirryttyä taannoin parilla viikolla eteenpäin uskon, ettei myöskään hirmupaniikissa tehtyjä hutiostoja tulla näkemään takavuosien tapaan. Aikaa on enemmän harkinnalle ja pelaajatarkkailulle.
Varsinkin kuuden parhaan joukossa olevat joukkueet kyttäävät varmasti vielä vahvistuksia, mikseivät toki muutkin tosissaan pudotuspelipaikkaa tavoittelevat joukkueet. Uskon, että pelaajaliikennettä tullaan näkemään vielä jonkin verran. Unohtaa ei sovi myöskään alemmissa sarjoissa kiekkoilevia pelaajia. Mielenkiintoisia vahvistuksia löytyy Suomenkin sisältä.
Tahkola: Toivon että jonkinlaista säpinää tullaan vielä näkemään ihan isojenkin kalojen osalta, mutta näin paperilla kärkijoukkueiden materiaalit ovat hyvissä uomissaan.
Jyväskylässä olisi tarvetta vahvistuksille nimenomaan hyökkäyspäässä, mutta taloudelliset realiteetit ovat mitä ovat.
JYP on ollut viime aikoina hurjassa liidossa. Marko Virtanen on onnistunut repimään joukkueensa materiaalistaan kaiken mahdollisen irti. Riittääkö materiaalin terävyys kuitenkaan kevääseen asti?
Tahkola: Kaikki kunnia kyllä Marko Virtaselle. Mies on saanut jopa kohtuuttomasti epäilyksiä ja rapaa niskaansa hyvistä tuloksista huolimatta. Allekirjoittaneenkin pitää nostaa tässä asiassa kättä pystyyn. Olen ollut JYPin ja Virtasen suhteen skeptinen alusta asti.
Fakta on kuitenkin se, että Virtanen on onnistunut mittauttamaan käytössään olevasta materiaalistaan kaiken mahdollisen potentiaalin irti ja vähän vielä enemmänkin. Joukkue on rakennettu niin vahvasti Virtasen sapluunan mukaiseksi, että tulokset ovat olleet viime aikojen kaltaisia.
Ennen kautta ajattelin, että JYPin keihäänkärki ei ole riittävän terävä kamppailemaan Liigan kärkisijoista. Se on mielestäni edelleen ainut uhkakuva, jos ja kun Jyväskylässä aiotaan edetä aivan päätylaudoitukseen asti.
JYPin pelitapa nojaa aggressiiviseen karvauspelaamiseen, joka tuottaa paljon riistoja hyökkäyspäässä. Parhaimmillaan vastustaja joutuu sellaiseen mankeliin, että tuloksena on poikkeuksetta ykkössektorin maalintekopaikkoja.
Joukkue on myös parantanut avauspelaamistaan siten, että jyväskyläläiset vyöryttävät suoria rintamahyökkäyksiä koko viisikon voimin omasta päästä asti, eikä nykyään nähdä niin paljon alkukauden kaltaisia tilanteita, joissa laiturit karkasivat samantien kiekon riiston jälkeen vastustajan siniviivalle.
Ainoa ase, millä JYPiä pystyy horjuttamaan, on riittävä kärsivällisyys omassa päässä kiekollisena. Roiskimalla tulee noutaja.
Joukkue on täynnä vahvoja, hyvin liikkuvia ja työteliäitä kahden suunnan hyökkääjiä jotka pystyvät toteuttamaan Virtasen haluamaa riistopeliä täydellisesti. JYP-Akatemia-yhteistyön avulla nuoret pelaajat ovat pystyneet ottamaan isoja askelia eteenpäin ja nousemaan hyökkäyspäässä vastuunkantajiksi.
Tulevat tiistain ja keskiviikon tuplapelit hallitsevaa mestaria Kärppiä vastaan ovat loistava mittari sille, mitä hurrikaanilaumalta voidaan odottaa kevään osalta. JYP on kevään musta hevonen, sillä vaikka joukkue häviää materiaaliltaan oululaisille, HIFK:lle sekä Tapparalle, mahdollisuudet ovat keväällä mihin vain.
Ainoa kysymys onkin se, että riittääkö joukkueen terävin kärki keväällä seitsemän pelin sarjassa esimerkiksi Oulun Kärppiä vastaan. Viime keväänä se oli lähellä, mutta siinä joukkueessa pelasivat muun muassa Eric Perrin ja Markus Hännikäinen.
Viikon pelaaja
Patrik Laine, Tappara.
Iski komean hattutempun lauantaina Ilveksen verkkoon historian toiseksi nuorimpana hattutempun tehneenä Liiga-pelaajana. On ollut muutenkin oivassa vireessä nuorten MM-kisojen jälkeen.
Viikon twitaatti
Illalla Kisapuistossa esiintyy Cheek, nyt täällä pääosassa on Ek. Ilman Ek'ä Cheekikin on vain Che. Tervetuloa! #SaiPa #MeidänPojat
— Jussi Viljakainen (@voisalmenpoika) 22. tammikuuta 2016